Avainsana-arkisto: Punk – Tauti joka ei tapa

Punk – Tauti joka ei tapa

Punk elää jonkinlaista renesanssia ensimmäisen sukupolven keskuudessa. Kun on elämässä vakiinnuttu mukavassa toimessa odottelemaan eläkevuosia, on aikaa muistella menneitä, ja tekaista vaikka elokuva aiheesta. Tämä sukupolvi kun on tajunnut sen, minkä me ja monet muut ovat jo parinkymmenen vuoden ajan tienneet. Ei ole punk kuollut, eikä ole koskaan ollutkaan.

Hyvä esimerkki tästä saadaan, kun elokuvan alussa Andy McCoy sanoo vanhan bändikaverinsa Räkä ”Pete” Malmin hautajaisten jälkitunnelmissa, että tämä oli viimeinen naula punkin ruumisarkkuun. Seuraavassa kuvassa toisenlainen punk-veteraani, Akupunktio-yhtyeen lukioikäinen rumpali Seve puhkuu ja puhisee asennetta. Ei kuole punk niin kauan kuin tällaisia ihmisiä maailmassa riittää. Tämä on koko kuvan kantava voima; ensin vanhat ja pöhöttyneet sankarit muistelevat menneitä (hohhoijaa), ja seuraavaksi nuori sukupolvi soittaa squatissa parillekymmenelle tyypille mikkien ja styrkkarien hajoillessa. Toki jännitettä on saatu myös vanhojen starojen välille; Eppu Normaali soittaa täydelle jäähallille ja lavalle mennessä Pantse manailee, ettei puolentoista miljoonan lipputulot riitä kulujen kattamiseen. Toisella puolella Suomea Pelle Miljoona reissaa parinkymmenen vuoden jälkeen 1980-kokoonpanollaan ahtaassa pakussa. Kuopion Henry’s Pub ja Jyväksylän Lutakko ovat kilometrien päässä Hartwall-areenasta, muuallakin kuin kartalla. Ei liene vaikea arvata, kummalle keikalle haluaisi mukaan.

Punk – Tauti joka ei tapa kuvaa punkin musiikkina, joka elää sukupolvelta toiselle. Toisin kuin useat viime aikojen muisteloista, kuten Yle Teemalla nähty Punklandia, Aaltonen osaa tarkastella punkkia myös nykypäivän perspektiivistä. Ehkäpä tämä toimii kuitenkin parhaiten sosiaalipornona suurille ikäryhmille, jotka voivat herkistellä kolmenkymmenen vuoden takaisilla fiiliksillä ja samalla heristellä nykynuorisolle, vaikka Vuoritalon valtauksen ja Puntalan tee-se-itse -festareiden luulisi osoittavan heille myös että punkissa on kyse paljon muustakin kuin kiljun kittaamisesta ja möykkäämisestä. Elokuvalla on ansionsa ja sen kyllä helposti mulkaisee kerran läpi, mutta vähän enemmän tapahtumia seuraanneelle elokuvassa mielenkiintoisinta on tuttujen naamojen bongaaminen valkokankaalta.

www.punktautijokaeitapa.fi