Avainsana-arkisto: Pearly Gates

Kesäkuu 2013

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=16091]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=right item=16100]
[listitems style=article align=left item=16093]
[listitems style=article align=right item=16047]

Muut

[listitems style=article align=left item=16086]
[listitems style=article align=right item=16097]
[listitems style=article align=left item=15986]
[listitems style=article align=right item=16002]
[listitems style=article align=left item=16095]
[listitems style=article align=right item=16088]
[listitems style=article align=left item=15973]

Pearly Gates – Soul Maze

Prgahtava jonesuulaisorkesteri Pearly Gates esitti edellisellä demollaan yhden erittäin lupaavan raidan, joten suurella mielenkiinnolla otin vastaan uuden ”Soul Maze” -demon.

Pearly Gates tuo jotenkin elävästi mieleen Torven nuoret elämäntaparokkarit, jotka sukupolvesta toiseen istuvat nurkkapöydässä useampana iltana viikossa tupakkia poltellen 2-3 gimmaa ympärillä, lukion loputtua ja varsinaisen opiskelun alkua odotellessa käydään Kansanopistolla notkumassa silloin kuin tytöt ja bändireenit antavat myöten. Hyvin soitettua, harmitonta ja elämänmakuista musiikkia, josta se vihoviimeinen, takapakkien ja ei-enää-niin-mukavien krapuloiden sävyttämän elämän tuoma kokemuksen syvä rintaääni vielä puuttuu.

”Soul Maze” esittelee yhtyeen, joka on kasvanut sitten viimekuuleman. Kolmen biisin kokonaisuus on huomattavasti edellistä tasaisempi, mutta Oasis of Sorrow’n kaltaista hitinpoikasta ei joukosta löydy. Demo kasvaa nimikappaleen kevyestä progeilusta Wheelsin rouheaan aavikkorokkailuun. Ikävä kyllä edellisellä demolla kuultuja Alice In Chains -kaikuja ei kuulla, kuten ei myöskään hyvää lisäväriä tuonutta naistaustalaulajaa. Hyvästä yrityksestä huolimatta biiseistä ei jää oikeastaan mitään mieleen. Jatkoa ajatellen biisimateriaalin tasaisuus on kuitenkin se tärkeämpi juttu, hitit tulevat sitten itsestään – jos ovat tullakseen. Siinä mielessä Pearly Gates on ottanut yhden askeleen eteenpäin, vaikka vielä kaukana suurempaan tietoisuuteen murtautumisesta onkin.

Pearly Gates – Vicious Circle

Proge-bändiksi Pearly Gates kuulostaa ensimmäisellä Oasis of Sorrow -raidalla turhan suoraviivaiselta, vaikka en missään nimessä valita, varsinkaan kun kyseisen biisi kasvaa loppua kohden erittäin mainioksi kokonaisuudeksi, jossa kaikki palaset ovat laulua ja sovituksia myöten hyvässä balanssissa. Samaa ei voi sanoa promon kahdesta muusta biisistä, varsinkin Concrete Shoes on kömpelö tekele, joka kompuroi turhaan kikkailuun ja jossa esim. laulusuoritukset jäävät kauas avausraidan nappiosumasta.

Melko epätasainen tekele, joka kuitenkin todisti bändin kyvyt yhden biisin aikana. Vaikutteiden suhteen lähtisin hakemaan sitä inspiraatiota mielummin sieltä Pink Floydin kuin Toolin suunnalta, ykkösbiisin Alice In Chains -vibat eivät myöskään missään nimessä olleet pahasta. Jatketaan siitä, nuorilla jampoilla on vielä kuitenkin roimasti soittovuosia ja kehitystä edessä.

www.myspace.com/rockthegates