Avainsana-arkisto: Most Precious Blood

Most Precious Blood – Merciless

Itseni kohdalla yksi tämän vuoden odotetuimpia tapahtumia oli eräs viime syyskuussa ilmestynyt levy. Tämä kyseinen lätty oli New Yorkista, ”Gotham Citystä” tulevan Most Precious Bloodin uusi levy. Merciless nimikkeen alta löytyvä uusi räiskä on kaikkea mitä edellisen levyn tiimoilta saattoi odottaa, mutta sisältää myös reilusti yllättäviä elementtejä. Edellisellään, kriitikoiden ylistämällä Our Lady Of Annihilation -levyllä Most Precious Blood esitteli synkkiä sävellyksiä, jotka energisyydellään ja raivollaan valloittivat yleisön mielet. Uusin jää tässä yhtään kakkoseksi.

Merciless on bändin kolmesta levystä toinen, jolla uusi laulaja Rob Fusco on mukana, edellisellä levyllä esitelty mies hoitaa vokaalinsa edelleen todella kunniakkaasti. Bändi on onnistunut sävellystyössään mainiosti jälleen kerran ja musiikkia voisikin kuvailla The Curen, Sick Of It Allin ja Cro-Magsin nykyaikaisemmaksi sekasikiöksi. Uusia elementtejä Mercilessillä ovat ambient-henkiset kone-elementit, jotka sopivat todella levyn synkkään tunnelmaan. Shark Ethic lähettää levyn käyntiin hitaasti nousevalla raskaalla tykityksellä, jota tukee aavemainen taustakuoro. Alussa alkava myllytys ei jatku missään vaiheessa vaan vauhti oikeastaan vain kiihtyy. Two Men Enter, One Man Leaves heittää vaihteen isommalle ja melodiset riffit sopivat erinomaisesti taustaäänien sekaan. Driving Angryn alussa kuultavia Fuscon puhtaita lauluja olisi todellakin mielellään kuullut enemmän, kuten viime levyllä. Bändin kitaristikaksikko Rachel ja Justin niittaavat tosiensa jälkeen mehevämpiä riffejä ja niitä voi kuulla muuan muassa juuri Driving Angryssä ja Damage Control Freakissa. Sanoitukset ovat aina olleet varsin mielenkiintoisia MPB:n kappaleissa ja Rob on pitänyt huolta, että niin on edelleenkin.
Voisi kieltämättä sanoa, että Merciless on todella tutun kuuloinen levy, verraten edelliseen lätyyn, mutta bändi on onnistunut säilyttämään sen tuoreuden mikä luomisprosessissa vaaditaan. Veganismin ja eläinoikeuksien puolesta puhuva Diet For A New America on ainutlaatuinen sarallaan, sillä bändi ei ole aikaisemmin puhunut musiikkinsa kautta näistä asioista. Ahdistavia välähdyksiä tarjoava Curse Of Immortal väliskitti antaa pienen levähdystauon loppupuolella, mutta World War You lähettää sellaisen myllyn käyntiin, että lepäämään ei kauan kerkeä. Levyn lopetusbiisit ovat ilmeisesti MPB:n erikoisalaa, sillä kummitteleva Closure sulki Our Ladyn todella mallikkaasti, no Mercilessillä on tietysti oma Closurensa, nimeltään Temporary Solution For A Permanent Problem, joka säväyttää varmasti kuulijaansa.

Neljäntoista kappaleen verran täydellisyyttä on tarjolla Most Precious Bloodin Mercilessillä, sillä tässä on bändi joka onnistuu joka kerta ylittämään itsensä.

Helsinki Hardcore Festival 3

Helsinki Hardcorefest sarjassa oli vuorossa jo kolmas osa, ja sen päätähdeksi oli buukattu jenkeistä viime keväänä meillä Sick Of It Allin kanssa piipahtanut Most Precious Blood. Tuekseen MPB sai toisen comeback keikkansa vetävän Down My Throatin ja Ylöjärvihardcore ryhmä Abduktion. Myös latvialaisen In.Storan piti esiintyä kekkereissä, mutta auto-onnettomuuden takia ei pääsäsyt ilmeisesti ollenkaan Eurooppaan.

Haastattelun ja muun epämääräisen pyörimisen jälkeen Stellassa bändit aloittivat soiton Abduktion johdolla. Joka kerta nähdessäni bändin livesoitantaa alkaa pää nykimään, nytkin pojat vetivät todella tiukasti, niinkuin aina. Uuttakin matskua bändi soitti ja hyvin oli syynissä myös taannoinen levy ”Perustuu Tositapahtumiin”. Aina energinen Abduktio oli jälleen mielyttävää katsottavaa.

