Avainsana-arkisto: Relentless

Relentless – Dropout!

Viime vuosikymmenen puolivälissä Suomen punkkartalle ilmestynyt joensuulainen Relentless on kasvanut julkaisu julkaisulta psychobilly/punk-bändistä erittäin monipuoliseksi rokkikoneeksi, yhtyeen tähänastisen uran huipentuessa tammikuussa julkaistuun kolmanteen ”Dropout!”-pitkäsoittoon.

Pystybassolla ja puoliakustisella kitaralla luotu soundi on ehkä eniten velkaa Living Endille, mutta muitakin verrokkeja löytyy. Kotimaisista bändeistä tulee mieleen nimet Anal Thunderista Evilsonsiin ja Part Time Killersistä Rejectediin, ulkomaanelävistä puolestaan ainakin Rancid, Social Distortion ja Tiger Army kuuluvat kappaleesta riippuen enemmän tai vähemmän läpi. Vaikka biisejä on kokonainen tusina, pysyy homma mielenkiintoisena läpi albumin, kiitos monipuolisen ja tarttuvan biisimateriaalin.

Ehkä yhtyeen isoin ongelma on se, että se kuulostaa vähän liikaa kaikelta muulta, mutta ei itseltään. En missään muotoa lähtisi sitä miksikään kopiobändiksi haukkumaan, mutta vaikutteet ovat paikoitellen vähän turhankin ilmiselvät, ja näiden vaikutteiden vielä vaihdellessa kappaleiden välillä runsaastikin, on lopputuloksena ehkä himena persoonaton ja sekava, joskin hemmetin toimiva ja tarttuva kaksitoistabiisinen. Relentless tuntuisi yhtyeenä kuitenkin kasvaneen pojasta aikamieheksi, siitä todisteena esim. Janne Tanskasen vakuuttava laulutyöskentely, kypsät sovitukset ja monipuolinen osaaminen mitä sävellyksiin tulee, joten en näkisi että ”Dropout!” yhtyeen uran kovimmaksi suoritukseksi tulee jäämään.

[youtube url=A3geHgY8VQk]

Kolmastoista Club Sin huhtikuussa Tampereella

Tamperelainen Psychobilly-yhdistys Mavericks Ry järjestää kolmannentoista kerran Club Sin tapahtuman, joka kerää alakulttuurin harrastajat Tampereen Klubille 27.4.2013 psychobillyn ja punkin merkeissä. Tapahtuman pääesiintyjänä on vuonna 1990 perustettu, Australian ensimmäinen psychobilly-ryhmä Fireballs (tsekkaa myös Fireballs-haastattelu). Euroopan mantereella harvoin nähty Fireballs esiintyy Club Sin -tapahtumassa ensi kertaa Suomessa. Uudempaa psychobillyn aaltoa edustaa walesilainen Graveyard Johnnys, kolmantena ulkomaalaisena yhtyeenä nähdään pitkänlinjan ranskalaisyhtye The Monster Klub. Suomalaista osaamista edustavat tapahtumassa oululainen Bullet Biters sekä illan avaa joensuulainen Relentless.

[youtube url=5P-b_mp2Lbg]

Club Sin Pt 13
La 27.4.2013 Klubi, Tampere

Fireballs (aus), Graveyard Johnnys (uk), The Monster Klub (fra), Bullet Biters, Relentless

Liput: ennakkoliput 29 eur, ovelta 30 eur. Ennakkoliput ainoastaan sähköpostitse: mavericksry(ät)gmail.com (ennakkoliput myynnissä 4.3.-21.4.2013).

Pre-party: Scandinavian Hanks, The Deviants (nor), The Trailblazers
Pe 26.4.2013 Pub Dog’s Home, Tampere. Liput 10 eur (ainoastaan ovelta)

www.mavericksry.fi
www.facebook.com/MavericksAssociation

Relentless koveroi Marko Haavistoa

Tämän päivän suomalaiseksi rautalankaklassikoksi muodostunut kappale ”Paha vaanii” saa uuden ulkomuodon, kun joensuulainen punk’n’roll -bändi Relentless koveroi sen englanninkielisenä. Marko Haavisto & Poutahaukkojen alkuperäiskappaleeseen on englanninkieliset sanat tehny Agentsista tuttu Vesa Haaja.

