Avainsana-arkisto: Kotiteollisuus

Kainuun sympaattisin festivaali

Sotkamon Syke ponnistaa pienestä, noin 10 000 asukkaan kunnasta Kainuussa. Kolmatta kertaa Sokos Hotel Vuokatin parkkipaikalla järjestetty festivaali onnistui rikkomaan oman perinteensä, kun tänä vuonna sää poikkesi edellisistä vuosista olemalla lähes aurinkoinen, vaikkakin kolea. Riemastuttavaan festivaalitunnelmaan pääsimme heti alkajaisiksi, kun festaribussi ajeli omia reittejään kokonaan noutopaikan ohi lainkaan pysähtymättä. Voihan toki olla, että Kainuussa on omat käsitykset siitä, mikä on hotellin edestä, ja mikä takaa…
Pienen turhautumisen ja kävelyretkeilyn jälkeen päätimme siirtyä juhla-alueelle omalla autolla, kun reippaista toimittajista toinen oli vielä ajokunnossa. Hankaluudet tosin jatkuivat vielä ajomatkalla, kun alueelle ei ollut reittiopastuksia koko matkan varrella. Koska kyseessä ovat pienet ja jokseenkin kotikutoiset festarit, luulisi olevan erityisen tärkeää, että satunnaisetkin ohikulkijat huomaisivat mainokset ja kyltit, ja että ainakin paikalle haluavat löytäisivät paikalle ilman turhaa maakuntamatkailua.

Kaikesta ylimääräisestä säätämisestä johtuen missasimme kokonaan ensimmäisenä esiintyneen Klamydian, joka ainakin kuvista päätellen oli aloitellut festivaalit leppoisassa tunnelmassa. Saapuessamme alueelle pääsimme heti nauttimaan tunnin tauosta, joka on yhden lavan festareiden ikävä puoli roudauksen ottaessa oman aikansa. Mieleen hiipi ajatus pienestä oheisohjelmasta tämän tyyppisessä tapahtumassa, vaikka paikallisia bändejä akustisesti soittelemassa pienellä lavalla tai mitä tahansa pientä viihdykettä virvokkeiden nauttimisen lisäksi.
Odotellessamme seuraavaa esiintyjää, oli aikaa kiinnittää huomiota myös muihin järjestelyihin. Anniskelualue oli edellisvuodesta poiketen siirretty kokonaan pois lavanedustalta, jolloin alue pysyi siistimpänä ja rauhallisena. Aluksi järjestelyt hieman ihmetyttivät, mutta loppujen lopuksi ratkaisu vaikutti toimivalta, ja alaikäisetkin pääsivät rauhassa nauttimaan musiikista.
Ihmetystä on herättänyt ihmisten välinpitämättömyys kuulosuojainten käyttöön, etenkin tämäntyyppisessä tapahtumassa jossa iso osa yleisöstä on alaikäisiä. Festivaaleja kiertäneenä toivoisin järjestäjiltä asiaan paneutumista, ainakin asettamalla korvatulppia näkyvästi tarjolle riittävän edullisesti ja houkuttelevasti.

Turmion Kätilöiden aloitellessa settiään, oli yleisöä melko rajallisesti paikalla. Innostunutta fanikansaa oli kourallinen, ja satunnaisia katselijoita jokunen kymmen. Kovaa tungosta ei alueella nähty koko viikonloppuna, kun kävijöitä oli yhteensä kahtena päivänä noin 6000. Asialleen omistautunut yhtye otti yleisön hyvin huomioon ja soitti vauhdikkaan ja hyväntuulisen keikan komeissa maskeerauksissa.
Kotiteollisuutta odotellessa eräs riihimäkeläisryhmä tuskastuneena totesikin, että onko sen Hynysen pakko tunkea jokaisiin kinkereihin Suomen suvessa. Myös artistin kiltin väriä arvuuteltiin, mutta sen suhteen jouduimme pettymään solistin astuessa lavalle farkkushortsit jalassa. Tällä kertaa sanat muistuivat mieleen ja soittaminenkin sujui mallikkaasti, ja kerrankin valaistus ja savut korostivat yhtyettä parhaalla mahdollisella tavalla. Setti oli muuten hyvin tavanomainen, mutta sekä itseäni, että muutakin yleisöä tuntui ilahduttavan vanhemmat kappaleet Jos sanon ja Satu Peikoista.
Perjantain pääesiintyjä Amorphis keräsi luonnollisesti illan suurimman yleisön. Yön pimetessä metalli raikui mahtipontisena pitkin kangasmaastoa, ja päätti Sotkamon Sykkeen ensimmäisen illan onnistuneesti.

Lauantai alkoi osaltamme hivenen myöhässä, ja näin ollen Humpanpimputtajat ja Elokuuta paikannut Battle Beast jäivät ikävä kyllä näkemättä. Johanna Kurkela yhtyeineen esitti metallin vastapainoksi kevyempää ja melodista musiikkia tunnelman ollessa intiimi ja lämminhenkinen.
Eläkeläiset – mitä niistä nyt voisi sanoa. Eläkeläismäistä menoa humppaletkaillen, Onni Variksen innostaessa yleisöä jalkautumalla katsojien tasolle. Yhtyeelle todella ominainen keikka särjettyine soittimineen ja virvoitusjuomien nauttimisineen – tunnelma kohosi riehakkaaksi myös lapsikatsojien keskuudessa.
Viikonlopun kiistatta odotetuin esiintyjä oli lauantai-illan päätteeksi lavalle noussut Nightwish. Syke sai kunnian olla Imaginaerum-kiertueen viimeinen Suomen keikkapaikka yhtyeen suunnatessa Euroopan lavoille. Lavashow ei yltänyt aivan odotettuun spektaakkelimaisuuteen, mutta suuri taustascreeni ja komeat pyrot ja keikan kruunaava ilotulitus olivat kieltämättä näyttävät. Kiertueella laulajana nähty hollantilainen Floor Jansen vei pisteet kotiin esiintyen räväkästi ja mahtipontisesti suomalaisyleisön edessä. Tuskin kukaan voi ikinä täysin täyttää Tarja Turusen saappaita, mutta korkeatasoinen ja Nightwishille erittäin sopiva solisti Jansen kuitenkin on.

Pienillä festivaaleilla on aina oma tunnelmansa niin hyvine kuin huonoine puolineen. Järjestelyihin toivoisi panostamista, pelkät nimekkäät artistit kun eivät riitä tekemään tapahtumasta ikimuistoista. Erittäin hyväksi keksinnöksi todettiin narikkarekka, jossa viiden euron kertamaksulla sai päivän ajaksi käyttöön tilavan säilytyslokeron, joka aukeaa kätevästi älykortilla. Tavaroiden säilöön jättäminen oli todella vaivatonta ja luotettavaa, ja samanlaisen järjestelyn toivoisi yleistyvän muihinkin tapahtumiin.

Teksti ja kuvat: Sirja Bordi & Tomi Kivelä