Todella mielenkiinnolla olin odottanut myös Down My Throatin livesettiä, sillä viimeksi näin porukan viimeisessä Beatdown By The Laiturissa. Viime kerrasta oli siis tovi aikaa, mutta poikien vetoon se ei ilmeisesti kovin ollut vaikuttanut sillä Malisen riffit tulivat kuin pitääkin ja Krisse kuritti kurkkuaan minkä kerkesi. DMT pisteli myös pari uutta vetoa, mahtava setti ja äktioni tanssilattian puolellakin alkoi jengille maittaa.

Parin varsin hyvän setin jälkeen oli mielenkiinto jo huipussaan, kun Most Precious Blood New Yorkista tuli ja otti lavan haltuun kuin myrsky. Raivoisaa livesoittoa, järkyttävä fiilis ja tunnelma oli todellakin kaiken kaikkiaan niin katossa kuin voi olla. Koko keikan ajan eturivistössä löytyi ukkoja huutamassa sanoja ja siinä taaempanakin riitti toimintaa potkunyrkkeilyn ja muun sen sellaisen parissa. MPB laittoikin parasta pöytään, sillä ”Nothing In Vain” -levyltä tulivat mm. biisit: Less Than Zero, The Lantern, Sincerely, Heroes And Conspiracies ja loistava Apparation. Myös uuden, syyskuussa Euroopassa julkaistun ”Our Lady Of Annihilation” -levyn helmet, The Great Red Shift, It Runs In Blood ja So Typical My Heart, kuultiin.

Meno oli vieläkin parempi kuin SOIA:n lämppärikeikalla, ja toivottavasti Fusco ja kumppanit saapuvat vielä uudestaan ja uudestaan tänne kylmään kotimaahamme.

Helsinki Hardcore Fest

Tieto Sick Of It Allin Suomen keikasta varmasti lämmitti monien mieltä, kuten myös tieto sen peruuntumisesta sai ihmiset vittuuntumaan. Mutta onneksi jätkät tulivat sitten kuitenkin, vähän myöhemmin vain kuin oli alunperin puhuttu. Kylmänä torstaipäivänä Lahti-rokujen odottelun jälkeen päästiin hoitamaan pressihommat Most Precious Bloodin ja SOIA:n kanssa, jonka jälkeen oli sitten tunnin verran itse keikkojen alkuun. Illan line-up oli varsin kova, tarjoten ihmeitä Ameriikanmaalta ja koto-Suomen kovimpia Boltin ja Endstandin muodossa.

Ensimmäisenä veivailemaan aloitti Bolt siinä kahdeksan maissa. Jengiä ei ollut edes vielä tullut paikalle hirveästi, mutta piiri pyöri kohtuullisesti ja mooveja nähtiin. Tiukassa livekunnossa oleva Bolt soitti aivan kuin suoraan levyltä olisi tullut. Parhaita biisejä uudelta ”Deep Within” -platalta kuultiin mm. ”Sons Without Fathers” ja ”Deep Within”. Setin spesiaali nähtiin kun Krisse (Down My Throat) tuli vetämään osansa kappaleessa ”Basis To Brotherhood”, jonka suomeksi laulettu välikohta sai jengin lavan eteen huutamaan. Ja kuultiin Boltin pojilta coverina Bad Brainssiakin. Mahtava keikka jätkiltä!

Aika piakkoin Boltin alkulämmittelyjen jälkeen aloitteli Endstand. Kompat rokin poijjat vetivät tasaisen varmasti kuten aina on tapana. Biisiosastoa kuultiin uudesta vanhempaan, lähes koko ”Hit And Run” ep käytiin läpi ja eipä sitä edellistä pitkäsoittoakaan unohdettu. Biisit toimivat mainiosti ja fiilis oli hyvä ja jengi innostui törmäilemään toisiinsa paikoitellen reilustikin.

Nopeasti ohi oli myös näiden jätkien setti ja oli aika illan ensimmäiseen jenkkivahvistukseen. Most Precious Bloodia ihmiset odottivat aivan liekeissä, sen kyllä huomasi. Ja kun MPB nousi lavalle ja aloitti settinä ”The Great Red Shift” -biisillään, oli tanssilattia täynnä ja mylly kävi kuin viimeistä päivää. Helvetin vakuuttavalla asenteella ja soitannalla MPB tulitti ja kuritti ilman armoa koko settinsä joka koostui myös vanhoista ja uusista biiseistä. Bändin uusi laulaja Rob Fusco oli todella vakuuttava mikin varressa ja todisti osaavansa hommansa tulkitsemalla myös vanhemman ”Nothing In Vain” -levyn biisejä, joista helminä mainitsisin ”Apparation” -veisun. Uutukaiselta ”Our Lady Of Annihilation” levyltä kuultiin taas mm. kappaleet ”It Runs In Blood” ja ”So Typical My Heart”. Lähes koko keikan aikana pitti pyöri tasaisen komeasti ja keikan päätti täydellisesti coverina vedetty Gorilla Biscuitsin ”New Direction”. MPB:n jälkeen alkoi itselläkin olla jo mehut ulkona ja kunto alkoi tökkimään.

