Avainsana-arkisto: Nancy

Nancy – Au Revoir Les Enfants

Jyväskyläläisen Nancyn uudella ”Au Revoir Les Enfants” -EP:llä on lopullisuuden tuntua. Nimensä vuonna 1987 ensi-iltansa saaneesta elokuvasta omaksunut EP käsittelee Louis Mallen klassikon teemoja viattomuuden (lapsuuden) loppumisesta hiljalleen rakentuvan indiepop keinoin.

Aiemmin perinteisempiin pop-kaavoihin luottanut orkesteri on siis haastavan tehtävän edessä, kun se yrittää visuaalisesti ja sanoituksellisesti saada kasaan kokonaisvaltaisen teoksen. Viisi näennäisesti itsenäistä kappaletta lainailevat keskenään paljon samoja aihioita, muodostaen vahvan kuvan yhdestä EP:n mittaisesta kappaleesta, vähän kuin elokuvasta. Uudemman Radioheadin, Coldplayn ja Mogwain yhdistelmästä löytyy kuitenkin mukavasti tarttumapintaa myös malttamattomimmille kuulijoillekin, vaikka yksittäisten ”hittien” esiin nostaminen on arvatenkin tästä kokonaisuudsta melko vaikeaa.

Teemallisuuden liika alleviivaaminen käsinkirjoitettuine saatekirjoineen ja kulahtaneine kuvakollaaseineen on kuitenkin vähällä kääntyä itseään vastaan, ja – ironista kyllä – EP toimii (musiikillisesti ainakin) paremmin digitaalisessa formaatissa, jolloin näihin asioihin ei tule liiaksi kiinnitettyä huomiota. Teemaan palataksemme; en jaksa uskoa, että ”Au Revoir Les Enfants” merkitsisi myös Nancyn loppua, sillä bändin kehitys kohti vielä saavuttamatonta lakipistettä jatkuu edelleen tasaisen varmana. Kysymyksen se kuitenkin herättää; mihin tästä?

Lokakuu 2011

Kuukauden demo:

Sunface – Slash and Burn Culture

Erikoismaininnat:

Consciousness Removal Project – The Last Season
Madred – Voice for the Noise
Nancy – Au Revoir Les Enfants
Inuit Kunt – Catch the Big Surf
Siperian Eastwood – S/t

Muut:

Corona Skies – To Pluto And Never Back
Defiled Icon – Mätä ruumis
Dogtor – Fire at Will
H.A.P.A.N. – Demo 2011
Heartjet – Goodbye, Stan
Kansantauti – Jostain historiasta
Mind Mirror – Daily Dose
Obey – Bad Ass

Tsekkaa myös syyskuun demorääkin MySpace-soittolista!

Nancy – Metal Machine Thunder

Nancyn toinen omakustanne ”Metal Machine Thunder” jatkaa 2008 ilmestyneen demon viitoittamaa menestyksen polkua, seikkailen indie popin ja postrockin/punkin maastoissa, sisältäen mielenkiintoisia elementtejä, jotka tuovat mieleen britti-indien suuret nimet siinä missä kotimaisetkin (Fullsteam-)pelurit.

Ensimmäisellä kerralla jotenkin sekavan ja irrallisen kuuloinen matsku osoittaa vetovoimansa jo toisella kierroksella, jopa jossain määrin ärsyttävästä nasaalilaulusta alkaa pitämään. ”Metal Machine Thunder” ei tarjoa selkeitä tarttumapintoja, mikä on selvästi EP:n vahvuus. Kuulijalle jää hyvä olo löytämisen riemusta, sillä omakustannebändiksi Nancy on saanut musiikkiinsa paljon tasoja, joista riittää nautittavaa useaksi kuuntelukerraksi. Joskus tällainen kikkailu napsahtaa pahasti omaan leukaan, mutta Nancyn tyylitajulla ja ammattitaidolla tehdyt sovitukset kuulostavat täysin luonnollisilta.

