Avainsana-arkisto: Rotten Sound

Rotten Sound järjestää 20-vuotisjuhlat

Grindcore-yhtye Rotten Sound juhlistaa 20 vuotta kestänyttä uraansa Helsingissä Bar Loosessa lauantai-iltana 21. joulukuuta. Syntymäpäiväkeikalla Rotten Sound soittaa kaksi settiä sisältäen materiaalia yhtyeen kaikilta julkaisuilta. Bändin nykymiehistön lisäksi lavalle nousee ”Exit”-albumin (2005) aikainen kokoonpano, jossa vaikuttivat muun muassa Kai Hahto (rummut, Wintersun & Swallow the Sun) ja Toni Pihlaja (basso, ex-Unkind).

Rotten Sound on saavuttanut asemansa yhtenä grindcoren kärkinimistä lukuisten julkaisuidensa sekä jatkuvan kiertämisen ansiosta. Normeista poiketen vauhti vain kiihtyy iän myötä. Bändin viimeisin julkaisu, ”Species of War” -EP, vei yhtyeen useita kuukausia kestäneelle kiertueelle, joka ulottui Euroopan ja Pohjois-Amerikan ohella Australiaan, Uuteen-Seelantiin, Vietnamiin, Thaimaahan ja Indonesiaan saakka.

Illan aloittaa Rotten Soundin alkujuuriin lukeutuvan Vomituritionin alkuperäiskitaristi Mikko Hietasen nykyinen yhtye Bad Jesus Experience, joka toimittaa vimmaista punkkia Sanna Ylimäisen johdolla ja vihaa säästämättä.

Rotten Sound, Bad Jesus Experience
La 21.12.2013 Bar Loose, Helsinki
Liput ennakkoon alk. 11,50 euroa Tiketistä, ovelta 12 euroa.

[youtube url=n2llD14sHss]

www.rottensound.com
www.facebook.com/RottenSoundOfficial

Tampereen Klubin vauhtikarnivaalit

Kolme bändiä, jotka kaikki soittivat musiikkia jota voidaan kuvailla sekä raskaaksi että nopeaksi, mutta joilla ei ollut toistensa kanssa juurikaan tekemistä. Tällaisista lähtökohdista lähdettiin ainakin Tampereella liikkeelle, kun Rotten Sound kierteli Suomenniemeä, vaihdellen soittokavereita matkan varrella.

Ensimmäiseksi soittanut Speedtrap nyt oli pakko katsoa. Tätä ennen olin nähnyt bändin aiemmin vain kertaalleen, ja silloinkin vain pikaisesti TVO:n hautajaisissa, jolloin paikalla ollut kaveri kuvaili sitä ”pelkkää Live Wireä soittavaksi Mötley Crüeksi”. Sikäli ihan hauska määritelmä, kieltämättä. En tiedä olenko kuunnellut niitä levyjä sitten puolikkaalla korvalla, mutta jostain syystä Speedtrap ei ole aiemmin erityisemmin kolahtanut vaikka sen paperilla pitäisi olla juuri sitä mitä voisin arvostaa. No, nyt se pläjähti kuin mikäkin piiskansivallus. Ehkä Speedtrap vaikutti vähän hassulta valinnalta Victimsin ja Rotten Soundin kaveriksi, mutta ei Speedtrapin tarvinnut lainkaan hävetä tässä seurassa. Tosin missä seurassa sen tarvitsisikaan hävetä?

Speedtrap
Speedtrap

Victimsin osaksi jäi tällä kertaa jäädä väliinputoajaksi. Keikka ei lähtenyt juuri lainkaan käyntiin. Olihan siellä toki näppäriä biisejä ja viime kesänä bändi soitti aika oivallisen keikan Helsingissä, mutta nyt oli toinen kitaristikin poissa lavalta. Käsittääkseni mies ei vain päässyt paikalle, ja tämän kyllä huomasi kun soitto ei lähtenyt yhtä sujuvasti vaikka ei Jon suoranaisesti näyttänyt olevan hätää kärsimässä. Yksinkertaisena ihmisenä vedän kuitenkin yhtäläisyysviivat tähän kohtaan ja totean, ettei tämä ilta ollut Victimsin.

