Avainsana-arkisto: NHL95

Kadun kieli 2013

Jokelassa elokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Kadun kieli -tapahtuma kuulosti hyvin riskialttiilta tapahtumalta monelta eri kantilta tarkasteltuna. Kyseessä oli ilmaisfestivaali, jonka pääesiintyjäksi oli buukattu ehkä muille kuin skeittipunkkiporukalle tuntematon itävaltalainen alan bändi ja joka järjestettiin vieläpä Jokelassa. Kaiken kukkuraksi Kadun Kieli osui viikonlopulle, jolloin oli kaikki mahdolliset kesätapahtumat päällekkäin (LPRHC, Porispere ja jo Tampereellakin oli kahdet kiinnostavat kekkerit). Melko riskaabelin kuuloista, mutta bändit oli haalittu järkevien välimatkojen päästä (kaukaisimpina esimerkkeinä Yleislakko Turusta ja Tryer Tampereelta), ja tokihan Aintuse soitti samaan syssyyn muutamat muutkin keikat, joten eivät nämä hermannit maksaneet Aintusen lentolippuja vain yhden pistokeikan vuoksi. No, tapahtuma oli silti Jokelassa. Läksin matkaan distro (jota järjestäjät olivat kyselleet paikalle) ja pari kesähessua kyydissä katsomaan, mitä tästä tulee.

Matkasta oli tulla mielenkiintoista, kun navigaattori ei tunnistanut paikan osoitetta, mutta onneksi järjestäjä osasi antaa eksaktimman osoitteen ja Jokelaa hieman paremmin tuntevat kyytiläiset osasivat opastaa paikalle. Kieltämättä odotin vähän toisenlaista miljöötä ja keskempänä Jokelan keskustan kiihkeää sykettä, ja perille tullessa kävikin ilmi että Kadun Kieli järjestettiin toimintansa lopettaneen tehtaan pihalla. Ilmoitettu katukin oli itse asiassa vain kyseisen tehtaan pihalle johdatteleva kinttupolku. Ei mikään ihmekään että navigaattorilla meni sormi suuhun, mutta ex-tehdas oli silti keskeisellä paikalla, koska Jokelan keskustakin oli vain muutaman sadan metrin päässä. Aika hauska miljöö, joka tarjoaa sopivasti vaihtelua kaikkiin niihin baarikeikkoihin mitä näkee suurimman osan vuodesta.

Kieltämättä bändien tsekkailu jäi omalla kohdallani suurimmilta osin toissijaiseksi aktiviteetiksi (Puntala-krapulaa podetaan edelleen) distroilun ja sosiaalisen kanssakäymisen (eli jonninjoutavan sössöttämisen) viedessä enimmän huomioni. Etenkin Tryer vakuutti (taas) reippaalla ja energisellä menollaan, joka ottaa haltuunsa melkeinpä minkä tahansa estradin. Myös Pekkanen Brothers featuring Cigarette Crossfire oli sekin mieleeni, mutta se on harmi, etten ehtinyt seurata NHL95:tä enempää kuin setin kolme viimeistä biisiä. Hyviä bändejähän tänne oli haalittu, tosin kekkerit aloittanut paikallinen Hukka jäi itselleni jälleen tuntemattomaksi bändiksi.