Ehkäpä vielä sellaista viimeistä silausta, totaalista hittipiisiä, jäin odottamaan. Mutta kyllähän yhtye tällä tasaisen laadukkaalla viisibiisiselläkin osoittaa olevansa viimeistään nyt valmis seuraavalle tasolle, kunhan vain oikea ottaja löytyy.

Nancy – Demo

Jyväskyläläinen Nancy –kolmikko yllättää ja iloisesti. Johonkin post rockin, indie popin ja post punkin välimaastoon tipahtava demo kuulostaa kaikkea muuta kuin demolta – ainakin suurimman osan aikaa.

Nancyn viisi raitaa kulkevat kenkiintuijottelu-popista aina säröisempään indie-myräkkään, taustalla vellovan synamaton vahvistaessa ilmaisua. Marko Tapio on myös mies paikallaan mikrofonin takana ja vaikka hän paikoin on kuin Ville Maljan, Artturi Tairan ja Jori Sjöroosin hybridi, niin silti hän onnistuu kuitenkin kuulostamaan pelkästään itseltään. Laulu on myös kaiutettu herkullisesti, joka vie materiaalin paikoin jopa dark popmaisiin, synkempiin vesiin.

Vaikea näistä viidestä raidasta on yhtä tai edes kahta nostaa framille, mutta jos joku, niin This Empty Flowmainen Sids olkoon nyt onnellinen voittaja. Huomenna se voi olla ihan joku muu raita.

Nyt siellä Plastic Passionilla, Solinalla tai vaikkapa Fullsteamilla korvat auki. Tässä on kaikin puolin valmis orkesteri jatkamaan Magenta Skycoden, Lapkon ja Rubikin menestystä.

Nancy

Suomalainen indie-kenttä voi tällä hetkellä hyvin, sillä tasokkaita ja omaperäisiä akteja riittää aina kenkiin tuijottelu-popista säröisempään post punkiin asti. Uusia ja tasokkaita yrittäjiäkin tupsahtelee maan alta kuin sieniä sateella. Yksi näistä tulokkaista tottelee nimeä Nancy ja vaikka tämä jyväskyläläistroikka paikoin vahvasti Lapkolta ja Rubikilta kuulostaakin, niin mistään apinoinnista ei silti voida puhua. Yhtyeen uusin demo herätti toimituksen mielenkiinnon, joten ajattelimme tunkeutua Nancyyn hieman syvemmin. Seuraavassa tulokset.

Ketkä, mistä, milloin ja ennen kaikkea miksi?

Kolmen nuoren jyväskyläläisen (Ari, Jouni ja Marko) ego-trippailua vuodesta 2006. Musiikkia soitetaan lähinnä sen tuottaman seksuaalisen mielihyvän takia ja varmasti jatketaan niin kauan kuin musiikin tekeminen on jännittävää, riemastuttavaa ja inspiroivaa.

Miten kuvailisit musiikillista ulosantianne? Onko tyylilaji ollut tietoinen valinta vai sattuman kauppaa?

Kokeellisuus yhdistyy rock- ja populaarikulttuurista, ja ehkä jopa varhaisesta heavy metallista tuttujen elementtien kanssa muodostaen draamankaaren, jossa lynchmäiset juonenkäänteet kulkevat käsi kädessä orwelmaisen tarinankerronnan kanssa. Ei me olla koskaan suunniteltu vetävämme jotain tiettyä juttua vaan palaset ovat loksahtaneet salakavalasti vahingossa. Niin tylsältä ja kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Tarina nimen takaa?

Halusimme luoda musiikillisia, visuaalisia ja kerronnallisia juttuja yhdistämällä yhtenäisen taideteoksen (jos noinkin epäilyttävä termi sallitaan), jolloin heräsi idea Nancystä ja hänen elämästään hyvin dystooppisessa maailmassa.

Mistä Nancy saa vaikutteensa ja toisaalta miten se erottuu massasta?

