Avainsana-arkisto: My Grimace

My Grimace

Lampaan Demorääkissä jo kolmesti rääkätty mutta jokaisella kierroksella tasaisesti pökköä pesään lyönyt My Grimace oli helppo valinta bändiprofiilin aiheeksi. ”Behind the Scene” -demon vastikään julkaissut viisikko on modernin metallimusiikin turvin viemässä jo monista metallibändeistään tunnettua Jyväskylää yhä lähemmäksi Suomen metallipääkaupungin titteliä. Jo muutaman vuoden ajan murjoneelle My Grimacelle heitetyihin kysymyksiin vastaamisesta huolehtivat Juha, Aleksi ja Roope.

Ketkä yhtyeen lineupin muodostavat, ja miten ukot ovat päätyneet soittamaan samaan bändiin? Koska tämä tapahtui? (Eli lyhyehkö historiikki).

Juha ja Aleksi aloittivat homman vuonna 2007 Viitasaarella ja kokoonpanot muuttuivat useaan otteeseen kunnes tapahtui paikkakunnan muutos Jyväskylän suuntaan. Joonatan on lapsuudesta asti ollut perustajille tuttu henkilö, joka lähti mukaan vuonna 2010. Edellisen vokalistin ja rumpalin lähdettyä bändistä Juha on bongaillut työpaikoiltaan uudet jäsenet bändiin, mm. Jere Hämäläisen ja Roope Salmisen. Saarioisen teurastamo on oiva paikka löytää metallihenkisiä ihmisiä.

– Jere Hämäläinen – Laulu
– Juha Kumpulainen – Kitara & sävellys
– Aleksi Salojärvi – Kitara & taustavokaalit
– Joonatan Jaakonaho – Basso
– Roope Salminen – Rummut

Miten musiikillinen tyyli lyötiin lukkoon? Vai lyötiinkö? Entä mitkä olivat keskeisimmät vaikuttajat?

Ei olla lyöty lukkoon. Ei olla edes ajateltu koko asiaa. Aina ollaan soitettu sitä mikä tuntuu hyvältä ja näin toimitaan jatkossakin. Pikku skidistä asti metallia ollaan kuunneltu joten tuskin esimerkiksi klassisen musiikin pariin ollaan siirtymässä. Vaikutteena on se ensimmäinen oikeasti iskenyt musiikkityyli; metalli. Ei ole tiettyjä yksittäisiä yhtyeitä tai henkilöitä vaikuttajina.

Teillä on tuo levytystahti ollut melko ahkera. Miten tiukan vääntämisen jälkeen biisejä alkaa syntymään vai onko säveltäminen hyvinkin helppoa?

Aikaisemmin se oli nimenomaan hirveän helppoa. Viisi uutta biisiä saattoi syntyä viikossa. Nykyään arjen rajoittaessa vapaa-aikaa, säveltämiseen ei löydy niin paljoa resursseja eikä inspiraatiota kuin ennen.

”Behind the Scenen” lyriikat vaikuttivat melko henkilökohtaisilta. Haluatteko avata, mitä juttuja tuolla on taustalla?

Ei lauleta niinkään henkilökohtaisuuksista vaan muiden henkilöiden kokemista vääryyksistä ja vihasta. Ollaan ehkä enemmän mietitty yleisen teeman mukaan sanoitukset ja keksitty demolle tietty konsepti.

Miten suuressa osassa lyriikat ylipäätään ovat My Grimacea? Mitä teemoja haluatte korostaa?

Olemme kaikki samalla aaltopituudella sanoituksien suhteen. Jos joku bändin jäsenistä haluaa korostaa sanoituksissa tiettyä teemaa, niin löydämme yleensä helposti sopivat ideat ja kompromissit. Suomalaisella miehellä tunteet tulevat parhaiten esille yleensä olut kourassa – niin myös sanoitukset.

Rehellisesti sanottuna metallimusiikkia tulee tätä nykyä melkeinpä ovista ja ikkunoista. Miten te erotutte omasta genrestänne? Vai kiinnostaako tämä erottautuminen lainkaan?

Sitä ollaan tehty aina mikä luonnolliselta tuntuu, erotutaan tai ei.

Millaisen vastaanoton My Grimace on noin yleisesti ottaen saanut?

Kyllähän meistä tykätään.

Jyväskylän metalliskene näyttää olevan hyvinkin vireä. Onko asia näin? Kerrotteko siitä jotain? Vai oletteko edes osa tuota skeneä?

Onhan se vireä. Hyvin sanottu äskeisessä kysymyksessä, metalliahan tunkee reiästä kun reiästä. Täällä taso on korkea ja tulee itsekin kuunneltua todella paljon paikallisia bändejä. Bändien kanssa tulee myös pidettyä yhteyttä ja sovittua yhteiskeikkoja. Onneksi musiikkikulttuuri elää Jyväskylässä sen verran voimakkaasti, ettei tarvitse kovinkaan kauaa etsiä keikka-/treenipaikkaa.

Loppuun voitte turista mitä mieleen tulee. Terveiset, uhkailut, kehotukset yms.?

