Avainsana-arkisto: rockabilly

The Sewer Rats – Rat Attack

”Rat Attack” ei ole ihan uunituore levytys. Saksalaiskopla The Sewer Ratsin toistaiseksi ainoa albumi on nimittäin julkaistu jo vuonna 2008, mutta ainakin itseltäni se meni silloin kokonaan ohi. Siinä mielessä tämä uusintapainos tuli tarpeeseen.

Rottien narskuvissa hampaissa ovat niin punk- että rockabilly-vaikutteet, ja hyvältähän tämä parsa maistuu. Mukana on siis suoraa ja reipasta meininkiä, joka tukee läskibasso. Rottien virittämä loukku on tappavan tehokas; jo heti ensimmäisillä kuunteluilla levy pistää vipinää punttiin. Omassa tapauksessani niin tapahtui ihan konkreettisesti, kun autossa kuunneltuna kaasujalka muuttui äkisti raskaammaksi. Loppua kohden juusto alkaa maistua ehkä turhankin tutulta, kun räjähtävän alun jälkeen levyn loppupuolella The Sewer Rats alkaa toistamaan itseään. Bonusraitoja ei tule juuri kuunneltua.

Bonukseksi on isketty kolme biisiä, joista yksi on You Make Me Sick­ -rallin saksankielinen versio. Foneettisesti aina yhtä ihana saksan kieli taipuu sen verta loistokkaasti, että tätä roisimpaa valmistautumismusiikkia kuumille unelmatreffeille ei yksinkertaisesti ole olemassa. Harmi että toteutus on jäänyt puolitiehen, sillä kappaleen ehdottomasti paras osa (kertosäe) on jätetty englanninkieliseksi.

Relentless – It Falls Apart

Joskus 70-luvun lopussa oli sellainen aika, jolloin punkkareiden ja rockabilly-hemmojen välillä oli ammottava railo. Se oli silloin, ja nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin ovat kaikenkarvaiset retkueet ehtineet naittaa molempien musiikkityylien elementtejä onnistuneesti yhteen. Joensuulainen Relentless on tehnyt jo toisen albumin, jolla se paikkaa tuota kansojen välistä kuilua.

Poliittisuus on tätä nykyä ”in”, ja tuosta melko kalutusta teemasta tämäkin kolmikko on albumillisen materiaalia väsännyt. Relentlessin kappaleet pohjaavat sekä punkin vimmaisuuteen ja poliittisuuteen että rockabillyn vastustamattomaan svengiin. Paketti pysyy tiukkana, mutta myös riittävän letkeänä. Samalla Relentlessin pinnan alla kytee sekopäisyys, mikä vie biisejä omalla painollaan eteenpäin. Sanottakoon sitä sitten draiviksi. Lisäksi basisti käyttää vanhakantaista läskibassoa, mikä kuuluu tavallisesta punkkibassosta eroavasta bassosoundista.

Relentlessillä on energia, voima ja vahva julistus takanaan, joilla se lähtee valloittamaan maailmaa. Itseään väsyttämättä Relentless ei valtionrajojen yli nelistä, vaan ”It Falls Apart” kärsii lievästä monotonisuudesta. Uskon bändin olevan kuitenkin kykenevä piiskaamaan itsestään vielä enemmän irti. Relentlessin kaltaisia, selkeästi omaan konseptiinsa luottavia yhtyeitä saisi olla enemmänkin.