Avainsana-arkisto: Puntala-rock

Puntalarock 2013

Puntala on ollut itselleni jo vuosia sellainen juhla, jonne pääsemisen pyrkii varmistamaan mahdollisimman aikaisin esimerkiksi varmistamalla, etteivät sukulaiset suunnittele häitä tai hautajaisia heinäkuun viimeiselle viikonlopulle. Taas allekirjoittaneella kävi hyvä munkki, kun kukaan ei kuollut ja naimisiinkin mentiin muina viikonloppuina. Eli taas Lempäälään, vaikka Tampereelle muuttamiseni on aiheuttanut ainakin sen ettei kovinkaan monen Puntalassa soittaneen bändin keikkaa pitänyt mitenkään erityisen uniikkina kokemuksena, vaikka toki miellyttävänä juttuna silti.

Perjantai

Paikalle saavuin jo hyvissä ajoin ennen porttien aukeamista. Porukkaa toki riitti kuin pipoa, koska järjestävän tahon peliliike rajoittaa lippujen määrää oli mobilisoinut porukkaa enemmän liikkeelle, ja tokihan moni vieras halusi telttapaikkansa mahdollisimman hyvästä paikasta. Kun portit sitten viimein aukaistiin, keskittyi allekirjoittanut lähinnä tsekkailemaan paikkoja ihan kuin Puntalassa kävisi vasta ensimmäistä kertaa. Viharikos ja Melusaaste (jonka keikka taisi jäädä yhtyeen uran viimeiseksi) jäivät äkkinäisiksi vilkaisuiksi, mutta Death By Snoo Snoota pystyi kunnolla jopa katsomaankin. Death By Snoo Snoohon kun on päässyt kunnolla sisälle, on bändi sellainen jonka keikat katseleekin sitten mielellään kun ne kohdalle osuvat. Nimi ei häiritse enää ollenkaan. Samaan ”paska nimi, en varmasti katso” -kastiin oululaisten kanssa lokeroin aluksi myös EU-Vostoliiton, mutta kävin sitten kuitenkin bändin väijymässä. Bändillä vaikutti olevan vanhan suomihardcoren perusteet hyvin hallussa ja varsinkin kitaristilla ja vokalistilla tuntui olevan homma hyvin hallussa. Kas kummaa, siinä oli tämän vuoden Puntalan ensimmäinen itselleni uusi bändi, jonka tekemisiä pitää seurata vastaisuudessa tarkemmin.

Puntalan ensimmäisen ulkomaankiinnityksen, eli kolumbialaisen Infeston jätin tsekkaamatta, kun se ei pahemmin vakuuttanut ennakkoklubilla. Bändi ei vaan lähtenyt ja tehnyt lähellekään samaa vaikutusta kuin pari vuotta sitten esiintynyt Polikarpa Y Sus Viciosas, jossa oli sama vokalisti kuin Infestossakin. Perjantain latinobändeistä espanjalainen Peligro! sen sijaan vaikutti roisimmalta ja tuoreemmalta, ja nimensä mukaisesti myös vaaralliselta, kun bändin vokalisti hoiti oman suorituksensa lavan ulkopuolelta (jonka allekirjoittanut tajusi vasta keikan jälkeen). Yhtyehän ei ole kovinkaan vanha, onhan se vasta vuonna 2010 perustettu. Näiden latinoihmeiden välissä nähdyt suomibändit Aortaorta ja Kuudes Silmä olivat toki nekin katsottavien bändien listalla, samaten myöhemmin hurmannut Bad Jesus Experience. Näiden bändien näkeminen ei tosin ole kovinkaan vaivallosta Tampereella asuvalle, joten keskityin itselleni tuntemattomampien bändien keikkoihin, jollainen oli myös helsinkiläisen Darfürin keikka. Kyllähän se vakuuttavalta kuulosti ja bändin tulevaa seiskaa odotellaan. Eivät menneet tuttujen kehut hukkaan.

Deviated Instinct oli vanhana crustilegendana oli toki tsekattavien bändien listassa, vaikka bändi on omissa kuuntelutottumuksissani jäänytkin monen muun crustin peruspilarin varjoon niinkin hyvin ettei kotonani löydy yhtäkään äänitettä jolla Deviated Instinct pauhaisi. Eipä yhtyeen livekunnossa ole valittamista, kun se oli hyvinkin korkealla tasolla. Ja oli hyvin, hyvin metallista. Jopa metallisempaa kuin seuraavan päivän Foreseen, muttei muilta osin kuitenkaan yhtä tyhjentävää kuin esimerkiksi parin vuoden takainen Antisect. Suicidas sen sijaan yllätti positiivisesti. Tai ei oikeastaan edes yllättänyt, koska edellisenä iltana nähty warmup-keikka lupaili jo hyvää. Deviated Instinctin metallisen jyrän vastapainoksi kuultu melodinen punk rock tuli tarpeeseen. Suicidas ei ehkä soittanut perjantain pääesiintyjää muuten suohon, mutta oli silti suurempi positiivinen yllätys. Suomibändejä ei ole Puntalassa nähty pääesiintyjäsloteilla pitkiin aikoihin ja kyllähän Nollanollanolla sinne sopikin, mutta sitä kuitenkin odotti jotain päräyttävämpää ulkomaanvahvistusta. Sitä paitsi Nollanollanolla on soitellut keikkoja jo pitkin kevättä. Harvakseltaan, mutta kuitenkin sen verran paljon ettei tämä kiinnitys ollut mikään jymypaukku. Ei sillä että bändissä olisi jotain vikaa, sillä onhan Nollanollanolla kuitenkin yllättävänkin hyvässä tikissä ja bändissä vaikuttaa ihan järkevä vokalisti. Biisithän ovat toki legendaarisia ja Laman Epen vierailu lavalla piristi ja toi väriä esitykseen, vaikka tuo featurointi jäikin lyhyeksi. Keikka periaatteessa miellytti.

Yleisesti ottaen fiilis koko päivän aikana oli mainio, mutta bändien osalta perjantai jäi hieman vaisuksi. Vika ei tosin ollut niinkään bändeissä, vaan siinä että näitä bändejä näkee hyvin usein keikalla muuallakin, jolloin niihin ei tule tällaisessa vanhoja ja uusia tuttuja vilisevässä ympäristössä kiinnitettyä niin paljoa huomiota. Toista se oli allekirjoittaneenkin kohdalla vielä muutama vuosi sitten, kun Hämeenlinnassa ja Porissa olivat järkevät punkkikeikat harvinaisia. Nyt oli kuitenkin optio päästä nössösti omaan sänkyyn nukkumaan, ja käytinkin tuon oljenkorren perjantain päätteeksi.

Lauantai

Lauantaina oli päivä uusi ja lämpötila samoissa lukemissa kuin perjantainakin. Saavuin paikalle Kaupungin Valojen keikan puolivälin paikkeilla, enkä ehtinyt saada siitä lopusta sitten paljoakaan irti. No, näkeehän nämä, joten nuorten jätkien Eyewitness katsomaan. Olen nähnyt bändiltä kyllä parempiakin keikkoja, mutta odottelen kyllä jatkoa viime kesänä julkaistulle ”Päättäjät on kännissä” -seiskalle, jonka nimikkobiisi toimi hittinä täällä Puntalassakin. Muuten en jaksanut taukoa edeltäneisiin lauantain bändeihin sen pahemmin keskittyä, mitä nyt Kipinä olisi pitänyt katsoa ja G.A.U. jäi mieleen siitä että se oli aika käppänen ilmestys ennakkoklubilla eikä se ollut oikeastaan yhtään sen parempi Puntalassakaan. Yhtyeen murjova yleissoundi kyllä miellyttää korvaa, mutta yletön efektien käyttö laulussa tökki ja pahasti, eikä biiseissäkään ollut oikeastaan juuri mitään innostavaa. Lisäksi bändin suosimat Kiss/black metal/juggalo-maskit toivat ikävästi hassutteluvibaa punttiin, mikä ei ihan noin primitiiviseen d-beatiin millään istu. Mutta mitä hassutteluun tulee, niin Valse Triste on joka kerta ollut vähintään hämmentävä (usealla eri tavalla), mutta enpä muista nähneeni bändiltä kovinkaan montaa keikkaa jota en jälkeenpäin muistaisi. Tämän muisti taatusti, kun kolmekymppisiään juhlistanut Valse Triste pisti puvut päälle ja veti hommat kunnolla överiksi. Myös rytmiryhmä Mäki-Turja/Liimakka bongattiin lavalta, mutta itseltäni jäi suurin osa keikasta näkemättä sellaisten juttujen takia, joita voidaan lukea jälkeenpäin kohulehdistä.

Valse Tristen jälkeen olikin sitten tauko, jonka jälkeen hurja Foreseen mylläsi pikkulavalla. Metallisempaa hardcorea ei ole Puntalassa pahemmin nähty, joten tässä kohtaa nostan hattua järjestäjille ohjelman monipuolistamisesta. En panisi lainkaan pahakseni jos Puntalassa nähtäisiin tämänkin tyylilajin bändejä myös tulevaisuudessa, sillä kyllä alan diggareita Puntalan kävijäjoukoista löytyy. Foreseenin jälkeen piti käväistä autolla, jonka takia FUK jäi katsomatta. Olin mielessäni lokeroinut FUK:n jälleen yhdeksi Puntalan kiintiöbrittipunkkibändiksi, mutta olisin ehkä jäänyt katsomaan keikan jos olisin tiennyt kokoonpanossa vaikuttavan entistiä Chaos UK -jäseniä. 

Civil Olydnadin sen sijaan kävin tsekkaamassa, vaikka en odottanut yrmyä peruscrustia enempää kun olin bändin seiskatuumaisen mitäänsanomattomat kansitaiteetkin nähnyt. Tokihan yhtyeen soundi sitten pohjasikin hardcoreen/crustiin, mutta siinä oli hämmentävän paljon myös trallpunk-vaikutetta. Kuulostaa ehkä hämmentävältä, mutta ainakin keikkaoloissa tuo sekoitus toimi. Tämä oli niinkin innostava keikka että allekirjoittanut kävi distroteltassa ostamassa mainitun seiskatuumaisen ja Asta Kaskin tuoreen ”Handet på hjärtän” -albumin siinä samalla. Harmi, että keikalta tuli kiire poistua sen hieman venyessä paljon kovempaa soittaneen Diskelmän päälle, jota menin sitten mäkeä alas väijymään. Hyväksi sekin tuli toki havaittua. Ahneus jäi tuossa raossa ikävästi väliinputoajan asemaan, kun straight edgen nimeen vannova Coke Bust oli sitten suurimpia yllättäjiä Puntalassa, jolta odottikin jotain kun sitä olivat tutut ja kylänmiehet kehuneet. Yhtye soitti yhden koko Puntalan intensiivisimmistä ja väkivaltaisimmista keikoista, ja sinetöi vaivaantumiseni sunnuntain päätösklubille, vaikken tiedä miten bändiä jaksaisi kotioloissa kuunnella. Keikoilla yhtye oli kuitenkin kalana vedessä, mutta toisaalta tämänkin keikan ajan mietin toistuvasti toimisiko Coke Bust paremmin pienellä klubilla. Seuraavana iltana totesin, että toimihan se.