En tiedä oliko paikalla ollut yleisö paikallista nuorisoa (kyllä, paikalla oli paljon paikallisia teinejä saamassa ensimmäisiä keikkakokemuksiaan ja pilaamassa tulevaisuutensa) vaiko päästadin punk rock-fanaatikkoja joilla ei ollut juuri sinä lauantaina muutakaan tekemistä, mutta yleisöä oli ihan kiitettävästi. Tokihan tapahtuman ilmaisuus sai porukkaa liikkeelle vähän paremmin, mutta yllätyin silti. En tiedä onko Aintusella yllättävän paljon faneja Jokelassa vai olivatko paikalliset nuoret innoissaan ylipäätään siitä että edes joku ulkomaalainen bändi soittaa Jokelassa, mutta hyvän hässäkän nämä itävallan haukat saivat aikaiseksi. Omaan makuuni Aintuse meni liiankin härskiksi NOFX-lainailuksi (ja bändi jopa coveroi NOFX:ää), mutta sillä nyt ei ollut mitään väliä. Meininki oli leppoisaa. Ainoastaan Aintusen lopetettua paikalle valuneen varttuneemman väestön parissa näkyi jotain toimintaa, joka näytti ulkopuolisen silmiin kähinältä. Eipä tuota kyllä voi sanoa edes järjestäjien piikkiin meneväksi miinukseksi. Koska fiilis oli koko tapahtuman ajan todella korkealla, niin luulen tulevani paikalle myös vuonna 2014 mikäli kalenterijumalat vain suinkin ovat minulle suotuisia.

kadunkieli.wordpress.com

Lords Of Death kiertää loppuviikon Suomessa

Jenkkiläinen hardcore/punk-orkesteri Lords Of Death kiertää loppuviikon Suomessa. New Yorkin Brooklynistä lähtöisin oleva viisikko vetäisee keskiviikosta alkaen keikat Tampereella, Lahdessa, Helsingissä ja Turussa. Kaikilla keikoilla nähdään lämppärinä Cause a Riot ja Lahden keikkaa lukuunottamatta myös NHL95. Paikkakuntakohtaisesti tarjolla on lisäherkkua Cigarette Crossfire, TAXin ja Eyewitnessin muodossa.

Lords Of Death (usa), Cause a Riot, NHL95
Ke 10.7. Vastavirta, Tampere (+ TAX, Cigarette Crossfire)
To 11.7. Torvi, Lahti (+ Cigarette Crossfire (ei NHL95))
Pe 12.7. Bar Loose, Helsinki
La 13.7. TVO, Turku (+ Eyewitness)

Tampereen ja Lahden keikat alkavat mahdollisimman aikaisin, Turussa ensimmäinen bändi aloittaa puolestaan jo klo 19:30.

www.facebook.com/LordsofDeathBand
lordsofdeathny.bandcamp.com
Facebook-tapahtuma

[youtube url=0a_eDpQYAgE]

NHL95 – Songs For The Decline Of Me & You

Änäri ei petä taaskaan. Demon, yhden seiskatuumaisen ja Fresh Plasticsin kanssa jaetun splittikassun jälkeen NHL95 päätti kasvaa aikuiseksi pitkäsoiton myötä. Tai ainakin teini-ikäiseksi.

Ennen ”Songs For The Decline Of Me & Youn” asettamista soittimeen rauhatonta mieltä saattaa hieman jännittää; NHL95:n aiemmat julkaisut ovat olleet muutaman biisin pikkujulkaisuja, ja nyt NHL95 on jo pitkäsoiton parissa. Ainakin aiemmin kokonaisuudet toimivat, mutta riittääkö dynamiitti pitemmän albumikokonaisuuden kasassa pitämiseen? Pelko osoittautuu turhaksi, sillä NHL95 on tehnyt näppärästi kasassa pysyvän teoksen. Fillereitä on mukana kyllä muutama kappale, vaikka eipä albumikokonaisuus niiden mukanaolosta pahemmin kärsi.

NHL95 on jo aiemmin löytänyt hyvän peruskaavan, jonka puitteissa se etenee nytkin. Kaava on yksinkertainen, mutta se toimii. Yhtye jatkaa 90-luvulle kumartelua tuttuun tapaan, eli ruttaa popahtavaa punk rockia ja iskee tukun koukuttavia mollimelodioita päälle. Lyriikoissa sydämet särkyvät ja mieli on vähän muutenkin maassa. Edellisiin äänityksiin verrattuna soundeista on tullut hieman kirkkaammat ja professionaalimmat, mutta toisaalta rosoa ja räkää olisi voinut olla pikkuisen enemmän. Suurempana vaikkakin loppujen lopuksi melko pienenä ongelmana näen kuitenkin levyn lievän epätasaisuuden, kun väkevän alun jälkeen albumi tuntuu loppuvan turhankin vaisuissa merkeissä. Siitä huolimatta Änäri ei petä.

