Avainsana-arkisto: Polartones

Syyskuu 2012

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=14517]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=left item=14450]
[listitems style=article align=right item=14515]
[listitems style=article align=left item=14463]

Muut

[listitems style=article align=left item=14518]
[listitems style=article align=right item=14452]
[listitems style=article align=left item=14514]
[listitems style=article align=right item=14303]
[listitems style=article align=left item=14503]
[listitems style=article align=right item=14449]
[listitems style=article align=left item=14447]
[listitems style=article align=right item=14510]

Syyskuu 2011

Kuukauden demo:

Polartones – Long March

Erikoismaininnat:

Clock Paradox – The Five Precepts
Days Of Disgrace – Darkness Prevails
Hevikorolla – CD-r 2011

Muut:

Arpia – S/t
Gniyrg Gnaarg – From Mother Sun
Mantequilla – Prepare for Awesomeness
Path Of Mine – Fragile Pretenders
Plaguebreeder – The Unbreakable
Refusal – Where’s Your Heart?

Tsekkaa myös syyskuun demorääkin MySpace-soittolista!

Polartones – Long March

Pirkanmaalaisen Polartonesin aloittaessa ensi-EP:nsä, on parin sekunnin tie auki sekä poptaivaisiin että synkimpään demohelvettiin. Kovin usein ”monitahoinen indie/pop/rock” kompastuu omaan mahdottomuuteensa, rymistellen kellariin rappuset kolisten ja jääden sinne soittelemaan, kunnes muusikot keksivät jonkin paremman harrastuksen. Heinosilla (yhtye tosiaan koostuu kolmea eri sukua olevast Heinosesta, voitteko uskoa!) tuntuisi kuitenkin olevan kaikki eväät poptaivaan portteja kolkuttelemaan. Yksinkertaista musiikkia, joka yhdistelee niin perinteisemmät kotimaiset pop-suuruudet (Supperheads, Powerty Stinks), tuoreempaan indie-soundiin, á la Rubik, olematta kuitenkaan yhtään trendihakuinen.

”Tanssi-indien” kultakaudella avausraita I Feel Alive on lähes täysosuma, ja oikeisiin käsiin joutuessa takuuhitti trendidiskoissa. Everything Is Torn tuo taas mieleen Muse-vaikutteisein Coldplayn, joten melko kovilla panoksilla tässä pelataan. Ihan valmista kamaa tämä ei kuitenkaan ole, sillä lopuista biiseistä ei samanlaisia helmiä löydy. Myös jotkin välikohdista, kuten You Judas -kappaleen teknosynat kummastuttavat. Yleensä liputan yllättävien käänteiden puolesta, mutta nyt melko tyylikäs yleisilme saa pieniä säröjä mauttomista koneosuuksista.

Erittäin mielenkiintoinen tapaus, josta voisi helposti kasvaa kova vastus pääkaupunkiseudun indie-bändeille.