Avainsana-arkisto: Poko Records

Pokon hardcore-klassikot

Poko Records on 32 toimintavuotensa aikana saanut leiman suomirockin klassikoita. Yhtiön alkupään julkaisulistoille kuului tosin paljon punkkia ja hardcoreakin 80-luvulla, jolloin kilpailu punkista olikin lähinnä Pokon, Propagandan ja epämääräisen omakustantelijalegioonan välistä valtataistelua. Poko ei kylläkään koskaan päässyt vakiinnuttamaan asemaansa hardcoreen profiloituneena levy-yhtiönä, mutta se oli kuitenkin julkaisemassa kolmen legendaarisen hc-bändin levyjä, jotka eivät oikeastaan esittelyjä enää kaipailisi. 70-luvun puolella Pokon tallista tuli Eppu Normaalin, Loose Prickin, Karanteenin ja Sensuurin levytyksiä, mutta hardcoren parissa Poko aloitti vuonna 1981 koko liikkeen ottaessa ensiaskeliaan Suomessa.

Ensimmäisten alan bändien joukossa oli tamperelainen Kohu-63, jonka kokoonpanossa oli jo Sensuurissa vaikuttanut Jaska Oinonen. Yhtye oli ollut esillä jo Hilse-moguli Miettisen julkaisemalla Hilse-kokoelmalla, mutta vasta Pelimannimusaa-EP oli varsinaista hardcorea. Kohut raapaisivat nopeasti kasaan vielä ”Valtaa ei loistoa” -kaksitoistatuumaisen ja ”Lisää verta historiaan” -LP, jotka lukeutuvat molemmat suomalaisen hardcoren klassikkomateriaaliin. Mutta sitten Kohujen lupaavasti alkanut taivallus katkesi ikävästi Lätän jouduttua leivättömän pöydän ääreen alkuvuodesta 1983. Yhtyeen palatessa seuraavan kerran sorvin ääreen vuonna 1986 Poko julkaisi vielä bändin paluusinglen ”Kolme vuotta myöhemmin”, mutta vielä saman vuosikymmenen aikana tulleet muut Kohu-levyt tulivat muita julkaisukanavia pitkin.

[youtube url=XUdhUPtFPMA]

Myös Vilppulalaisen Rattuksen Poko haali talliinsa. Perinteisemmästä punkista liikkeelle lähtenyt Rattus oli omaan piikkiinsä pistänyt jo pari seiskatuumaista pihalle, ja Poko saatiin kustantamaan kolmas EP ”Rattus on rautaa”. Bändiläiset eivät tosin olleet levyyn järin tyytyväisiä, vaan kiekon ROR-lyhenne onkin muuttunut rattuslaisten suussa ROP:ksi, ja jokainen voi kontollaan arvuutella mitä se sitten tarkoittaa. Pian ROP:n jälkeen Rattus eteni kuitenkin hardcorempaan suuntaan, ja teki tyylillisen täyskäännöksen ”Rajoitettu ydinsota” -seiskatuumaisella. Tyyliä jalostettiin legendaarisilla ”WC räjähtää”- ja ”Uskonto on vaara” -levytyksillä, joilla Rattus lauloi itsensä muun muassa brasilialaisten sydämiin.

[youtube url=8Vt0ap7MnJ8]

Sitten vielä klassikkojen klassikko. Mikäli tästä et tiedä mitään, et todennäköisesti ymmärrä hardcoren päälle. Hyvin moni nuori sielu – mukaanlukien allekirjoittaneen – tuli myytyä juurikin tämän levytyksen myötä. Suomen ensimmäiseksi hardcore-bändiksi useaan otteeseen tituleerattu Terveet Kädet oli julkaissut Läjä Äijälän IKBAL-levymerkin kautta jo kaksi seiskatuumaista. Jo niillä TK esitti hardcorea, mutta tyyli jalostui hyvillä soundeilla väännettyyn ”Ääretön joulu”-hittakimaraan. ”Ääretön joulu” tosin jäi Terveiden Käsien ainoaksi Poko-julkaisuksi. Legendan mukaan ”Ääretön Joulu” ei myynyt Suomessa tarpeeksi hyvin.

[youtube url=xoZOWgnDGAE]

Vuoden 1985 jälkeen Poko ei enää julkaissut hardcorea, tiettävästi Epen mielenkiinnon lopahdettua ja kansan syviin riveihin vetoavan rockin vallatessa asemia. Vuonna 1986 tuli vielä Kohujen ”Kolme vuotta myöhemmin”, tosin sen kutsuminen hardcoreksi on hieman kyseenalaista. Mutta mikä yhdistää näitä kolmea bändiä sen lisäksi, että ne levyttivät Pokolle, olivat suomalaisia ja soittivat hardcorea? Vinyyliuusintajulkaisujen parissa kannuksia kerännyt Svart Records on julkaisemassa näiden bändien levytyksiä. 31 julkaisun sarja alkaa toukokuussa 2012 ja päättyy vuoden 2013 helmikuuhun, ja joukossa ovat myös ”Ääretön joulu”, ”WC räjähtää” ja ”Lisää verta historiaan”. Tosin allekirjoittaneen harmiksi listalta puuttuu Kohujen ”Pelimannimusiikkia”, mutta eiköhän senkin kohdalla tilanne vielä korjaannu. Mistään überharvinaisista biiseistä ei toki ole kyse, sillä esimerkiksi Kohujen ja Rattuksen Pokolle tekemät äänitykset ovat olleet saatavilla cd-kokoelmina jo aiemmin Pokon itsensä julkaisemina.