Haaviston ja Relentlessin tiet kohtasivat yhteisen tuttavan kautta, kun Haavisto etsi kappaleen englanninkielisen version esittäjää. Kappale löysikin helposti muotonsa fiftarirokkia, kontrabassoa ja punkkia yhdistelevän bändin käsittelyssä.

Relentlessin osalta projektin tarkoitus on kaataa raja-aitoja, ennenkaikkea punkkareiden ja rockabillyjen välillä, joiden jo 80-luvulta periytyvä skisma tuntuu molempia musiikkilajeja seuranneille bändiläisille kaukeiselta ajatukselta. Relentless yhdistelee musiikissaan ennakkoluulottomasti näiden tyylisuuntien lisäksi myös mm. reggaeta.

www.relentlessband.tk
www.myspace.com/relentlessss

Relentless – It Falls Apart

Joskus 70-luvun lopussa oli sellainen aika, jolloin punkkareiden ja rockabilly-hemmojen välillä oli ammottava railo. Se oli silloin, ja nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin ovat kaikenkarvaiset retkueet ehtineet naittaa molempien musiikkityylien elementtejä onnistuneesti yhteen. Joensuulainen Relentless on tehnyt jo toisen albumin, jolla se paikkaa tuota kansojen välistä kuilua.

Poliittisuus on tätä nykyä ”in”, ja tuosta melko kalutusta teemasta tämäkin kolmikko on albumillisen materiaalia väsännyt. Relentlessin kappaleet pohjaavat sekä punkin vimmaisuuteen ja poliittisuuteen että rockabillyn vastustamattomaan svengiin. Paketti pysyy tiukkana, mutta myös riittävän letkeänä. Samalla Relentlessin pinnan alla kytee sekopäisyys, mikä vie biisejä omalla painollaan eteenpäin. Sanottakoon sitä sitten draiviksi. Lisäksi basisti käyttää vanhakantaista läskibassoa, mikä kuuluu tavallisesta punkkibassosta eroavasta bassosoundista.

Relentlessillä on energia, voima ja vahva julistus takanaan, joilla se lähtee valloittamaan maailmaa. Itseään väsyttämättä Relentless ei valtionrajojen yli nelistä, vaan ”It Falls Apart” kärsii lievästä monotonisuudesta. Uskon bändin olevan kuitenkin kykenevä piiskaamaan itsestään vielä enemmän irti. Relentlessin kaltaisia, selkeästi omaan konseptiinsa luottavia yhtyeitä saisi olla enemmänkin.

Relentless

Relentless on imenyt vaikutteita punkista ja rockabillystä, mutta ei ole ikävästi jäänyt välimaastoon vaan on onnistunut integroimaan molempien tyylien vaikutteita onnistuneeksi kokonaisuudeksi. Selkeisiin raameihin bändi ei halua juuttua, kehitys jatkuu bändin toisella täyspitkällä: ”It Falls Apart” on edellistä levyä kantaaottavampi. Verkkainen kypsyttely on saanut myös musiikin muhimaan sopiviin sointuihin, joita ei olisi pystynyt edelliselle levylle kuvittelemaan. Joensuulaisbändin kuulumisista kertoo juuri It Falls Apart -levyn julkaisun jälkeen kitaristi-laulaja Janne Tanskanen.

Relentlessin tarina tähän päivään saakka?

Relentless aloitti Joensuussa 2006. Me tavattiin samalla treeniksellä, silloin vielä soiteltiin eri bändeissä. Samin kontrabasson länkytys pisti silmään ja Jone oli rumpali, joka veteli hyvin kaikkee hardcoresta skahan. Siinä tutustuessa huomattiin että meiltä löytyi yhteisiä musiikillisia mielenkiinnon kohteita, joten aateltiin soitella The Living Endin covereita yhdessä. Yksi keikkakin vedettiin Prisoners of Society -nimellä. Soitto luisti yhdessä aika hyvin, joten aateltiin pistää ihan oikea bändi pystyyn. Musiikkityyli olisi jossain punkin ja psychobillyn/rockabillyn välissä.

