Avainsana-arkisto: Loss Of Humanity

Eri esittäjiä – Building a Legacy 2

Meinas usko mennä ja perinnöt jäädä saamatta, kun ei Full House Recordsin jatko-osaa ”Building a Legacy” -sarjalle alkanut kuulua. Ensimmäinen ”Building a Legacy” -kokoelmahan julkaistiin jo vuonna 1999, joka sai ainakin allekirjoittaneen innostumaan uudestaan hardcore-musiikista. Noihin aikoihin alkoi jälleen uusi aikakausi suomalaisessa hardcoressa, ja turha hippeily sai väistyä rankemman myllytyksen tieltä.

Jos legacy ykkönen esitteli pääsääntöisesti silloisia Helsinki-bändejä, on kakkososa laajentanut hc-perhettä koko Suomen kattavaksi yhteisöksi. Kokoelma esittelee 15 bändiä ja 29 biisiä, jotka tyyliltään ovat hyvin samankaltaisia. Eroja toki on, mutta kyse on nyt hardcoresta, josta Full House Records on maailmanlaajuisestikin tunnettu. Kotimaisia kärkinimiä edustaa niin Bolt kuin St.Hoodikin, mutta levyltä löytyy myös nuorempiakin helmiäisiä, kuten esimerkiksi Out of Breath tai Fightback.

Samanlaista vipinää vatsanpohjassa ko. kokoelma ei meikäläisessä herättänyt kuin ykkösosa, mutta toivotaan, että uudet new Jackit löytäisivät tätä kautta hardcoren ihanuuden. If you tolorate tissit then your kalsarit will be next, vai miten se meni?

Loss Of Humanity

Lappeenranta, tuo Saimaan rannoilla köllöttelevä rajakaupunki on jo vuosia tuottanut ihmisten ilmoille rakastettuja esiintyjiä, kuten Heikki Hietamies, Pave Maijanen ja vaikkapa Päiviö Pyysalo, mutta vuonna 2003 näiden koko kansan taitelijoiden joukkoon syttyi yksi tähti lisää. Loss of Humanityn ei-niin-salonkikelpoinen äänimaailma herätti myös Samperin mielenkiinnon ja ”Lepran” viisikon synkän metallinen hardcore on saanut kiitosta myös muualta. Mitä ”haircoren” messiaiden tulevaisuus tuo tullessaan? Read and learn.

Nopea esittely. Mistä tullaan, ketkä tulevat ja mitä tekevät?

Kyseessä on siis Loss of Humanity -niminen, vuonna 2003 perustettu metallia/metallista hardcorea (haircorea) soittava bändi Lappeenrannasta, joka koostuu viidestä viinaan ja vähemmän viinaan kallistuvasta urposta. Line-uppiin kuuluu viisi jäätäkin viileempää jäsentä; Saku: rähinät, Tero ja Samu: runnttaukset/ tilutus, Pepe: paukaukset ja Mikko: bassonlutsutus.

Bändin referoitu historia. Koska, miksi ja milloin?

Bändi sai alkunsa klassiseen tyyliin kännipuheista, joita sitten ruvettiin muodostamaan teoiksi. Reenaaminen aloitettiin alkuperäisen basistin Joelin aitassa, josta tuloksena oli silkkaa paskaa. Myöhemmin kämppä vaihtui, basisti vaihtui, treenit lisäänty, motivaatio lisäänty ja aikaansaannoksena oli 2005 ilmestynyt viiden kipaleen demo-cd. Pari vuotta vierähti keikkoja soittaessa ja itseämme etsiessä, joka johti vuosien 2006 ja 2007 taitteessa nauhoitetun, vielä julkaisemattoman kuuden biisin mini-cd:n valmistumiseen, alkuperäisen rumpalin Jaakon vaihtoon ja vihdoin oman soundin löytämiseen. Tällä hetkellä kalastellaan julkaisijoita, kirjotetaan uutta materiaalia ja yritetään keikkailla niin paljon kuin mahdollista.

Tarina nimen takaa?

Nimeen ei itessään liity mitään tarinaa ja monia eri versioita oli kyllä eholla, mutta toi Loss Of Humanity vaan kuulosti hyvältä ja myöhemmin on huomattu, et se nimi sopii musiikilliseen ulosantiin ku sinappi makkaraan!

Miten kuvailisitte Loss of Humanityn ulosantia? Oliko tyylilaji tietoinen valinta vai sattuman kauppaa?

Musiikkityylin/genren valinta ei ollu tietoinen ja lähtökohat oli: ”brutaalia, mutta melodista”, josta vuosien varrella kehittyi ihmisten kauhuksi ”haircore”. Vaikutteita on tullu niin kasarirokista aina 2000-luvun ”vapaa-e” bändeihin. Suurin ero saman nimikkeen alla soittaviin bändeihin on melodisten kertsien aggressiivisuus, joista turhat nyyhkyttelyt on jätetty pois ja korvattu korviarepivällä karjunnalla.

Mitä LoH edustaa lyriikallisesti? Mistä sanoitukset kertovat ja onko teillä jokin suurempi agenda?

