Avainsana-arkisto: Parkway Drive

Parkway Drive klubikeikalle Helsinkiin

Kymmenenvuotista taivaltaan juhlistava australialainen metalcore-yhtye Parkway Drive saapuu keskiviikkona 26. marraskuuta klubikeikalle Helsinkiin osana Euroopan kiertuettaan. The Circus rajataan osittain ikärajattomaksi, jolloin myös alle 18-vuotiaat pääsevät mukaan juhlistamaan yhtyeen Suomeen paluuta. Lämppärinä nähdään suomalainen metalcore-yhtye Artificial Heart, joka julkaisi viime vuonna esikoisalbuminsa ”A Heart Once Lost”.

Australialainen Parkway Drive on noussut viime vuosien aikana yhdeksi maailman arvostetuimmista metalcore-nimistä. Australian Byron Bayssa perustettu yhtye on uransa aikana kiertänyt ahkerasti ympäri maailmaa ja voittanut tiukoilla livekeikoillaan puolelleen faneja sekä metalli- että hardcore-piireistä. Parkway Drive on julkaissut neljä albumia, tällä hetkellä bändi valmistelee jatkoa vuonna 2012 julkaistulle ”Atlas”-albumilleen.

[youtube url=YuG4-lewUTs]

Parkway Drive (AU), Artificial Heart
Ke 26.11.2014 The Circus, Helsinki

Liput palvelumaksuineen alkaen 29 euroa, myyntiin ti 24.6.2014 klo 9.

www.facebook.com/parkwaydrive
www.livenation.fi

Parkway Drive – Deep Blue

Australialaisen Parkway Driven luulisi viimeistään tällä uudella ”Deep Blue” -albumillaan karistavan kaikki ennakkoluulot kannoiltaan, sen verran vakuuttavaa ja brutaalia jälkeä aussiviisikko on saanut tällä kertaa aikaiseksi.

Tiedä sitten mikä on vaikuttanut bändin huonoon maineeseen, liekö Epitaphin trenditietoiset artistivalinnat lyöneet leimansa myös Parkway Driven otsaan. Mistään trendihakuisuudesta en kuitenkaan bändiä moittisi, jos sellaiseksi ei sitten ääriraskaita, lähes mahottomuuksiin meneviä breakdowneja lasketa. Muuten kaahataan kuten kuuluukin, laulaja Winston McCallin saadessa tulkintaansa vielä entistä enemmän aggressiivisuutta. Joku ehkä odottelee bändiltä kliini-osuuksia, mutta niitä ei olla ikinä kuultu, eikä kuulla nytkään. Turha on odottaa myöskään levy-yhtiön kustantamia tatuointeja tai naurettavia t-paitoja.

Raskaan alun jälkeen Wreckage tuo vähän groovempaa God Forbid -meininkiä mukaan. Ja vaikka meininki on suht täyspainoista koko plätyn ajan, sovituksiin on nähty selvästi vaivaa, eikä levy ala missään vaiheessa erityisemmin puuduttamaan. Toinen maininnan arvoinen suvantokohta löytyy Deliver Me -biisissä, ja näillä eväillä levy pysyy melko hyvin balanssissa. Vaikka lopputulos on hyvin samankaltainen kuin edellisellä ”Horizons”-lätyllä, on musiikin suoraviivaistaminen tehnyt materiaalille eetvarttia jopa siinä määrin, että vastoin nykykäytäntöä, levy tekee mieli pistää uusintakierrokselle heti maaliin päästyä.

”Deep Blue” on mainio metalli/hardcore-pläjäys, joka saa vilpittömät fanit liikkeelle sankoin joukoin. Skenesterit pysykööt himassaan.

Parkway Drive ja kumppanit Tavastialla

Viime vuonna Tuskassa suomalaisten sydämmiin läpimurron tehnyt australialainen Parkway Drive saapui kolmatta kertaa vierailulle, tällä kertaa mukanaan varsin mielenkiintoinen joukko lämppäreitä.

Itse päädyin paikalle logistisista syistä vasta The Warriorsin viritellessä vehkeitään, joten kanssakuulijoiden toimesta tylsäksi kuvailtu 50 Lions jäi väliin. Näin ollen illan ensimmäisen aussibändin missaaminen ei sen kummemmin jäänyt kaivelemaan, vaikka etukäteissuunnitelmissa olikin toinen niistä itselle mielenkiintoisista nimistä. Toinen, ja musiikillisesti illan tutuin, oli siis Warriors, jonka pari Eulogylle ja yksi Victorylle tekemää levyä ovat jossain määrin tulleet tutuiksi. Joko muistikuvani bändin musiikista ovat väärät, tai sitten ryhmä on trendien mukana hidastanut tempojaan roimasti, sillä varsinkin alkukeikasta meininki oli melko tasapaksua junnausta puolitempoakin laiskemmalla kompilla. Ensimmäinen nopeampi kohta kuultiin vartin jälkeen, minkä jälkeen keikka alkoi muodostua hivenen mielenkiintoisemmaksi. Muutamat erikoisjutut kitaralla, ja homma alkoi olla paketissa.