Kun ekaa demoa äänitettiin keväällä 2006, niin äänittäjä/miksaaja käski meidän unohtaa demo-meininki ja julkaista biiseistä levy. Siitä tuli sitten Broken Life -ep. Sen jälkeen päästiinkin keikkailemaan aika reilusti ja lahtelainen Fast Rock Factory otti meihin yhteyttä ja halusi julkasta seuraavan levyn. Kesällä 2007 sitten potkaistiin eka täyspitkä Time of fools ulos. Sen jälkeen soiteltiin keikkoja sen minkä kerettiin.

Uutta pitkäsoittoa ruvettiin äänittämään joulukuussa 2009. FRF:n poistuttua kuvioista, me ei kuitenkaan jääty venailemaan, josko joku kiinnostus demosta tai ”lähtisköhän joku tuon nyt julkasemaan” vaan päätettiin julkasta levy ite. Syyskuussa 2010 It falls apart saatiin sitten pihalle CD:llä ja vinyylinä. Matkalla haaviin tarttu myös keikkamyyntideal Fullsteamin kanssa.

Mitkä ovat tahot vaikuttaneet saundiinne, mistä olette ammentaneet vaikutteita?

Suurimmat vaikutteet tulee varmaan brittipunkista ja rocka-/neobillystä. The Clash ja Stray Cats erityisesti. Ne molemmat olivat edelläkävijöitä ja aivan huoletta sekoitti vaikutteita eri genreistä. Tykkään kovasti The Clashin reggae-vedoista ja Stray Catsin rankemmista biiseistä.

Mitä halusitte tehdä ”It Falls Apart” -levylle erilailla? Mitä edellinen ”Time of Fools” -levy opetti?

It Falls Apartin biisejä on tehty huomattavasti kauemmin ja sen kyllä kuulee. Oman harrastamisen ja opiskelun kautta myös äänityksissä osattiin sijoittaa se vähä raha oikeisiin kohteisiin. Eihän koko levyä tarvi tehä studiossa, kun kitaroita voi ihan hyvin äänittää itsekin treeniksellä. Äänitysprosessi kesti monta kuukautta kun sitä tehtiin lyhyissä pätkissä ja rauhassa. Näin tuli parempi.

Mitä itse odotatte uudelta levyltä?

Toivottavasti jengi tykkäis ja päästäs soittamaan lisää keikkoja. Vielä on kaupunkeja, missä ei olla käyty ja kaupunkeja missä käydään liian harvoin.

Omat suosikkikappaleenne levyltä, perusteluineen?

”Let’ em Rock” on niin erilainen meidän normilinjaukseen, että mainitaan se tässä tilanteessa. Samoin ”Torch”. Noita ei olisi uskaltanut laittaa levylle vielä pari vuotta sitten. Onneksi ne on nyt tuossa (levyllä).

Edellisen levyn kannet olivat perinteiset psykobilly/rockabilly-henkiset, uuden levyn visuaalinen ilme on kantaaottavan punk-henkiset. Onko Relentless vallankumouksen asialla?

Edelliselläkin levyllä kantaaottavia biisejä oli, mutta mukana oli myös paljon muutakin. Uuden levyn lyriikat ovat kantaaottavammat kuin edellisen ja tälle levylle ei muuta voinut kuvitellakaan. Samalla visuaalinen ilme muokkautui kantaaottavammaksi. Lyriikat ovat tarkoituksella kärjistettyjä ja samoin kansia tehdessä halusin siihen selkeän viestin. Vallankumouksesta puhuttaessa tavoitteena on edes nostaa tietyt asiat näkyville ja kuuluville.

Levyn julkaisi Broken Life Records? Miten päädyitte tähän ratkaisuun?

Varmaan yksi maailman ikävimmistä ajatuksista on yrittää lähetellä jotain demoja ympäriämpäri ja toivoa, että joku kiinnostuisi. Sellasta turhaa vätystelyä ja bändin myymistä, mihin liian monet varmaan jää. Demoja me ei lähetelty minnekään, vaan takaraivossa oli, että kyllä tää pihalle jollain tapaa saadaan. Kun levy alkoi olla valmis, niin päätettiin julkaista se sitten itse. Luottoa oli biiseihin ja uskottiin, että kyllä siitä omat saadaan pois.

