Avainsana-arkisto: pop

Kaisa Vala – International Shaman

Isäni on maanviljelijä. Tuon faktan esilletuominen tässä yhteydessä on jotakuinkin yhtä relevanttia kuin Kaisa Valan sukulaissuhteilla ratsastaminen, vaikka kieltämättä itseänikin aluksi kiinnosti Valan musiikki juurikin noista syistä.

Omissa musiikinkuuntelutottumuksissani on viime aikoina ollut sellainen vaihe, jossa Kate Bushia arvostetaan erittäin korkealle, eikä Valan musiikillinen näkemys Bushin vastaavasta nyt niin mahdottomasti poikkea. Ei se mikään ihmekään ole. Kummatkin ovat omaa visiotaan toteuttavia, vahvoja naisia, jotka tekevät musiikkiaan tinkimättömästi ja rohkeasti, ottaen riskejä ja välttäen kaikista helpoimpia ratkaisuja. Tyhjänpäiväiset bilehitit jätetään tekemättä, vaikka Valakin tekee käytännössä paikoin hyvinkin popahtavaa kamaa, kokeillen kuitenkin musiikkinsa kanssa myös aivan erilaisiakin sävyjä. Tunnelma on pääosin painostava, hyvässä mielessä.

”International Shaman” ei tosin ole albumina sellainen, joka heijastaisi tekijänsä kykyjä täydellisesti. Vaikka tässä arviossa onkin tinkimättömyys ja riskinotto nostettu jo esille, niin paikoin tuntuu siltä ettei Vala sittenkään pääse sanomaan kaikkea mitä tämän sydämellä olisi, ja biisimateriaali jättää albumista hieman sekavan vaikutelman. Riskejä kyllä otetaan eikä näkemystä puutu, mutta ”International Shaman” ei sellaisenaan heijasta säkenöivää neroutta, vaikka edellytykset siihen ovat olemassa.

Cold Rat – Terror of the Imaginary Child

Onpas tässä visuaalisesti ristiriitainen paketti. Yhtäällä on lasten tekemiä piirustuksia, mutta toisaalla Cold Ratin ydinkaksikko – Tomas Lamas ja Sten Heiskanen – mässäilevät varsin makaaberisti verigreipeillä. Ristiriitaisuuksiin perustuu tämä ”Terror of the Imaginary Child” –EP:n sisältämä musiikkikin, jota yhtye itse kuvailee alternative softcore heavypopiksi.

Cold Rat esittää näennäisesti kilttiä poppia, mutta pinnan alla kytee. Kulissia yritetään pitää yllä, vaikka sisäinen romahdus on koettu jo aikaa sitten. Varsinkin pianosovituksissa on sellaisia kikkoja, joilla voisi saada sisäisen lapsensa paskantamaan housuihinsa pelosta. Lamasin pehmeä laulu, piano, syntikat ja huilut palvelevat progeilevaa kokonaisuutta hyvin, mutta ”se jokin” puuttuu. Kiekko ainakin alkaa hieman mielenkiinnottomasti, ja Cold Rat tuntuu pääsevän vauhtiin vasta parin viimeisen biisin aikana.

Eihän tässä nyt oikein tiedä, miten tähän pitäisi suhtautua. Ainakin Cold Rat on liian häiriintynyttä ja kiemuraista radiosoittoon, mutta myös iskevät biisit ovat ”Terror of the Imaginary Childilta” vähissä. Kokonaisuus on vielä turhan epätasainen, mutta pienellä materiaalin työstämisellä luulisi saavan ihmeitä aikaan.