Seuraavaksi vuorossa oli losangelesilainen Winds Of Plague, jonka aloitellessa paikalle oli valunut jo huomattavasti enemmän populaa, kuin suht tyhjälle salille soittaneen Warriorsin aikana. Meininkiäkin saatiin jo vähän aikaiseksi; rässiliivien, hipstereiden ja perus surffailijoiden muodostama yleisö rymisteli keikan sulassa sovussa. Winds Of Plagueta voisi ehkä parhaiten kuvailla toisen paikallisen bändin Bleeding Through’n aavistuksen verran blackmetallisemmaksi pikkuveljeksi. Synat helisivät uhkaavasti raskaiden breakdownien päälle, siinäpä se keikka lyhykäisyydessään. Kosketinsoittajan korkokenkien ja suht tapahtumarikkaiden biisien ansiosta keikka pysyi kuitenkin kasassa vaaditun puolituntisen.

Illan positiivisimmasta yllätyksestä vastasti Despised Icon, jonka sinänsä turhan trendikkäältä haiskahtava death metallinen hardcore-rynkytys tuplavokaaleineen sisälsi mukavasti menoa ja meininkiä, jotain mitä kahdelta (kolmelta) aiemmalta pändiltä puuttui. Nyansseja haettiin vuorottelemalla nopeaa blästiä ja äärihitaita breakdowneja, ehkä hieman itsetarkoituksellista, mutta toimivaa. Laulajien välillä olisi voinut harrastaa hieman enemmän variaatioita, sillä viemärikorinat ja korkeammat huudot olivat kuitenkin varsin pienissä osissa perinteisemmän huutolaulun ollessa molemmilla laulajilla se vallitsivin tulkintatapa. Musiikillisesta annistaan huolimatta yhtye oli korissortseineen ja DC-lippiksineen enemmän hardcore- kuin metallibändi, mikä teki siitä jossain määrin helpommin lähestyttävän.

Parkway Drive oli päässyt aloittamaan settinsä odotettua aiemmin, itseni vielä viettäessä väliaikaa jellonien räpistelyä katsellessa. Alusta missasin siis biisin-puolitoista, mutta kyllähän tuota ehti tarpeeksi tiirailla joka tapauksessa. Suhteellisen mielenkiintoista materiaalia bändi tarjoili, mutta jotenkin sekava kuva bändin musiikillisesta annista jäi. Välillä melodisempaa suht kevyttä menoa, toisaalta kuultiin taas aika tanakkaakin tulitusta. Sympaattinen oloinen bändi jätti kuitenkin positiivisen kuvan itsestään, vaikkei se musiikillisesti mitään mieleenpainuvaa esittänytkään. Setti oli sopivan lyhyt, eikä ylipitkillä keikoilla kiusaavat selkävaivat päässeet yllättämään…

Juuri mitään en tapahtumalta odottanut, enkä juuri mitään saanut, joten suht odotusten mukaisesti meni ilta. Yksi iloinen yllätys ja tasaisen varma pääesiintyjä muiden laadukkaiden bändien kompatessa takasivat kuitenkin, ettei keikalta tarvinut harmissaan poistua.

Parkway Drive – Horizons

Maailman metal/core-scenessä on Australian mentävä aukko, jota iloksemme on tullut Parkway Drive paikkaamaan, jo toisen levyllisen verran. ”Horizons” on toki melko ennalta-arvattavaa runttausta, mutta jota ei maailman kotkotukset ole vielä kuitenkaan liiaksi päässeet pilaamaan.

Epitaphin julkaisupolitiikan asettammista ennakkoluuloista huolimatta Parkway Drive on tyylipuhdasta metalcorea siinä merkityksessä, jossa Unearth kumppaneineen sen vuosituhannen vaihteessa tekivät tunnetuksi. Tarkkaa tilutusta, kitaraharmonioita ja massiivisia breakdowneja… Adam Dutkiewiczin hääriessä tuottajana on myös lupa odottaa musiikilta tietynlaista tasoa, eikä nytkään tarvitse pettyä; sovituspuolelta löytyy kikka jos kolmaskin. Tuottajan rooli näkyy varmasti myös siinä, että melko vauhdikkaaseen rymistelyyn on saatu tarvittavaa kontrastia muutamalla hitaammalla/melodisemmalla biisillä. Ja jos se jonkun ostopäätökseen vaikuttaa, puhtaita vokaaleja EI kuulla tällä julkaisulla.

Adamin yrityksistä huolimatta ”Horizons” meinaa alkaa menettää mielenkiintoaan jo ennen puoltaväliä. Ehkäpä Winston McCallin vokaaleihin olisi kaivannut matalan ja vielä matalamman vaihteen lisäksi vielä kolmannen vaihteen, kitaroissa olisi voinut puolestaan tyytyä välillä hivenen yksinkertaisempiin ratkaisuihin, nyt tuli vedettyä ehkä yksi soolo liikaa… Siitäkin huolimata ”Horizons” on lajissaa miellyttävä tuttavuus, josta varmasti löytää uusia ulottuvuuksia vielä pitkään. Ja jossei muuta, niin tulipahan samalla tutustuttua muihin paikallisiin lupauksiin. Bad Blood ja 50 Lions olivatkin parasta tällä saralla pitkään aikaan. Metalcoren ystäville erittäin suositeltava tutustumisen kohde myös tämä Parkway Drive, varsinkin kun kuukauden kuluttua tulevat Suomeen vierailulle.