Avainsana-arkisto: Kill The Curse

BTHC10

Hirveän montaa kertaa en ole Porissa käynyt sen jälkeen, kun muutin sieltä pois. Tampere ei kuitenkaan kykyne tarjoamaan kaikkea, vaan BTHC-kekkereille osallistuminen oli päätetty jo kesäkuussa. Baarikaapissa järjestetyt kymmenennet kekkemot eivät tosin näin ulkopuolisen silmin saavuttaneet muotoaan täysin kivuttomasti: bändien julkistamiset menivät yllättävän pitkälle eikä viime hetken muutoksiltakaan vältytty, kun jyväskyläläinen lekabändi Upright peruutti keikkansa. Käsittääkseni kyseessä oli niinkin arkinen asia kuin erään toisen keikan tuoksinnoissa osumaa ottanut räplyä, eikä mitään sen dramaattisempaa (Näin unta, että erästä bändin jäsentä ammuttiin Jyväskylän yössä).

Perjantai

Kunhan ensin oltiin päästy edes Poriin asti, niin sitä pystyi hoipertelemaan Baarikaappiinkin. Rytinät aloittanut, Lappeenrannasta saapunut Weight of Disgust ei ollut itselleni mitenkään tuttu entuudestaan. Ei ihmekään, kun bändi on ollut kasassa vasta muutaman vuoden ja julkaisunsa ovat olleet omakustanteita. Kun yksikään biisi ei ollut tuttu, niin keikka tuntui melko pitkältä vaikkei oikeasti niin pitkä ollut että siitä kannattaisi valittaa. Mitään sen suurempia himoja bändi ei tällä keikalla herätellyt bändin kuulostaessa paikoin geneeriseltä, mutta ihan hyvä startti kuitenkin.

Out of Breathilla on sentään jo nimeäkin, mutta jotenkin itseltäni on jäänyt bändi välistä. Olihan siinä menoa ja meininkiä, mutta vähän vaan kylmäsi sen papparaisen puolesta, joka oli silminnähden innoissaan esiintyvistä bändeistä vaikka tuskin oli edes päätynyt paikalle bändien takia. Tämä vanha herra taputteli innoissaan, mutta oli toistuvasti saada monosta. Tämän äijän peräänkatsominen vei huomiota jopa lavalla toikkaroivasta bändistäkin, eli nyt kävi näin vaikka lavan edustan tuntumassa koko ajan oltiinkin.

bthc_weight-of-disgustbthc_out-of-breathbthc_no-second-thought

Perjantain osalta hommat laittoi nippuun porilainen No Second Thought, joka on tainnut soittaa suunnilleen jokaisilla BTHC-festeillä joiden aikana bändi on ollut olemassa. Oliko tämä nyt sitten kolmas vai neljäs kerta? Nythän bändiä ei ollut edes buukattu koko festeille, vaan se iskeytyi viime hetken paikkaajaksi Uprightin tilalle. NST ei näköjään voi pysyä erossa lavalta vaikka kovasti yrittäisikin. Koko keikan ajan tuli mietittyä minkä eläimen näköinen päähine rumpalilla oli päässään. Keikan jälkeen se paljastuikin huskyksi, joka oli melko lyhyen mutta intensiivisen keikan jälkeen imenyt pesusienenä varmasti kymmenisen litraa nestettä kantajansa päästä. Sellainen keikka se.

Lauantai

bthc_kill-the-curseKun päivän mittaan oli tehty joululahjaostoksia (pääasiassa itselle) ja tsekattu torille pystytetty Angry Birds -leikkipuisto, oli taas aika mennä Baarikaappiin ottamaan iltasnapsi. Lauantaita kohtaan itselläni oli tosin suuremmat odotukset, kun jo pelkästään illan ensimmäisen ja kolmannen bändin takia olisi ollut valmis matkustamaan Poriin asti. Tuo ensimmäinen niistä oli Kill the Curse.

Olen ehkä sanonut tämän jo aikaisemminkin, mutta sanon sen taas: Kill the Cursen ”Of Conformity and Death” on ollut vuoden soitetuimpien levyjen joukossa meikäläisellä, ja tämä oli jo kolmas kerta kun vuoden 2012 aikana onnistuin tsekkailemaan bändin keikalla. Tosin tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun näin bändin missään sen jälkeen, kun pääsin levyyn kunnolla sisälle. Tätä taustaa vasten voi itse kukin arvailla, onko minulla mitään negatiivista sanottavaa Kill the Cursen BTHC-vedosta?