Coke Bustin raivoisan voimaväkivallan jälkeen Lapinpolthajien punkimpi meno tuli sopivasti tasapainottamaan. Sitäkään ei tosin jatkunut mahdottoman kauaa, kun parikymppinen Agrotóxico jatkoi brasilialaisen hardcoren perinteitä valtaamalla päälavan, ja taisi setin loppuun tulla Olho Secoakin. Itseltäni tämä legenda on jäänyt tyystin tsekkaamatta ja pidin kyllä kovasti kuulemastani jopa levynoston verran, vaikkakin loppua kohden keikka alkoi puuduttamaan. ”Japanin Popedan” eli Clownin keikkaa seurasi myös ihan mielellään, ja kyllähän keikka oli varsin oli hyvä ja viihdyttävä, mutten omalla kohdallani laske tätä vetoa yhdeksi Puntalan kohokohdista. Jokin siinä vain töksähti, eikä se edes ollut yhtyeen teatraalinen imago. Kieltolakia en jaksanut sen pahemmin tässä kohtaa katsoa vaikka pimeys oli tehnyt tuttujen ihmisten bongailusta vähintäänkin haasteellista. Tosin liki kaikki lauantai-illan loppuvaiheen bändit tuntuivat yllättävän merkityksettömiltä, kun illan kruunasi se bändi jota olin tullut katsomaankin.

The Mobia kohtaan oli luonnollisesti järjettömät odotukset, varsinkin joidenkin Youtubessa katsottujen livepätkien perusteella, mutta ei The Mob sitten vastannut niihin odotuksiin… se ylitti ne. Ei mitään parempaa olisi The Mobilta voinut toivoakaan, kun soundit olivat kohdillaan, bändin keikkakunto oli kohdillaan ja varsinkin tunnelma oli kohdillaan. Ehkä ainoa rutinan aihe liittyy siihen, ettei The Mobilla ole kovinkaan kattavaa diskografiaa josta olisi vaivatta rakentanut edes alle tunnin kestävän setin. Biisit loppuivatkin kesken, jolloin pari ohjelmanumeroa soitettiin härskisti kahteen kertaan (setin päätteeksi Another Day, Another Death ja encorena Witch Hunt), mutta en tässä tilanteessa kyllä valittanut. Kokonaisuudessaan tämä keikka oli varmasti parhaimpia mitä olen Puntalassa koskaan todistanut. Ensi vuonna voitaisiin katsella sitten Zoundsia tai Rudimentary Peniä?

Yleisesti ottaen Puntalassa tuntui olevan edellisvuotta rauhallisempaa. Ihmiset tuntuivat muutenkin elävän nyt enemmän ihmisiksi, kun Mikon ei juuri tarvinnut simota lavalla väärin pysäköidyistä automobiileista tai niihin jätetyistä koirista. Ambulansseja tuntui ajavan alueella vähemmän kuin viime vuonna, tappeluja ei osunut omien silmien eteen eikä tölkkejä lentänyt lavalle samalla tahdilla kuin viime vuonna. Muistan nähneeni vain yhden tölkin lentäneen päälavalle Visions of Warin aikana. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö niitä olisi lentänyt myöhemminkin ja etteikö väkivallan uhkaakin olisi esiintynyt, mutta yleisfiilis oli leppoisampi. Vilpittömät kiitokset menevät taas järjestäjille, jotka käyvät läpi kauhean ruljanssin vain sen takia että me muut matoset voimme valittaa ties mistä. Ohjelmasta en valita, vaan nostan jopa hattua viime vuotta monipuolisemmasta artistikattauksesta, vaikka toki joidenkin mielestä crustia on aina liikaa. Säänkin jumalat olivat suosiollisia ja jättivät vesisateet ja ukkoset vähemmälle, mitä nyt varsinkin lauantaina alkoi lämpötila olla jo liki tuskaisilla tasoilla. Tällehän järjestäjäporras ei toki voi mitään, mutta nestetankkauksesta olisi voitu muistutella hieman useammin, kun Puntalassa eivät aikuiset ihmiset pidä itsestään huolta, vaikka se ehkä hieman tätimäiseksi menisikin. No, joka tapauksessa joka vuosi Puntala tuntuu omalla kohdalla edellistä vuotta paremmilta kemuilta. Niin myös nytkin. Mahdollisesti paras Puntala tähän asti.

Puntala-rock 2012

Perjantai

Retkikunta saapui Puntalan porteille iltapäivällä kello neljän maissa, jolloin juhlakansaa oli saapunut jo suuria määriä paikalla venyttäen autojonon tavanomaista pitemmäksi. Jo tällöin huomasi, että Puntalan kävijämäärät ovat selvästi kasvaneet viime vuosina, ja sen tulin huomaamaan useaan otteeseen viikonlopuna aikana. Koko perjantai-ilta meni käytännössä siihen, että yritin seurailla bändejä mutta aina sitä törmäsi johonkin tuttuun ja jäi keikkojen katselu hieman toissijaiseksi toiminnaksi, joten siksi niistä ei tahdo keksiä paljoa järkevää sanottavaakaan. Hääräys vaikutti tällä keikalla vain jälleen yhdeltä nimeltä loppumattomassa us- ja ys-loppuisten bändien jatkumossa. Pitää tsekata bändi vielä paremmalla aikaa, kun ei ole miljoonaa tuttua ympärillä hääräämässä. Seksihullut monotti munille sen sijaan tykimmin. Ylivallan Orjat kuulosti ihan lupaavalta, Konkurssi taas oli todella tiukka ja Narkoosi taas oli todistamassa sen, että Jyväskylästä tulee alvariinsa erinomaisia punk/hardcore-bändejä. En tiedä onko yhtyeen tulkinta hardcoresta nyt erityisen omaperäinen, mutta ihan kivan keikan jäpikät kuitenkin soittivat, vaikka käytännössä Narkoosi jäikin tavallaan muiden nimien jalkoihin. Sen sijaan Bulletriddenin kuvittelin alunperin olevan tylsää brittipunkkia, mutta se olikin tylsää britticrustia.

Melkein koko perjantai meni henkisessä tukkeessa ja sosiaalisen kanssakäymisen merkeissä, mutta loppua kohden tunnelmaan virittäytyminen sujui helpommin. Infernöh kiinnosti alunperin paljonkin, mutten lopulta ehtinyt katsoa tämänkään bändin esiintymistä kovinkaan pitkään. Tässä vaiheessa ehdin noteerata miten satunnaisia tölkkejä alkoi lennellä lavan suuntaan, ja pitkin viikonloppua monet muutkin bändit saivat osansa tuosta idiotismin vyörystä. Konkurssi oli kuulemma saanut bonuksena myös kiviä, mutta jotenkin itseltäni jäivät Konkurssin kivitykset noteeraamatta. Käpykaartin aikana tuli sen sijaan todistettua kunnon nyrkkitappelua. Nahinaa, jota Puntalassa en ole aikaisempina vuosina juurikaan nähnyt. Eikä käsittääkseni ollut edes ainoa tapaus kun kanssajuhlijoita paiskotaan käkättimeen Puntalassa tänä vuonna. Tokihan aina jotain sattuu kun suuri määrä eri sekavuustiloissa pyöriviä ihmisiä isketään samaan tilaan, mutta tänä vuonna urpoja tuntui olevan liikkeellä tavanomaista enemmän. Tölkit, tappelut, autoon lukitut koirat…

Selfish ja Ydinaseeton Pohjola olivat molemmat väkeviä tapauksia, varsinkin jälkimmäinen oli jopa tiukempi kuin mitä osasi odottaa. Tosin sekin meni vähän ”ohi” varsinaista pääesiintyjää odotellessa. Poison Idea tuntui vetäneen järjettömän tiukan keikan niin kauan kun bändi oli vielä lavalla, mutta eipä se erityiseltä nyt tuntunut kun asiaa jälkeenpäin ajattelee. Käytännössä lavalla oli Jerry A joidenkin summajätkien kanssa soittamassa Poison Ideaa. Jerry A:n nyt ei odottanutkaan hyppivän hillittömästi lavalla kuin mikäkin sammakko, mutta tämä vaikutti erityisen epämotivoituneelta kun urpoarmeija masinoi jälleen uuden tölkkihyökkäyksensä. Jerryltä oli palaa pinna, mutta ei mies onneksi kävellyt lavalta pois. Jälkimaku keikasta on kyllä ihan positiivinen, kun Poison Idea soitti kuitenkin juuri niitä biisejä mitä halusin kuullakin, mutta toisaalta itselleni ja monelle muulle lähinnä ”Feel the Darkness” -levyä fiilistelleelle keikka tarjosi aika monta biisiä joita ei osannut tunnistaa. Olihan Plastic Bombin ”WOO-HOO-OO-O-OOO”-laulujen kuuntelu juhlallista, kun laulajia on pikkuisen enemmän. Näissä tunnelmissa oli hyvä pistää piste Puntalan perjantaille.

Lauantai

Lauantaina kämpiltä poistuminen osoittautui yllättävänkin haastavaksi ja epätoivoiseksi sahaamiseksi, jonka vuoksi suunnitelmat aikaisin alueelle pääsemiseksi valuivat hiekkaan. Rift tuli siten missattua kokonaan ja Tohtori Koiraa tuli kuunneltua lähinnä maantieltä käsin. Itse asiassa historia toisti itseään, ja minulta jäivät myös lauantain ensimmäiset bändit jotakuinkin yhtä vähälle huomiolle kuin perjantainakin, Death With a Daggeria lukuun ottamatta. Death With A Dagger soitti muistaakseni myös vuoden 2009 Puntalassa melko aikaisin, eikä yhtyeen sinänsä pätevä keikka tainnut tolkutonta ihmismassaa vielä näin aikaisin kutitella. Vasta D.N.R.:ää tuli seurailtua tosissaan ja hieman fiilisteltyäkin. Venäläisen haitaripunk-bändi Beerocephalsin olin taas nähnyt soittamassa Hämeenlinnan Suistolla ylipitkän keikan, joten olin mieluummin sosiaalisena rinteessä. En oikeastaan kiinnittänyt lavan tapahtumiin juuri lainkaan huomiota, mutta kun vilkaisin lavan suuntaan näin jonkun klovnitanssijan – jota ei siis siellä Suiston keikalla ollut – hyppivän lavalla. Eräs tuttu taas tokaisi, että ”Slipknot!”. No, onhan tuo ihan hauskaa seurattavaa ja olisin varmaan itsekin tuhannen tukkeessa saanut tuosta jotain irti. Rajoista tuli sentään parempi mieli.

