Avainsana-arkisto: metal

80-luvun kotimainen heavy metal-yhtye The OZ tekee paluun

80-luvulla tunnetuksi tullut heavy metal-yhtye The OZ tekee paluun. Yhtye nauhoittaa tällä hetkellä comeback levyään ”Greatezt Blitz” Nicke Anderssonin avustamana Tukholmassa.

Comeback-kokoonpanoon mahtuu mukaan Popedan ja Yön riveistä tunnettuja muusikoita. Kyseessä ovat Popedan kitaristi Costello Hautamäki, sekä Markku Petander. Alkuperäiskokoonpanosta mukana ovat Ape De Martini ja rumpali Mark Ruffneck, sekä 1983 mukaan tullut Jay C. Blade, joka tunnetaan parhaiten Yön basistina.

Yhtyeen diskografiasta löytyy yhteensä viisi albumia, joista tunnetuin on 1983 julkaistu ”Fire In The Brain”. Kyseisen levyn kansikuvassa palavaa pääkalloa pitelee Bathory-yhtyeestä tunnettu Quorthon.

http://www.youtube.com/watch?v=sYdQhhtSCfY

www.ozofficial.com

Kuva: Ulf Magnusson

Electric Eel Shock – Sugoi Indeed

Boris soittamassa Danko Jones -covereita Ektron julkaisemalla levyllä. Siltä kuulostaa tämän reilun kymmenenvuotiaan japsibändin kahdeksas kokopitkä – toisaalta siltä kuulostaa myös suurin osa Electric Eel Shockin back-kataloogista.

Sabbathiaanisesta riffittelystä yhä enemmän kohti perinteisempää  – tosin hieman äkkiväärää sellaista – garagerockia lipunut kolmikko on aina osannut pitää hauskaa, eikä ”Sugoi Indeed” ole poikkeus sääntöön; kuuntele vaikkapa vokalisti-Akin maastopyörästä kertova M.T.B. ja yritä olla hymyilemättä – varsinkin kun herran englanti on mitä on. Yhtä biisiähän EES pitkälti toistaa, mutta samapa tuo, sillä tällainen punkin ja metallin sekainen garagerock ei ole tarkoitettukaan yöllisiin luurikuunteluihin vaan yöllisiin jurrikuunteluihin. 

Fanien rahoittama (yhtye keräsi SellaBand.comin kautta $50 000 albumin nauhoituksiin) Sugoi Indeed on esimerkillinen muistutus siitä, että välillä tekee hyvää avata olut (jos toinenkin) ja riisua kiristävä pipo pois päästä. Sex, Drugs & Email vaan.

Nicole – Tuomittujen joukkoon

Mielenkiintoisen, mielikuvituksellisen ja uudenlaisen modernin metallilevyn teko näinä päivinä on erittäin vaikeaa, sillä tarjontaa tällä saralla on reilusti enemmän kuin kysyntää. Omaperäisen ja jotain uutta tuovan materiaalin tekeminen on suuri haaste ja tähän haasteeseen yrittää tällä kertaa vastata Pohjanmaan ylpeys Nicole.

Junttariffejä ja koukkuisia rytmejä viljelevä Nicole yllätti minut erittäin positiivisesti edellisellä albumillaan ”Sivu syyttömistä” ja odotukset seuraavalle levylle olivat melko korkeat. Ja nyt kun tämä uusi ”Tuomittujen joukkoon” on pari kertaa pyörähtänyt levysoittimessa, en oikein tiedä miten tähän pitäisi suhtautua. Se on varmaa, että edellistä levyä ei tällä albumilla kyllä voiteta. Kun viimeksi mentiin selkeästi rankempaan suuntaan, on nyt menty hitusen enemmän ja vielä synkemmäksi kuin aiemmin. Puhtaat laulut on unohdettu täysin, mikä on Nicolen kohdalla ehkä positiivinen asia, sillä ne eivät ole allekirjoittaneeseen iskeneet juuri missään bändin biiseissä. Mutta toisaalta jotain tuon kaltaista piristystä tämä kaipaisi, sillä nyt tämä levy on aivan liian puuduttavaa kuunneltavaa. Jos ei puhtaita niin mitä sitten? Se bändin täytyisi keksiä, ja pian.

Soundillisesti tämä on kelpo tavaraa, joskin kitaroihin voisi pistää ehkä hieman enemmän muhkeutta jotta junttaukset iskisivät vieläkin tiukemmin tajuntaan. Laulaja Ilkka Laitelan karjuminen on erittäin vihaista ja toimii kyllä, mutta se on myös yksi levyn negatiivisista puolista. Kun laulu koko levyllä on pelkkää monotonista karjuntaa, ei se kuulostaa enää puolessa välissä levyä niin hyvältä kuin aluksi luulisi. Samaa monotonisuutta on havaittavissa myös levyn musiikkipuolella ja tästä pitäisi päästä irti. Nicolen sanoituksia en ole koskaan ymmärtänyt tai juuri pitänyt niistä, eikä Tuomittujen joukkoon tee poikkeusta.

Ei tosiaankaan nappisuoritus Nicolelta, mutta jos edellä mainittuihin seikkoihin kiinnitetään huomiota ja yritetään korjata ne, voi seuraava levy olla aivan toiselta planeetalta.