Fresh Plastics / NHL95 – Split

Kasetti on edelleen kaveri, vaikka 90-luvun päättymisestäkin on kulunut jo melko paljon aikaa. Tämänkertaisen kasetin toisen puolen rohmuaa tamperelainen Fresh Plastics, itselleni tätä kasettia ennen tyystin tuntematon yhtye vaikka bändin nimi on bongattu ties kuinka monesta keikkailmoituksestakin. Yhtyeen missiona on rämäpäisen mutta melodisen punk rockin soittaminen. Aiemmin yhtye on julkaissut parikin pienlevyä, ja niistä Fresh Plastics on ainakin kehittynyt soinniltaan hieman hallitummaksi, mutta biisien tarttuvuudesta ja rosoisuudesta ei olla tingitty tuumaakaan.

Toisella puolella taas soittelee toimituksen vanha (?) tuttu punkpoppoppoo NHL95, jolta on nauhalla kolme edellisen seiskatuumaisen ylijäämäbiisiä. Biisit ovat kuitenkin sen verran kovatasoisia, että niitä olisi melkein väärin kutsua pelkiksi ”ylijäämäbiiseiksi”. Taso on nimittäin niinkin hyvä, että San Francisco pieksee pari seiskankin numeroa. Miami Vice on puolestaan ensimmäinen kuulemani NHL95-ralli, jonka pelkäsin jo siirtyneen ajasta iäisyyteen mutta kyseinen kappale onkin kuin onkin tällä kasetilla. Mitään kehitystähän seiskaan verrattuna ei ole tapahtunut, ilmeisistä syistä.

Splittikavereiksi bändit tuntuvat sopivan toisilleen hyvin. Yhtyeet soittavat peruslähtökohdiltaan keskenään samankaltaista musiikkia, mutta toisistaan kuitenkin riittävästi erottuen. Ja molempien yhtyeiden surumielisyys kuuluu muuallakin kuin vain sanoituksissa.

NHL95 – Living Letdown

Viime vuonna ”Love Hurts” -demokasetilla positiivisesti meikäläisen yllättänyt mutta itsestään vielä keskeneräisen vaikutelman jättänyt NHL95 yrittää nyt uudestaan. Vekkulisti nimetty NHL95 tekee häpeilemättömän melodista, kevyttä ja popahtavaa punkkia. Tämänkaltaista musiikkia soisi kuultavan tätä nykyä enemmänkin, mutta mukava että edes NHL95:lla pysyy sävellyskynä kädessä.

Hauska myös huomata, että NHL95 on kehittynyt sitten viime näkemän. Biisit ovat parempia, soitto on jämäköitynyt ja meininki muuttunut entistä aidommaksi. Ehkäpä näihin biiseihin on tullut jonkin verran myös apeutta lisää, vaikkei bändi aiemminkaan tainnut rantabileistä biisejä veistellä. Poikkeuksen on tainnutkin muodostaa vain MySpacessa ollut Miami Vicessa, jonka puuttumista harmittelin jo ”Love Hurtsin” kohdalla. Demolla hurmannut Those Fists on saanut uuden sovituksen. Biisi on eittämättä hitti, ja varmasti myös bändin keikkojen kohokohta. Oma suosikkikappaleeni on kuitenkin melkoisen potkustartin antava History Lesson Pt. 2. Eikä Living Letdownissakaan tai Walking in the Sandissakaan ole rutisemista!

90-luvun haamu kuitenkin estää antamasta ”Living Letdownille” täysiä pisteitä. Kokonaisuutena ”Living Letdown” laittaa vielä odottamaan jotain parempaa, mikä voisi saattaa lastit kalsareihin. Ysäri ei ehkä palaa, mutta ”Living Letdown” palannee soittimeen, lievästä hiomattomuudestaan huolimatta.