Avainsana-arkisto: power metal

Mindbend – Timeline

Jo vuodesta 2008 asti yhdessä soittanut Mindbend on ainakin ehtinyt treenata yhdessä, sillä savonlinnalaissälleiltä löytyy soittotaitoa ja suuruudenhulluja visioita. Parhaimmat maneerit noiden visioiden konkretisoimiseksi ovat löytyneet progressiivisen power metallin ikuiselta taistelukentältä. Yhtyeeltä ei ole mitään aikaisempaa materiaalia täällä kuultukaan, eikä kaiketi missään muuallakaan.

Pitkäsoiton mittaan venähtänyt ensiomakustanne edustaa juuri sitä narniaheviä, josta en metallin saralla perusta. Sen annan anteeksi, mutta Mindbend yksinkertaisesti yrittää liikaa tunkemalla musiikkiinsa suurin piirtein jokaisen kikan, jonka se osaa. Tunti on paljon materiaalia Mindbendiä kokeneemmiltakin bändeiltä, eikä kuuntelua varsinaisesti helpottanut käppänen tuotantopuolikaan. Näin onnetonta kitarasoundia en muista kuulleeni sitten Eddie Edwardsin kasetin, eli kyseessä on todella ohut ja olematon soundi. Sen paremmin ei vedä oikeastaan laulajakaan.

Kunnianhimoa ja selkeitä (?) visioita pojilla ainakin on. Muusta en tässä vaiheessa uskalla antaakaan vielä pisteitä.

Stormwarrior – Heathen Warrior

Joudun tunnustamaan, että olen ollut pihalla Saksan voimaheviympyröistä suurin piirtein kaikki ne vuodet, jotka olen haaskannut/käyttänyt metallin kuuntelemiseen, jos nyt ihan perusnimiä ei lasketa. Siten myös Stormwarrior on pysynyt minulle täysin tuntemattomana kokoonpanona, vaikka sen nimellä on tehty albumi jos toinenkin, mukaan lukien tuore ”Heathen Warrior”.

Olen yllättynyt, miten paljon itse levyn sisällöstä voi arvata pelkän kannen perusteella. Stormwarriorin power metallissa vilisevät soturit, veri, taistelut sekä germaanimytologiakuvastoon liittyvät vasarat ja Valhallat. Ihan kuin joku olisi tehnyt tämän jo aiemminkin? No, Stormwarriorin tapauksessa pääpaino on elämääkin suuremmissa kitaramelodioissa sen sijaan, että keskityttäisiin nopeudella tai siirappilauluilla kikkailuun. Yhtymäkohtia on helpompi löytää Jag Panzerin kaltaisiin jenkkipower-bändeihin kuin eurooppalaisiin taistelutovereihinsa. Yllättävintä ”Heathen Warriorissa” onkin ettei se edes yritä kuulostaa Helloweenilta. Pikemminkin Saksan Hammerfallilta.

Itseäni oikeastaan nyppii vain laulaja Lars ”Thunder Axe” Ramcke, joka on itse asiassa bändin ainoa alkuperäisjäsen. Aivan kuin Joacim Cans koettaisi matkia flunssaista lammasta. Tästä ja umpikliseisestä soitannastaan huolimatta ”Heathen Warrior” on jopa hyväkin levy. Se ei ehkä ole albumina kovinkaan jännä, mutta kyllä se raskasta viihdettä hetkeksi tarjoaa. Se jää nähtäväksi, miten pitkään Stormwarrior jaksaa pitää pintansa alati kiihtyvässä taistelussa.