Avainsana-arkisto: Nasum

Nasum vielä viimeisen kerran Suomeen

Viime viikonloppuna Ilosaarirockissa esiintynyt ruotsalaisyhtye Nasum esiintyy ”Farewell 2012” -jäähyväiskiertueen yhteydessä toistamiseen Suomessa, kun grindcore-partio nousee Nosturin lavalle torstaina 20. syyskuuta. Kiertueen loppuosaan kuuluva Nosturin keikka on viimeinen mahdollisuus todistaa Nasum livenä Suomessa.

Nasum viettäisi tänä vuonna 20-vuotisjuhliaan, ellei kohtalo olisi puuttunut peliin tapaninpäivänä 2004. Yhtyeen vokalisti Mieszko Talarczyk katosi Aasiaan iskeneen tsunamin yhteydessä, ja tragedian seurauksena Nasum lopetti toimintansa. Viime talvena yhtye ilmoitti soittavansa jäähyväisinään ”Farewell 2012” -kiertueen, ja korvaavaksi vokalistiksi kiinnitettiin bändin vanha ystävä, Rotten Soundista tuttu Keijo Niinimaa.

[youtube url=ix-cFWigkX8]

Nasum (swe)
To 20.09.2012 Helsinki, Nosturi
Liput 15 eur + toimituskulut.

www.nasum.com

Nasum – Doombringer

Olipa kummallinen ja jollain nostalgisella tavalla hauska yllätys, että tsunamin myötä ikävän luonnollisen lopun kokeneelta orkesterilta ajautui muutaman vuoden jälkeen vielä mielenkiintoinen julkaisu. Vajaaseen puoleen tuntiin mahtuu Japanissa tallennettu keikka, jonka aikana myös paikalla ikinä olemattomat (ja uudet kuulijat) oppivat jotain orkesterista. Jyvälle pääsee paitsi vivahteikkaalla tavalla tasaisesta tarjonnasta, myös kyvystä livenäkin suoriutua tyylikkäästi useilta albumeilta tutuista biiseistä. Nasumin kohdalla on mainiota, että pääosin grindiin suuntautunut bändi malttaa yhtä kärsivällisesti pitää ohjelmistossaan materiaalia kaikilta ajoilta. On harvinaista, että taso ja tyyli säilyvät vuosia ilman riivaavuuksiin asti ajautuvaa itsensä toistoa.

Sattuman kautta koettuna tuli selväksi, että tämä on laihahkoin alapäin varustettuun ghettoblasteriin erinomaisesti soveltuva grindcorekonsertti. Kookkaammissa äänentoistoissa – puuroutumistaipumustensa johdosta – nuukemmalla vauhkolla jynssäävä konsertti on sopivassa määrin pahuutta viemään kevään rinnasta ja hermot naapurilta. 90-luvun alussa, yhä pystyssä olevan toisen ruotsikultin Regurgitaten kanssa samoihin aikoihin, samoilla nurkilla aloittanut ilkimystö sai sen verran monta sataa teosta ja kannattajaa aikaan, että taidetaan tulla kuulemaan moneen lähtöön covereita vielä vuosien päästä. Joillekin kyseessä oli aikansa Napalm Death tai vastaava suuruus, eikä tavallaan ole asiaan vihkiytyneelle, materiaalista pitävälle mahdotonta tajuta moista, sen verran tyylikkään puumerkin Nenä ehti raapimaan grindin historiaan.

Nasum – Shift

Neljäs (viimeinen?) nenällinen oli alkutunnelmissa jotenkin outo. Samaan aikaan negatiivisia ja positiivisia tunteita parin kerran läpi, ennen kuin huomaa ettei todellakaan syytä mitenkään pilkata.
Grindiä ei koskaan voi kehua kovin aikuiseksi, mutta silti se oli sana joka ensimmäiseksi heräsi kritiikkiä rakentaessa. Syykin on selvä, kun on kuullut suurimman osan paljosta aiemmasta materiaalista. Jesper (basisti) haihtui Burstin mukaan, mutta tilalle tulleen kaverin lisäksi ynnättiin miehistöön myös toinen kitaristi ja ihmeneloset on siis nykyään varustettu Regurgitatesta joillekin tutulle kiltillä, ujolla, rujolla Urban Skyttillä. Menevyys ei siis ole kokenut inflaatiota jäsenistön vaihtuvuudesta, vaan ennemminkin monipuolistunut kasvun mukanaan tuomien mahdollisuuksien myötä. Porhallusta riittämiin ja nyansseja moneen lähtöön jotta yleisön sekaan eksyisi taas vähän lisää eri kansaa.
Ei kai tästä tarvi enempiä mutista, nimi ei johda ketään diggaria harhaan tälläkään kertaa.

