Avainsana-arkisto: Modern Day Citizen

Pikakatselmus, viikko 2 / 2013

[listitems style=article align=left item=15063]
[listitems style=article align=right item=15064]
[listitems style=article align=left item=14970]
[listitems style=article align=right item=15030]
[listitems style=article align=left item=15028]
[listitems style=article align=right item=15023]
[listitems style=article align=left item=15026]
[listitems style=article align=right item=14975]

Marraskuu 2011

Kuukauden demo:

Modern Day Citizen – Dive

Erikoismaininnat:

Lord of Pagathorn – Msilihporcen
Magenta Harvest – A Familiar Room
Katujen Äänet – S/t
The Vultones – S/t

Muut:

Almost Famous! – S/t
Amnesia – Reitti
Eleven Sun – Absinthe Sky
Exremains – Humanity?
Kolonna – Matkalla jossain
Murhe – Rankalla kädellä
Oxwill – L Anneé du Bélier
Rust N’ Rage – S/t
Stabbed Clerks – How May We Serve You?

Tsekkaa myös marraskuun demorääkin MySpace-soittolista!

Modern Day Citizen – Dive

Jos puhutaan Radio Rock -rockista, on siitä Modern Day Citizen mitä mainioin esimerkki. Demopalstalla annamme kuitenkin musiikkityyliä enemmän arvoa osaamiselle, ja sitä turkulaisviisikolta löytyy. Kakkosdemo ”Dive” soi kirkkaana, paitsi soundillisesti, myös idean tasolla.

Modern Day Citizenin valinta on nykyaikainen raskasrock, jonka kommervenkit se hienosti taitaa. Ja totta puhuakseni, kyllä radiosta paljon paskempaakin kamaa suolletaan (vrt. Von Herzen Brothers esimerkiksi), joten ei tämä edes subjektiivisten lasien läpi tarkasteltuna mihinkään inhokkilaariin joudu. Teethmarks on vakuuttava avausraita, mutta kultasuoneen isketään vasta turhan grungahtavan Diven jälkeen; Sparxxx kostuttaa HIM-fanin silmäkulmat (ja pikkarit) siinä missä karskimmatkin rockarijäbät. Vaikka liian lälly onkin makuuni, niin onhan tuossa melkoiset hitin ainekset.

Erittäin dynaaminen julkaisu, joka on demotasolle lähes nappisuoritus. Radioaaltoja ja festarilavoja valloittamaan lähtiessä kannattaa vielä ruuvata melodiaherkkyyttää hitusen tiukemmalle, sekä keskittyä pieniin yksityiskohtiin, niin tällaiset nirppanokkaiset toimittajatkin jaksavat arvostaa.

Modern Day Citizen – I

Turkulainen Modern Day Citizen -viisikko ei ole ainakaan laakereillaan lepäillyt. Syksyllä 2009 perustetun bändin ensimmäinen studioreissu buukattiin jo keväälle, eikä määrätietoisuuden puutteestakaan bändiä voida syyttää. Modern Day Citizen on koettanut onneaan jo Radio Rockin Starba -kisassakin, jossa eteni peräti finaaliin asti. Voittoa ei herunut, enkä minäkään ole vielä vakuuttunut.

”I” -ensidemon nimi on kaksitulkintainen. Se voidaan tulkita joko roomalaisena ykkösenä tai yksinkertaisesti ”minänä”. Jälkimmäinen tukisi hyvin yhtyeen määrätietoista agendaa, mutta saatekirjeen mainintoja bändin ”omasta tyylistä ja soundista” en kyllä allekirjoita. Ei tämä minun korviini kuulostanut kovinkaan erilaisemmalta verrattuna moneen muuhun modernia, metallista rockia soittavaan konkkaronkkaan. Vaikutteita on napattu grungesta ja kaikesta muustakin, mitä on joskus vaihtoehtoisena pidetty. Näennäinen vaihtoehtoisuus on tämänkin bändin soundin suola, ja sitä tuodaan esille radiokelpoisten kertosäkeiden välissä kuultavilla, hitailla tunnelmointiosilla ja vaihtelevilla kappalerakenteilla.

Paria kertosäettä lukuun ottamatta ”I” kompastelee omaan nokkeluuteensa. Soitanta on kieltämättä tarkkaa ja sounditkin ovat bändin raskasta ja melankolista sointia tukevia, mutta omaperäisyyden puute latistaa kokonaispakettia. Modern Day Citizen on kehityskelpoinen yhtye eikä ”I” missään nimessä huonokaan ole, mutta se jättää parantamisen varaa.