Avainsana-arkisto: Pigeon Hunt

Jotain ihan muuta – Pigeon Hunt

Pigeon Huntia voisi kuvailla monella tavalla sangen erikoiseksi ilmestykseksi hardcore-bändien joukossa. Yhtye tulkitsee hardcorensa tavanomaista erikoisemmin ja kierommin, mutta ilman rimpuilua ja kikkailua.

Bändissä soittaa ihmisiä. Kyllähän moni Pigeon Huntin keikoillakin käväissyt ihminen varmaan jo tietää mitä tyyppejä tässä bändissä soittelee, mutta bändi pitää näinkin julkisissa kannanotoissa anonymiteetistään kiinni. Pigeon Huntin riveissä vaikuttaa myös basisti, mutta hän ei tällä kertaa osallistunut haastatteluun, joka tehtiin sähköpostitse helmikuussa 2012.

Alkuun voisin kysellä perustietoja. Koska bändi on perustettu, missä ja minkä vuoksi?

Kitaristi: Pigeon Hunt perustettiin muutaman vuosi sitten eikä siihen ollut mitään sen kummempaa syytä kuin soittamisesta diggaaminen.

Laulaja: Ei tarkkaa muistikuvaa, mutta varmaan ollaan oltu kasassa muutamia vuosia? Digataan kuunnella kyseistä kamaa ja laulaja sekä kitaristi ainakin tiesivät toistensa musamieltymyksistä, joten oli otollista jo monen vuoden odotuksen jälkeen laittaa kyseinen bändi pystyyn. Kitaristin tiedän hautoneen tällästä bändiä jo pitkään.

Rumpali: Oliskohan ollut vuonna 2011? Haluttiin soittaa musiikkia missä on tietynlaista väliinpitämättömyyttä ja arvaamattomuutta.

Millaisen soundin hakeminen teillä oli mielessä, kun Pigeon Huntia laitettiin aluilleen? Pyrittekö tietoisesti irtaantumaan aikaisempien bändienne ilmaisusta?

Kitaristi: Mitään tiettyä soundia ei lähdetty hakemaan. Kun bändi menee eteenpäin, niin samalla myös soundi muuttuu.

Laulaja: San Diego 90-kama ainakin pääosin, mutta itsellä myös The Birthday Party & Bauhaus, jotka eivät välttämättä suoraan kuulu, mutta olen koettanut imeä sitä jonkinlaista ulosantia ja hulluutta, jota noissa on. Tosiaankin oli tarkoitus tehdä ihan jotain muuta mitä edelliset tai muut tämän hetkiset bändimme.

Rumpali: Soundi kehittyi musiikin, instrumenttien ja niiden soittajien mukaan suhteellisen luonnollisesti. Ja kehittyy edelleen.

Mitä ihmettä on ”otherpunk”, jolla kuvailette musiikkianne Internetin taikamaailmassa (eli bändin Bandcamp-sivuilla, joilla biisit on tagattu ”otherpunkiksi”?

Kitaristi: En tiedä.

Laulaja: Missä lukee otherpunk? En kai ole tarpeeksi perillä meidän taikamaailmasta. Ehkä se on sen verran irti punkista, että on toista punkkia.

Rumpali: Jotain ihan muuta.

Suomalainen rehellisyys on sitä, että sanotaan, että ”onhan teidän bändi ihan jees ja ihan jees”, ja tuo on ehkä paskinta mitä voi sanoa.

Missään ei ole tietoa keitä bändissä vaikuttaa ja bändikuvassakin käytette naamioita? Voiko tästä päätellä, ettette halua tässä haastattelussakaan käytettävän oikeita nimiänne?

Kitaristi: Kyllä.

Laulaja: Suurin osa ihmisistä tietää keitä bändissä on, mutta itselle se ei ole merkityksellistä ja ihmettelenkin miksi bändejä myydään aina entisillä tai nykyisillä bändeillä? Kai se on joillekkin jonkinnäköinen porkkana lähteä kuuntelemaan. Haluaisin kuitenkin, että musiikki olisi se, joka ihmisiä kiinnostaa, eikä se ketä sitä soittaa. Itse kuulun siihen koulukuntaan joka diggaa bändiä, jos se on hyvä. Ei riitä, että siinä soittaa tuttuja tai se on cool sillä hetkellä. Voin sanoa, että kavereiden bändien musa on paskaa kuitenkin toivoen, etteivät kaverit suutu. Omia bändejäni ei tarvitse diggailla muusta syystä, kuin vain musiikin takia. Suomalainen rehellisyys on sitä, että sanotaan, että ”onhan teidän bändi ihan jees ja ihan jees”, ja tuo on ehkä paskinta mitä voi sanoa. Mielummin niin, että ihan paska.