Siinä samalla kun omasta lompakosta maksoi kulut, hoiti paperiasiat ja yhteydenpidon painoon yms., niin ajattelin että tää on kai sitä levy-yhtiö hommaa. Nimeksi hommalle tuli Broken Life Records.

Minkälainen tarjonta on Suomessa edustamallanne musiikille ja miten luulette miten se on muuttunut niinä aikoina kun olette soittaneet?

Ennen kuin me alettiin keikkaille Relentlessillä, niin en mie ollut nähnyt kontrabassoa monellakaan keikalla. Yht’äkkiä sitä sitten soitettiin kaiken näköisissä billy-happeningeissä, joissa läskibassobändejä saattoi olla kuusikin kappaletta illassa. Me ollaan kuitenkin aina soiteltu billykeikoilla ja punkkikeikoilla ohi genrerajojen. Muut vastaavat suomalaiset bändit on selvemmin psychobilly-yhtyeitä ja punkkibändeistä meidät erottaa rockabilly-vaikutteet.

Minkälainen kaupunki Joensuu on tänä päivänä Relentlessille ja edustamallanne vaihtoehtokulttuurille?

No, Joensuun skene elää hieman hiljaiseloa tällä hetkellä. Toivottavasti legendaarisen Kerubin uusien tilojen löytyminen auttaa asiassa. Kyllä täällä saadaan kuitenkin porukkaa aina sen verta liikkeelle, että pikkuklubit täyttyy punkkikeikoilla.

Onko jotain hauskoja/mielenkiintoisia keikkatarinoita?

Surkuhupaisin muistoin aina vaan miettii niitä aikoja, kun nelistään ajeltiin keikoille henkilöautolla. Kontrabasso vie takapenkiltä kahen hengen paikan, joten siellä istuttiin sylikkäin. Etupenkki piti vetää niin eteen, että jalat ei mahtunu jalkatilaan vaan piti nostaa ylös penkille. Etupenkkiläisellä tais olla vielä joku virveli sylissä. Takakontissa sitten pikkuvahvarit ja mitä nyt mahtui kyytiin. Jos oli paitoja myytävänä, niin ne piti purkaa paketista ja työntää tyhjiin väleihin, heh! Joensuu-Helsinki-Joensuu tuntui aika saatanan tuskaselta.

Miten jatkossa? Minkälaisia uusia kuvioita odotatte levyn tiimoilta? Onko teillä jotain tavoitteita bändinä?

Tässä hommassa kuitenkin se matka taitaa olla tärkeempi kuin määrämpää. Toivottavasti päästään soittamaan paljon keikkoja. Levy on jo täyttänyt tavoitteet, kun se on pihalla ja itse ollaan tyytyväisiä tulokseen.

Laittakaa vielä omia soittolistojanne viime ajoilta, mitä kotimaisia ja ulkomaisia suosittelisitte?

No Shamen uus on kingi, samoin Abduktion. Joensuusta on ponnistanut myös uus bändi Civil Abuse, sekin kannattaa tsekata. Jätkäjätkien uus on kanssa tosi hyvä. Musiikillisestihan nuo on ihan eri päistä, mutta aatteellisesta ne on aika samaa huttua.

Vapaa sana

Suuret kiitokset: Mikael Neves kitaroiden ja laulujen äänityksistä, samoin Antti Koukonen. Apu oli äärimmäisen tärkeetä! Juha Vattulainen Blackout Orderista lauloi taustoja levylle, kiitokset siitä. Kiitokset myös Mika Sormunen ja Eleanor -kitarat, ne on kyllä parhaita!

R’n’P Festival Turussa

Viime vuotisen tauon jälkeen R’n’P Festival järjestettiin jälleen perinteisesti tammikuun alussa Helsingissä ja Turussa. Lauantai-illan aikataulu Turun Klubilla väitti soittojen alkamiseksi klo 22, mutta paikka ammotti vielä tyhjyyttään varttia vaille kymmenen. Nautimme siis ylihinnoiteltuja virvokkeita ajankuluksi, ja kaverini kertoi loistavan suunnitelmansa kavaltaa duunipaikaltaan satatuhatta euroa ja muuttaa Peruun…