Tähän väliin osui melko kova yllätys. Bad Rep -nimisestä bändistä en ollut tätä ennen kuullutkaan, mutta tuo turkulaisbändi vaikutti erittäin pätevältä tämän keikan perusteella. Keikan yhteydessä hankittu kasetti on muuten hyvä. Sekä kasetilla että keikalla tuli törmättyä sellaisiin kohtiin, että pää nyökähteli hyväksyvästi ja paikoitellen jopa aggressiivisen näköisesti. Luulisin että tästä bändistä kuullaan vielä?

bthc_bad-repbthc_cold-inside

Vaikka Bad Rep vetäisikin hyvän keikan, niin Cold Insiden jälkeen taas ei mikään tuntunut enää miltään. Yhtye vaikuttaa muuttuvan vuosi vuodelta brutaalimmaksi, ja oikeastaan tällä keikalla hyödynnetty projektori tuntui vain olevan luonnollinen lisä yhtyeen mustanpuhuvalle musiikille, eikä mikään päälleliimattu kikka. Itse setistä en muista tätä kirjoittaessa kyllä paljoakaan, mitä nyt uutta materiaalia tuntui olevan setissä melko paljon. Kannattaisi tosin varmaan kirjoittaa keikkaraportit melkein heti keikan jälkeen eikä vasta kahden viikon perästä.

Siinä oli BTHC vuoden 2012. Minä kiitän, kuittaan ja päätän täällä päässä.

Kill The Curse – Of Confirmity And Death

Security Threat teki lyhyestä urastaan huolimatta 2000-luvun alussa suuren vaikutuksen paikalliseen hardcore-sceneen. Vain yhden MCD:n julkaissut, mutta lukemattomilla keikoilla totaalisen hirmumyrskyn aikaansaanut bändi kuulostaa edelleen jokseenkin tuoreelta, vaikka metallinen hardcore ei sinällään mikään kovin tuore juttu olekaan. Kill The Curse sisältää 3/4 alkuperäisestä Security Threatin miehistöstä, mutta bändien vertailu keskenään on melko turhaa, joskin tietty progressiivisuus on molemille yhteistä.

Näistä lähtökohdasta Kill The Cursea voitaisiin ehkä pitää jonkinlaisena jatkumona Security Threatin kesken jääneelle työlle, sillä ”Of Confirmity and Death” kuulostaa siltä, miltä ST olisi voinut kuulostaa uransa jatkuessa. Raskaammat myllytykset yhtyvät melodisempiin kitaraosuuksiin, säestäen äärimmäisen tiukkaa laulu- ja rumputyöskentelyä. Kirkkaimmin tämä visio on toteutettu kappaleissa Titanism ja Becoming A Monster. Killeriraidoista huolimatta ihan täydellisestä levystä ei voi puhua, sillä toisen kolmanneksen viedessä musiikkia entistä progressiivisempaan suuntaan, jää yksi kolmannes biiseistä hieman täytekappaleiden asemaan. Toki levyn ns. ”taiteelliset” ansiot ovat kiistattomat,  ja onkin mielenkiintoista nähdä, mihin bändi tästä kehittyy, jos ei kuivahda projektiluontoiseksi.

Musiikin lisäksi myös sanoitukset ovat ymmärrettävästi tärkeässä osassa, vastaahan niistä sama kaveri Security Threatissa aikoinaan. Nyt lähestymistapa on kuitenkin vähemmän militantti ja jopa filosofinen, keskittyen enemmän vallan kahvassa oleviin kuin kulttuurimme yksittäisiin epäkohtiin. Sanoituksia tavatessa joutuu melkein kaivamaan sanakirjaa esiin, tietyllä tapaa laulusovituksista ja lyriikoista tulee vähän Earth Crisis mieleen. Välillä jopa sovitukset vähän kärsivät monimutkaisten ja vaikeastilausuttavien/-istuvien sanojen käytöstä, mutta tarjoavat samalla kuulijalle paljon tulkinnanvaraa. Kiitosta voi antaa myös kerrassaan upealle paketille Chad Keithin kansitaiteesta alkaen. Jos ns. ”oikeat” levy-yhtiöt ymmärtäisivät kokonaisuuden päälle samalla tavoin kuin nämä pienemmät julkaisijat, olisi varmaan ihan turha puhua mistään levymyynnin kriisistä.

”Of Confirmity and Death” on kiistatta, jos ei paras, niin ainakin yksi vuoden merkityksellisimmistä julkaisuista niin soundinsa, tekstiensä kuin kokonaisvaltaisen upeudensa ansiosta. Itse asiassa levy on niin hieno, että jos et vinyylisoitinta omista, voit huoletta ostaa sen seinäkoristeeksi ja ripata biisit iipodiin oheiselta muoviselta laserkiekolta.

Holy terrorin sanansaattajat ensikertaa Suomenniemellä – Integrity Nosturissa

Kun ensimmäiset huhut Integrityn ensimmäisen Suomenkeikan järjestämisestä alkoivat kiiriä, heräsi varautunut kiinnostukseni. Sitten kun päivä lyötiin virallisesti lukkoon ja tieto keikasta varmistui, olikin tilalla jo varaukseton innostus. Yhtyeen ympärillä velloo sellainen mystiikka, johon en ole itse päässyt sisälle. Mutta se että Integrity on tehnyt joitakin metallisen hardcore-genren parhaimmista levyistä on asia, josta ainakaan tässä päässä ei päästä yli eikä ympäri. Taas piti matkustaa.