Perinteinen tauko tuli tarpeeseen, ja oikeastaan juuri tauon jälkeen tulikin sellaista tykittelyä että oksat pois. Tauon päättäneeltä Punk Lurexilta tuli nähtyä peruskeikka, ja oikeastaan tämä taisi olla tämän Puntalan ainoa keikka jota jäin istuen kuuntelemaan nurmikolta käsin. Enpä tiedä mitä tästä keikasta toisin erityisesti esille. TV Smith on hurmannut aiemminkin sympaattisilla keikoillaan ja erittäin sympaattiselta vaikuttava herrasmies oli nytkin sellainen juippi jonka keikkaa oli vain seurattava. Setin loppupäässä Punk Lurexin asteleminen lavalle taas oli varsin mieluisa yllätys. Ei se kai ollut ihan kuin The Adverts, mutta tuskinpa tuosta kauaksikaan mentiin. The Adverts on omia suosikkejani brittipunk-osastolta, ja jos haluan kuulla jonkun nykyään kasassa olevan bändin tulkitsemassa The Advertsia se olisi kyllä ehdottomasti Punk Lurex. TV on kuningas!

Siinä välissä ollut Vivisektio on myös hieman kiinnostavampi nimi. Vuonna 2009 yhtye soitti Puntalassa edellisen kerran, ja silloisesta keikasta en muista paljoa mitään. Vivisektion tuoreempi levytetty tuotanto on kuitenkin yllättänyt positiivisesti, ja varsinkin siihen nähden yhtye toimi lavallakin hyvinkin tehokkaasti. Höhnie vieraili lavalla. Maailmanloppu taas tuntuu paranevan keikka keikalta ja mitä enemmän Maailmanloppu keikkoja soittelee, sitä tehokkaammaksi bändiksi se tuntuu muuttuvan. Suosittelen tsekkaamaan jos lähihoodeille osuvat, kun näillä keikoilla riittää menoa ja meininkiä. Sitä paitsi bändin parasta biisiä (jonka nimeä en kylläkään muista) ei edes ole uudella LP:llä.

Hollantilainen Gewapend Beton nousi yllättäen yhdeksi Puntalan kohokohdaksi. Jostain syystä muistin kyllä bändin soittaneen ramopunkkia tai jotain muuta melodisempaa tavaraa, mutta pitäähän sitä ihmisen olla väärässä edes kerran yhtä festivaalia kohden. Tai toinen kertahan tuo jo oikeastaan oli. Todellisuudessahan bändi soitti hardcorea hieman hevimmälläkin otteella, enkä muistanut tuota juttua lainkaan vaikka levykin löytyy hyllyn perukoilta. Johtunee levyn kannesta. Harkitsin jopa yhtyeen tsekkaamista toistamiseen lopetusklubilla, mutta mehut olivat poissa joten ei sinne Vastavirralle enää silloin jaksanut mennä. Vapaa Maa on soitellut ihan kiitettävällä tahdilla keikkoja vaikka soittajaukoilla on muutakin tekemistä elämissään, mutta itse havahduin siihen että näin bändin viimeksi soittamassa edellisen vuoden syksynä. Sen jälkeen on tainnut siunaantua uusia biisejä ja olihan bändikin paisunut viisimiehiseksi, ja ainakin yhdessä biisissä alkoi kuulua ukkojen edelliset bändit hyvinkin vahvasti läpi. Hardcoreahan bändi siltiki soitteli, ja soittamalla tietyn Mellakka-coverin voi vain arvailla, minne bändin nimi saattaa (?) viitata.

Ulkomaanvieraista La Fraction meni hieman ohi, vaikka varsinkin bändin naisvokalistissa on enemmän voimaa kuin monessa muussa samanlaisessa bändissä yhteensä. Kai minulla oli muka parempaa tekemistä. Sen sijaan Armless Children oli järjetön, kuten aina. Tosin tämä keikka oli sieltä järjettömimmistä päästä, kun laulussa ei kaikua säästelty ja olihan kolmikon meininki ihan muutenkin todella vihaista. Arttu oli varmasti Puntalan vihaisin nuori mies lavalla, mutta lavalta poistuttuaan niitä selvimpiä ja leppoisampia tyyppejä. Tämän bändin kautta ladataan kaikki viha yleisön niskaan, ja kauempaa näytti siltä että yleisön niskaan tipahti kitarakin. En tiedä tipahtiko oikeasti.

DOOM… oli ihan ok. Päätös Puntalaan lähtemistä muodostui jo pelkästään Doomin takia, ja tämä yhtyehän ei ole Suomen maaperällä kovinkaan montaa kertaa vieraillut, viimeksi vuonna 1995. Settiin kuului juuri niitä biisejä mitä itse halusin kuullakin, mutta ei keikka millään vastannut sitä fiilistä kun kuuli Doomia levyltä ensimmäisen kerran elämässään. Johtui varmaan siitäkin, ettei bändi tuntunut soundiensa tai minkään muunkaan puolesta juurikaan potkivan täysillä, ja kyllähän bändiltä paljon odottikin. Jo ties kuinka moneen kertaan nähty Wasted taas osoitti olevansa tehokas keikkabändi ja soitti varmaan parhaimman keikkansa, mitä olen tältä bändiltä nähnyt. Minun puolestani Puntala olisi voinut päättyä siihenkin, mutta The Avengers soitti vielä. Yhden klassikkolevyn julkaissut jenkkibändi on kylläkin itselleni sellainen tapaus joka on jäänyt vähän tuntemattomammaksi. Päätin istahtaa kaueammaksi lavasta ja jäädä vain fiilistelemään.

The Avengersien aikana mieli oli korkealla, mutta samalla haikea kun Puntala oli jälleen kerran ajautumassa kohti loppuaan tämän vuoden osalta. Nyt sentään Puntala sujui sateettomana, mutta myöhemmin sää oli innostunut jopa kunnon myrskyksi. Sen salamoinnin seuraaminen oli Tampereen kantakaupungilta käsin melko kummallista puuhaa. Alkoholitonta olutta kului viikonlopun aikana litrakaupalla, mutta eipä kiristänyt päätä selvistelynkään takia ja sunnuntaina oli jo valmiiksi melko väsynyt olo. Eiköhän sitä tule käytyä Puntalassa myös ensi vuonna, mutta saapa nähdä miten järjestävä taho päätyy ratkaisemaan kävijämäärään ja alueen tilavuuteen liittyvät kysymykset.

Puntala-rock 2011

Jotkin festivaalit ne vaan vetävät pariinsa joka vuosi. Puntalalle oli raivattu tilaa kalenterista vaikka yksikään bändi ei ollut vielä varmistettu. Joka kerta kun Puntalan bändit julkistetaan, ensimmäinen reaktioni on aina ollut ”Tässäkö tämä muka nyt oli?”, mutta myöhemmin reaktio on vaihtunut ”Jumaliste mikä lineup!” -tyylin hihkumiseksi. Niin kävi myös tänä vuonna. Matkaan piti lähteä jo hyvissä ajoin, että ehtisi olemaan paikalla jo lähes alusta lähtien.

Perjantai 29.7.

Katekismus ei tippunut minulle nyt sen paremmin kuin aiemmin Hämeenlinnassakaan nähtynä, joten menin tsekkaamaan distroteltan antimia. Tämän Puntalan ensimmäinen ja ainoa sadekuuro iski jo heti toisen esiintyjän aloittaessa soittamaan. Ei sade kauaa kestänyt, mutta kuuro oli sitäkin voimakkaampi. Tosin minua ei vesisade ehtinyt koskettaa, olinhan juuri sopivasti siellä distroteltan suojissa ihastelemassa Kansalaistottelemattomuus-Deekin hintaparatiisin megatarjouksia. Tunnelma teltassa kävi nopeasti tiiviiksi, mutta ehtihän siinä kuulostella Better Not Bornia, jota en tosin varsinaisesti ehtinyt nähdä sekuntiakaan.

Kun sade lopulta suvaitsi loppua, kömmin ulos teltan suojista vilkaisemaan Aivolävistystä. Moni tuntui olleen keikasta innoissaan, mutten itse oikein saanut siitä kiinni, vaikka bändin meno ihan hyvältä kuulostikin. Cigarette Crossfire sen sijaan toimi hyvin, mutta uutta studiomateriaalia olisi mukava kuulla, jotta saisi kiinni puolistakaan bändin esittämistä biiseistä. Pikkulavalla heti perään mennyttä Mastodonttia ajattelin myös mennä katsomaan, mutta se nyt meni vähän ohi kun rinteessä tuli törmättyä tuttuihin. Ja olihan se nähty Töminässä.

Kadotetut aloitti suoraviivaisella punkrokilla, mutta siirtyi keikan loppuvaiheilla jammailuosastolle. Pitää kyllä sanoa, ettei tämä keikka kolissut yhtä hyvin kuin tammikuun Nosturin veto. Tuskinpa mistään leipiintymisestäkään oli kyse, kun bändi ei ole siinä välissä kovin montaa keikkaa vetänyt. Sokea Piste oli etukäteen tarkoitus katsastaa jo neljännen kerran, mutta siihen väliin sattui se strateginen piipahtaminen autolla. Keikan alkupuoli jäi siis näkemättä, enkä sen toisen puoliskon aikana ehtinyt enää päästä menoon sisälle. Drömdeadin tsekkaaminen taas ei kuulunut suunnitelmiini, mutta hetken sitä rinteestä ihmeteltyäni koin tarpeelliseksi hivuttautua lähemmäs päälavaa. Varsinkin laulaja tuntui laittavan itsensä täysillä likoon. Mutta näin jälkeenpäin en muista keikasta juuri muuta kuin hemmon lavapreesensin ja Jukkelin vierailun keikan päätteeksi.

