Avainsana-arkisto: Sabbath Assembly

Sabbath Assembly – Quaternity

Psykedeelisen kulttirockinsa kanssa kulttimaineeseen päässyt Sabbath Assembly on vaikean kolmannen levynsä kohdalla. Kaksikkona musiikkinsa luova tapaus on tuottanut jo kaksi mielenkiintoista ja keskenään erilaista studiolevyä, joten on melko turvallista olettaa ettei ”Quaternityksikään” ristitty teos ole mikään läpihuutojuttu.

Läpihuutojuttu? Sitä ”Quaternity” ei tosiaankaan ole. Voisi jopa kuvitella, että musiikillisesti Sabbath Assemblystä on tullut aiempaa haastavampi, vaikka mitenkään helppoja paloja eivät ne edellisetkään levyt olleet. Tämän näkee jo pelkästään biisilistaakin kurkistamalla, kun biisejä on lukumäärällisesti aiempaa vähemmän. Lisäksi yksi näistä biiseistä kellottaa reippaat 18 minuuttia. Samalla soundimaailmaan on panostettu toisella tavalla; se on yhä vähemmän rock, kun perinteisten rock-soitinten osalta skaala on entistä riisutumpi, mutta soundi ei ole kokonaisuudessaan yhtään vähemmän rikkaampi. Hengellisiä termejä lainatakseni; maallisuus on jäänyt taka-alalle, kun henki on enemmän läsnä. Jos vielä ”Ye Are Godsilla” on vielä hieman turvallisuuttakin mukana – puhumattakaan ensilevyn ilosanomahenkisyydestä – niin se on ”Quaternityllä” kyllä varissut pois. Vaikka Sabbath Assembly tuottaakin melko unenomaisen ja kutsuvan äänimaiseman, on siinä kuitenkin jotain niin katalaa ja selittämätöntäkin, että aika tiukkaan solmuun saa manillaköydet punoa jos näitä säveliä aikoo uhmata. Kuulija on koko ajan varuillaan. Ja se on hyvä asia.

[youtube url=kyt25YUhWD4]

Sabbath Assembly – Ye Are Gods

Vaikka kuulinkin Sabbath Assemblyn seireenimäisen kutsun vasta puolisen vuotta sitten, niin kollektiivin debyytti (”Restored to One”) soi sateisten kesäpäivien ääniraitana useammin kuin moni levyhyllyni nimike on soinut koko elinkaarensa aikana. Ja ennen kuin kyllästymisen peikko ehti nostaa päätään, niin Svart Records telkesi jumalan ja saatanan jälleen pussauskoppiin, jonka tuloksena syntyi ”Ye Are Gods” -nimen saanut mestariteos.

David ”Christian” Nussin johtama Sabbath Assembly jatkaa kakkosalbumilla siitä, minkä debyytillään aloitti, eli Process Church of the Final Judgement -uskontokunnan, suomeksi sanottuna Prosessikirkon, levyttämättä jääneiden kappaleiden sovittamista okkultisen rockin muotokieleen. Kristus ja lucifer eivät vieläkään ole löytäneet sopua, eikä maailma ole tullut tiensä päähän, mutta hyvä niin, jos se inspiroi jatkossakin Ye Are Godsin kaltaista ”hittimateriaalia”. Ja materiaaliahan piisaa, sillä Prosessikirkko jätti jälkeensä 70  levyttämätöntä hymniä.

Sabbath Assemblyn musiikkia on vaikea tunkea mihinkään tiettyyn musiikilliseen lokeroon. Occult rockia toki, mutta (neo-/apocalyptic-) folk-sävyt, mustanpuhuva gospel, psykedeliavivahteet ja häpeilemätön radiopop muodostavat Ye Are Godsista täydellistä muzakia maailmanlopun aulaan. ”Restored to Onen” yhteydessä puhuttiin jopa doom rockista, mutta viimeistään tämän kakkoslevyn kohdalla voi moisilla väitteillä heittää vesilintua, sillä tuomion sävyjä on kuultavissa ainoastaan teksteissä. Myös debyytillä vaikuttanut doom-rouva Jex Thoth loistaa poissaolollaan ja Christianin rinnalla kuullaan nyt Jamie Myersin (tuttu mm. Wolves in the Throne Roomin levyiltä) kuulasta laulantaa. Muita mainitsemisen arvoisia vieraita ovat mm. singer-songwriter Imaad Wasif ja kulttihahmo Genesis P-Orridge, joka hoitaa albumin Sacrifist-puheroolin.

Vaikka ”Ye Are Gods” ei ihan edeltäjänsä tasolle yllä, niin silti kyseessä on ehdottomasti yksi vuoden kovimmista teoksista, ja Exit on ehdottomasti yksi vuoden kovimmista kappaleista. Jos Sabbath Assembly olisi oma uskontokuntansa, niin laittaisin jäsenhakemuksen vetämään jo ihan pelkästään sen takia, että pääsisin jokaisessa jumalan- ja/tai saatananpalveluksessa kuulemaan livenä näitä ylistysvirsiä. Hail Lord Jehovah, Lord Lucifer, Lord Satan and Lord Christ!

[youtube url=jYZzstcJjnk]