Avainsana-arkisto: Novembersoundsbetter

novembersoundsbetter – When Time Stood Still

Vaikken emo/screamo-menon ylin ystävä olekaan, on aina ilahduttava kuulla maailmanluokan materiaalia kotimaisten artistien tekemänä. Novembersoundsbetter on julkaissut toisen albuminsa ”When Time Stood Still”, eikä levyn nimi taida ainakaan bändin kehitykseen viittaavan, sillä eteenpäin on menty muutaman emokarhun askeleen verran.

Sitten debyyttinsä hieman koukeroisempien post-alaviitteiden maailmaan hivuttautunut bändi on selvästi löytämässä omaa identiteettiään. Kovin radioystävällisiä biisirakenteita ei tarjoilla, ja kaikista tarttuvumpiakin kertosäkeitä hyvin säästeliäästi. Musiikki avautuu pikkuhiljaa, itsekin löysin oman lempikipaleen vasta kuudennella kuuntelulla, kun We Are The Variablen kaihoisa kertsi pompsahti näppäilyn ja raskaampien riffitysten muodostamasta massasta.

Toisen kitaristin liittyminen bändiin ja siten mahdollistaen Pirkka Huhtalan keskittymisen pelkästään lauluhommiin on paitsi vahvistanut vokaalipuolta huomattavasti, myös tuonut lisäosaamista ennestäänkin vahvaan kitaraosastoon. Jopa siinä määrin, että välillä kitarannäprääminen äityy turhan itsetarkoitukselliseksi, eikä laululle meinaa jäädä lainkaan tilaa. Pirkan puhtaat vokaalisuoritukset ovat jatkuvasti paranemaan päin, myös huuto-osuudet ovat saaneet lisäpotkua, mutta en vieläkään näe niitä kovin kiinnostavina tai bändin musiikin arvoa mitenkään nostavina elementteinä. Vähenevien huttolaulujen lisäksi voisin tuleville tuotoksille toivoa myös tempojen laskemista, sillä liian usein riffit tuntuvat karkaavat käsistä ja kappaleesta jää hätäinen fiilis.

Novembersoundsbetter on parhaimmillaan, kun se ei yritä kuulostaa liian amerikkalaiselta. Mewimäiset post rock -kohdat, hauraat kertosäkeet ja kaihoisasti kaikuvat melodiat punovat paljon mielenkiintoisia kuvioita, kuin suuren maailman serkkuilta opitut puhkikulutetut kikat.

PS. Bändi näemmä heittänyt viimeisen keikkansa tammikuun lopulla. Olisin kovasti toivonut kuulevani sen kolmannen, pankinräjäyttävän tuotoksen.

Uudet biisit 07/2010

Kesäiseltä pleilistiltä löytyy kamaa black metallista elektro poppiin. End Begins on saanut uuden levyn nauhoitukset valmiiksi, ja tarjoilee levyltä ensimmäisen maistiaisen Angel Heart -biisin muodossa. Uusia levyjä on julkaisemassa myös mm. Novembersoundsbetter, Last Laugh ja Full Scale Conflict, joilta löytyy myös pari uutta maistiaista kummaltakin. Tuoreita tuttavuuksia ovat Haistelijat ja Mördär, sekä viime kuun demorääkissä menestyneet The Stockers! ja Bloodred Hourglass.

Avaa MySpace-player

Onko bändiltäsi ilmestynyt juuri uutta materiaalia? Ilmianna biisi, ja lisäämme uutuuskappaleen seuraavaan listaan!

novembersoundsbetter – The Air Is Heavy With Forevers

Suomen emoin bändinnimi -titteliä jo vuosikaudet kantanut novembersoundsbetter taistelee vuonna 2008 myös Emoin levynnimi -kategoriassa ”The Air Is Heavy With Forevers” -debyytillään. Vaikka itse en tätä emoksi kuitenkaan kategorisoisi, kyllä screamo on screamoa vaikka kuinka marraskuu painaa päälle.

Amerikka tässä paistaa vahvasti läpi, ja hienoahan se on että meilläkin osataan hommat ison maailman malliin. Välillä kuitenkin tuntuu, että bändi yrittää haukata liian isoa palaa, kunnianhimoiset riffit takeltelevat eikä lauluista – puhtaista sen enempää kuin huudoista – löydy sitä samaa Amerikan-otetta. Lisäksi myös Kauhajoella on yleisen harhakäsityksen mukaan luultu ilmesesti, että kuka tahansa pystyy huutolaulut hoitamaan – kaikkihan nyt karjua osaa – mikä ei ikävä kyllä pidä paikkaansa, ja sen saa kuulija tuta. Biiseissä on selvästi ideaa ja punainen lanka säilyy läpi levyn, mutta toteutus ontuu liiaksi.

Levyn parasta antia ovat ehdottomasti instrumentaalisesti helisevät post-rock-osuudet, joihin bändi voisi panostaa nykyistä huomattavasti enemmän, sillä pidemmän päälle laulut alkavat todella vihlomaan korvaa.

novembersoundsbetter – Time for the Leaves to Drop Dead

Heti alkuunsa on todettava, että Emo-bändin nimi -oppikirjaa on ilmeisesti lueskeltu, kun bändin nimeä on keksitty. Eipä siinä, että Novembersoundsbetter -nimi niinkään älyttömän ärsyttävä olisi, mutta poikien demokin edustaa samaa tyyliä. Time For The Leaves To Drop Dead on tämän Kauhavalta asti vaikuttavan emo/rock-pumpun tuoreen demon nimi. Aikaisemmin nimellä Noisebox soitellut NSB on musiikillisesti jostain Glassjawen, Thursdayn ja lukemattomien vastaavien orkestereiden väliltä. Helpommin sanottuna, emotionaalista rockmusiikkia, kuten aiemmin mainitsin.
Demon ykkösbiisi When A Good Beginning Alters Into Nothing on varsin menevä screamo-biisi, kaikilla tavoilla. Vaikka ensimmäinen kappale antaa rankemman kuvan yhtyeestä, valaisevat loput neljä kappaletta sitä tunteellisempaa puolta. Kaikinpuolin fiilislatautunutta tunnelmointia tarjoava It Would Be Better ja Time To Look At The Stars Again ovat molemmat kuitenkin tylsiä kappaleita, eikä liika itkustelu varmasti jaksa ketään liian pitkää putkeen kiinnostaa.
Kun bändiltä löytyy hyvä laulaja ja soitantopuoli on hallussa, on tässä tapauksessa syytä painostaa monipuolisempaan biisimatskuun. Toivon NSB:n kehittävän kappaleitaan enemmän demon ekan biisin suuntaan, sillä se on oikeasti varsin toimiva. Tulevaisuus näyttää tämänkin yksikön kohdalla, mitä tulema pitää. Levy on laimea paketti oikukasta emoa, jota säväyttää yksi räväkkä ja toimiva screamobiisi.