Rumpali: Ei nimillä tai kasvoilla ole väliä. Musiikki on pääosassa.

Onko kyse tarkoin varjelluista salaisuuksista vai jostain muusta? Onko tämä salamyhkäisyys herättänyt lisää kiinnostusta, vai kenties pelottanut porukkaa? Liittyykö tämä siihen, että jäsenistöllä on melko nimekkäitä bändejä taustallaan?

Laulaja: Viitaten edelliseen kysymykseen ja siihen ettei montaa arvostelua ole vielä tullut, mutta ainakin yhdessä moitittiin sanojen, biisien nimien ja bändin nimen puuttumista, joka kuitenkin löytyy labelista. Kymppituumainen oli eka levy ja seuraavassa voi olla jotain ihan muuta kansissa, mutta numerolinjalla jatkettaneen biisien suhteen. Sanat saa pyydettäessä. Eivät ne puutu siksi, että niitä hävettäisiin, vaan me päinvastoin jopa toivomme niitä kyseltävän, mutta eipä ole ihmisiä kiinnostanut.

Rumpali: Ei ole nimiä johdattelemassa kuulijaa. Teemojen sanoisin liittyvän seksualisuuteen, provosointiin ja rienaukseen.

Mystisyys jatkuu sanoituksissa, niitä kun ei ole laitettu levyn mukaan, eikä biiseillä ole oikeastaan edes nimiä, vain roomalaisia numeroita. Mitä sanoituksillanne pyritte viestimään?

Laulaja: Taas olin edellä seuraavaa kysymystä… Sanoituksissa on runkkaavia pappeja ja homostelevia hardcoreihmisiä.

Voiko niitä tulkita vapaasti? Joku voi tulkita ne makkaransyönnin ylistyksiksi, joku taas kommentoinniksi yhteiskunnan tilasta. Onko tähän jotain oikeaa tai väärää tapaa? Entä miten yhtyeen nimi pitäisi tulkita?

Kitaristi: Sanat ovat vapaasti tulkittavissa. Yhtyeen nimi oli kahdesta vaihtoehdosta se parempi.

Laulaja: Jokainen osaa lukea, tai ei osaa. Pulujahdin voi tulkita miten haluaa, mutta se on pirun kova nimi.

Rumpali: Jokainen tulkitsee kuin haluaa.

Näin rehellisesti ilmaistuna Pigeon Hunt taitaa olla ainutlaatuinen yhtye Suomessa tällä hetkellä. Miltä tämä monopoliasema tuntuu?

Kitaristi: Lähinnä huolestuttaa.

Laulaja: Hetken näin luulin olevankin, mutta ”sukulaisorkestereja” voisivat olla myös IronBoris ja Lakes, jota en ole vielä kuullut, mutta se on kuulemma jotain samansuuntaista. Mikä meidän tyyli sitten on, voi sen jokainen itse keksiä. Vähäisissä arvosteluissa on mainittu jo läjäpäin bändejä jolta kuulostamme tai joiden suuntaan menemme. Jokaisessa arviossa on verrattu eri bändeihin, mikä on sinänsä hyvä ja kertoo miten eri tavalla ihmiset kuulevat bändimme musiikkia. Suomessahan ei ole tällästä kamaa juurikaan tehty. Suomi on sen verran Mäntsälä koko mesta, että jos teet vähänkin poikkeavaa on se liiaksi erilaisuuden hakemista, taidehomoilua, hipsterpaskaa, mukaoutoilua, sketsikamaa, noloa, rimpuilua tai muuten vaan turhaa. Asema ei tunnu miltään.

Rumpali: Pahalta. Tarvitaan enemmän kihinää Suomeen. Kuunnelkaa ∞ (eight) -bändiä.

Mitä saatte tästä bändistä irti? Tuntuuko siltä, että saatte siitä irti tarpeeksi? Voisiko bändi olla aktiivisempi, vai onko nykyinen tahti riittävä?

Kitaristi: Tällä hetkellä nykyinen tahti on riittävä.

