Avainsana-arkisto: Nosturi

Biffy Clyro Nosturissa

Biffy Clyro (sco)
Nosturi, Helsinki 31.1.2010

Joillakin sitä vain on. Skotlantilaisen Biffy Clyron viides albumi lukeutuu vuoden 2009 parhaimpiin, mutta aivan kun tässä ei olisi tarpeeksi, osoitti bändi aseistariisuvat taitonsa myös livenä. Kolmen skotlantilaisen hyökätessä ilman paitaa lavalle, sähköistyi tunnelma välittömästi, The Captain -biisin hoidellessa loput; yleisö oli alkumetreistä mukana, vaikka olisikin vain tullut viettämään leppoista sunnuntai-iltaa.

Post-hardcoresta vähän ”amerikkalaisempaan” parilla viimealbumulla muuttunut bändi osoitti aggressiivisuutensa keikan alkupuoliskolla, joka vanhempien biisien sävyttämänä oli paljon odotettua raskaampi. Parilla viime levyllä mukaan tulleiden balladien siivittämänä, ja muusta materiaalista irrallaan olevasta A Whole Child Agon ansiosta keikka sai pehmeämpiäkin sävyjä, joskaan mihinkään jenkkinynnyilyyn ei missään vaiheessa sorruttu. Vaikka yhtye kuulostaa Foo Fighters vaikutteineen (ja lookkeineen) välillä melko amerikkalaiselta, on selvää ettei Jenkeistä voisi ikinä tulla tällaista bändiä.

Tiukkaa soittoa, loistavia biisejä ja väkisin tarttuvaa energiaa, eihän sitä muuta tarvita.

Stonegard Nosturissa

Pikku vauhdit jo edellisenä iltana haettuamme lähdimme valokuvaaja S-P Aallon kanssa Ravintola Aspendoksen kautta suuntaamaan kohti Helsinkiä. Matka sujui leppoisasti ja ennen kuin huomasimmekaan, olimme jo pääkaupungin hulinassa. Lähestulkoon laakista osasimme myös Nosturiin paikan päälle, mikä on tällaisilta maalaisjunteilta keskimääräistä parempi suoritus. Nosturiin saavuttuamme oli miltei välittömästi aika alkaa jututtamaan bändiä ja orkesterin miehet osoittautuivat äärimmäisen mukaviksi ja yhteistyöhaluisiksi kavereiksi ja olivatkin kohtelustaan ja keikkapaikastaan silminnähden tohkeissaan. Haastis sujui hienosti ja haastattelijan lontoo taittui merkillisen hyvin hermostuneeseen olotilaan nähden ja haastattelun tulokset ovatkin luettavissa hienon lehtemme sivuilta.

Nosturista jalkauduttiin Helsingin melskeeseen ja lähdittiin etsimään päämajaa illan suunnittelua silmällä pitäen. Paikka löytyi niin sanotusta ”Ysibaarista” ja täällä voitiin aloitella illan odottelu. Päivä ja alkuilta menivät erinäisissä paikoissa ja seurueissa juhlien mutta kun reportterien oli taas syytä ryhdistäytyä ja keikka alkoi olla hollilla, otettiin oikein pörssiajoneuvo-taksi alle ja suunta kohti Nosturia. Myös keikanarviointiolotila oli saavutettu erinäisten ravintoloiden juomavalikoimia tutkien, joten odotusarvo oli illalle kohdillaan.

Nosturiin saavuttiin ajoissa jotta ehtisi hieman virittäytyä vielä tunnelmaan ennen ensimmäisen orkesterin aloittamista, joka tällä kertaa oli Karhulalainen Kaihoro. Bändin aloittaessa menin heti eturiviin ja homma lähti hyvin käyntiin. Kaihoro ryykäsi rokkiaan todella hyvin ja miehet näyttivät nauttivan touhusta ihan tosissaan. Suurimmaksi osaksi (3/5 hlöä) Total Devastationin miehistöstä koostuva rokkiryhmä osoitti osaavansa tehdä toimivia ja groovaavia rokkibiisejä siinä missä heviäkin. Levyyn verrattuna Kaihoron rok toimi hyväsoundisessa Nosturissa vieläkin tehokkaammin ja biisit vyöryivät päälle kuin juna. Todettakoon kuitenkin, että kappaleiden toimivuus perustuu orkesterilla suureksi osaksi sen hyvään energiaan ja grooveen, eikä mihinkään uusiin mullistaviin ideoihin, mutta eikös rokissa juuri tästä ole kysymyskin? Kaikki palaset olivat kohdillaan ja keikkakokemus oli äärimmäisen nautittava, joten tätä bändiä tulen takuuvarmasti toistekin katsastamaan livenä. Seuraavaksi oli vuorossa rässipumppu Hateframe, mutta se jäi hieman väliin toimittajakaksikon yrittäessä epätoivoisesti korvata haihtunutta nestettä tuoreella, koska Stonegardin keikan aikana ei kuitenkaan tiskille malttaisi mennä. Kovan livebändin maineessa oleva norjalaispumppu saisi nyt todistaa livekuntonsa.

