Avainsana-arkisto: Nikola Sarcevic

Nikola Sarcevic huhtikuussa Suomeen

Millencolin-yhtyeen laulaja Nikola Sarcevic saapuu keväällä ensimmäiselle soolokeikalleen Suomeen. Pohjoismaiden suosituimman punkpop-bändin vokalisti esiintyy Helsingissä Bar Loosessa sunnuntaina 3. huhtikuuta.

Lähes 20 vuotta maailmaa Millencolinin riveissä kiertänyt Nikola Sarcevic teki heti ensimmäisellä soololevyllään ”Lock-Sport-Krock” (2004) selkeän pesäeron pääbändinsä materiaaliin: nopeatempoiset punkpop-rallit vaihtuivat Bob Dylan- ja Neil Young -vaikutteisiin folk- ja americana-kappaleisiin. Sarcevicin oma tuotanto vertautuukin esimerkiksi Lagwagonista tutun Joey Capen ja Bad Religionin Greg Graffinin soololevyihin.

Viime vuonna Sarcevic julkaisi kolmannen sooloalbuminsa ”Nikola & Fattiglapparna”, jolla artisti lauloi ensimmäistä kertaa urallaan ruotsiksi. Uutta levyä ensi syksyksi lupaillut artisti on ilmoittanut soittavansa tulevalla Suomen keikalla materiaalia kaikilta kolmelta soololevyltään niin englanniksi kuin ruotsiksikin.

Nikola Sarcevic (swe)
3.4.2011 Bar Loose, Helsinki
Liput 8 eur +mahd. toimituskulut, ovelta 10 eur

www.nikolasarcevic.com
www.myspace.com/nikolasarcevic
www.fullsteam.fi

Nikola Sarcevic – Roll Roll and Flee

Ihminen lienee ravintoketjunsa huipulla silloin, kun voi muiden kustannuksella toteuttaa omia ambitioitaan kenenkään niitä kyseenalaistamatta. Millencolinin ilmeisesti vetäessä lonkkaa, on Nikolalla mahdollisuus toteuttaa salaisia halujaan nyt jo toisen soololevyllisen verran.

”Roll Roll and Flee” tekee debyyttiä enemmän pesäeroa Millencolin-materiaaliin. Soolobuumiin mukaan lähteneiden Greg Graffinin ja Dennis Lyxzènin tavoin mukana on paljon 70-lukulaisia pop/folk-vaikutteita, Nikolan kallistuessa edellä mainittuja enemmän ehkä tuonne Simon and Garfunkelin suuntaan. Kappaleet onnistuvat saamaan aikaan positiivisia tunnetiloja ja niitä on helppo kuunnella. Jopa niin helppo, ettei tapahtuneesta jää ajoittaisen mielialanvaihtelun lisäksi minkäänlaista muistikuvaa. Lisäksi voidaan kääntää peistä siitä, miten Nikolan persoonallinen mutta ohkainen ääni sopii varsinkin rauhallisempiin rallatteluun.

Vaikka esimerkiksi Greg Graffinin sooloilu on musiikkityyliltään hyvin kaukana omista kuuntelutottumuksista, onnistui se ottamaan kuulijan haltuun intensiivisellä tunnelmallaan. Nikolan albumi ei puolestaan onnistu missään vaiheessa täysin vangitsemaan, muutenkin sen olemassaoloa on vaikea perustella muuten kuin artistin oman pahan olon helpottamisella. Tällaisia kitaraa rämpyttäviä laulaja/lauluntekijöitä kun on maamme kansanopistot, Ruotsista puhumattakaan, täynnänsä.

Nikola Sarcevic – Lock-Sport-Krock

Millencolinin keulahahmo Nikola Sarcevic on saavuttanut urallaan niin suuren taiteellisen uskottavuuden, ettei soololevyn tekeminen tunnu yhtään suurudenhullulta elvistelyltä. En kuitenkaan ole kovin yllättynyt levyn alkaessa varsin kliseisesti akustisella rämpytyksellä, ja sen jatkuessa jossain muodossa läpi koko yksitoista biisiä sisältävän haikailun. Vaikka kantrihenkisellä pop-otteella lauletut rakkauslaulut eivät ole mitenkään rohkea veto soololevyn teemaksi, on levyssä todella mainio tunnelma. Pelkistetyssä ympäristössä nauhoitettu albumi pitää sisällään tärkeän sanoman, joka nykyaikana tuppaa unohtumaan; pienikin voi olla kaunista!

Anssikelamaisen mies ja huuliharppu –asetelman lisäksi muita soittimia käytetään säästeliäästi, lähinnä mausteena sekä parissa reippaamassa biisissä ihan täyspäiväisesti. Kokonaisuus on todella hyvin hallussa, eikä musiikkiin voi olla ihastumatta, vaikka perinteinen laulaja/lauluntekijä –kuvio tuntuisikin vieraalta. Varsinkin melankoliset Lovetrap ja Goodbye I Die, sekä reippaampi, Kari Tapio henkinen matkalaulu Nobody Without You jämähtävät mieleen jo ensikuuntelulla.

Vaikka biisit alkavat jossain vaiheessa puuduttamaan ja kiertämään kehää, on tämä vitutuksen keskellä silti mukava lyödä soittimeen ja unohtaa hetkeksi elämän hektiset puolet.