Rotten Sound
Rotten Sound

Rotten Sound sen sijaan räjähti suuremmalla voimalla. Olin ollut edellisenä viikonloppuna samassa baarissa kuin missä Rotten Sound oli ollut soittamassa, mutta pääasiassa Rotten Sound soitti silloin toisella puolella tilaa ja minä olin sosiaalisena toisella. Silloin en pahemmin seurannut bändin settiä, mutta nyt seurasin sitäkin tarkemmin. Hyvä meno siellä lavalla näkyi ainakin olevan. Ihan niin hyvin Rotten Soundia en useamman levyn omistamisesta huolimatta tunne, että tunnistaisin kaikkia bändin biisejä, mutta niistä pitää kuitenkin mainita erikseen Lottovoitto. Tämä oli helposti paras Rotisko-keikka jonka olen tässä pariin vuoteen nähnyt, mutta siinä missä Suisto vaikutti olleen Hämeenlinnassa liki täynnä, ei Klubilla tosiaan tarvinnut käyttää kyynärpäätacticseja päästäkseen minnekään. Toista taisi olla ”Exitin” aikoihin.

Rotten Sound ja Victims yhteiselle minikiertueelle

Grindcore-yhtye Rotten Sound julkaisee ensi vuoden alussa uuden ep-levyn ja soittaa ensimmäiset Suomen keikkansa sitten viime lokakuun. Ruotsalaisen hardcore-bändin Victimsin kanssa toteutuva minikiertue nähdään 23. tammikuuta alkaen Tampereen Klubilla, Turun Klubilla, Kouvolan House of Rockissa sekä Helsingissä Virgin Oilissa. Kiertueella illat avaa helsinkiläis-joensuulainen Speedtrap, Helsingin konsertin ohjelmiston täydentää crust-bändi Famine Year.

Keväällä 2011 ilmestyneen ”Cursed”-levynsä myötä runsaasti kiertänyt Rotten Sound on ollut muutaman kuukauden keikkatauolla vokalisti Keijo Niinimaan Nasum-kiireiden vuoksi, mutta on ollut sitäkin ahkerampi kulisseissa. Vuoden 2013 alkupuolella julkaistava ”Species at War” -ep tahdittaa orkesterin myös Suomen klubeille ennen Keski-Eurooppaa ja muuta maailmaa. Rotten Sound on myös julkaisemassa split-ep:n Yhdysvaltalaisen Pig Destroyerin kanssa, ja seuraava levykin on tarkoitus purkittaa ennen ensi vuoden loppua.

Dischargen ja 80-luvun amerikkalaisen hardcoren innoittamana perustettu Victims on viimeisen 15 vuoden aikana julkaissut viisi pitkäsoittoa, joista viimeisimpänä keväällä 2011 ilmestynyt ”A Dissident”. Kesällä Tuska-festivaalilla esiintyneen ruotsalaisbändin edellisistä Suomessa soitetuista klubikeikoista on vierähtänyt jo useampia vuosia, ja aikaisemmin Victims on kiertänyt Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa Rotten Soundin lisäksi esimerkiksi Municipal Wasten, Kylesan ja Black Breathin seurassa.

Rotten Sound, Victims (swe), Speedtrap
Ke 23.1.2013 Klubi, Tampere. Liput 10 eur + toimituskulut, ovelta 13 eur.
To 24.1.2013 Klubi, Turku. Liput 10 eur + toimituskulut, ovelta 13 eur.
To 24.1.2013 House of Rock, Kouvola. Liput 10 eur + mahd. toimituskulut, ovelta 12 eur.
La 26.1.2013 Virgin Oil Co, Helsinki w/ Famine Year. Liput 10 eur + toimituskulut, ovelta 12 eur.

www.rottensound.com
www.victimsinblood.com
speedtrap.bandcamp.com
www.fullsteam.fi

