Avainsana-arkisto: Öppnas Här

Öppnas Här

Psykedeelistä noisepunkrockia? Ismo Alanko with balls? Lue seuraava haastattelu Rovaniemeläisestä Öppnas Häristä niin tiedät asiasta jotain.

Lyhyt historikki, millon perustettu, ketä esiintyy?

Joskus kesällä 2008 on aloitettu, vähän hämärissä merkeissä se meni. Artun (rummut) kanssa keksittiin bändinnimi, niin oli pakko alkaa soittaankin. Kokoonpano vakiintui vasta syksymmällä, marras- lokakuun tienoilla kun Jimmy tuli soittamaan bassoa. Koko homma oli alun perin lähinnä terapiaprojekti ja hupijammailua, mutta on nyt vakiintunut ykkösjutuksi jokaisella.

Minkälaista tyylisuuntaa mielestänne edustatte?

No jos tälle joku genre pitäisi antaa, niin se varmaan olisi ”psykedeelinen noisepunkrock”. Paha mennä laittamaan tätä mihinkään tiettyyn lokeroon. Jotain hyvin häiriintynyttä ja kaukana perusnormeista olevaa punkrockia kai tämä vaan on. Kauheasti säröä ja kompastelevaa kikkailua.

Minkälaisia vaikutteita bändillänne on? Millä tavalla erotutte massasta?

Vaikuttajat ovat hyvin laidasta laitaan, aina the Stoogesista Terveisiin käsiin. Paljon on tullut Melvins ja Black Sabbath-vertailujakin, joka on tietty suuri kunnia. Myös paljon ei-musiikilliset jutut vaikuttavat musiikkiimme paljon, kuten asuinpaikkamme ja kaikenlainen elämän mietiskely. Massasta erotutaan varmaan jo sillä että ei ole kovin suosittua tämä meidän musiikkityyli ja ollaanhan me nuoria ja komeitakin vielä!

Miten väännätte kappaleenne?

No yleensä minä (Otto – laulu & kitara) teen riffin, joku kirjoittaa tarpeeksi vammaiset sanat ja sitten jotenki liimaillaan yhteen treenikämpällä kaikki osaset, ei ne koskaan tule kuulostaan siltä miltä ne pään sisällä aluksi kuulostaa.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Ei me tosissaan jakseta mihinkään oikeen ottaa kantaa. Sanoitukset ovat periaatteessa täyttä sekoilua ja liirumlaarumia, yleisimmät teemat ovat varmaan huumeet, hulluus ja saatana, ja elämän muut siistit jutut. Me vaan paiskitaan täysillä ja tehdään oman pään mukaan.

Bändin tulevaisuus?

No jaa-a, valoa tuskin nähdään tunnelin päässä, mutta eiköhän tämä tästä. Kunhan saa soittaa, niin tyytyväisiä ollaan.

Päämääriä/tavoitteita?

Jos joku meitä vielä vinyyliformaatissa innostuisi julkaisemaan, niin oltaisiin aika hemmetin tyytyväisiä!

Minkä levy-yhtiön rosteriin bändinne sopisi parhaiten?

Varmaan Rokurecordsiin, jo pelkästään nimen takia.

Kiteyttäkää yhtyeenne yhteen lauseeseen.

Ismo Alanko with balls.

Sana on vapaa: mainostusta, vittuilua…

Keikkaa saa tarjota, ja splittejä ja muita julkasuja tehdään kenen tahansa kanssa. Eli tarjouksia kehiin.

www.myspace.com/oppnashar

Simerock 2009

Jo pari vuotta Rovaniemellä asustellut Simerock räjähti omalta osaltani käyntiin perjantaina Profane Omenin tahtiin. Heti alueelle sisälle astuessaan ensimmäinen tunne oli suuri kuvitteellinen kysymysmerkki pään päällä. Alueella ei ollut kovin paljoa porukkaa katsomassa, saati sitten yhden päälavan edessä, jossa Profane Omen oli jo soundcheckailemassa. Ihmisiä tuli kuitenkin jonkun verran sisään kun lahtelainen Profane Omen lämmitteli yleisöä kolmipäiväistä viikonloppua varten. Yleisövajaudesta huolimatta Profane Omenin lavameininki toimi yhtä hyvin kuin missä tahansa keikalla. Jules Näveri tuntui taas osaavansa hommansa, kuten jokaisella keikalla minkä allekirjoittanut on nähnyt. Anna Abreun tehdessä soundcheckiä toisella lavalla rupesi jo tulemaan enemmän porukkaa sisään, ja kun vuoden 2007 suomen Idolsissa toiseksi sijoittunut naislaulaja aloitteli, oli jo ihmisiä sisällä silmämääräisesti ainakin kuusi riviä.

Seuraavaksi Radio Rock -lavalla esiintyi Mokoma, joka ei ainakaan yleisölle esittelyjä kaipaa. Yleisöä nimittäin riitti, ja soittajista näkyi että oli hauskaa soittaa. Monien ihmisten harmiksi oli keikalla voimassa pittikielto. Tätä Mokoman laulaja Marko Annalakin kommentoi välispiikissään vihaiseen sävyyn ja myös itse ihmettelin Simerockin outoa linjaa pittejä kohtaan, nimittäin Profane Omenin keikalla ei kukaan tullut asiasta mainitsemaan.