Ja vielä olisi jäljellä itse headliner, legendaarinen hardcore orkesteri Sick Of It All. SOIA:aa saatiinkin sitten odotella hetkinen ja kun New Yorkin pojat viimeinkin pääsivät lavalle niin rummut pamahtivat heti ensi tahdeilla rikki. Siinä sitten odoteltiin ja bändin karismaattinen nokkamies Lou heitti läppää. Pian oli homma kuosissa ja keikka pääsi jatkumaan. SOIA soitti kuolemattomia klassikoitaan ekalta ”Blood, Sweat And No Tears” –levyltään aina uuteen ”Life On The Ropes” -albumiin saakka. ”Paper Tiger” -biisin aikana saatiin myös mystinen feat-vieras vetämään alkuperäisesti John Josephin laulamat partit biisissä. Hirveällä energialla painanut SOIA ei väsynyt hetkeksikään ja myös alhaalla pysyi taistelutanner käynnissä koko keikan. Noin puolessavälissä keikkaa ruvettiinkin sitten harjoittelemaan wall of deathia, braveheartin hengessä. Bändi veivasi mm. biiseijä ”Scratch The Surface”, ”Just Look Around”, ”Step Down” ja ”For Now”, myös ”Rat Pack” -kuultiin ja kyseiseen biisiin napattiin laulaja yleisöstä ja hyvinhän biisi meni vaikka Lou vähän naamaansa välillä väänteli, moinen kokemus kyllä varmasti!

Ikävä kyllä lähtö tuli ennen kuin SOIA lopetteli eli encoretkin jäi näkemättä. Kuitenkin käsittämätön ilta oli jokatapauksessa ja varsin suurella mielenkiinnolla jäämme odottelemaan uusia Hellsinki Hardcore Festejä! Isoa kättä järjestäjille, helvetin mahtava keikka.

Most Precious Blood – Our Lady of Annihilation

What, would, you, die for? Siinäpä vasta hyvä kysymys ja Most Precious Blood haluaa tietää siihen vastauksen! Tämä aikoinaan Indecisionin raunioista noussut bändi oli juuri suomessa Sick Of It Allin kanssa visiitillä. MPB todisti Nosturilla kansalle keikkakuntoaan, joka oli ehdottomasti aivan mieletön. Ja hieman aikaa sitten tämä raskasta, synkkää ja metallista hardcorea veivaava pumppu on myös saanut uuden levynsä ulos. Our Lady Of Annihilation -nimikkeellä kulkeva kiekko tarttui mukaani keikalta. Trustkill Records on julkaissut MPB:n levyn ja tämä ”Nothing In Vain” -platan seuraaja on astetta terävämpi, tylympi ja totaalisesti toimivampi.

Bändin käytyä läpi laulajavaihdoksen vuoden 2003 alkupuolella, kehiin astui Rob Fusco (ex-One King Down) joka täydensi bändin soundia mainiosti. Nyt uudella levyllä Fusco kiljuu kurkkunsa kyllyydestä, mutta hallitsee myös puhtaat osiot, joita muutama biisi levyllä sisältää. Puhtaat laulut sopivat kappaleisiin kuin naula päähän ja bändi hoitaa homman kotiin oli sitten biisissä puhtoista laulua tai ei. Kitaristit Justin ja Rachel hoitavat mallikkaasti riffitykityspuolen ja raskaasta soitannastaan MPB ei tingi. Levyllä on niin 2-3 minuutin biisejä, kuin myös puolentoista minuutin rytistelyjä old schoolimmassa hengessä.
Most Precious Blood soittaa intensiivisti ja raivoisasti eikä tingi mistään. Levyllä vierailee myös Lou Koller (Sick Of It All) kappaleessa It Runs In Blood, ja biisi itsessään onkin levyn arsenaalin parhaasta päästä. Lähellä perässä tulevat alkutykitys The Great Red Shift ja So Typical My Heart. Myös lopettelubiisi Closuren varsin hämärät kitarakuviot ovat mielenkiintoisia.

Tämä on levy jota EI kannata jättää tsekkaamatta. 99:llä bonusraidalla on myös tarinaa pieruista, oksentamisesta, ikenien haisemisesta ja ulkona syömisestä.