Drömdeadin lopetettua joudun kiirehtimään rinteeseen katsomaan juuri uuden ”Epäluonnollinen poistuma” EP:nsä julkaissutta Viimeistä Kolonnaa. Jostain syystä tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun näin bändin soittavan yhtään missään. Ei kai Viimeinen Kolonna kovin usein keikkaile, kun sen jäsenillä on muitakin bändejä, jotka keikkailevat hieman suuremmalla intensiteetillä? No, hyvä se kuitenkin oli, samaten Ruidosa Immundicia, joka veti hyvän keikan jo edellisenä iltana Puntalan ennakkoklubilla Hämeenlinnan Suistolla, eikä tämä veto jäänyt siitä juuri jälkeen. Pippuria riitti tälläkin kertaa, mutta perjantain osalta mökkilavan tarjonnan päättänyt Hero Dishonest jäi siinä välissä väliinputoajaksi, vaikka senkin keikan seurasin alusta loppuun. Ehkä siinä oli nähty jo niin monta hösselibändiä putkessa, että virta meinasi loppua kesken?

Burning Kitchenin keikkaa odotin myös innolla, vaikka en olekaan koskaan mieltänyt tuota mainiota svedubändiä ihan pääesiintyjäkaliiberin yhtyeeksi. Esitys oli sympaattinen ja vetävä, mutta ei toisaalta päätä räjäyttävä. Olihan se kyllä sinänsä ainutlaatuista, kun bändi oli soittanut tämän vedon lisäksi vain Punk Illegalissa. En itse asiassa edes tiennyt yhtyeen kokoontuneen keikkoja soittamaan, ennen kuin luin bändin nimen Puntalan esiintyjälistasta.

En jäänyt seuraamaan leirintäalueen menoja, ja kun tuttujakaan ei tahtonut nähdä enää missään (jos niitä paikalla enää edes oli), niin lähdin nukkumaan maalaishotelliin. How punk is that?

[flickrfeed photoset=72157627395821520]

Lauantai 30.7.

Suhteellisen tukevan aamiaisen (johon ei muuten kuulunut hedelmiä, aijai!) nautittuani ja hotellilta poistumisen jälkeen palasin alueelle ilman krapulan häivääkään. Mielialahäiriötä (jonka nimi muistuttaa häiritsevissä määrin Mielenhäiriötä, tuota 80-luvun punk-ryhmää) taisin kuulla jopa yhden biisin, kun en päässyt tulemaan yhtään aikaisemmin mestoille. Sekaannusta varten koetin tulla niinkin aikaisin kuin yhdeksi, ja sen ehdin sentään nähdä ihan kokonaisuudessaan. Eipä se keikka mitenkään ihmeellinen ollut, että sen takia olisi pitänyt pitää kiirettä. Varsinkin, kun ajatuksenani ei ollut tsekata sitä seuranneita bändejä.

Dementia Kolektiva kuulosti ihan hyvälle distroteltalle kuultuna, jonne jäin istuskelemaan ja pitämään hetkeksi Toisen Vaihtoehdon ja Tuska & Ahdistus -distron lippua korkealla ko. instanssien moguleiden mentyä katsomaan tuota Itävallan ihmettä. Subvulturea en nähnyt oikeastaan yhtään sen enempää, vaikka en sen soittaessa enää leikkinytkään kauppiasta. Venäläinen Antimelodix yllätti positiivisesti. Joku tuttu oli sitä hehkuttanut, joten ihan sen perusteella kävin rinteessä kuulostelemassa meininkiä. Itse asiassa se kolahti eniten siihen mennessä näkemistäni/kuulemistani bändeistä, olihan yhtyeen roiskinnassa sopivassa suhteessa sekä crustia että metallisia sahausriffejä. Hetken aikaa meni, ennen kuin sain bändin edustajia kiinni sijoittaakseni nappulaa bändin seiskatuumaiseen.

Seuraava pikkulavan bändi olikin Antiklimax, jonka näkemistä olin myös ehtinyt tovin odottaa, varsinkin kun taannoinen Hämeenlinnan keikkansa oli jäänyt Joensuun reissun takia välistä. En totta puhuen saanut tästä keikasta juurikaan mitään irti. Kyllähän sen nyt toki kivuttomasti katsoi, mutta levynostopuuhiin ei syntynyt pakottavaa tarvetta. Ainakaan nyt. Nurmikolta tuli seurattua vielä Left for Dead, kunnes marssin takaisin pikkulavan edustalle. Siellä soittaneen Rikoslain aikana nähtiin kitaran hajottamista lavalle ja viuhahteluakin. Munamaisterin taltuttamiseksi tarvittiin kolme järkkäriä. Eikä se ollut edes Orpi, tuo maankuulu ekshibitionisti, joka vaikuttaisi olevan nakuilustaan huolimatta hyvinkin säyseä tyyppi. Tänä vuonna miehellä tosin taisivat pysyä housut jalassa lähes koko Puntalan ajan. Ainakaan en nähnyt miehen pakaroita. Niin, olihan Rikoslaki ihan hyvä, vaikka ei suuria yllätyksiä tarjonnutkaan noin musiikillisessa mielessä. Enpä tosin niitä odottanutkaan.

Sotatilan näin edellisen kerran jo vuonna 2008, enkä ollut tuolloin kuullut yhtäkään bändin levyttämää biisiä. Sen jälkeen niitä on tullut lisääkin ja Suomessakin on heitetty joitakin keikkoja, vaikkakaan se ei olekaan ihan jokapäiväistä bändin enemmistön pitäessä majapaikkaansa ulkomailla. En kyllä muistanut, että yhtye on näin kova. Vähän toisenlainen ilmestys oli sitten soittanut Järjestyshäiriö. Kyseessähän ei ole se teinirokkiviritys, vaan aito ja alkuperäinen Järjestyshäiriö 80-luvun alun Tampereelta (tosin kuulemma Porissakin oli samanniminen bändi). Kuinkahan moni teinipunkki ehti innostua suosikkiyhtyeensä buukkauksesta Puntalaan? Bändin ainoat äänitykset julkaistiin pari vuotta sitten, mutta tämä taisi olla yhtyeen ensimmäinen keikka ikinä? Liki 30 vuodessa pojista oli ehtinyt kasvaa miehiä (ainakin oletettavasti), mutta vokalisti edusti nuorempaa polvea. En ole totta puhuakseni kuunnellut sitä seiskatuumaista juurikaan ostohetken jälkeen, mutta olihan setissä paljon sellaista tavaraa mitä ei sillä lärpäkkeellä ollut. Ja toki myös Riistettyjenkin tutuksi tekemään materiaalia, jota saatiin tulkitsemaan Riistettyjen Lazze, joka oli kyllä vieraillut lavalla jo Sotatilan keikalla. Koskahan miehen pääbändi aktivoituu julkaisemaan uutta materiaalia?

Turkulainen 1981 sai anarkohenkisen, melodisen punkkinsa kanssa ottaa päälavan seuraavaksi haltuunsa. Missään en ollut ehtinyt nähdä bändiä, joten kyllähän sen katselin oikein kernaasti. Mutta keikka tuntui tolkuttoman lyhyeltä, jolloin se loppui ennen kuin se oli ehtinyt kunnolla alkaakaan. Petturin palkkakin kolisi, mutta jäi selvästi kakkoseksi päälavalla seuraavaksi esiintyneelle orkesterille. Kuten jäi oikeastaan suurin osa muistakin bändeistä.

Kolumbialainen Polikarpa y Sus Viciosas tarjosi jymy-yllätyksen ja tuli täysin puskista. Ei jessus mikä intensiteetti ja miten vihaisia naisia lavalla oli laittamassa Puntalaa ojennukseen. Ennen keikkaa en ostanut bändin tytöiltä levyä, mikä oli näin jälkikäteen ajateltuna kuningasluokan moka. Keikan loppuun mennessä olivat levyrahat jo loppuneet muuhun Etelä-Amerikan -kamaan (Lobotomiaan ja Ratos de Porãoon), joten jäi ostamatta. Oli nimittäin aika kova keikka. Keikassa tosin vaan ärsytti vähän se ”kuvaajatyyppi”, joka kikkaili taskukameransa kanssa lavalla minkä ehti. Jossain vaiheessa mies ryhtyi taustalaulajaksi, mutta eipä siitäkään juuri mitään tullut.

Belgrado

Valse Tristesta diggailen kovastikin, mutta edellisestä näkemisestä keikalla oli kulunut jo kaksi vuotta. Kokoonpanokin oli ehtinyt siinä välissä joutua takuukorjaukseen, ja jäinkin miettimään oliko Porin Thrashwaxfesteillä muita VT-jäseniä kuin Mikko ja Wasky? No, se on kaiketi ihan sama millä kokoonpanolla VT vetää kun nykyiselläkin kokoonpanolla homma tuntuu toimivan mallikkaasti ja kunhan idioottikaksoset pysyvät ruorissa. Järjetöntä koohotustahan se taas oli, jonka seuraaminen oli mukavaa hommaa. Belgradon olin taas nähnyt Suistolla aloitusklubilla, joten osasin odottaa tältäkin keikalta paljon. Kyllähän se ne odotukset lunasti ja laulaja oli ihana. Puntalassa saisi puolestani olla enemmänkin post-punkkia, kun Belgrado taisi olla tämän vuoden ainoa sitä edustava yhtye. Viime vuonna ei tainnut olla senkään vertaa?

Kohu-63 kiinnosti, mutta en nyt jaksanut keskittyä siihen kun päättymättömässä keikkakalenterissani oli jo merkitty päivä jolloin Kohut näkisi uudestaan. Sen sijaan Antisect oli pakkokatsottava. Yhtye kaiketi soitti ensimmäisen virallisen keikkansa 25 vuoteen, joten tätä oli moni odottanut, useimmiten pelonsekaisin tuntein. Soittaisiko Antisect kaikki muut bändit suohon vai kusta lorottaisiko se oman perintönsä päälle? Loppujen lopuksi crustpioneeri ei tehnyt kumpaakaan, mutta se oli yllättävänkin kova! Huomasin ottavani jopa pari juoksuaskelta kun huomasin Antisectin aloittavan settinsä. Neuroottisten Pelimannien aikana tanssijalka hieman väpätti, mutta Angelic Upstartsista en ole koskaan sen pahemmin perustanut, joten seurasin keikkaa vain oletettuun puoliväliinsä asti ja lähdin Hämeenlinnaan vetämään unta palloon.

Lopputiivistelmänä mainittakoon, että yllättävän kovia keikkoja tuli yllättäviltäkin suunnilta, rahaa paloi levyihin liiankin kanssa ja tuttuja näkyi sen verta paljon, ettei juuri kenenkään kanssa ehtinyt turista kovinkaan pitkiä toveja kerrallaan. Mutta kiitokset jälleen kerran järjestäjille, vaikka keisari Koivuluoma voisi ensi vuodeksi skarpata ja opetella hallitsemaan sekä aikaa että säätä paremmin. Ensiksi mainittu nimittäin kului taas liian reippaasti.

