Avainsana-arkisto: Mogwai

Lisää esimakua Mogwain uudesta pitkäsoitosta

Skotlantilainen postrock-poppoo Mogwai tarjoilee lisää esimakua 15.2. ilmestyvältä Sub Pop -debyytiltään ”Hardcore Will Never Die, But You Will”. Aikaisemmin julkaistun ”Rano Pano” -kappaleen seuraksi yhtye on laittanut ilmaiseksi jakoon biisin ”San Pedro”.

Mogwain uutta materiaalia on kuultavissa myös pyöräilijä James Bowthorpen Norjassa kuvaamassa reissuvideossa, johon bändi remiksasi sopivan version kappaleesta ”How to Be a Werewolf”. Thirty Century Man -niminen video on nähtävissä alla.

[youtube url=GrIRcB0x4iU]

www.mogwai.co.uk
www.myspace.com/mogwai

Post rock -kollektiivi Crippled Black Phoenix Helsinkiin ja Turkuun

Post rock -yhtye Mogwain Dominic Aitchisonin ja Electric Wizardista sekä Iron Monkeysta tutun Justin Greavesin johtama brittiläinen Crippled Black Phoenix saapuu loppusyksystä ensimmäisille keikoilleen Suomeen. Nykyisin yli kymmenestä muusikosta koostuva kollektiivi nähdään 2. marraskuuta Helsingin Nosturissa ja seuraavana iltana Turun Klubilla.

Post rockin ohella Crippled Black Phoenixin musiikissa kuuluu vaikutteita tunnelmallisesta elokuvamusiikista, progressiivisesta rockista sekä post metallin ja doomin sekoituksesta. Kokoonpano julkaisi debyyttialbuminsa ”A Love of Shared Disasters” vuonna 2006. Viime keväänä kollektiivilta ilmestyi rajoitettuna painoksena hetkessä loppuunmyyty ”The Resurrectionists / Night Raider” -paketti, josta ilmestyi myös tiiviimpi yhden levyn versio ”200 Tons of Bad Luck”.

Helsingissä illan avaa juuri uuden ”Nuclear Ritual” -albumin julkaissut Steel Mammoth, joka koostuu esimerkiksi Circle- ja Black Audio -yhtyeistä tutuista muusikoista. Turussa lämmittelijän tehtävät hoitaa post metal -yhtye Radar.

2.11.2009 Helsinki, Nosturi (K-18)
15 EUR +mahd. toimituskulut. Ennakkoon Tiketistä ja Lippupalvelusta.

3.11.2009 Turku, Klubi (K-18)
12 EUR +mahd. toimituskulut. Ennakkoon Tiketistä.

Liput myyntiin to 1.10.2009

www.crippledblackphoenix.co.uk
www.myspace.com/crippledblackphoenix
www.myspace.com/steelmammoth
www.myspace.com/radarnoise
www.fullsteamagency.com

Mogwai Tavastialla

Fullsteam Records teki lähes kulttuuriteon saadessaan post-rock kuninkaalliset (Godspeed You! Black Emperorin kuitenkin vielä hallitessa) Suomeen klubi-keikalle. Ei tarvinnut tuhlata rahojaan ylihinnoiteltuun rock-dinosaurukseen, eli Ruisrockiin, missä Skotlannin hidastelijat myös esiintyivät. Tavastia ei ilmeisesti ollut aivan loppuunmyyty, koska lippuja taisi vielä olla myynnissä, mutta kiitettävän paljon kansaa oli kuitenkin vaeltanut pääkallopaikalle.

Illan aloitti Suomen edustajat, eli Rubik-niminen orkesteri oli päässyt tahi joutunut lämmittelemään Mogwaita. Homma ei varmastikaan ollut helppo, sillä suurin osa ihmisistä selvästi vain odotteli illan pääaktia. Pakko myöntää, että itsekin sorruin hieman samaan ja kuuntelin Rubikia baarin puolella mukavasti istuen ja liian kallista tuopillista juoden (4,5e on lahtelaiselle aivan liikaa). Rubikin musiikki oli kuitenkin positiivinen yllätys, koska joskus olin orkesteria kuullut, eikä oikein vakuuttanut, mutta nyt homma toimi. Ei mitään henkilökohtaista lempisoitantaa, mutta kyllä tuollaista ihan ilokseen kuuntelee, varsinkin livenä. Viereisestä pöydästä bongattu, ”rokkaava Mew” -lausahdus kuvaa mielestäni Rubikin uutta aaltoilua varsin hyvin.

Rubikin jälkeen olikin ruvettava siirtymään lähemmäksi salin puolta, jos siis halusi Mogwaista nähdä edes vilauksen. Ihan eturiviin asti en päässyt tunkeutumaan, mutta katsekontakti lavalle oli melko häiriötön. Kauan ei tarvinnut seisoskella ennen kuin skotlantilaiset päästettiin irti. Heti ensitahdeista asti olin eufoorisessa, melkein jopa liikuttuneessa tilassa, niin kauan tätä oli odotettu. Viimeistään siinä vaiheessa kun ”Hunted by a Freak” kajahti ilmoille, niin kyllä aikuisen miehenkin silmäkulmasta meinasi kyynel päästä karkuun. Sain kuitenkin hallittua itseni ja kykenin uppoutumaan musiikkiin, sitähän varten täällä oltiin. Mogwain tunnusmerkki hitaasti-kovaa-hitaasti-soitto kulki erittäin mallikkaasti ja varsinkin rokkaavammat kohdat pistivät pään nytkymään tahdissa. Raskaammissa myllytyksissä Mogwain ääniseinästä tuli mieleen Pelican tai jopa 5iven jyräys. Hitaat kohdat taas vedettiin läpi sellaisella herkkyydellä, että uskon etten ollut ainoa kenen poskea meinasi kyynel koristaa. Uusimman levyn, Mr. Beastin vielä hieman vieraimmista kappaleista jäi mieleen ainakin jylhästi kasvava ”Auto Rock” ja illan ainoita vokaalisuorituksia tarjonnut ”Acid Food”. Uusi levy ei kuitenkaan varastanut koko huomiota, vaan vanhempaakin materiaalia soitettiin monipuolisesti.

Mogwain esitys ei toden totta ollut mikään show-spektaakkeli. Nukkavieruja Matti Meikäläisiä vähän soittelemassa ja jos mikrofoniin jotain sanottiin tai laulettiin, niin se tehtiin hieman anteeksipyydellen tai siltä ainakin vaikutti. Asia erikseen on sitten se, että moniko meistä Matti ja Maija Meikäläisistä saa tuollaista ääntä irti instrumenteistaan, ei moni. Yksi asia mitä en ymmärrä on tuo encore. Miksi helvatassa niitä kappaleita ei voi soittaa saman tien, vaan pitää ensin taputtaa kädet kipeiksi ja jännittää, että tuleekohan ne takaisin. Olenkin jo monella keikalla jättänyt suosiolla nuo ”We want more!” huudot väliin ja suunnannut kohti ulko-ovea, niin nytkin. Mogwain vielä soittaessa encorea, minä istuin naapurin Ilves-juottolassa nauttimassa yhtä kallista olutta.

Loppuun vielä pieni pyyntö Fullsteamille tai jollekin muulle: hommatkaa nyt perkules se Godspeed Suomeen.