Rotten Sound – Cursed

Suomen suurin ja kaunein (?) grindjyrä Rotten Sound on omissa korvissani menettänyt hieman teräänsä edellisen viiden vuoden aikana. ”Cycles” ei oikein kolissut ja ”Napalm” jäi melko keskinkertaiseksi. Jossain vaiheessa bändin suunta oli jokseenkin hukassa johtuen osittain dramaattisista kokoonpanomuutoksista, eivätkä Rotiskot tuntuneet tietävän mihin halusivat musiikkiaan oikein viedä. Viivat on piirretty kartalle nyt uudestaan viivoittimen kanssa, ja Rotten Sound onkin oikonut mutkat suoriksi ”Cursed”-albumilla. Yksinkertainen on kaunista.

Soundipuolen löysäilyt on puristettu pois, jolloin ”Cursed” pörisee edeltäjäänsä brutaalimmin ja epäinhimillisemmin. Myös pituudesta on nipistetty, vaikka tällekin albumille on mahtunut selkeästi omat täyteraitansa. Lyriikoissa maailma on edelleen perseestä tai ainakin menossa sinne hyvää vauhtia. Sosiaalisesti tiedostava Rotten Sound on jakanut albuminsa kuuteen osaan, joissa Keijo Niinimaa antaa verbaalista piiskaa niin suuryrityksille, kulutukselle, systeemille kuin ihmisten asenteillekin. Eipä ole mätä omena kauas kuolleesta puusta pudonnut.

Grindcorea ymmärtämättömille Rotten Sound näyttäytyy edelleen soittotaidottomien apinoiden soittamana metelinä, mutta asiaan vihkiytyneet saavat ”Cursedista” paljon irti. Vaikka kappaleita ei voikaan ihan monimutkaisiksi sanoa, on niissä kuitenkin sävyjä, joita voi poimia vasta pitemmän kuuntelun jälkeen. Omana suosikkinani Rotiskojen tuotannosta tosin säilyy edelleen ”Exit”, muttei ole epäilystäkään etteikö ”Cursed” olisi ainakin bändin kolmen parhaan studioalbumin joukossa.

Rotten Sound – Cycles

Tehdäänpä heti kättelyssä muutama asia selväksi.
1. En ole koskaan kuunnellut yhtäkään Rotten Sound –tuotosta läpi yhdellä istumalla.
2. En ole koskaan nähnyt yhtyettä elävänä.
3. En ole itse asiassa koskaan pitänyt Rotten Soundia juuri minään.

Näistä lähtökohdista lähdin arvioimaan miekkosten uusinta luomistyön tulosta, ”Cycles”–albumia. Cycles on vaasalaiskvartetin viides täyspitkä, joka esittelee hieman uusiutuneen Rotiskon, sillä nyt puhuvat kitarat. Rumpalivirtuoosi Kai Hahdon lähtö yhtyeen miehistöstä on tehnyt selvästi hyvää Rotten Soundin äänipolitiikalle; ennen miltei despoottimaisesti tilaa hallinnut rumputyöskentely on vaiennut ja Cycles eteneekin demokraattisesti yhteen hiileen puhaltaen. Toisin sanoen Rotten Sound kuulostaa yhtenäisemmältä kuin koskaan aikaisemmin.

Täysin puhdasverisenä grindinä ei Rotten Soundia voi enää pitää, sillä orkesterin itsekin mainostamat punk/hardcore-juuret paistavat vahvasti grind-kalvon läpi – death metallia unohtamatta. Myös tempoa on uskallettu tiputtaa yhä rohkeammin, eikä se ainakaan huonolla tavalla ole nelikon sointiin vaikuttanut, päinvastoin. Joku voi sanoa, että Rotten Sound on pehmentynyt, jopa aikuistunut, mutta olkoon – ainakin minun korvani viihtyvät.