[flickrfeed photoset=72157627272303277]

Puntala-rock 2010, lauantai

Armottomia bileitä seuraa yleensä hidas käynnistyminen. Ruususenuneni keskeytyi ainakin kolmesti: ensimmäisen kerran kyseessä oli bajamajaa tyhjentänyt loka-auto, toisella kerralla festarialuetta kohti kulkeva ambulanssi ja kolmannella sama ambulanssi paluumatkalla. Autossa vietetyn liskojen yön jäljiltä ei sitten herättykään kovin nopeasti, mutta onneksi sille ei ollut edes tarvetta. Siinä auton lähellä olleessa bajamajassa en kokenut pakottavaa tarvetta käydä, koska siellä kirjaimellisesti näki paskan valuvan seiniltä. Nämä osoittautuivat kuitenkin päivän pienimmiksi ongelmiksi. Sähköjen kanssa oli ongelmia, jonka takia ohjelma myöhästeli pahemman kerran. Molemminpuolinen Varma Tuho –ryhmän keikka päätettiin siirtää myöhemmäksi, jonka ansiosta muut bändit pääsivät aloittamaan suhtkoht ajoissa. Päivän aloitti siis päälavalla mesonnut Outsiders, jonka soittama punk rock oli kieltämättä railakasta, vaikkei järin omaperäistä ollutkaan. Trigger-Happyn ja venäläisen The Riot Rangin kohdalla oli hieman sama ongelma: muodollisesti pätevää, mutta ei jaksanut sillä hetkellä sytyttää.

Itselleni päivän ensimmäinen kohokohta olikin Delta Force 2, joka taas ja jälleen kerran todisti sopivansa myös ”isolle” lavalle pikkuklubien lisäksi. Oli siinäkin taas hevispektaakkelia kerrakseen, vaikka lavalla ei syötykään sipsejä eikä siellä näkynyt Chuck Norristakaan. Chuck Norrisiksi pukeutunut avustaja voisi olla hyvä lisä bändin jo valmiiksi raikkaaseen lavameininkiin? Tämä vale-Norris tekisi tietenkin ninjapotkuja samalla, kun juo toisella kädellä viinaa ja syö toisella sipsejä. Nykymuotissaankin Delta Force 2 on sellainen bändi livenä, jonka keikalla ei kenelläkään pitäisi olla ikävää.

Vekkulisti nimetty Neuroosiliitto kiinnosti alun perin lähinnä vain nimensä vuoksi, mutta Punk Lurexin mieleen tuovaa musiikkia en sillä hetkellä ehtinyt jäädä sen enempiä kuuntelemaan. Jouduin kuitenkin tulemaan pää kolmantena jalkana Yleislakon aloittaessa. Tämän orkesterin yksinkertaisen tehokkaat biisit toimivat jo hyvin kotisoitossakin, mutta livenä ne kolisivat myös. Pogotakin teki oikein kovasti mieli, varsinkin kun bändi sai lavalle seuraa kolmesta pogoavasta tytöstäkin. Reipasta meininkiä, vaikka välillä muistettiin suoraan haistatellakin tietyille henkilöille.

Tähän väliin pikkulavalle kiinnitetty Büfo olikin sitten jo toisesta maailmasta. Büfon grindiltä löyhkäävä kiukuttelu jäi sitten vain hetkelliseksi, sillä hyvin nopeasti Büfon hiljentymisen jälkeen kajahteli ilmoille yksinkertainen ja lallatteleva ramopunk. Luonteri Surf oli siis vuorossa, ja ainakin tätä keikkaa katselin mieluummin kuin Poikien vastaavaa. Tämä bändi taisi olla ainakin tämän Puntalan ainoa bändi, jolla oli lavalla myös urut? Eipä niitä tosin käytetty kuin vain joissakin biiseissä, mutta minun mielestäni ne jotkin urkusävytteiset biisit olivat nimenomaan niitä helmiä. Myös lopun moottorisahasekoilu nostatti hymyn huulille. Molemminpuolinen Varma Tuho sai sitten vihdoin ja viimein soittaa tässä välissä. Enpä tiedä, oliko kyseessä jokakeikkainen rituaali vai pelkkää hermostuneisuutta, mutta muistan itse keikasta jälkeenpäin vain sen, että välispiikkejä tuli paljon. Niitä tuntui tulleen aivan liikaa, varsinkin kun esitettävät biisitkin olivat melko lyhyitä purkauksia.

Sitten oli Social Chaosin vuoro. Koska olin bändin mättämiset jo kertaalleen todistanut, päätin lähteä kalppimaan. Ulkopuolella tosin ihmettelin yllättävän hiljaista äänenvoimakkuutta, jonka syy paljastui palatessani alueelle: sähköt olivat taas poikki, tällä kertaa sähkökaappi oli ilmeisesti hieman kärähtänyt. Social Chaosin jannut istuskelivat lavan reunalla ja odottivat sähköjen mahdollista palaamista, jotka olivat koko alueelta poikki noin tunnin. Tässä vaiheessa alkoi näyttämään siltä, että kaikki menee päin persettä, eivätkä peruutuksetkaan olleet poissuljettuja. Sähköt kuitenkin saatiin takaisin, tosin ensin vain pikkulavalle, jonka johdosta ohjelma viivästyi ja kaikki bändit joutuivat hieman lyhentämään settejään. Ensimmäinen tauon jälkeinen bändi oli pikkulavalla soittanut Käpykaarti. Olin etukäteen autuaan tietämätön siitä, että Käpykaartin vokaaleista vastasi Satru, tuo punkin Hiski Salomaa. Hetken aikaa olin varma, että Satru olisi hylännyt tavaramerkikseen muodostuneen saksofoninsa, mutta onneksi olin väärässä! Bändi ei ole käsittääkseni ollut kasassa vielä kovin pitkään, mutta tekijämiehiähän siellä soitti, niin keikan laadukkuus oli jo siltä osin taattu. Hetken päästä samalle lavalle kapusivat  Yhteiskunnan Ystävät?, joiden piti alun perin soittaa päälavalla. Sähköt katkesivat siltikin ainakin kahdesti bändin setin aikana, mutta ystäväthän eivät siitä lannistuneet, vaan jatkoivat soittamistaan. ”Turha edes yrittää”?

Ydinperhe oli minulle sekin uusi tuttavuus. Bändi oli tuttu lähinnä vain taannoisesta haastattelustaan Toisessa Vaihtoehdossa, ja koska MySpace-biisitkin olivat kuulematta niin odotin vähän toisenlaista räimettä. Odotin perinteistä punkkia, mutta sain hardcorea. Lähes kaikkien musikanttien lavaolemus oli hieman eleetöntä, mutta vokalisti riehui senkin edestä lavan edustalla kivien, juurien ja sammuvien crustien keskellä. Pätevää ja energistä paskaa, olisin seiskankin ostanut, ellei lompakkoni olisi kärsinyt akuutista käteispulasta. Ydinperheen jälkeen Social Chaos palasi soittamaan päälavalle (jolla saatiin vasta tässä vaiheessa sähköt taas toimimaan) keikkansa soittamatta jääneen puoliskon. Vaikka en bändin mätöstä hirveästi perustanut, on ehdottomasti nostettava näille brasseille hattua! Sur-rur taas toimi sitäkin paremmin, sellaista käppäpunkkia kuuntelee aina mielellään pimenevässä illassa!

Loppuillan ulkomaansuuruudet eivät olleet minulle ennestään tuttuja, eli pelkästään niiden takia en olisi Puntalaan tullut. Nailbiter oli muodollisesti pätevää, mutta jätti kuitenkin hieman kylmäksi. Itselleni illan pääesiintyjä olikin Tuhkaus. Tämän melko uuden bändin tuuttaus kuulosti liveoloissa paremmalta kuin kotikuuntelussa. Kovin montaa keikkaa Tuhkaus ei ollut vielä Puntalaa ennen soittanut, taisivat soittaa Hässäkkäpäivillä ensimmäisen keikkansa. Lammaksen edustajia ei ilmeisesti ollut sitä ensimmäistä keikkaa katsomassa, mutta tämä toinen keikka katsottiin mielenkiinnolla. Hyvinhän se tuntui luistavan, varsinkin vokalistinsa Veikki ”Peruna” Janhonen on oksentavaa kissaa muistuttavan äänensä kanssa vailla vertaa! Liian läskejä skeidaamaan! The Restartsin ukot olivat vihaisennäköisiä ja musiikkinsa ihan kuunneltavaa, mutta tässä vaiheessa jouduin kuitenkin lähtemään alueelta, joten jäi siis puolalaisveteraani Dezerter näkemättä. Harmin paikka, mutta toisaalta bändi ei ollut minulle kovinkaan tuttu.

Suurin kiitos menee kuitenkin järjestäjille, jotka lukuisista vastoinkäymisistä huolimatta pitivät homman kasassa. Sehän nyt tietenkin on selvää, että ilman järkkäreitä koko tapahtuma ei olisi edes mahdollinen, mutta Puntalan kohdalla pitää antaa erityisen suuret kiitokset. Vapaaehtoisena toimiminen on varmasti epäkiitollista hommaa, varsinkin Puntalassa missä sammuneisiin kompastelua sai oikeasti varoa. Vaikka soittoajat viivästyivät ja lyhenivät, ei yksikään bändi jättänyt soittamatta. Kiitti taas, ja kiitos punaisesta matosta!

Puntala-rock 2010, perjantai

Oli taas se aika vuodesta, kun oli aika matkustaa Pirkanmaan luonnonkauniiseen maalaismaisemaan. Lempäälään mentiin tänäkin vuonna intoa puhkuen, vaikka bänditarjonta hieman jäikin edellisestä vuodesta jälkeen. Liikkeelle lähdettiin totta kai ajoissa, ja kun autonkin sai jätettyä melkein bajamajan viereen, niin päivä tuntui jo lähes täydelliseltä!