Laulaja: Saan bändistä juuri sen minkä tarvitsen. Tämä tyyli on kiehtonut jo vuosia ja halu tehdä on kytenyt myös aika kauan. Tahtimme keikkailun suhteen on juuri sopiva. Nauhoitukset sujuvat kuin itsestään ja kaikki on mennyt vallan mainiosti. Välimatkojen takia emme hirveästi treenaa yhdessä, mutta rumpali ja kitaristi treenaavat enemmän yhdessä, kun ovat samasta kaupungista.

Rumpali: Ainahan bändi voisi olla aktiivisempi, mutta nykyinen tahti on kaikkien yhtyeen jäsenien elämäntilanteiden summa.

Mennyt? Teiltä on tosiaan tullut pihalle tuo kymppituumainen. Oletteko siihen vielä tyytyväisiä, vaikka se on ollutkin jo tovin markkinoilla? Ja onhan teiltä tullut kasettikin?

Kitaristi: Siihen voi edelleen olla tyytyväinen.

Laulaja: Kymppituumainen ja kasetti ovat sama, tosin kasetti ehti aika tavalla aikaisemmin ulos. Olen siihen tyytyväinen, vaikka uusi kama kuulostaa taas paremmalta kuin vanha, joka on vain hyvä asia. Tuolla kymppituumaisella on kyllä muutama suosikki, joita on nautinnollista esittää livenä ja tulemme varmasti pitämään setissä sen levyn biiseistä 2-4 vielä tovin.

Rumpali: Se on sen hetken tekele ja voin sanoa olevani siihen tyytyväinen.

Tulevaisuuteenkin olette suunnitelleet jotain? Tavoitteletteko yhtään mitään?

Kitaristi: Aika näyttää.

Laulaja: Uusi 7″ EP tulee vielä toivottavasti tänä vuonna, tai ainakin se on nauhoitetty ja kannetkin ovat osittain jo valmiina. Touko-kesäkuussa on kolme keikkaa. Uusia riffejä ja ideoita syntyy koko ajan.

Rumpali: Seitsentuumainen ilmestyy tänä vuonna.

Lammas kiittää Pigeon Huntia haastattelusta, joka todennäköisesti selvensi joitakin puolia yhtyeestä, mutta toisaalta herätteli vain lisää kysymyksiä. Eipä elämän tarvitse aina olla helppoa. Yhtye tuskin laittaa pahakseen, jos joku bändistä kiinnostunut tyyppi laittaisi viestiä esimerkiksi kysyäkseen bändin sanoituksista ja teemoista.

pigeonhunt.bandcamp.com
[email value=pigeonhunt domain=gmail.com]

Pigeon Hunt – S/t

Pigeon Hunt soittaa hardcorea. Eipä bändistä oikein muuta tohdi keksiä aluksi sanottavaa, mitä nyt bändin Bandcamp-sivulla yhtye lokeroi itsensä ”otherpunkiksi”. Yhtyeestä on kieltämättä vähän hankala saada kiinni, mutta vaikka termi ”otherpunk” saattaisi luodakin assosiaatioita rimpuiluun ja kikkailuun, pysyttelee Pigeon Hunt silti hardcorena. Tosin hardcorekin on tyylilajina niin pirstaloitunut, että Pigeon Huntia on melko hankala iskeä mihinkään tiettyyn lokeroon ja verrokkejakan en keksi kotimaasta, joten en edes yritä sanoa miltä bändiltä Pigeon Hunt nyt sattuu sitten kuulostamaan.

Mystisyys velloo Pigeon Huntin ympärillä. Biiseihin ei ole tullut sanoituksia mukaan, eikä niillä ole oikeastaan edes nimiä. Itse olen sitä ihmiskastia joka haluaisi punk/hardcore-levyjensä mukana lyriikatkin, mutta toisaalta tämä ratkaisu sälyttää kuulijan kontolle paljon vastuuta. Mistä nämä tyypit laulavat? Keitä nämä tyypit edes ovat? Keikoilla ainakin saa tuohon viimeiseen kysymykseen vastauksen, mutta levyn kansitaiteista sitä ei saa. Muutenkin levyn kuuntelu herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, tehden tästä kymppituumaisesta minuuttimääräänsä nähden melko pitkäikäisen. On vain kuulijan omasta kärsivällisyydestä kiinni, saako tästä otetta vai ei. Kiinnostava ja kutkutteleva levy, kerta kaikkiaan, vaikka se tuskin vielä täysin heijastelee bändin todellisia kykyjä.