St. Hood joutui lähes viime hetkellä peruuttamaan keikkansa sairastapauksen johdosta, eikä paikkaajiakaan saatu. Tämä johti myös aikataulumuutoksiin, jonka vuoksi osalta väestöstä jäi Kill the Curse näkemättä. Onneksi itse olin nohevasti paikalla hyvissä ajoin. Nyt pystyin jopa katsomaan Kill the Cursen, kun edellinen mahdollisuuteni meni enemmän tai vähemmän pipariksi. Rauman Bar Hovissa levy- ja paitatiskin takaa näki pari kertaa vokalistin, mutta nyt sentään pääsi noita jätkiä ihastelemaan paremmin. Sanottakoon nyt vielä, että Kill the Cursen debyyttilevy ”Of Conformity and Death” on varsin ätäkkä ja hyvin toteutettu levytys.

Cold Insiden keikkaa odoteltiin myös innolla. Yhtye ei ihan joka viikonloppu keikkaile, ja itsekin taisin nähdä bändin soittavan edellisen kerran Porissa kesällä 2009, jolloin en itse vielä edes asunut Porissa. Siitä keikasta jäi hyvät vibat, tästä ei niinkään, johtuen tosin vain soundeista. Puuroa, joka vaikeutti itse keikkaan sisälle pääsemistäkin. Mutta mikähän se Cold Insiden keikalla hillittömästi heilunut aerobic-muikkeli oli? Vähän näytti ko. naisihmisen heiluminen hauskalta kun huomioidaan millaista musiikkia Cold Inside vetelee.

Hetken aikaa Cold Insiden lopettamisen jälkeen vertauskuvallisissa housuissa tuntui jännäkakan vertauskuvallisen kikkareet. Tällöin oli vaikea pitää ajatukset selkeinä. Integrityn livekunnosta kun oli kuullut vaihtelevia kommentteja, ja joidenkin videopätkien perusteella varsinkin Dwidin suorittaminen on ollut paikoin vaihtelevaa. Jännitys purkautui lähestulkoon tärinänä ja sarjalla epämääräisiä kysymyksiä, joihin sain onneksi hyvin pian vastauksen. Dwidin ja muutaman hieman vähemmän karismaattisen musikantin johdolla keikka polkaistiin käytiin Incarnate 365:lla. Tunnustaudun kyllä yhtyeen ystäväksi, vaikken voikaan mitenkään sanoa olevani täydellisesti vihkiytynyt bändin saloihin. Siksi olikin mukavaa tunnistaa lähes kaikki settilistaan kuuluneista biiseistä… mitä niitä nyt olikaan? Love is the Only Weapon? Systems Overload? Micha – Those Who Fear Tomorrow? Judgment Day? Abraxas Annihilation? Vocal Test ja Hollow? Ainoastaan oma suosikkini In Contrast of Sin jäi soittamatta, mutta eihän se sitä aina voi voittaa. ”Micha”-huutoa odoteltiin lähes koko keikan ajan, ja jokin päässä napsahti kun se huuto tuli vihdoinkin Dwidin suusta. Nyrkki nousi väkisinkin ilmaan ja huulien välistä ryöpsähteli kappaleen sanoja Dwidin mörinän tahdissa, halusi sitä tai ei.

Siinäkö se sitten oli? Keikka ei tosiaankaan ollut hillittömän pitkä, vaan jätti enemmänkin janoamaan lisää. No, parempi kai sekin kuin se että bändi olisi viihtynyt lavalla liian kauan, jolloin sitä ei olisi välttämättä jaksanut samalla innolla katsella. Nyt tuntuu siltä, että tässä oli yksi tämän vuoden kovimmista yksittäisistä keikoista, vaikka jäinkin kiltisti miksauspöydän tuntumaan katselemaan lavan menoja. Lavanedustan menoja siihen ei näkynytkään, mutta arvelen porukan pistäneen jalalla koreasti. Syystäkin. Toivoa sopii, ettei tämä ensimmäinen jäänyt samalla ainoaksi Integrityn esiintymiseksi Suomen maaperällä.

[flickrfeed photoset=72157630750542130]

Kill The Curse julkaisee debyyttinsä ensi viikolla

Full House Records julkaisee keskiviikkona 18. huhtikuuta likilegendaarisen Security Threatin raunioista nousevan Kill The Cursen debyytti-LP:n ”Of Confirmity and Death”. Security Threatin lisäksi mm. Boltista, Endstandista, On A Solid Rockista, Deathbedista ja Cold Insidesta kokemusta kerännyttä kokoonpanoa voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua Suomi hardcoren all stars -kokoonpanoksi (yhdeksi niistä).

Kill The Cursen tulevat keikat:
13.4. Musta Kynnys, Jyväskylä
20.4. Ravintolalaiva Wäiski, Helsinki
26.5. Torvi, Lahti
16.6. Nosturi, Helsinki
12.7. Henry’s Pub, Helsinki

killthecurse.bandcamp.com
www.facebook.com/KillTheCurseHC
www.fullhouserecords.com