Rotten Sound on ehdottomasti suomalaisen grindcoren pioneeri ja uranuurtaja, mutta ongelma piileekin siinä, että orkesteri on jämähtänyt kansalliseksi sankariksi, eikä ole meritoitunut kansainvälisillä genren uudistus-päivillä, kuten vaikkapa länsinaapurimme Nasum (r.i.p. Mieszko) tai grindcoren isä, poika ja pyhä henki, paluun parrasvaloihin tehnyt Napalm Death.

Mikä sitten estää Rotten Soundin nousun divaritasolta suuren maailman kiilteleville parketeille? Riffityöskentely on väkevää ja varsinkin Cyclesilla kitarat viiltävät entistä syvemmälle. Kai Hahdon vanhalle jakkaralle istutettu Sami Latva hoitaa pestinsä niin kuin vain ammattimainen kioskin pitäjä voi ja taitaa, eikä sorru yltiöpäiseen, albumimittaiseen sooloiluun. Keijo Niinimaan vokaalityöskentelykin on tutusti brutaalia ärjymistä ja karjumista ja miehellä on myös paljon painavaa sanottavaa pallomme nykytilasta, sekä sen asukkien ahneudesta. Missä siis mättää?

Rotten Sound – Exit

Turvat rullalle ja grindaus käyntiin. Tätä kyseistä tuotosta onkin jo hetken aikaa odoteltu, sillä Rotten Soundin edellisestä Murderworks-levystä on aikaa jo parisen vuotta. Siinä välissä toki tuli ulos myös Murderlive niminen dvd.

Kuten sanoin on pari vuotta kulunut edellisestä, murskaavan loistavasta albumista ja toiveet olivatkin korkealla kun kuulin uudesta levystä, joka on nimeltään Exit. Mustalla huumorilla työstetty levyn kansi antaa kuvan siitä mistä Rotten Sound kertoo platalla. Nimikkokappaleen sanoituksista voi päätellä jotain ”Have no regrets, end your days, blast an exit”. Synkkää tunnelmaa, itsetuhoisia ajatuksia, poliittista kannanottoa ja tulenaroista asioista keskustelevia tekstejä. Sanoitukset ovat varsin hyvin kirjoitettu ja se jos joku on ehdottomasti plussaa. Moni grindi bändi voisi helposti heittää gore-blood-gut tyylin sanoitukset ja painaa menemään, mutta rotiskon pojat ovat taas ajatelleet tekstejä varmasti hyvinkin pitkään.

Kun taas puhutaan Rotten Soundin musiikillisista ansioista, on Exit orkesterin neljäs täyspitkä ja suoraan sanottuna lunastaa paikkansa diskografian kirkkaimpana tähtenä. Epäilevänä tuomaksena mietin Murderworksin jälkeen, että pystyykö bändi tästä tiukempaa ja kovempaa grindiä enää edes tekemään. Vastaus tuli yllättäen, aivan puun takaa, sillä uuden levyn kappalemateriaali on tiukempaa kuin koskaan. Kaikki kahdeksantoista kappaletta ovat hyviä, mutta saattavat välillä hienoisen kuulostaa Murderworksin biiseiltä. Saman tyylisiä laulusovituksia ainakin bongasin. Vuoden kovimpiin levyihin lukeutuva Rotten Soundin Exit on syytä löytyä jokaisen alan harrastajan levyhyllystä.

Defleshed YO-talolla

Defleshedistä kuulin ekan kerran koskaan, kun Raised Fistin uuden levyn viimeisessä biisissä Between The Demonsissa vieraili bändin vokalisti Gustav Jorde hoitamassa lauluja. No, äijän oma bändi käväisi pienellä Suomen kiertueella ja Tampereelle olivat YO-talolle suunnanneet ensimmäisen keikkansa.

Illan aloitti aina yhtä hilpeä kahden miehen ”jazzgrind” orkesteri, Cause For Effect. Voisin sanoa että Cause For Effect pitää nähdä, koska musiikki on erittäin hankalasti kuvailtavaa.