Profane Omen
Profane Omen

Mokoman jälkeen Lapin Kansa -lavalla esiintyi Lapista lähtöisin oleva Pahat Viinit. Kokoonpano sisältää Hannibalin, Sopan, Ilari Aution ja Tykopaatin. Livekokoonpanossa oli mukana myös Joku Roti Mafia, joka toi mukaan oman mukavan lisänsä. Tämän jälkeen poistuiduin jo alueelta hyvin mielin, nimittäin ensimmäinen Simerockin päivä meni lähes melkein satamatta. Edellisinä vuosina ja lähes koko festivaalin mustana surmana on ollut huono keli.

Lauantaina meininki alkoi jo aikaisin, Rovaniemeltä tulevan Öppnas Härin nimissä. Noin vuoden vanhalla yhtyeellä kuitenkin riitti fanikantaa sen verran että kello kaksitoista oli jo noin neljäkymmentä ihmistä katsomassa. Keikka itsessään oli hyvä, mutta pakko antaa miinuspisteitä soundeista. Sen jälkeen Simerockin bändikisan voittanut sodankyläläinen Fat Widow soitti Lapin Kansa -lavalla. Settilista sisälsi melko lailla toisiaan muistuttavia kappaleita ja tulipahan bongattua jostain kappaleesta yhden oman lempibändin tekemä riffi. Noh, sentään Foo Fighters -coveri Monkey Wrench lämmitti. Fat Widow’n jälkeen menin katsomaan ensimmäisen keikkani Tivoli-lavalle. Tivoli-lava oli rakennettu teatterilavalle, joka kelluu vedessä. Ratkaisu oli mielenkiintoinen, mutta toimiva. Toisinaan pari venettä yritti ajaa lavan viereen katsomaan, mutta järjestyksenvalvojat kävivät ajamassa veneet pois. Lavalla soitti niinkin kaukaa kuin Helsingin Kalliosta tullut The Over Attacks. Yleisössä oli aika väljää, ja kun on kyseessä katsomo, ei paljon liikettä myöskään ollut. The Over Attacks kuitenkin soitti settinsä hyvin ja innostivat allekirjoittaneen ostamaan samaisen bändin ensimmäisen pitkäsoiton vinyylinä. Kello 16 aloitti Radio Rock -lavalla suomalainen deaththrash-yhtye Deathchain. Yhtye kuritti faneja hiteillä, pitti pyöri satunnaisesti, eikä järjestyksenvalvojilla ollut mitään sanomista asiaan. Myös yhtyeen kiertueella mukana taustalaulajana ollut Cthulu-hahmo oli hauska lisä normaaliin Deathchainiin. Deathchainin jälkeen samalla lavalla soitti niin ikään suomalainen poppoo Turmion Kätilöt. Kätilöt olivat tulleet paikkamaan Ruoskaa, ja varmasti onnistuivat siinä hommassa. Lavashowhun kuului aikaisemmin nähdyn Deathchainin basisti Kuolio, jota Spellgoth ja MC Raaka Pee kurittivat nahkavyöllä ruoskimalla ja tupakan tumpeilla polttamalla. Parituntisen kurituksen jälkeen oli ihan mukavaa kuulla jotain kevyempää, ja mikä sen parempaa, Martti Servo & Napander soitti Lapin Kansa -lavalla. Yhtyeen settilista oli erinomainen, sisältäen hitit kuten mm. ”Mikä on kun ei taidot riitä” ja ”Ufo tarjosi kaakaon”. Seuraavaksi toisella päälavalla esiintyi Teosto-palkittu rap-muusikko Asa, taustabändin Jätkäjätkät kanssa. Vaikka esiintyminen alussa kompasteli teknisten vaikeuksien takia, vetivät Asa ja Jätkäjätkät homman kunnialla kotiin.

Asa ja Jätkäjätkät
Asa ja Jätkäjätkät

Sunnuntaina itse katsoin vain Stam1nan ja PMMP:n, mutta Pohjois-Suomen mediaan luottaen Alamaailma, Irina, Klamydia ja Maj Karma olivat vetäneet hyvän pohjan seuraaville bändeille. Stam1nan astellessa lavalle yleisö oli tulessa, olivathan he sentään saaneet odottaa jo vuoden verran bändin esiintymistä Rovaniemellä, johtuen viimevuotisista ongelmista Finnairin kanssa. Settilista oli fuusio Stam1nan 13-vuotisesta urasta ja sisälsi vanhaa niin kuin uudempaakin tavaraa, eritoten mainintana Rikkipää, jota ei ole julkaistu vielä mitään, mutta kovasti videota jo kyseiseen kappaleeseen kuvattiin. Stam1naa huudettiin jo toisen kerran encoreen, mutta siihen ei yhtye taipunut. Kuitenkin he palkitsivat fanit pienellä juttutuokiolla lavan vieressä keikan jälkeen. Stam1nan jälkeen toisella päälavalla oli PMMP. Yhtye sai paikalle eniten yleisöä Paula Koivuniemen jälkeen. Fanit lauloivat mukana, ja viimeistään encoressa kaikki suosikit oli kuultu. PMMP osoittautui hyväksi festarin päättäjäksi ja Simerockista jäi hyvä yleisvaikutelma. Vaikka ei päästykään samaan yleisömäärään mitä viime vuonna, on se jo puoliksi luvattu että Simerock tullaan näkemään Rovaniemellä myös vuonna 2010.

www.simerock.fi