Nasum – Helvete

The Grindcoreband. Nasum ruottista siis kyseessä ja uusin tuotos Helvete arvioinnin alla. Tuossa jo aiemmin kuluvana vuonna katsastelin bändin livenä Turussa kun pojat kiersivät ja promotoivat uutukaista lättyään. Helveten kovin iski livetoiminta, ja mielenkiinto orkesteria kohtaan vain kasvoi.
Kaikkimahtavan kitaristilaulaja Mieszko Talarczyckin luotsaaman bändin kolmas täyspitkä levy ja herran T:n legendaarisilla Soundlab studioilla on tämäkin tuotos nauhoitettu. Soundeista siis EI valittamista. Ja itse asiaan, mikäli joku jo ei tiennyt, niin Nasum soittaa nopeaa ja rujoa grindcorea, poliittisella sanomalla höystettynä. Nasumin myös ruotsalainen sukulainen Regurgitate edustaa sitä hieman ”räkäisempää” grindiä. Helvete tarjoaa 22 kappaletta silkkaa teurastusta hieman yli 35 minuuttia pitkällä levyllä. Levyllä vierailee myös eräs varsin nimekäs heppu Napalm Deathista, ”Drop Dead” ja ”Whip” -kipaleissa kuullaan itse Shane Embury bassossa.
Kaaoksen harmoniaa kaikessa nopeudessa, sekaisuudessaan ja raakuudessaan esittää: Helvetti. Ja enpä tästä muuta voi sanoa kuin että kyllä toimii, parasta grindcorea mitä saatavilla on. Kuuntele toki ja liity meihin. ”We’re accepting the deal – We’re slaves to the grind!”

Nasum Turun Säätämöllä

Saapuessamme ryhmämme kanssa paikalle Turun Säätämölle perjantai-iltana oli Cause For Effect jo aloittanut soittamaan. Ylhäältä kuului epämääräisiä bassokuviota ja rummunhakkausta, örinääkin välissä irtosi. Hieman koomisesta kokoonpanostaan, pelkästä basistista ja rumpalista koostunut Cause For Effect oli joka tapauksessa viihdyttävä performanssi. Ei sitä hirveen usein kuule grindiä bassolla ja rummuilla soitettuna.

Pienimuotoisen odottelun jälkeen Rotten Sound asteli areenalle ja aloitti settinsä, uudelta levyltä ”Murderworks” kuultiin monta kappaletta ja rotisko piti yleisön hallussaan mainiosti. Rotten Soundin tahdissa kerkesi jopa hieman tanssimaan. Nuo Suomen grindihirmut eivät todellakaan jättäneet kylmäksi. Kuultiin siinä sitten jopa Carcass ?coveriakin ja hyvin se rotisko toimii, ei valitettavaa.

Sitten taas odottelua ja kun illan pääesiintyjä Nasum saapui lavalle ja aloitti kohtalaisen pitkän settinsä, alkoi pitissäkin tapahtua. Nasumihan on teille tietämättömille tiedoksi äärimmäisen brutaalia grindcorea ruotsinmaalta, ja kyllä Nasum pistikin liikettä punttiin, uudelta levyltään ”Helvete” äijät soittivat muutaman kipaleen ja äärimmäisen tiukan keikan lomassa soitetuista biiseistä jäi mieleen varsinkin ”Idiot Parade”. Huomatakseni taitaa olla vieläkin mustelmia kyseiseltä keikalta, mutta eipä tuo haittaa. Parasta grindikeikkaahan siinä oli pitkään aikaan.