Yleisöä alkoi valua paikalle vähitellen, ja noin puoli tuntia aikataulusta jäljessä Abduktio avasi pelin. Venyttäminen oli reilu diili, koska näin bändin ei tarvinnut soittaa tyhjälle salille eivätkä lukuisat ihmiset missanneet illan kovinta esiintyjää! Setti koostui kokonaisuudessaan viime kuussa julkaistun mini-LP:n biiseistä ja jääkiekko-painotteisista välispiikeistä. Ainakin ensin mainitut toimivat loistavasti, ja yhteensoittokin oli tuttuun tapaan todella napakkaa. Uuden levyn biisit kumartavat 80-luvun jenkkihardcoren suuntaan ja Abduktio osoitti tyylikkäästi, että modernin hardcoren ohella myös vanhemman koulukunnan punk on hanskassa.

Bändit soittivat vuorotellen kahdella lavalla, joten esiintyjien väleissä ei ollut pitkiä taukoja. Alakerran pienemmällä ja tunnelmallisemmalla (lue: hikisemmällä) puolella aloitti joensuulainen Relentless, joka oli ensi kertaa Turussa keikalla. Yleisö otti bändin hyvin vastaan ja taisivatpa jotkut jopa liikkua rytmikkäästi musiikin tahdissa. Psycho/rockabilly vaikutteinen punk kulki ihan kivasti, ja Relentless lieneekin kotimaan parhaimmistoa omassa genressään. Jokin bändin setistä jäi kuitenkin puuttumaan. Hittiaineksiakin löytyi parista biisistä, mutta muutoin hieman tasapaksu biisimateriaali sai allekirjoittaneen odottamaan jo kovasti seuraavaa esiintyjää.

Turussa kun oltiin, niin piti ohjelmistossa tietysti tasa-arvon nimissä olla musaa myös toisella kotimaisella. Illan ainoa ulkomaalainen akti oli ruotsalainen Masshysteri, jota olin odottanut näkeväni uudestaan viime kesän Puntala Rockista lähtien, enkä totisesti turhaan! Bändi tykitti käsittämättömän tarttuvaa punkrock-hittiä toisen perään sellaisella intensiteetillä, että se oli suorastaan liikuttavaa. Tarttuvat melodiat ja kitaroiden melko kliini soundi yhdistettynä muutoin särmäiseen meininkiin kuulosti erinomaiselta. Jättebra rautalanka-musik! Muutkin taisivat tykätä, sillä päästyäni keikan jälkeen myyntikojulle oli LP:t tehneet kauppansa ja jäin itse ilman.

Masshysteri

Alakerrassa oli vuorossa oululainen Moses Hazy, joka tuntuu nauttivan kovan livebändin mainetta. Muutaman vuoden takainen muistikuva bändistä oli kohtalaisen miellyttävä, mutta Masshysterin jälkeen Mooseksen funkahtava rokki ei kuitenkaan saanut pidettyä mielenkiintoani yllä. Hengitysilman sakeahko koostumus teki bändiin keskittymisestä vielä vaikeampaa, joten päätin siirtyä yläkerran puolelle huilaamaan.

Illan viimeinen esiintyjä oli viime vuonna uuden rumpalin pestannut No Shame. Tupa alkoi jo tässä vaiheessa iltaa olla täynnä, joten yläkerrassakin tunnelma oli kohtalaisen tiivis. Setin biisit oli poimittu pääosin kahdelta viimeiseltä levyltä, joista tuoreempi ”Ironing Day” oli julkaistu vain pari päivää aiemmin. Bändi on pitkän uransa aikana onnistunut jakamaan mielipiteitä melko lahjakkaasti, mutta ainakin Klubin yleisön vastaanotto oli todella hyvä. Bändin vilpittömyys ja pyyteettömyys tuntuu kuitenkin välillä hieman liioitellulta ja ylikorostetulta, joka saa livetilanteessa aikaan aavistuksen vaivaantuneen fiiliksen. Pakko silti myöntää että No Shame kuulosti paremmalta kuin moneen vuoteen. Ei huono päätös festareille.

Narikkajonosta selvittiin ilman tappelua, mutta pizzerian löytäminen Turusta osoittautui haasteellisemmaksi. Pitääkö niitä Hesburgereita laittaa joka kortteliin?!