Kekkerit alkoivatkin vielä erityisen hyvällä bändillä. Kaikkien crustien lempibändi No Shame joutui olemaan epäkiitollisen tehtävän edessä ja aloittamaan Puntalan. Tosin bändin häpeämättömän aikaisen soittoajan ymmärtää, koska No Shamen oli määrä esiintyä vielä saman illan aikana Turussa, missä oli todistajanlausuntojen mukaan myös hyvä meininki päällä. En luopunut paikastani auringossa ruotsalaisen Aggrenationin aikana, paitsi siksi aikaa kun kävin myyntikojussa. Aggrenationin crusti ei ainakaan sillä erää meikäläiseen uponnut, joten kovin aktiivisesti en keikkaakaan jaksanut seurata. Tämän vuoden Puntalan crustit tosin melkein olivatkin sitten siinä. Aiempina vuosina on kuultu valituksia siitä, miten crustia on ollut liikaa, mutta nyt sitä oli sitten liian vähän? Tässä vaiheessa perse alkoi kuitenkin istuskelusta puutumaan, joten lähdin jaloittelemaan ja katselemaan pikkulavalla meuhkannutta Osasto 11:tä. Itselleni yhtye oli täysin tuntematon, joten siltä pohjalta oli hyvä mennä katsomaan mikä on homman nimi. Eipä siinä, ihan hyviltä nuo lyhyet purkaukset kuulostivat ja kertoihan yksi biisi Hannu Karposta. Bändin seiskatuumaistakin oli kuulemma kaupusteltu, mutta itseltäni se livahti kokonaan silmien ohi.

Osasto 11 oli hädin tuskin ehtinyt lopettaa, kun Pertti Kurikan Nimipäivät ilmoitti olemassaolostaan päälavalla. En ollut hetkeen vilkaissut päälavan suuntaan, joten hieman yllätyin niiden uteliaiden päiden määrästä, joita oli päälavan edustalle ilmaantunut ja epämääräisen aikayksikön kuluttua olin siellä itsekin. Tämä bändihän todistaa sen väitteen, jonka mukaan punk kuuluu kaikille. Bändin tie soittamaan ensimmäistä keikkaansa Puntalassa ei ole todellakaan ollut sieltä helpoimmasta päästä. Pertti Kurikka & kumppanit eivät ehkä veistele mitään peruspunkeroa kummallisempaa musiikkia, mutta propseja pitää antaa bändin asenteesta ja suorapuheisuudesta niin politiikkaa kuin bändiään itseäänkin kohtaan. Kaikelle täydellisyyden tavoittelulle ja hyssyttelylle Pertti Kurikan Nimipäivät on suora keskisormen väläytys. Kameramiehen – joka viihtyi lavalla kuin olisi ollut bändin viides jäsen – lisäksi lavalla näkyi heilumassa myös Karanteeni-Hate.

Nimipäiväkekkereiden jälkeen oli hyvä mennä taas pikkulavalle katsomaan, mitä siellä tapahtuisi seuraavaksi. Olin kuullut aiemmin kehuja Bad Jesus Experiencestä, mutta enpä ollut edes bändin MySpace-sivua tsekannut, joten jäi tutustuminen tähän keikkaan. Ätäkkää menoa, ja varsinkin naislaulajalla oli maanista lavakarismaa. Olen tosin kuullut sellaisiakin kommentteja, että BJE olisi hyvä bändi nimenomaan livenä, mutta enpä ota väitteen todenmukaisuuteen sen paremmin kantaa. Tiukka keikkahan se oli, mutta hupi loppui taas liian nopeasti. Seuraavat bändit – eli Aortaortan ja Backlashin – jätin sen suuremmitta huomioitta kun piti seikkailla taas ympäri aluetta. Aortaorta veti kuitenkin ainakin yhtä hyvin kuin Töminässä kahta viikkoa aikaisemmin.

Jos perinteisen punkin puuttumisesta oli tullut edellisten vuosien osalta valitusta, niin sille oli tänä vuonna vähemmän aihetta. Erityisesti ramopunkkia oli tämän vuoden Puntalassa normaalia enemmän, ja ensimmäinen alan bändi olikin perjantaina esiintynyt pitkän linjan yhtye Pojat. Bändiä katseli mielellään hetken aikaa, mutta siinä viidennen biisin tienoilla itseäni alkoi hieman väsyttämään. Asiaa ei lainkaan helpottanut se, että Poikien rempseä ramopunk oli kuin laksatiivia Esterin vesilasissa. Moisen mikstuuran juomisen seuraukset jo arvaakin, eli tämäkin Puntala vietettiin osittain sateessa. Voi pojat! Tässä vaiheessa käppäilin alueen ulkopuolelle sateensuojaan, jossa kyhjötin seurueeni kanssa seuraavat bändit, jotka olivat ruotsalainen Dodenskaden sekä Kylmä Sota. Ensimmäisen kohdalla en tiennyt lainkaan, mitä menetin tai jätin menettämättä, mutta Kylmän Sodan missaaminen harmitti hieman. Onneksi ei ollut kuitenkaan mikään ”Once in a lifetime” –keikka kyseessä.

Juggling Jugularsien aikana oli pakko ryhdistäytyä ja marssia takaisin alueelle sateesta huolimatta. Onneksi tein niin, koska hemmetin hyvän keikan olisin muuten skipannut. Tarjalla näkyi olevan niskatuki, mutta sepä ei menoa lainkaan haitannut vaan rouva laittoi kaikkensa peliin. Hauskaa pidettiin niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin, vaikka sateenvarjo tuli tässä vaiheessa todettua parhaimmaksi keksinnöksi sitten musiikin vinyylille prässäämisen.

Infämen olin tsekannut jo edellisenä iltana. Koska Hämeenlinnan Suisto-klubilla bändi oli ollut kovassa vedossa, oletin ettei Infämen meno olisi ainakaan siitä laantunut. Eikä se ollutkaan, hyvä keikka oli tämäkin. Tai ainakin itse olin tuosta hardcoren ja melodisuuden ristisiitoksesta ihan pähkinöinä. Robertinho – tuo Terveitä Käsiä palvova mahtisonni  – oli edelleen parasta mitä Infämellä oli tarjota, mutta eivätpä hyvät biisitkään kokemusta laimentaneet. Espanja toimii hyvin laulukielenä, mutta joidenkin hoilausköörien toimivuudesta en ole ihan samaa mieltä. Infämen jälkeen tuli melkein suorin tein painuttua autoon nukkumaan. Siitä auton vieressä olleesta bajamajasta ei sitten ollutkaan enää niin kauheasti iloa, sillä jotkut oman elämänsä sankarit olivat keksineet keikata sen nurin. Pitihän se arvata.

Festarihatut narikkaan – Lammas Zinen opas vaihtoehtoiseen festivaalikesään

Suomen suvi on ääriään myöten täynnä festaria sun muuta kissanristiäistä, pitkiä vessa- ja kaljajonoja, ärsyttäviä työporukoita ja muita juntteja festarihatuissaan ja vyölaukuissaan. Jos massatapahtumat ja festarihatut eivät kuitenkaan kiinnosta, löytyy Suomenniemeltä vaihtoehtoisia tapahtumia, joissa hipsterit voivat bilettää kaikessa rauhassa, ironisissa festarihatuissaan ja vyölaukuissaan. Ohessa Lammas Zinen listaa hyviksi koetuista tai kuulluista tapahtumista aikajärjestyksessä.

Metalliaurinko 4.-5.6. Harjavalta

Punk- ja hardcoreväelle tarkoitettu pikkutapahtuma on kasvanut hiljalleen vuosi vuodelta, seitsemättä kertaa järjestettävä festari on tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen. Luvassa on kovien kotimaisten lisäksi pari ulkomaannimeä, tärkeimpänä tietysti jenkkiläinen Merauder. Koulunrannan puistomaisemat tarjoavat mahdollisuuden vappamuotoiselle leiriytymislle, pallon potkimislle sun mulle tsillailulle, rantakin löytyy alueelta. Tapahtuma-alueelta löytyy anniskelualue sekä sapuskaa, myös kasvissyöjille. Tästä on hyvä aloittaa ”festarikesä”!

www.metalliaurinko.com

Hammer Open Air Metal Festival 2010 11.-12.06. Lieto

Hammer Open Air Metal Festival on ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma, jossa nähdään sekä kotimaisia että ulkomaisia underground metallia edustavia bändejä. Tapahtumapaikkana on Ilmaristen Metsäpirtti, joka ainakin kuvien puolesta näytti oikein sympaattiselta, eikä esiintyjälistakaan jätä niskalihaksia rauhaan: Pagan Altar (uk), Urfaust (hol), Wolf (swe), Vomitor (aus) sekä kovat kotimaiset, esim. Enochian Crescent, Evil Angel ja Axegressor. Festareille mahtuu 1000 ihmistä päivää kohden, ja mainittakoon vielä, että tapahtuman kieltolistalla on perinteisten kättäpidempien lisäksi myös remmihousut!

www.sacrifire.net/hammer

Hässäkkäpäivät 2.-3.7. Oulu

Hässäkkäpäivät on Kulttuuriyhdistys Paskakaupunni ry:n järjestämä kaksipäiväinen punk/hardcore/d.i.y. -festivaali Oulussa. Neljäs vuosittainen punkkiin ja hardcoreen keskittyvä festari järjestetään 2.-3.7, ja sen tapahtumapaikkana on nyt toista kertaa Toppilassa sijaitsevan Ykän Pubin piha ja sisätilat. Tapahtuma tuo Ouluun kolmisenkymmentä bändiä, joista ulkomailta asti saapuu ruotsalainen Mob 47 ja amerikkalainen Magrudergrind. Ainoana miinuksena festareille on 18 vuoden ikäraja.

www.hassakkapaivat.com

Ämyrock 3.7. Hämeenlinna

Vuodesta 1974 järjestetty Ämyrock on Suomen pitkäikäisin ilmainen rockfestivaali. Sitten menestyksensä vuosien 80-luvun alkupuoliskolla, jolloin 2-päivisessä tapahtumassa nähtiin isoimmat kotimaiset nimet, on Ämyrock kutistunut päivän mittaiseksi. Tänä vuonna nähdään 9 bändejä, ehdottomana helmenä ruotsalainen Masshysteri, joka yhdessä Radiopuhelimien kanssa vaalii festarien punk-perinnettä. Tapahtuman erikoisuuten pidettäköön Kari Peitsamon esiintymistä kaikissa järjestetyissä Ämyrockeissa vuodesta 1986 alkaen (muutamia esiintymisiä myös tätä ennen). Tapahtuma järjestetään Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa klo 12-22, ja kuten mainittu, Ämyrockiin on vapaa pääsy.