Joka tapauksessa seuraavana oli Defleshed, jonka uutta levyä ”Royal Straight Flesh” olin hieman ehtinyt maistelemaan. Defleshed on Suomessa kuitenkin varsin tuntematon ja monelle uusi tuttavuus, vaikka pitemmän aikaa ovat jätkät jo jaksaneet veivata. Thrashiä, grindcorea ja deathmetal sekameteliä suoltava Defleshed ei kylläkään vaikuttanut livenä aivan kuten toivoin. Soundit eivät olleet aivan kohdallaan jostain syystä, kitarat tuntuivat hukkuvan välillä johonkin. Muutaman helvetin tiukan biisin jätkät vetivät, mutta muuten ei ikävä kyllä vakuuttanut.

No, olipa sentään luvassa vielä Suomen krindikuninkaat Rotten Sound. Ja rotisko suolsikin taas nautittavaa grindiä ja yhtä tiukasti soitettuna kuten aina. Erityspisteet ”Chainsaw Is God” -biisistä, jota livenä en ennen ollut nähnyt. Harmi vain että jengi ei oikein lämmennyt vaikka menoa olisi voinut olla, lieneekö siitä että oli keskiviikko ilta ja Defleshed kovin tuntematon tai jotain. Hieman vaisu ilta kokonaisuudessaan, pisteet Rotiskolle ja Cause For Effectille.

Provinssirock 2003, lauantai

Helvetin kylmän yön jälkeen sitten viimeinkin saapui lauantai, ja tiedossa oli siis muutama erittäin tiukka bändi. Siinä sitten kun järki oli saatu päähän ja herätty kunnolla, kahden maissa lähdin vaeltamaan läpi humalanhuuruisen leirintäalueen kohti festarialuetta. Tarkoitus oli mennä katsomaan Trigon-nimistä rokkiyhtyettä, mutta kun paikalle pääsin niin oli jo viimeinen biisi menossa, että se siitä sitten.

Löytyipä siinä kavereitakin ja tuttuhin törmäili samassa ja kulku suuntautui päälavan liepeille, sillä suomen Dog Fashion Disco, YUP oli aloittamassa settiään. Mainion keikan aikana huomasi taas että herra Martikainen oli menossa täysillä mukana ja kaipa se onkin nautinnollista päästä soittamaan suurelle yleisölle. Vanhoja ja uusia biisejä kuultiin, ja yllätyksenä ensimmäinen biisi oli ”Hyvä hypnoosi ” ja pian seurasi ”Meitä odotellaan mullan alla ” ja ”Homo Sapiens”. YUP diggareille keikka oli varmasti sokeria ja ainoa suola oli että sade tavoitti festariyleisön keikan puolivälissä. YUP soitti myös paljon keikoilla vaaditun ”Murhaaja soittaa pasuunaa” -kappaleensa, ja encorenautintoa takasi ”Minä olen myyrä”. Kyllä niitä vanhemman pään ”punkimpiakin” biisejä yksi ainakin saatiin, sillä ”Sikamusiikkia ” takoi kohtuullisen hyvin.

Taas yksi koettelemus ohi ja suunta Yle-X teltalle, jossa Maj Karman Kauniit Kuvat soittivat. Keikka oli jo alkanut, ja MJKK:tä ei kerennyt myöskään kauan katselemaan, sillä pian oli jo In Flamesin aika. Hauskaa sinänsä, että Maj Karmankin aikana sai pientä lämmittelyä In Flames -meininkeihin, joihin suunnistimme kiireellä pienen pyörityksen jälkeen.