Relentless – Time of Fools

Fast Rock Factory on tänä vuonna varsin ahkera julkaisemaan kaikenlaista orkesteria ja nyt on vuorossa rokkiosasto. Joensuusta tulee usein varsin mielenkiintoisia ja joskus jopa aivan loistavia orkestereja. Relentless kuuluu tuohon mielenkiintoisten kastiin. Pystybassolla, kitaralla ja rummuilla saa jo kummasti aikaan menoa ja meininkiä. Bändi on ollut kasassa vasta parisen vuotta ja jo nyt on takana omakustanne ep ja tämä ensimmäinen täysipitkä levy. Eli varsin tuotteliaasti mennään eteenpäin. Taustavaikuttajina paistaa läpi perus rock ’n roll ja Living End.

Kylläpä tuo pystybasso on sitten soitinten aatelia, sitä on ilo kuunnella biisistä toiseen. Vielä kun laulajan karisma pääsisi hioutumaan ja hiukan tulisi peliin lisää rohkeutta revitellä äänen kanssa, niin kyseessä olisi kyllä yksi kovimpia rokkiryhmiä mitä Suomesta löytyy. Tai no kyllähän tämä on jo nyt yksi kovimmista, mutta sanotaan nyt sitten, että kovin. Kitaran kivat kaikusoundit ovat myös aivan loistavaa tasoa. Ainoa miinuspuoli levyssä on vielä tuo hiukan arka ulosanti lauluosastolla. Livenäkin toimivat aivan loistavasti, kun tuli Töminässä kesällä katsastettua.

Sanoitusosasto nyt ei ole mitään polittista tai muuten kauhean kantaaottavaa, mutta ei sen kuulukaan tämän tyyppisessä musassa olla. Rakkaudesta ja siihen liittyvistä asioista laulellaan vallan komiasti. Jos nyt sattuu yhtään pystybasso, rock ’n roll, psycho tai joku muu sinnepäin kiinnostavan, niin tämä on kyllä pakkohankinta. Näitä bändejä ei koskaan Suomessa liikaa ole.

Relentless

Just sillään Fa(s)t Rock Factorylle sainattu Joensuulainen Relentless julkaisi viime vuoden puolella paljon mielenkiintoa herättäneen itsekustanteen ”Broken Life”. Kiitosta saaneen tallenteen myötä myös Suomen niemen keikkapaikat ovat käyneet tutuksi tälle psychopunkabilly triolle. Minkä yhtyeen lainakengissä Relentless seisoi uransa alkutaipaleella? Lue ja opi.

Nopea esittely. Mistä tullaan, ketkä tulevat ja mitä tekevät?

Relentless on Joensuu rock citystä kotoisin oleva punk/rock/psycho -bändi, jossa soittaa: kitara ja laulu – Janne Tanskanen, kontrabasso – Sami Eskman ja rummut – Jouni Rupponen.

Relentlessin referoitu historia. Koska, miksi ja milloin? Jäsenistön muut projektit (menneet, nykyiset ja tulevat).

Ensimmäisen kerran kokeiltiin yhdessä soittoa syksyllä -05 ja silloin soiteltiin The Living Endin covereita omaksi iloksi. Yksi keikkakin heitettiin silloin syksyllä Living Endin covereilla ja bändin nimi oli silloin Prisoners of Society. Keikan jälkeen fiilis oli niin hyvä, että päätimme jatkaa yhdessä soittamista ja kevään mittaan alettiin sitten tehdä omia biisejä ja reenata ahkerasti. Alkukesästä -06 mentiin sitten studioon purkittamaan kuusi biisiä, joista väännettiin omakustanne Broken Life -ep. Samaan aikaan nimi vaihdettiin Relentlessiksi, jotta Living End -coverbändi-imago ei jahtaisi päiväunissa lopun elämää. Broken Lifen kautta saatiin vähä nimeä esille ja kesän ja syksyn aikana keikkailtiinkin aika paljon ympäri Suomea.