www.amyrock.org

Oulu 187 16.7.-18.7. Oulu

Toista kertaa järjestettävä ”nuorisofestivaali” Oulu 187 kerää heinäkuussa Kuusisaareen vankan rap-edustuksen lisäksi myös reggae- ja punk-artisteja. Viikonlopun esiityjiä ovat mm. Hannibal, Jontti, Julma-Henri, Laineen Kasperi, Michael Black Electro ja Tykopaatti. Festareilta löytyy artistien lisäksi myös klubi-alue, kisaillaan potkupallon mm-tittelistä, esitetään ”American drug war the last white hope” -dokumenttia ja mitä vielä.

www.oulu187.com

Tuntuma Festivaali 23.-24.7. Lohja

Jossain vaiheessa muistaakseni ”indie”-lisänimeä kantanut festari tekee paluun yhden välivuoden jälkeen aavistuksen verran uudistuneena, sillä tällä kertaa pääpaino on selvästi enemmän punk- ja hardcore-musiikilla, muuta ”indie”-kamaa kuitenkaan unohtamatta. Tähän laskettakoon mm. rap ja reggae. Artistikiinnityksiä tähän mennessä mm. Rytmihäiriö, No Shame, Jaakko & Jay, Ratface, Stepa, Home Junior, Ronskibiitti ja Raappana & Poutasound. Myöskään Tuntuman puitteissa ei ole valittamissa, Pähkinäniemen suojellulla lehtoalueella luonnonkauniin Lohjanjärven rannalla järjestettävä tapahtuma tarjoaa korvakarkin lisäksi myös siulunruokaa Suomen Suven pistäessä parastaan.

www.tuntuma.fi

Naamat 23.-25.7.2010 Muurame

Rockfestari Naamat on vaihtoehtoinen festari, jonka järjestää Naamat ry. Naamat pyrkii omien sanojensa mukaan tarjoamaan mielenkiintoista musiikkia ja uusia tuttavuuksia festariyleisölle mukavassa ympäristössä kaiken muun hauskan lomassa. Kaveriporukan yksityistilaisuutena alkanut tapahtuma ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, kun festarin 800 ennakkolippua myytiin loppuun alle tunnissa. Saa nähdä, kuinka kauan tapahtuma pysyy nykyisissä mittasuhteissa moisen suosion johdosta.

Tuomiston tilalla Muuramessa järjestettävä tapahtuma on julkaissut vasta yhden esiintyjän, humppalegenda Eläkeläiset. Teltta-alue, parkkipaikat, peltofutis ja hukkumismahdollisuus rantasaunoineen sijaitsevat pellolla aivan festarialueen vieressä. Ens vuonna kannattaa siis olla ajoissa lippujonossa!

www.naamat.info

Ilmiö-festivaali 24.7. Turku

ILMIÖ-festivaali järjestetään lauantaina 24.7.2010 Turun Uittamon kansanpuistossa sijaitsevan vanhan tanssipaviljongin ja sen viereisen näköalaravintolan ympäristössä. Varsinais-Suomen bändiyhdistys ry:n järjestämässä taahtumassa nähdään ja kuullaan neljällä lavalla pyörivän persoonallisen musiikkikattauksen lisäksi muunlaisia kulttuuri- ja valoilmiöitä. Festivaaliohjelma alkaa heti porttien avauduttua klo 12 ja jatkuu aina aamuyöhön klo 02 asti. Tapahtumassa esiintyy mm. Jaakko Eino Kalevi quintet, Kap Kap, Koria Kitten Riot, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Liekki, Magyar Posse, Markscheider Kunst (RUS), The Mutants, Psilodump (SWE) ja Vuk. Osana ILMIÖ-festivaalia järjestetään festivaalialueen vieressä sijaitsevalla Naulanrannalla ja sen ympäristössä myös tänä vuonna RantaILMIÖ-ilmaistapahtuma.

www.ilmio.fi

Puntala-rock 30.7.-31.7. Lempäälä

Puntala-rock on Lempäälän Karuselli ry:n (LeKa) järjestämä punk-painotteinen festari, jonka historia alkaa jo 80-luvulta. Hiljaisen 90-luvun jälkeen kuvioihin palannut Puntala on ottanut takaisin paikkansa keesipäiden jokakesäisinä kokoontumisajoina, jonne mennään paitsi katsomaan bändejä, moikkaamaan ympäri Suomen paikalle saapuneita tuttuja. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä festari kerää jälleen kotimaisen punkin parhaimmiston lisäksi mielenkiintoisia ulkomaannimiä, mm. brittiläiset Nailbiter ja The Restarts, ruostalaiset Aggrenation ja Dodeskaden, sekä puolalainen Dezerter.

www.puntala-rock.com

Metsäfestiwaal 30.7.-1.8. Mäntyharju

Viime vuonna Mäntyharjulla Lawatanssit-tapahtuman järkestänyt Alakulttuuriyhdistys Syvä Ry on mukana tuottamassa uudenlaista tapahtumaa. Flowers of Life Metsäfestiwaal -nimellä kulkevaa, hieman hipiltä haiskahtavaa tapahtumaa järjestävät lisäksi Elämänkukat ja Wider Visions Ry. Festivaalialueena toimii Elämänkukkien metsätila, joka on suurimmaksi osaksi luonnonkaunista suomalaista metsää. Osanottajille luvataan täysin uudenlainen festivaalikokemus musiikin, lavasteiden ja upean luonnon voimin.
Festarin musiikillinen anti on kolmen lavan mukaan psytrance, chill-out ja rap/reggae/dub. Tutut esiintyjänimet löytyvät rap-osastolta, jossa kuullaan muun muassa Notkeaa Rottaa, Shakaa, Laineen Kasperia ja Joku Roti Mafiaa. Psytrance lavalta löytyy myös paljon ulkomaalaisia nimiä.

”Enter the space of psychedelic harmony of visual arts and finest tunes with good spirit and enjoy this unique forest festival of full-on psychedelia!” Ekäpä tämä tapahtuman mainoslause kertoo kaiken oleellisen…

www.metsafestiwal.fi

Unohtuiko listasta jokin tapahtuma? Kokemuksia yllämainituista? Kommentoi ja kerro meille oma suosikkisi kesätapahtumista!

Puntala-rock 2006

Perjantai 28.7.06

Näissä tunnelmissa reissu alkoi: ”Matka kohti Lempäälää alkoi juuri. Otin matkaevääksi 36 keskiolutta ja 2 pulloa Suomi-viinaa, saahan sitä alueelta ostettua lisää. Tämä on ensimmäinen varsinainen Puntala-matkani, koska edellisen kerran olin vain Flippareiden mukana perjantaina niiden keikan ajan, joten sitä ei voi laskea festaroinniksi. Tänään olisi tarkoitus nähdä paljon bändejä, mutta saa nähdä. Pressipassikin odottelee noutajaansa portilla.”

Matka Puntalaan taittui nopsaan junalla, johtuen hyvästä matkaseurasta ja kylmästä oluesta. Olimme perillä Lempäälässä puoli kuuden aikoihin, jolloin ensimmäinen bändi oli jo lauteilla. Ei voi mitään. Siinä sitten aikamme ihmeteltiin, että millä vitulla sitä pääsisi festarialueelle, kun ei oikein ollut kellään tietoa mihin festaribussi tulisi tai milloin se tulisi. (Ja oli kuulunut huhuja täysistä busseista jotka tulevat myöhässä ja joihin kaikki halukkaat eivät mahdu.) Siinä sitten joku laitapuolen kulkija tuli neuvomaan ja ystävällisenä soitti kaikki tuttavansa läpi, jotta saisimme kyydin Puntalan leirintäalueelle. Eipä tärpännyt, ja epätoivo alkoi vallata toimittajan mieltä, näinkö missaisimme No Shamen, joka soittaisi n. 40 min päästä 10 kilsan päässä. Sitten tuli pelastaja Lassila-Tikanoja autollaan. Eli joku nuori kundi vinkkali parkkipaikan toiselta puolen ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi kuskaajaksi, juuri kun olin selvittämässä mistä tässä kylässä löytyisi taksi. Eikun kamat takaboksiin ja menoksi. Olipas mukava saada autokyyti. Portilla oli mukavan pitkä jono lipunmyyntiin, mutta onneksi ei tarvinnut jonottaa, vaan suoraan vaan infoon ja ranneke kouraan ja passi taskuun.

Äkkiä teltta pystyyn ja kamat sisään (hih) ja katsomaan No Shamea. Drunken Troopers oli ollut se eka orkesteri, jonka missasimme. Olivat soittaneet kuulemma loistokeikan, mutta naislaulaja ei ollut kyennyt juuri huutelemaan. No Shame oli juuri niin hyvä kuin voi taas odottaa. Ei ollut vielä tässä vaiheessa kauhean paljon porukkaa katsomassa, mutta silti tämä pienilukuinen yleisö sai aikaan kivaa liikehdintää. Sampsankin ääniongelmat alkavat olla taaksejäänyttä elämää. Uusi levy alkaa pikkuhiljaa valmistua, ja ilmestynee tuossa syksymmällä. Bändi soitti perushitit Riot, Xion, Generation Timebomb yms., ja keikka päättyi ihanasti Silence in the Bed -vetoon. Keikan jälkeen tuli jutusteltua bändin kanssa joku tovi, ja olivat kovin tyytyväisiä settiin, ja siihen että ovat taas saaneet uutta energiaa ja puhtia keikkoihinsa ja muutenkin musameininkiin. Liekö nuo Sampsan ääniongelmat ja studiossa olemisen venyminen tuonut sitä tarvittavaa vittuuntumisen meininkiä, että pitää keikoilla sitten antaa faneille vastinetta. No Shame onnistuu kyllä aina vetämään hyvän setin, oli biisilista sitten mikä tahansa ja paikka vaikka humppalava.

Pikkulavalla kävin sitten vilkaisemassa Blitzgrieg Boysia, joka kuulosta ylläriylläri Ramonesilta. Lukuun ottamatta laulajaa, joka ei oikein mielestäni sopinut kovin hyvin tähän kokoonpanoon. Biisit olivat sitä perus-ramosettiä mitä on kuultu jo miljoonaan kertaan, ja päätinkin parin biisin jälkeen suunnistaa myyntikojulle, ja sieltä tarttuikin matkaan heti uunituore I Walk The Line –paita.

Seuraavana kuuntelimme nurmikolla auringosta nauttien Kiinasta tullutta The Subs -orkesteria, jossa oli tyttölaulaja. Kovasti olivat Suomessa parin viikon aikana kierrelleet, soittaen mm. Ilosaarirockissa ja Vuoritalolla. Eli laidasta laitaan meininkiä tuli. Sellaista garagepunkkiahan tuo tuntui olevan, ja jäi jotenkin kaukaiseksi kokemukseksi. Biisit olivat jotenkin yksinkertaisia ja moneen kertaan pureskeltuja.