Lutakko Liekeissä 2012

Lutakko Liekeissä pähkinän kuoressa: isohkoja bändejä, pieniä paikallisia bändejä, mukavaa meininkiä. Vuonna 2012 tosin oli edellisvuoteen verrattuna yksi lava vähemmän, ei ensimmäistäkään ulkomaannimeä ja muutenkin hieman pienimuotoisempi meno. Hellekään ei hellinyt juhlakansaa ja vieressä olevan rakennustyömaan vuoksi Lutakon ympäristö vaikutti edellisvuottakin kaoottisemmalta. Samasta syystä iso ulkolavakin oli poistunut.

Allekirjoittanut on havainnut matkustavansa Tampereelle muuttamisensa jälkeen vähemmän kuin mitä aiemmin. Matkustelu oli osaltani elokuun lopussa itse asiassa minimissä, mutta Lutakko Liekeissä -festien takia oli poistuttava Tampereelta jo puolen päivän jälkeen. Siltikin ensimmäisenä kello 16 aikoihin esiintynyt Slack Bird (jota allekirjoittanut luuli punk rockiksi, mutta kyseessä olikin punkisti soitettu folk) jäi näkemättä tällä kertaa kun piti olla muita juttuja tekemässä, mutta The Escapist tuli katsottua alusta loppuun. The Escapist kärsi muiden ulkolavan bändien tavoin ohuista ja voimattomista soundeista, arvatenkin desibelirajoitusten vuoksi. Musiikillisestihan keikka oli silkkaa priimaa, ja oikeastaan nimenomaan The Escapistin takia lähtö Jyväskyläänkin tapahtui melko aikaisin. Taitaapi olla Suomen kovin anarkobändi heti 1981:n jälkeen. New Waters kärsi ohuista soundeista jopa The Escapistia enemmän. Kyllä huomaa, ettei hooceetä ole tarkoitus kuunnella liian hiljaisella. Vierustoverille pystyi juttelemaan ihan vaivatta, jos sattui olemaan vähänkin kauempana lavasta. No, hyvä meno tyypeillä näkyi lavalla kuitenkin olevan.

Callisto toimii lähes joka kerta, kunhan se vain soittaa sisätiloissa. Tässä tuli muuten havaittua, että olen nähnyt bändin soittamassa edellisen kerran kolmisen vuotta sitten. Callisto on tainnut soittaa viime vuosina vain muutaman keikan vuodessa, ja yhtyeen kotisivujen mukaan tämä oli vasta bändin toinen keikka tämän vuoden aikana. Eipä pääse siis hirveän usein tätäkään bändiä katsomaan ja koska Callisto nyt sattui soittamaan sisällä auringonpaisteisten ulkolavojen sijaan, niin keikasta sai nyt jopa jotain irtikin.

Pigeon Huntin olen ehtinyt nähdä keikalla jo muutaman kerran aiemmin, mutta se alkaa vasta nyt vakuuttamaan kunnolla. Keikka vaan taisi jäädä vähän lyhyeksi… ja soundit taas olivat hieman ohuet. Päätin ostaa bändin levyn hieman myöhemmin, mutta siinä välissä olikin hyvä lähteä viettämään ruokataukoa läheiseen pizzeriaan, joka oli kylläkin melko kallis ja kasvisvaihtoehdoiltaan olematon, mutta menetteli siinä tilanteessa. Lutakolla tarjottavat letut kun eivät ihan riittäneet viemään reissumiehen nälkää.

Sitten oli aika bongata Rattus ensimmäisen kerran uuden kokoonpanonsa kanssa. Keikan aikana sitä kiinnitti kummasti huomiota siihen, että laulaja oli joku muu tyyppi kuin Jake, ja se kieltämättä kyllä vaikutti mielipiteeseen koko keikasta. Soittivat sentään vanhoja klassikkovetoja, kuten Sotahullut ja Sodan tragediat ja Miksi haluat tapella, Voittaako pahuus -biisistä myös plussaa! Siltikin viime viikonloppuna bongattu Ahneus kuulosti paikoin enemmän Rattukselta kuin Rattus itse. Rattus ei ehkä ole nykyään rautaa, mutta ei se kyllä paskaakaan ole. Rattuksen lopetettua Ramin Kuntopolku soitti katoksella, ja oli muuten ainoa kerta näillä festeillä kun Kuntopolut bongasin.