Stonegard pomppasi viimeinkin lavalle ja aloitusrallina bändi soitti Hunterin, joka rokkasi kuin se kuuluisa hirvi ja todistikin välittömästi, ettei puheet miesten livemeiningistä olleet tippaakaan liioiteltuja. Soitto oli käsittämättömän tiukkaa ja laulaja Torgrim Torve lauloi ehkä jopa paremmin kuin levyllä. Uskoisin, että bändi onnistui vakuuttamaan ennestään bändiä kuulemattoman yleisönkin mutta silti molin kiitollinen, että kipalekavalkaadi oli hyvin hallussa ennen keikalle menoa. Debyytialbumin Arrows biisit käytiin varmaan aika tarkkaan läpi ja mahtui mukaan yksi koverikin, nimittäin Sepulturan Propaganda, mikä oli pienoinen yllätysveto. Tämäkin kuulosti hyvältä bändin tulkitessa kappaleen omalla persoonallisella tyylillään ja keikan päätyttyä hyvin lämmennyt yleisö yritti huutaa bändiä pitkään takaisin lavalle. Mutta laulaja Torve palasi ainoastaan ilmoittamaan, ettei orkesterilla ole enää kappaleita soitettavaksi. Kanssaeläjät poistuivat Nosturista suut hymyssä, sillä keikka oli ollut vakuuttava.

Yleisöä olisi saanut olla hieman enemmän, Nosturin yläkertaakaan ei ollut nimittäin tarvinnut avata ollenkaan, joten pienoista yleisökatoa oli havaittavissa. Tietysti bändin tuntemattomuus ja nopea keikan ajankohta levynjulkaisun jälkeen rokottivat porukkaa, mikä varmasti syksyllä bändin tullessa uudestaan Suomeen korjaantuu. Me jatkoimme iltaa siellä täällä Helsinkiä ja hyvillä mielin pystyikin niin hyvän illan jälkeen jatkaa.

Biohazard Nosturissa

Billy Graziadei / Biohazard

Yksi ensimmäisistä raskaampaan kalustoon kuuluvista suosikkibändeistäni oli jälleen Suomen maaperällä soittelemassa ja pitihän tätä nälkäkuuria uhmatenkin lähteä katsomaan. Bändin kesäinen vierailu oli jäänyt väliin, mutta olinpa nähnyt bändin päivää aikaisemmin Saksassa, joten se ei hirveästi harmittanut. Voisinkin tässä raportissa käyttää hyödykseni pientä vastakkainasettelua, eli isot festarit vs. pienimuotoisempi klupikeikka.

Mutta pohditaanpa ensin vähän lämppäreitä: Ensimmäinen monster magnet tyylinen rock orkesteri ei saanut suurempaa innostusta yleisössä saati meidän seurueessa, joten aika käytettiin hyödyllisemmin Nosturin parvella liemen nauttimiseen. Edes orkesterin nimestä ei ole hajua, mutta se ei ihmeemmin sureta. Sen sijaan seuraava bändi oli jo astetta jos toistakin parempi ja tämän bändin nimen muistaisin mielelläni, joku speed wagon tai mistäs minä sen tietäisin… Aivan, Raging Speedhorn. Musiikki oli semmoista nu metal (no olihan siellä joitain grind kohtiakin…) tyylistä heviä josta pienellä säädöllä ja paremmilla nopeilla kohdilla saisi hyvinkin toimivan paketin. Tämän keikan aikana tuli taas selväksi että pitissä ei ole vaarallista silloin kun siellä nyrkit ja koivet heilu pään korkeudella, vaan silloin kuin läskit ja känniset, tai vain känniset, hevi/verkkariheviäijät saa paskahalvauksia ja pompii jaloille.

Vihdoin oli kuitenkin Brooklynin vuoro vallata lava. Biohazardin repertuaarissa oli kesäiseen keikkaan verrattuna enemmän biisejä uusilta ”Mata Leao” ja ”New Word Disorder” -levyiltä. Takuuvarmat hitit kuultiin kuitenkin ja huipentumana encorena kuultu Punishment. Isoon festivaalisettiin nähden Helsingissä oli luonnollisesti intensiivisempi tunnelma, jota latisti kuitenkin tanssilattian ajoittainen väljyys. Toisaalta myöskään soundit eivät olleet Nosturissa päätä huimaavat, ja varsinkin ajoittain yleisön joukkoon pomppineen kitaristi Billyn unohtaessa soittaa tuloksena oli varsin karmeaa soppaa. No, aika vähäiseksi tämä vastakkainasettelu jäi, mutta ketä se oikeasti kiinnostaa?

Summa summarum, keikka ei sinänsä tarjonnut kesäisestä poiketen suuria tunteita ja vilunväristyksiä selkäpiissä, mutta ehdottoman mainio tapahtuma kuitenkin.