In Flames ruotsista oli juuri nousemassa lavalle ja uuden ”Reroute To Remain” -levyn ”Cloud Connected” -raita aloitti keikan. Syöksyttyämme ihmismassan sekaan riehumaan ja mellakoimaan otimme hieman rauhallisemman paikan että siitä musiikistakin saisi jotain irti. Kovia biisejä ei sitten säästeltykään, sillä ”Clayman”-lätyltä lohkaistiin koko kärkikolmikko, ”Bullet Ride”, ”Pinball Map” ja ”Only For The Weak”, joka sai ihmiset sekoamaan täysin. Kaaos oli valloillaan ja bändi soitti kuin suoraan levyltä. Laulaja Anders Friden hoiti homman loistavasti ja karismaattisesti, mutta jos jotain huonoakin pitää nyt sanoa, niin hittisinkku ”Triggerin” soolo kuulosti paikoitellen aikamoiselta puurolta. No eipä tuo mitään, sillä muut biisit tekivät vähintään tehtävänsä ja ”Behind Space”, ”Episode 666” ja ”Jester Race” pistivät jos entisestään sekavan yleisön vain enemmän riehumaan. Uskomattoman hyvän keikan huonoja puolia myös oli se, ettei aikaa riittänyt edes encoreen, harmipa tuo.

Kiirettä siis piti, paikat kipeinä ja edelleen märkänä muutamia tunteja aikaisemmin olleesta sateesta siirtyminen päälavan liepeille katsomaan Queens Of The Stone Agea tuntui hyvältä idealta. Simmoista rauhallista stonernykyrokkiahan se sitten oli, ja eipä kovin kauaa jaksanut kiinnostaa katsella Qotsaa, vaan retkikunta lähti harhailemaan ympäriinsä ja nauttimaan ravitsevaa kebab-ateriaa. Tässä vaiheessa oli taas pakko käydä katsastamassa miltä Eläkeläisten humppamaratoonin meno näytti, sillä munasillaan siinä ukkoja lavanedessä hyppeli ja äijät jaksoivat humppaa painaa. Hyvä siis niin, ja rytmilavan suuntaan otimme jälleen kulkumme. Onneksi sadekin oli jo lakannut If Flamesin aikoihin ja pääsi ”melkein” kuivana katselemaan Flogging Mollya. Pienoisen venailun jälkeen orkesteri tuli lavalle ja siellä oli sitten viulua, haitaria, kitaraa ja banjoa. Ennakkoluulot rapisivat sekunnissa ja tanssi alkoi, Flogging Molly pisti koko porukan, jota oli melkoinen määrä paikalle kerääntynyt tanssimaan. Dropkick Murphys paikoitellen tuli FM:stä mieleen, ja se on plussaa se. Mainiota kaljoittelumusaa uskoisi olevan joka rokulle. Flogging Molly jätti festarien parhaat muistot ottamalla yleisönsä loistavasti vastaan. Tosin en harmittavasti kerinnyt keikkaa loppuun asti seuraamaan, koska oli johonkin kiire, enpä edes muista mihin.

Rotten Sound olisi vielä edessä, ja taatusti kunnon turpajuhlaa luvassa. Tunnin verran siinä sitten istuskeltiin ja kirottiin kipeitä niskoja ja muita elimiä kun paviljongin syvyyksissä Rotten Soundin pojat jo soundchekkailivat. Puolisen tuntia vierähti äkkiä paskaa puhuessa ja sittenpä se mylly lähti käyntiin. Murhaajat hyppäsivät lavalle ja grindaus alkoi. Heti ensimmäisestä sekunnista lähtien pitti pyöri hullumpana kuin yhdelläkään keikalla koko festareilla. Ja mitä soitantoa olikaan taas kun Q, G, K ja T pistivät jälleen kerran parastaan. Grindaus sen kuin yltyi kappale toisensa jälkeen, ihmiset lentelivät toisiaan päin ja hiki virtasi. Vanhaa ja uutta tuli, sillä Murderworks levyltä irroitettiin mm. ”Targets, Doom, Seeds ja Suffer” ja ihmettelen edelleen K:n lähes epäinhimillistä rumputyöstentelyä, eipä joka kannuttaja tuohon pysty. Koko keikan ja melkein jo ennen sen alkua alkanut mylly pysyi tasaisena ja sairaammaksi ja isommaksi leviten keikan loppua kohti. Turpasauna kiertueen virallinen moshpit kappale tuli tietenkin perinteisesti ja bändi huudettiin kahteen otteeseen takaisin lavalle. Harmikseni ei tullut Carcass coveria, mutta toisella kertaa encorena tuli ”IQ”, joka on uusimman lätyn helmiä.