Ramin Kuntopolkua ei voinut kuitenkaan jäädä ihmettelemään, kun sisällä aloitteli Murheenlaakso, joka toimii utuisissa sisätiloissa kyllä hämmentävän hyvin. Tämä keikka jätti jälkeensä lähinnä tyhjää oloa, kun kerrankin pääsin keskittymään Murheenlaaksoon ihan kunnolla. Vaikuttavaa. Murheenlaakso taisi käsittääkseni sitten pistääkin keikkahommat tältä kesältä pussiin, ja tämä oli sille kyllä erittäin väkevä lopetus. Murheenlaakson aikana Lutakko oli melkein täynnä, mutta täyteen se meni vasta Pertti Kurikan Nimipäivien aikana. Keikan kyllä katseli, mutta kun PKN:n keikalla on enemmän ihmisiä kuin Laman keikalla niin sitä alkaa pikkuhiljaa toivomaan että tämä PKN-hype olisi kokenut jo kulminaatiopisteensä ja hiipuisi. Lutakko Liekeissä teki tämänvuotisen yleisöennätyksensä juuri PKN:n keikan aikana, ja sen huomasi siitäkin että sisällä oli tolkuttoman vaikeaa liikkua. Sen jälkeen viihtyi ihan mielellään ulkona avarassa.

Ulkonahan soitti seuraavaksi Pää Kii, joka keräsi paikalle paljon utealiaita, tosin bändin ongelmana olivat sitten epilepsiavalot. Viime vuonna tosin Dischargen ja Disco Ensemblen aikana lavalle katsominen satutti silmiä enemmän, joten jossain ollaan tultu eteenpäinkin. Mutta mitä itse Pää Kiihin tulee, niin kyllähän se kiinnosti. Siinä kuului kummasti Bergmanin pari edellistä bändiä taustalla ja hyviä biisejähän tällä kokoonpanolla kyllä on esitettävänään jo nyt aikamoinen liuta, vaikkei bändi ole kauhean pitkään edes ollut toiminnassa. Pää Kiin jälkeen sisällä mekasti FM2000, mutta jäin ulos haukkaamaan happea. Kannatti, sillä Slack Bird veti toisen ”keikan” juuri tällöin. Onhan noita punkkareiden singer/songwriter-juttuja nyt nähty jo aiemminkin, mutta juuri tähän hetkeen osuneena Slack Bird oli suurin piirtein parasta maailmassa.

Jos WC ei aiemmin räjähtänyt, niin Räjäyttäjät räjäytti. Räjäyttäjät soitti likaisen ja meluisan rockinsa taas housut kintuissa ja hieltä haisten, vaikkakin pihalavan ja yleisön välissä ollut etäisyys vähän rokotti fiilistä. Tämä(kin) bändi on parhaimmillaan pienillä lavoilla, vaikka yleisöllä olisikin riski saada koko ajan turpaansa. Mitä ahtaampi rotanloukku, sen parempi. Tämänkertainen keikka tuntui melko lyhyeltä ja muutama tuttu biisi jäi kuulemattakin, mutta ainakin pöksyt olivat taas nilkoissa, ja se lienee pääasia?

Kun Lutakko Liekessä -organisaatio ilmoitti Laman tulevan soittamaan Lutakkoon, oli päätös lähdöstä tehty jo samantien. Täällä Laman piti soittaa ”toistaiseksi kesän ainoan keikkansa”, ja ihme kyllä se pitikin paikkansa kun ei muita keikkoja ole tätä kirjoittaessakaan ilmoitettu. Suurkaupunkien edellisvuotiset täsmäiskut jäivät itseltäni näkemättä, mutta ainakin nähtyyn Poriin keikkaan verraten Lama ei soittanut lainkaan huonommin, ellei ollut jopa tiukempi. Kyllähän Lamalla on suurin piirtein parhaimmat biisit mitä suomalaisessa punkissa on nähty, ja keikkakin oli sen mukainen; yhtä ilotulitusta.

Keikasta sai runsaasti energiaa, jonka myötä hereillä pysyttelykin oli pitkän päivän jälkeen helppoa. Lisää kahvia ja sitten taas tienpäälle kohti Tamperetta. Tälläkin kertaa Jyväskylän menoista jäi erittäin positiiviset fiilikset. Urpoiluun en törmännyt ja muutenkin nämä festit juhlittiin sangen lämminhenkisissä tunnelmissa. Me likes!

www.lutakkofestival.com