Tämän jälkeen vuorossa oli omalta kohdalta festien odotetuin esiintyjä eli Suomen tyylikkäin punkorkesteri I Walk The Line, joka soitti noin puoli yhdeksän aikaan iltasella. Hittejä tuli hitin perään, ja hyvin tuntui istuvan sinkkulistan kakkosenakin keikkuneen ”Diamond Eyes” mcd:n kappaleet muuhun settiin, tuoden mukavaa lisäväriä rankempiin vetoihin. Yleisöä oli tässä vaiheessa paikalle eksynyt metsien siimeksestä jo aika mukavasti ja meno yltyikin vallan mainioksi. Itsekin tuli muutama tanssiaskel otettua, eihän sitä vanha jaksa paljoa. Ja keikan jälkeen bändin Antti sanoikin tämän olleen heidän paras keikkansa ikinä. ja Puntalassa on hyvä diy meininki.

Akupunktiota seurailtiin muutaman kappaleen verran ja ihan kelpo musaa tuntui olevan, hyvä rumpali ainakin. Ja toisen kepin varressa näytti heiluvan Unkind yhtyeen laulaja. JMKE tuli melkein missattua kokonaan, tai kuuntelin sitä lavan vierestä, kun tuli siinä vaiheessa keskityttyä enempi oluen kiskomiseen IWTL:n ja No Shamen poikain kanssa. Tuli sitä sentään viimeisenä tullut ”Tere Perestroika” nähtyä, tätä olinkin odottanut näkeväni jo parikymmentä vuotta. Oli kuulemma Villulla ollut kitaran kanssa paljon ongelmia, ja mieshän näyttää ihan siltä suomalaiselta hippilaulalta, mikä-sen-nimi-olikaan, se jolla on ne vitun aurinkolasit ja laulaa niitä protestilaulujaan? Appendix tuntuu edelleen olevan sitä mieltä ettei raha oo mun valuutta eli kasariharkkorepunkkia tuli tuutin täydeltä.

Cause for Effect heitti raivokkaan setin jossain välissä, en nyt tarkkaa aikaa ja paikkaa muista. Sellaista jazz-grindiahan se tuntuisi olevan. Olin kuulemma keikan aikana sanonut vaan, että tällästa fuusiopaskaahan tää. Onneksi oli mukana kirjuri, joka kirjasi kommentointia ylös. Nauhuriahan mä en käytä edes haastatteluissa. Jossain vaiheessa iltaa sitten havahduin että ei perkele se Driller Killer piti mennä katsomaan, ja oli juuri lopettanut, oli kuulemma ollut helvetin hyvä setti. No, pitänee joskus jostain kuunnella sitäkin. Kello alkoikin sitten olla jo reilusti yli puolen yön eli eikun telttaa kohti ja nukkumaan. Telttailualue oli muuten aivan tupaten täyteen ahdettu ja telttojen välistä ei meinannut edes parissa promillessa sopia.

Lauantai 29.7.06

”Oli aamulla olo tosi ankea…” lauleli joskus eräs junttipunkbändi. No mutta onneksi ei sentään ihan niin ankea. Pienet aamunapsut huiviin, ja housut jalkaan. Pienen aamupalaverin jälkeen päätimme suunnata läheiselle uimarannalle aamu-uinnille. Eipä tullutkaan uimatouhuista heti mitään, kun järkkärit olivat miehittäneet koko rannan kuin saksalaiset Rovaniemen ja totesivat, että ei ennen kello kymmentä ole mitään asiaa uimaan. No kilttinä jäimme sitten istumaan siihen rantaan ja odottelemaan kellon liikkumista tuohon maagiseen määreeseen. Jotkut olivat fiksumpina osanneet mennä rantaan uimaan muualtakin kuin laiturista, eli se niistä järjestelyistä. Piti siinä odotellessa poiketa teltalta hakemassa muutama korjauskoffi, yön aikana teltassamme oli kuitenkin käynyt ”varkaita” ja loput oluet olivat mystisesti kadonneet ja viinaakin puuttui vajaa pullollinen. Naapurin teltasta oli kaverin lompakko tyhjennetty. No, vihdoinkin sitten kello kymmenen pääsimme ottamaan vaatteet pois ja kylmään veteen uimaan.

Tämän jälkeen pääsin maistamaan kotona tehtyä lanttukukkoa, jossa tosin lanttu oli korvattu bataatilla, hyvää se silti oli ja kyytipojaksi pannussa keitettyä presidentti-kahvia. Kyllä ne hipit sitten osaa tuon leirielämän. Kateeksi kävi, omat eväät kun rajoittuivat kuiviin sämpylöihin, aamupalajuustoon ja alkoholijuomiin. No pitihän sitä sitten suunnata festivaalialueen omaan järjestettyyn aamupalatuokioon. Hauska oli kun ovessa lukee että vegaaniruokaa (viitaten kylläkin luultavimmin edellispäivän mättöihin) ja ensimmäisenä vastaan tulee hillitön tarjotin keitettyjä kananmunia, no sainpahan mäkin munaa Puntalassa. Oikeen kaksin kappalein. Kiva oli törmäillä pitkin festareita vanhoihin tuttuihin vuosien varrelta, terveisiä vaan kaikille. Mukava huomata, että jotkut ne jaksaa vaan elää punkhengessä vuodesta toiseen. Paljon tuli tehtyä myös uusia tuttavuuksia.

Puolen päivän aikoihin orkesterit alkoivat virittää vehkeitään, ja ensimmäisenä oli luvassa Katuyksikkö, joka veteli omaan tyyliinsä peruskasarihooseeta, ja ei oikein tahtonut erottaa kappaleita toisistaan. Ja sama meininki jatkui Maailmanpalon ollessa lauteilla, tosin heille bonusta kelpo tyttöhuutajasta. Jälleen tuli eksyttyä myyntikojujen maailmaan, josta mukaan lähti läjä erilaisia kangasmerkkejä, joille tuskin on koskaan käyttöä. The Patsy Walkers oli luvassa päälavalla ja olivat pukeutuneet taas go-go henkeen. Ihan perus patsy-keikka, olen parempiakin joskus nähnyt, liekö aikainen soittoaika verottanut yleisöä ja artisteja, kun tuntui vähän kankeaa olevan joka suunnalla. Subs laulaja näytti tykkäävän kovasti.

Tyttöteema jatkui pikkulavalla, jossa vuorossa oli Spoiled Betty, joka tuntui myös puheista päätellen kärsivän kovasta kankkusesta ja teknisistä ongelmista. Soundit olivat jokseenkin epäselvät ja instrumentit hukkuivat yleiseen sekamelskaan, joten päätin vaihteeksi suunnistaa ruokaosastolle, ja kävin maistamassa soijarouhepapuchiliriisihässäkkää, joka oli ihan ok, tosin vähän mautonta. Edellisiltana tutustuttiin johonkin norjalaiseen tyyppiin, joka näytti olevan seuraavana lavalla, Bulwark oli kuulemma orkesterin nimi, aika paskaa rokkia soittivat, joten jatkoin rauhassa ruokailua. Tämän jälkeen käytiin kovaa keskustelua lesboudesta, ja että miten on, ovatko tämän päivän ”muotilesbot” vielä kymmenen vuoden päästä lesboja, entä mistä rekkalesbo löytää aina sen nätin lesbotytön ja niin edelleen… Siinä pohdintaa krapula-aamuksi kerrakseen. Päätin keskustelun toteamalla, että krustit on likaisia ihmisiä. Nykyajan versio hipeistä. Eli jonninasteista sekoilua havaittavissa toimittajan ajatusmaailmassa lienee ollut tässä vaiheessa iltapäivää.

Takaisin bändien pariin. Klinika soitteli ihmeellistä jousisoittimella varustettua punkkia, joka kuulosta ihan venäläisiltä kansantanhuilta. Olipa mukava kun orkesteri vaihtui astetta rankemmaksi, koska vuorossa oli Threatened Existence nokkamiehensä xNiksux:n johdolla. Aika hiljaa tuli äänentoisto, mutta meininki oli varsin menevää. Tosin Lighthouse Project tekee tämänkin homman paremmin. Tyttöhuutajasta jälleen plussapisteet kotiin. Oli tosi hyvä. Nuorennäköisiäkin olivat vielä, että eiköhän heistä vielä kuulla moneen otteeseen. Levy olisi kiva kuulla, jos sellainen löytyy. Hiskias Möttö ja Mojakka soitteli jossain välissä jotain vitun kansantanhuja, muttei se jaksanut edes naurattaa. Knobia kävin katsomassa kaksi biisiä ja totesin että oli jokseenkin yhtä paskaa kuin viisi vuotta aiemmin. Kylläpä sitä onkin tullut krantuksi musiikin suhteen.

Tässä välissä tajusin, että kello läheni puolta kuutta, joten lähdin kiiruhtamaan kohti päälavan vierustaa, jossa minua jo odottelikin Abduktio-orkesterista Jamppa ja Heikki. Anttikin oli kuulemma ehkä tulossa, muttemme jaksaneet odottaa, vaan siirryimme uimarannalle jutustelemaan. Mitä lie soittanut tässä välissä, en muista. Kansan Uutiset oli jossain välissä, ja siinähän vaikuttaa rumpalin pallilla Wastedista tuttu Miika. Meininki lavalla oli, että haistakaa te kaikki paska jne. Soittivat mm. Iggyn Now I Wanna Be Your Dogin, ihan hyvinkin vielä. Abduktio soitti päälavalla hyvän raivokkaan setin.

Loput bändit tulikin aika lahjakkaasti missattua lukuun ottamatta viimeisenä soittanutta Varukersia, joka oli perus enkkupunkkia. Aika tylsä pidemmän päälle, niin kuin aika moni muukin festareiden bändeistä, kun ei ollut kauheasti ennakkoon tullut kuunneltua. Näin jälkikäteen muisteltua tuossa loppuillasta olen missannut mm. Omaisuusvahingon, Abnormin ja Ruidosa Inmundician. Varukersin jälkeen kello olikin jo jotain yli yksi yöllä ja uni alkoi painaa silmää vanhalla, joten eikun telttaan ja unta palloon. Tavoitteena oli herätä aamulla klo 7 junaan. No tulipahan sekin missattua ja ehdin juuri ja juuri Tampereen kautta Helsinkiin ja töihin klo 15. Ai että olikin kiva olla töissä kahden päivän telttailun ja dokailun päälle. Seuraavana sitten astetta isompi festari elokuussa eli Reading Festival Englannissa. Kiitos ja anteeksi.