Avainsana-arkisto: Madred

Lokakuu 2011

Kuukauden demo:

Sunface – Slash and Burn Culture

Erikoismaininnat:

Consciousness Removal Project – The Last Season
Madred – Voice for the Noise
Nancy – Au Revoir Les Enfants
Inuit Kunt – Catch the Big Surf
Siperian Eastwood – S/t

Muut:

Corona Skies – To Pluto And Never Back
Defiled Icon – Mätä ruumis
Dogtor – Fire at Will
H.A.P.A.N. – Demo 2011
Heartjet – Goodbye, Stan
Kansantauti – Jostain historiasta
Mind Mirror – Daily Dose
Obey – Bad Ass

Tsekkaa myös syyskuun demorääkin MySpace-soittolista!

Madred – Voice for the Noise

On aina mukava huomata, että uudet, nuoret metallibändit yrittävät imitoida muitakin bändejä kuin Stam1naa tai Mokomaa, kun puhutaan thrash metallista. Lappeenrannan tuorein (?) rässipartio Madred koostuu alle parikymppisistä jannuista, joilla on 80-luvun henkeen vannova pikametalli verissä.

Lapsenkasvoiset liimaletit paiskovat rässiään asiaankuuluvalla antaumuksella. ”Voice for the Noise” -nimisen demon lähes kaikissa biiseissä soundit ovat todella tuhnuiset, vaikka ne ovat eri sessioissa äänitettyjä. Niistä tulee liiankin hyvin mieleen jotkin 80- ja 90-lukujen rässilevyjen mutaiset soundit, mutta eipä tyyppejä voida juuri syyttää soundinsa pilaamista liiallisella kliinisyydellä. Se jää sitten arvailujen varaan, onko tähän päädytty käytännön pakosta vaiko tarkoituksellisesti. Joka tapauksessa ”Voice for the Noise” menisi täydestä, jos sitä tyrkytettäisiin aitona 80-luvun tuotoksena.

Soundit ehkä ovat mitä ovat, mutta soittimet pysyvät hemmoilla käsissä ja varsinkin riffeissä on tehoa. Itse asiassa näin Kreatoria ja Testamenttia nuorempana enemmänkin kuunnelleena arvostan yhtyeen kykyä soittaa teknisesti pätevästi vanhojen esikuviensa veroisesti, mutta pitää kappaleet silti yksinkertaisina rässihyökkäyksinä. Laadullisista heittelyistä ei ole lopulta ylitsepääsemätöntä haittaa, mutta jos Madred olisi saanut biisit äänitettyä samalla kertaa ja tiputettua pari ohjelmanumeroa pois, niin käsissä olisi jo todella kova EP. Nyt se on vain kova.

Madred

Lappeenrannan musiikkiskene on varmasti monille lukijoille tuttu metallisesta hardcoresta ja melodisesta punkista. Madred on neljästä miehenalusta koostuvat bändi, joka aavistuksen poikkeaa totutuista kaavoista äärimmäisen vilpittömällä ja energisellä thrash/punk-sopallaan. Lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa näkemään bändin livenä, ja keikasta toivuttuani uskalsin pyytää hieman juopuneita ja väsyneitä poikia lyhyeen haastatteluun…

Teillä oli äsken keikka Lucky Monkeysissa. Mikä fiilis jäi keikasta?

Aapo: Keikka oli ihan hyvä, mutta aina pystyy parempaan.
Osku: Samaa mieltä. Ollaan myö parempaan pystytty ennenkin. Jengi oli helvetin hyvin messissä ja niillä oli hauskaa. Se on parasta, ja sitähän myö tehdään. Se on tärkeintä, että jengillä on hauskaa.

En ollut nähnytkään teitä aikaisemmin livenä. Olette ihan helvetin nuoria! Minkä ikäisiä olette?

Osku: Ollaan kaikki 18, eli -92 syntyneitä.

Ei saatana… nuoria, mutta lahjakkaita. Miten kauan olette soittanut tällä kokoonpanolla?

Aapo: Ehkä vuosi ja pari kuukautta.
Osku: Joo, alle puolitoista vuotta.

Jees. Pisti myös silmään, että teillä on vähän erikoinen kokoonpano. Bändissä ei ole varsinaisesti basistia. Onko tuo kolmas kitara baritonikitara vai mitä?

Osku: Kitara, jossa on baritonikielet, ja sitä soitetaan bassokaapin läpi. Siitä tulee se basso meidän soundiin. Ennen oli bassokielet, mutta baritonikielet todettiin paremmaksi.

Mitkä ovat teidän bändin suurimmat vaikutteet ja miten teidän musiikkityyliä vois luokitella?

Osku: Musiikkityyliä on ehkä vähän vaikea luokitella, mutta thrash-metalliin se perustuu: Metallicaan, Slayeriin, Anthraxiin, näihin vanhoihin kunnon bändeihin…
Aapo: Äläs nyt! AC/DC.
Osku: Niin totta kai, AC/DC on kumminkin ihan kaiken pohjalla. Sit tietysti Motörhead. Eli nää maailman parhaat bändit. Mutta mitäs meidän musiikista voi sanoo…
Aapo: Sitä, että se on ihan kaiken sekoitus siitä mitä pitääkin. Kaikki hakee koko ajan jotain ihan uutta, mut pitää vaan soittaa sitä maailman parasta musiikkia silleen niinku se toimii.
Osku: Meitä on sanottu thrashiks, cross-overiks… sitten on punk-aineksia. Eli cross-overiahan se on, kun on thrashia ja punkia. Aika vaikeeta. Ei osaa itse luokitella, kun muutenkin luokittelu on ihan turhaa.

Miten olette alun perin innostunut näistä musajutuista? Mitkä bändit on saanut teidät itse soittamaan?

Aapo: AC/DC. Se on ollut aina.
Harri: Sama miulla.
Ville: Samahan se on ollut meillä kaikilla.
Osku: Miulla taisi lähtee ensin Deep Purplesta.

Entä kotimaisia bändejä, esim. mitkä on ollut ensimmäisiä bändejä mitä olette nähnyt livenä?

Harri: Varmaan Anal Thunder ja Rejected ja muut lappeenrantalaiset punk-bändit.
Ville: Ensimmäinen suomalainen taisi olla Sotajumala, kolme-neljä vuotta sitten.

Teistähän osa soittaakin punk-bändissä?

Harri: Joo, myö Oskun kanssa soitetaan Outsidersissa. Oon enemmin kitaristi, mutta soitan siinä rumpuja.

Miten teidän mielestä tämä metallisempi kama ja punkki sopii yhteen?

Osku: Miun mielestä aivan loistavasti ja tykkään kuunnella sekä punkkia että metallia.
Harri: Niin, ja miten meidänkin musiikkia kuvailtiin? Metallia punk-asenteella?
Osku: Varsinkin Madredissa se asenne tulee punkista ja musiikki on sitten enemmän metallia.
Ville: Ja maalaisjunttiudesta. Ainakin miulla.

Entä onko teillä mitään levyä tms. suunnitteilla?

Harri: Käytiin keväällä Music Bros Studiolla Imatralla nauhoittamassa kolme biisiä.
Osku: Ne on meidän MySpacessa kuultavana. Niitä ei olla vielä julkaistu, mutta käydään vielä nauhoittamassa lisää biisejä ja ne tulee sitten kaikki samalle levylle.
Harri: Tämän vuoden puolella tulee vielä. Älä sitten julkaise tätä missään, myö ollaan helvetin kännissä.

Totta helvetissä julkaisen. Kiitos haastiksesta ja keikasta!

www.myspace.com/imadred