Siinä kesän tiimellyksessä lahtelainen Fast Rock Factory uteli meiltä kiinnostusta yhteistyöhön ja meillehän se nappasi kyllä! Syssymmällä sit sovittiin uuden levyn purkittamisesta ja julkaisusta FRF:n toimesta. Jouluna -06 mentiin taas studioon kymmenen uuden biisin kanssa. Tällä kertaa aikaa studiossa käytettiin hieman enemmän, mikä kyllä varmaan kuuluu levyltä (Broken Life äänitettiin kahdessa päivässä).

Jannen aikaisempiin bändeihin kuuluu Lucky Bastards, jossa Jounikin joskus tuurasi rumpalin pestissä. Jouni on myös soittanut ja soittaa useissa joensuulaisissa pumpuissa hardcoresta skahan ja Sami soittaa Pate & The Bullets nimisessä rockabilly-poppoossa.

Tarina nimen takaa?

Vapaasti suomennettuna nimi Relentless tarkoittaa säälimätöntä, jopa armotonta ja väkivaltaista jatkamaan ja puskemaan eteenpäin. Tämä määritelmä sopi mielestämme hyvin energiselle rockibändille, jolla on tarkoitus päästä eteenpäin ja etenkin kehittyä koko ajan, vaikka joitain tavoitteita saavutettaisiinkin. Samaan armottomaan meininkiin pyritään myös keikalla.

Miten kuvailisitte orkesterin ulosantia? Oliko tyylilaji tietoinen valinta vai sattuman kauppaa?

Bändin musiikki on vahvasti punkahtavaa rokkia, jota psychobillyksi tai jopa rockabillyksi voisi sanoa. Kontrabasso on tietenkin yksi tärkein tekijä, joka tuo musiikkiin alitajuntaan vetoavaa alkukantaista sykettä ja samalla on kultaakin arvokkaampi siivu rock ’n rollin ja rockabillyn historiaa. Uskon, että olemme ajautuneet tähän musiikkityyliin vuosien aikana ja lopulta löysimme toisemme ja huomasimme olevamme innostuneita samasta saundista. Itse en haluaisi tällä hetkellä soittaa minkään muun tyylistä musiikkia yhtä paljon.

Mistä saatte vaikutteenne ja millä yritätte erottua?

Se että olemme trio, on tietoinen valinta, joka jättää jokaiselle soittajalle suuren vastuun tonttinsa täyttämisestä ja näin tekee soittamisesta mielenkiintoisempaa. Trion soundi on myös ilmava ja jotenkin ”vanhahtava”, mihin myös pyrimme. Vaikutteita siis haetaan 50-luvun rockista/rockabillysta, psychosta, punkista ja rockista ylipäänsä. Tarkoitus ei ole keksiä jotain uutta ja mullistavaa, vaan luottaa ”originelleihin” jo kauan sitten hyviksi havaittuihin menetelmiin ja yhdistää se tähän päivään. Näin haemme lopputulosta, joka olisi tunteikasta ja samalla rankkaa, perinteitä kunnioittavaa ja samalla tuoretta.

Mitä Relentless edustaa lyriikallisesti? Mistä sanoitukset kertovat ja onko teillä jokin sanoma?

Relentlessin lyriikat ovat viestejä yhteiskunnan tilasta ja tarinoita pienen ihmisen pudotuksista/nousuista elämän tiellä. Omia kokemuksia arjen vaikeuksista tai omasta näkökulmasta kerrottuja tapahtumia yhteiskunnassa. Suuria/merkittäviä asioita pienen ihmisen kokemuksien kautta. Sanomaa kansalle.

Yhtyeen tulevaisuus? Tavoitteita/päämääriä?

Lähitulevaisuuden tavoite on saada ensimmäinen pitkäsoitto pihalle ja soittaa mahdollisimman monessa paikassa. Relentlessin lyhyttäkin lyhyempi historia on ollut nousujohteista ja siihen kyllä pyritään jatkossakin. Toivottavasti päästään soittamaan yhä enemmän keikkoja ja isommille yleisöille.

Miten näette kotikaupunkinne musiikkielämän? Kasvaa ja kehittyy vai kuolee ja kuihtuu?