Rotten Sound vei ne viimeisetkin mehut mitä keikkaa varten oli säästössä ja provinssirock 2003 alkoi olemaan minun osaltani lopussa. Leirintäalue kutsui taas, ja mikäs sen parempaa kuin märkänä ja väsyneenä päästä nukkumaan märkään ja jääkylmään telttaan. Päivän kuninkaat olivat In Flames, Flogging Molly ja maanmainio tanssiorkesteri Mädäntynyt Soundi. Ensivuonna jatketaan.

Rotten Sound – Murderworks

Grind on ensimmäinen ja viimeinen sana kun tästä bändistä tulee puhe. Vaasasta kotoisin oleva Rotten Sound vääntää ja on vääntänyt jo vuosia armotonta grindcorea. Nasum bändistä tunnettu Mieszko Talarsczyk (laulaja/kitaristi) on rotiskon uusimpaan tuotokseen sidoksissa, sillä mies on tuottanut levyn yhdessä bändin kanssa, hän on myös nauhoittanut ja miksannut levyn, myös soitto/laulu taitojaan hän lainaa levyllä muutamassa kipaleessa.

Enpä tainnut maininta edes koko levyn nimeä vielä, eli siis kyseessä on Rotten Soundin uutukaisin nauhoitus ”Murderworks”, ja mikäs sen sopivampaa kuin verinen teurastaja levyn kannessa. Musiikista sitten hieman enemmän kertoakseni, että grindcorea tosiaan on kyseessä ja täyttä turpajuhlaa on lätty alusta loppuun. Aloittaen kappaleesta ”Targets” ja loppuen viisiminuuttiseen ”Agonyyn”, josta tosin noin kolme minuuttia on itse kappaletta ja loppuintrona on jonkinlaista hämärää kohisevaa ääntä ja eräänlaista kaukaista sireeniä muistuttavaa ääntä, ahdistavan ja uhkaavan tunnelman luovaa audiota joka tapauksessa. Joukossa on myös muutama minuutin tai puolen mittaista nopeata grindipläjäystä, jotka ehkä joillekin jättävät hieman onton olon että ”siinäkö se oli?”. Mutta ei huolta, kun samaa tavaraa jatkuu heti putkeen, eli ei pitäisi ongelmia tulla. Maininta myös ”Doom” biisistä, jonka introna on mitä mainioimman ja legendaarisen pelin ääntelyä (Pitäis arvata mistä pelistä on kyse!). ”Agony” kappaleessa saamme myös kuulla Mieszkon ärinää ja hyvinhän se sinne sopii, kuten myös miehen kitarointi on paikallaan ”Obey” biisissä.

”Murderworks” levyn soundit ovat loistavat ja niin on äijien soitto ja vokalisointikin. Q:n grindailut kitaran kaulaa pitkin iskevät kuin leka päähän ja K:n rumputyöskentelyä ei voi olla kehumatta, koska mies on ehdottomasti maan parhaita pöntönhakkaajia. G voi olla myös erittäin tyytyväinen koska örinä irtoaa mallikkaasti ja huuto on helvetin tiukkaa ja eihän tähän mitenkään muuten voisikaan laulaa. Ja bändistä vielä sen verran, että tuossa taas vieraillessani äskettäin Rotten Soundin kotisivuilla huomasin että basisti H on jättänyt bändin, ja onnea hänelle tulevaisuuteen mitä ikinä toimittaakin. Tässä vaiheessa kun vielä muistan piti ilmoittamani lisäksi, että levyllä on myös kolme videota, livematskua on parin biisin verran ja Targets -kappaleesta tehty video.

Mitäs tästä sitten voi muuta sanoa, ei kai mitään muuta kuin että jos pitää grindimeiningeistä ja kova mättö tippuu, kannattaa hankkia levy ehdottomasti. Livenä tsekkaamista suosittelen myös lämpimästi, sillä hiki tulee ja kipeää tekee.