Tuleville bändeille neuvoksi; soittaa ei tarvi osata, kunhan tukka heiluu tai kalju kiiltää!

www.myspace.com/mygrimace
www.facebook.com/mygrimace

Tammikuu 2012

Kuukauden demo:

My Grimace – Behind the Scene (lue profiili)

Erikoismaininnat:

A Thousand Bright Tomorrows – Giants & Windmills
Madcraft – Lovelock’d
Napalmipillu – Ülä-Savo Über alles
uniQarma – Cycle of Loss

Muut:

Apples of Idun – While the Night is a Shade
Coma Faction – How to Face Your Demons
Gina – Nasty Ho!
Discipline X – Revolution
Jackhammer – Violent Shit 2011
Juuke ’77 – Tornio palaa
Kameleontti – Helmasynti
Killjoy Corporation – Royal Flush Draw
Luopiot – Minut tuomittiin kuolemaan
Out For Justice – Demo 2011
Trauma Field – First Day of Winter

Tsekkaa myös tammikuun demorääkin MySpace-soittolista!

My Grimace – Behind the Scene

My Grimace ei näemmä ylimääräisiä taukoja jaksa jäädä pitämään. Tuskinpa oli edellisistä seikkailuista selvitty, kun uudet metkut olivat jo jyväskyläläisillä mielessä. ”Paint the Sky” -EP oli täällä arvioitavana vasta vajaa vuosi sitten, ja vain joitakin kuukausia peräjälkeen oli ”Behind the Scene” -rieska ulkona.

”Paint the Sky” kuulosti jo maukkaalta, ainakin niin kauan kuin levy oli soittimessa pyörimässä. Sen jälkeen se ei ehkä kuulostanutkaan niin tehokkaalta, mutta ”Behind the Scene” jättää syvemmät muistiarvet jo heti kättelyssä, ja ensimmäinen reaktioni olikin ”Oho!”. Johtunee ehkä lisääntyneistä Göteborg-viittauksista tai pelkästään tukevoituneista soundeista, mutta My Grimace on tehnyt biisinkirjoitukselleenkin jotain. Näkemys on tarkentunut. Mättämisen vastapainoksi isketään myös hieman rauhallisempaakin vaihdetta silmään, jolloin My Grimace saa kipeästi (pun intended) kaipaamaansa vaihtelua ympättyä äänitteelleen.

Edellisessä arviossa esittämääni, My Grimacen jyräävyyttä ja tarttuvuutta koskettavaan kysymykseeni vastatakseni; kyllä, My Grimacesta on murjomaan tehokkaammin. Nyt pyöritään jo täysillä, muttei kuitenkaan ylikierroksilla. Tällä menolla My Grimace voi hyvinkin tanssia puukkohippaa metallitähtien kanssa.

My Grimace – Paint the Sky

Jyväskylä, tuo Suomen uusi metallipääkaupunki (vapise, Oulu!) tuottaa niin paljon metallia takovia ryhmiä, että hyvä jos touhuista pysyy edes kohtalaisesta kartalla. Tämä My Grimace -niminen orkesteri täyttää jo neljä vuotta, ja ahkerasti se on ainakin ryhtynyt toista epeliään vääntämään kun ensidemo ”Fear Gives Hope” oli arvioitavana tällä samalla palstalla vasta viime keväänä.

”Paint the Sky” -uutukaisella yritetään uudestaan. My Grimace soittaa yhä melodista metalcorea/deathmetallia. Lienee sanomattakin selvää, että tatsi on moderni. Aviisimme päätoimittaja antoi viime kerralla karkeaa palautetta vokalistista. Nyt bändissä on tiettävästi uusi ukko, joka hoitaa hommansa kyllä ihan kohtalaisen hyvin, vaikkakaan ei järin persoonallisesti. My Grimacen purtilossa olleita reikiä on muutenkin paikattu, jolloin ”Paint the Skyta” voisi luonnehtia edeltäjäänsä onnistuneemmaksi ja dynaamisemmaksi teokseksi.

My Grimace jyrää ihan kiitettävällä tarmolla, ja onhan sitä huomattavasti paskempaa materiaalia kuultu ihan levy-yhtiöidenkin julkaisemana. Kuitenkin sitä jää edelleen miettimään, josko My Grimacesta olisi jyräävämmän ja kenties vieläkin tarttuvamman roiskinnan tekijäksi? My Grimace ei tunnu nimittäin toimivan vieläkään täysillä.

My Grimace – Fear Gives Hope

Jahas, vaihteeksi ”modernia metallia”, tällä kertaa Jyväskylästä, jossa tämä vuonna 2007 Viitasaarella perustettu bändi uudelleensyntyi perustajajäsenten kerättyä päivitetyn kokoonpanon.

Bändillä skulaa yhteensoitto kivasti, ja biiseistäkin löytyy mukavasti ideaa. Ainoa kuka ei ole ihan tehtäviensä tasalla on laulaja, jonka ulosanti on studiokikkojen avulla yritetty saada muun materiaalin ”rankkuutta” vastaavalle tasolle. Ei se nyt mitenkään äärettömän huonolta kuulosta, mutta melko korni ja pidemmän päälle varmasti toimimaton ratkaisu. Tämän lienee myös bändi/laulaja itse huomannut, sillä MySpacen mukaan bändi etsii parhaillaan uutta laulajaa (vinkvink keskisuomalaiset nuoret ja komeat kollit!).

Keski-iältään 19-vuotiaalla bändillä on vielä paljon opittavaa, mutta paljon on myös jo opittu. Toivottavasti vokalistin metsästys ei liikaa hidasta lupaavan bändin kehitystä.