Joensuu on mahtava musiikkikaupunki, mutta ei soittopaikkojen puolesta. Rock-klubi Kerubin tilojen alta lähtemisen jälkeen ei kunnollista soittopaikkaa ole ollut. Kerubin uudet tilat ovat olleet haussa jo monia vuosia, mutta halukasta yhteistyökumppania rock-musiikille ei tunnu löytyvän. Jns Popmuusikot (Kerubin omistaja) ovat todella aktiivisia tukemaan bändejä ja järkätäänhän Joensuussa myös Suomen paras festari, Ilosaarirock, josta on aina löytynyt vaihtoehtomusiikin pienempiä, että huippunimiä. Toivotaan parasta Kerubin tilojen löytymiselle! Tilanne on hieman elpynyt kylläkin ja nykyään Joensuusta löytyy kerran kuussa Rock ’n roll Jamboree -iltamat ja noin kerran kuussa Punk Rock -klubi.

Entä koko Suomen musiikillinen kenttä? Bändejä, keikkoja…?

Suomen musiikki skenen tilannetta on vaikea mennä arvioimaan. Suomessahan on paljon hyviä bändejä ja näyttäväthän nuo keikkailevankin ympäriämpäri…

Paikka missä haluaisitte esiintyä?

Tulevaisuudessa haluttaisiin esiintyä kaikissa mestoissa missä ei vielä olla esiinnytty, Suomessa ja tietysti myös ulkomaat kiinnostaa. Kokemuksia pitää aina hankkia ja reissaaminen ja paikkojen näkeminen onkin yksi parhaista asioista keikkailussa. ”Legendaarinen” (heheh!) Tavastiakin ois varmaan joskus hauska kokea.

Kiteyttäkää Relentless yhteen lauseeseen.

Relentless pursuit of true sound!

Loppuun vapaita sanoja (mainostamista, kiitoksia, haistatuksia…).

Kiitos kaikille jotka ovat keikkoja järkänneet ja majottaneet tienpäällä. Kiitos myös Hellstenin Vesku, Ville BongaBonga, Aape & Unitymusic, kaverit ja perheet. Jns Punks! Lisä infoa seuraavista osoitteista: [url=http://www.relentlessband.tk]www.relentlessband.tk[/url], [url=http://www.myspace.com/relentlessss]www.myspace.com/relentlessss[/url].

Relentless – Broken Life

Tästä nyt ei ota pirukaan selvää, onko kyseessä demo vaiko oikein virallisempi julkaisu. Ennen vanhaan demot tunnisti siitä, että kannet oli kuppaset ja biisin nimet oli kirjoitettu poltettuun cd:seen tussilla, ja ennen cd:itä puolestaan oli vanhat kunnon kasetit valokopiokansilla. Mutta ajat muuttuvat…

Läskibasson kuva kannessa kertoneekin jo, että jotain Bob Thornton -henkistä musiikkia on kyseessä. Tällä erää käsillä on psychobilly-musiikkia ja Relentless osoittautuikin mitä mainioimmaksi tarjoilijaksi.

Ensin ihastuttaa laulajan samettinen ääni. AFI/Tiger Army-huokailut on jätetty toisaalle, samaten joissain tapauksissa tavattu viski-kurnutus. No joo, kyllähän edellämainittu laulanta sointuu toki myös, mutta joka tapauksessa Relentlessille passaa tällainen perinteisempi paremmin kuin rasva tukkaan. Toinen asia, joka on lähes sääntö kuin poikkeus, ja joka tekee Billystä Bob Thorntonin, on maailman käytännöllisin soitin elikkä läskibasso. Niin se vain on, että sitä mukavaa nakutusta kaipaa tämän alan musisoinissa.

Linja kappaleissa on yhtenäinen, mutta riittävän vaihteleva. Tempo on suhteellisen rauhallinen, mutta kuitenkin intohimoisen kiivas. Nopeampaa vetoa edustaa Devil’s Game. Muista kappaleista mieleen jäävät aamuyöstä Cadillacin lailla rullaava avausraita Same Old Street sekä kivalla huokailu-kertosäkeellä ryyditetty Forgiven.

Ei tässä oikein muuta voi kuin suositella, mikäli rempseä psychopunkrockbilly maitta yhtään. Kolmea demon kuudesta veisusta voipi kuunnella täällä. Live-aktina varmasti laittaa myös puntin tutisemaan. Tekis mieli kehittää joku Elvis-puujalka tähän loppuun, mutta jätetäänpä nyt väliin…