Jokainen meistä kuuntelee hyvin erilaista musaa, joten voisi sanoa vaikutteiden olevan hyvin monipuolisia. Ihan Slayeristä Musen kautta Eurooppa kolmeen. Vaikea sanoa kuuluuko jokin vaikutteista sitten selkeämmin läpi. Massasta erotutaan ainakin persoonallisella laulajalla, eikä bändin yleissoundikaan ole toivottavasti keltään pöllitty.

Minkälainen on Nancyn kappaleiden syntyprosessi?

Yleensä jostakin riffin- tai melodianpätkästä lähdetään jammailemaan ja kokoamaan kaikkia osapuolia miellyttävää teosta, mikä on ainakin toisinaan erittäin vaikeaa. Yleensä biisit kypsyvät tosi pitkän aikaa, fiilistellään niitä vaikka keikoilla ja sitten seuraavissa treeneissä saatetaan sovittaa kokonaan uusiksi. Tai sitten biisi saattaa valmistua muutamassa tunnissa. Tai jotain. Ei me taideta oikein itsekään tietää miten ne syntyy.

Onko yhtyeellä jokin sanoma? Mistä lyriikat kertovat?

Tuossa edellä asiaa jo hieman valotettiinkin, mutta tiivistettynä voisi sanoa, että biisit kertovat Nancyn tarinan. Harrastamme jonkin verran kirjallisuutta, joten kai sieltäkin suunnalta on jotain vaikutteita ammennettu. Ei sillä, että me Lönroteja olisimme, kunhan vain lyriikat ovat mielenkiintoisia sillä ainakin meille ne ovat yksi tärkeä osa kokonaisuutta.

Millaisena näette Nancyn tulevaisuuden? Päämääriä/tavoitteita?

Toivottavasti paljon keikkoja, koska ne on tässä bänditoiminnassa kuitenkin se kaikkein hauskin puoli. Julkaistaan lisää materiaalia heti kun se on julkaisukelpoista. Ei tällä musiikkityylillä rahoiksi lyödä eikä se ole tarkoituskaan. Se on meidän näkemyksen mukaan myös yksi vahvimmista puolistamme, koska ainakin omaehtoisuus säilyy, voidaan tehdä mitä huvittaa.

Jos saisitte valita yhden, minkä tahansa albumin ja kretitoida sen Nancyn nimiin, niin mikä tuo albumi olisi?

Pink Floydin Wish You Were Here.

Minkä levy-yhtiön kautta haluaisitte julkaista ensimmäisen albuminne?

Ei me olla tuollaista mietitty, mutta jos joku hyvä, suomalainen pienlevy-yhtiö haluaisi meidän musaa julkaista, niin ei meillä mitään sitä vastaankaan olisi. Esim. Off Recordsilla on hyvä meininki vaikkei niillä ihan meidän tyylisiä bändejä olekaan rosterissa. New Music Communityn idea on kanssa hieno.

Miten näette kotikuntanne musiikkielämän? Elää ja hengittää vai kuolee ja kuihtuu? Entäs valtakunnallisesti?

Jyväskylässä on tosi aktiivinen hevi- ja punkskene ja siltä saralta löytyy muutenkin aika kovia bändejä. On täällä myös muutamia nuoria ja oikein lupaavia vaihtoehtobändejä kuten Mental Robbery ja No Outfit nyt esimerkiksi. Oman äänitteen tekeminen on nykyään niin halpaa, että kyllä joukossa on tosi paljon ihan hirveääkin shaibaa, mutta valtakunnallisesti ajatellen löytyy muutamia ug-bändejä, jotka on ainakin meidän mielestä ihan kansainvälisestikin vertailukelpoisia.

Kiteyttäkää Nancy yhteen lauseeseen.

Bambi vs. Predator

Sana on vapaa. Mainostusta, vittuilua…?

Haistattakaa paska RMJ:lle ja tulkaa Halssilaan Veljeskuntarockiin. Ei se tosin ole juhannuksena mutta silti.