Lyriikat on aika pitkälti laulajan omista kokemuksista, tuntemuksista ja mielipiteistä koostuvaa kaunokirjallisuutta, jota kukin lukee omalla tavallaan.

Yhtyeen tulevaisuus? Tavoitteita/päämääriä?

Tulevaisuudelta toivotaan pääsyä kiertelemään ympäri Suomen ja ulkomaiden keikkapaikkoja ja tottakai saada nimeä suuremman yleisön tietoisuuteen. Kokopitkän nauhoitus jonkin lafkan nimissä olisi haaveena/tavoitteena myös lähivuosina.

Miten näette kotikaupunkinne musiikkielämän? Kasvaa ja kehittyy vai kuolee ja kuihtuu?

Lappeenrannan musiikkielämä on aina ollut hyvä, ja tänäpäivänä bändit on uskaltautunut tekemään enemmän omia juttuja/eroamaan hardcoren ja punkin Lappeenrantaa puristavasta kahleesta. Koko ajan nousee uusia nimiä ja kykyjä eri tyylilajien valossa, mutta suurin osa ”Lepran” musiikillisesta populaatiosta ei ole tietoisia niistä johtuen, ehkä hieman kapeakatseisesta ajatusmaailmasta. Joten hyvällä pohjalla tilanne on.

Entä koko Suomen musiikillinen kenttä? Bändejä, keikkoja…?

Myös koko Suomen musiikkimaailma on ollut viime aikoina kovassa nosteessa toinen toistaan parempia bändejä nousee tietoisuuteen, niin Suomessa, kuin maailmallakin, eikä kyseessä ole pelkästään himit sun muut rasmukset.

Paikka missä haluaisitte esiintyä?

Olis mukavaa päästä esiintymään uusille keikkapaikoille ja uusille ihmisille. Ja hei, Porin Jazzeille tietty.

Kiteyttäkää Loss of Humanity yhteen lauseeseen.

We hate gay people but we harrastaa sitä silti.

Loppuun vapaita sanoja (mainostamista, kiitoksia, haistatuksia…).

Jos jotain kiinnostaa buukata bändiä, joka vetää helvetin vihasen setin, juo tein viinat ja vie tein naiset, ni ottakaa yhteyttä alla oleviin osoitteisiin. Myspacesta kannattaa käydä tsekkaamassa julkaisematonta materiaalia tulevalta mini-cd:ltä Kitosh ja näkemiin.

[url=http://www.myspace.com/lossofhumanity]www.myspace.com/lossofhumanity[/url]
lprloh@hotmail.com

V/A – Wake Up Call

On My Own Recordsin julkaisema ”Wake Up Call” on neljä enemmän tai vähemmän tuttua lappeenrantalaisbändiä esittelevä vinyylikiekko. Ketä tässä nyt sitten yritetään herätellä jää hieman epäselväksi, koska en ainakaan omin silmin mitään hiipumista Lappeenrannan tahi muunkaan maan hardcore-meinigeissä ole huomannut.

Another One Dead aloittaa rieskan varsin väkevänkuuloisella tuuttauksella, joskin ”Choking” taantuu ennen loppua perusväännöksi. Worth The Pain jatkaa minin viitoittamalla tiellä yhden laulajan voimin, eikä sanojen perässä meinaa pysyä, vaikka niitä kansilehdykästä tavaa. Eli vähän vähemmän Rick Ta Lifea ja enemmän kunnon komentamista ja miellään myös vähän nyansseja Joonaksen tulkintaan, niin hyvä tulee. Beatdownit on jo hienosti kohdillaan.

Tällä(kin) kertaa kakkonen on ykkönen, sillä B-rapun pojat takovat A-puolen bändejä 2-0 sipuliin. Black Betsyn ”Catapult Power Back” on sopivan kompakti säilyttääkseen mielenkiinnon koko kujamyllyn ajan, mutta ennenkaikkea Loss Of Humanityn muusta kolmikosta erottava apokalyptisempi ”Rain of Hatred” toimii levyn positiivisempana yllätyksenä. ”Redemption” ja ”salvation” -sanojen puuttumisesta pieni miinus, mutta muuten erittäin lupavaa kamaa.

Lappeenrannan pojilla on kyllä kotistudiohommat hyvin hanskassa, veikkaisin kaikki raidat purkitetuiksi jonkin sortin himavehkeillä. Soundit ovat sopivan tuhdit, mutta kotikutoisuus tuo siihen (seiskatuumaisen äänimailman sopivasti avustamana) mukavasti räkää, jota ei nykyaikana saa ”oikeissa” studioissa yrittämälläkään aikaiseksi (ja yritetty on!). Rumpusaundeista joku viisaampi varmasti keksisi jotain marisemista, mutta soppakorvana aion ne hyväksyä mukisematta.

Kaikkinensa mainio, joskin vähän suppea, katsaus Lappeenrannan meininkeihin, alan bändejähän sieltä suunnalta löytyisi useammankin splittilevyn verran. Mielelläänhän sitä vähän tuoreempiinkin bändeihin ottaisi kontaktia näissä merkeissä.