Avainsana-arkisto: Kieltolaki

Puntalarock 2013

Puntala on ollut itselleni jo vuosia sellainen juhla, jonne pääsemisen pyrkii varmistamaan mahdollisimman aikaisin esimerkiksi varmistamalla, etteivät sukulaiset suunnittele häitä tai hautajaisia heinäkuun viimeiselle viikonlopulle. Taas allekirjoittaneella kävi hyvä munkki, kun kukaan ei kuollut ja naimisiinkin mentiin muina viikonloppuina. Eli taas Lempäälään, vaikka Tampereelle muuttamiseni on aiheuttanut ainakin sen ettei kovinkaan monen Puntalassa soittaneen bändin keikkaa pitänyt mitenkään erityisen uniikkina kokemuksena, vaikka toki miellyttävänä juttuna silti.

Perjantai

Paikalle saavuin jo hyvissä ajoin ennen porttien aukeamista. Porukkaa toki riitti kuin pipoa, koska järjestävän tahon peliliike rajoittaa lippujen määrää oli mobilisoinut porukkaa enemmän liikkeelle, ja tokihan moni vieras halusi telttapaikkansa mahdollisimman hyvästä paikasta. Kun portit sitten viimein aukaistiin, keskittyi allekirjoittanut lähinnä tsekkailemaan paikkoja ihan kuin Puntalassa kävisi vasta ensimmäistä kertaa. Viharikos ja Melusaaste (jonka keikka taisi jäädä yhtyeen uran viimeiseksi) jäivät äkkinäisiksi vilkaisuiksi, mutta Death By Snoo Snoota pystyi kunnolla jopa katsomaankin. Death By Snoo Snoohon kun on päässyt kunnolla sisälle, on bändi sellainen jonka keikat katseleekin sitten mielellään kun ne kohdalle osuvat. Nimi ei häiritse enää ollenkaan. Samaan ”paska nimi, en varmasti katso” -kastiin oululaisten kanssa lokeroin aluksi myös EU-Vostoliiton, mutta kävin sitten kuitenkin bändin väijymässä. Bändillä vaikutti olevan vanhan suomihardcoren perusteet hyvin hallussa ja varsinkin kitaristilla ja vokalistilla tuntui olevan homma hyvin hallussa. Kas kummaa, siinä oli tämän vuoden Puntalan ensimmäinen itselleni uusi bändi, jonka tekemisiä pitää seurata vastaisuudessa tarkemmin.

Puntalan ensimmäisen ulkomaankiinnityksen, eli kolumbialaisen Infeston jätin tsekkaamatta, kun se ei pahemmin vakuuttanut ennakkoklubilla. Bändi ei vaan lähtenyt ja tehnyt lähellekään samaa vaikutusta kuin pari vuotta sitten esiintynyt Polikarpa Y Sus Viciosas, jossa oli sama vokalisti kuin Infestossakin. Perjantain latinobändeistä espanjalainen Peligro! sen sijaan vaikutti roisimmalta ja tuoreemmalta, ja nimensä mukaisesti myös vaaralliselta, kun bändin vokalisti hoiti oman suorituksensa lavan ulkopuolelta (jonka allekirjoittanut tajusi vasta keikan jälkeen). Yhtyehän ei ole kovinkaan vanha, onhan se vasta vuonna 2010 perustettu. Näiden latinoihmeiden välissä nähdyt suomibändit Aortaorta ja Kuudes Silmä olivat toki nekin katsottavien bändien listalla, samaten myöhemmin hurmannut Bad Jesus Experience. Näiden bändien näkeminen ei tosin ole kovinkaan vaivallosta Tampereella asuvalle, joten keskityin itselleni tuntemattomampien bändien keikkoihin, jollainen oli myös helsinkiläisen Darfürin keikka. Kyllähän se vakuuttavalta kuulosti ja bändin tulevaa seiskaa odotellaan. Eivät menneet tuttujen kehut hukkaan.

Deviated Instinct oli vanhana crustilegendana oli toki tsekattavien bändien listassa, vaikka bändi on omissa kuuntelutottumuksissani jäänytkin monen muun crustin peruspilarin varjoon niinkin hyvin ettei kotonani löydy yhtäkään äänitettä jolla Deviated Instinct pauhaisi. Eipä yhtyeen livekunnossa ole valittamista, kun se oli hyvinkin korkealla tasolla. Ja oli hyvin, hyvin metallista. Jopa metallisempaa kuin seuraavan päivän Foreseen, muttei muilta osin kuitenkaan yhtä tyhjentävää kuin esimerkiksi parin vuoden takainen Antisect. Suicidas sen sijaan yllätti positiivisesti. Tai ei oikeastaan edes yllättänyt, koska edellisenä iltana nähty warmup-keikka lupaili jo hyvää. Deviated Instinctin metallisen jyrän vastapainoksi kuultu melodinen punk rock tuli tarpeeseen. Suicidas ei ehkä soittanut perjantain pääesiintyjää muuten suohon, mutta oli silti suurempi positiivinen yllätys. Suomibändejä ei ole Puntalassa nähty pääesiintyjäsloteilla pitkiin aikoihin ja kyllähän Nollanollanolla sinne sopikin, mutta sitä kuitenkin odotti jotain päräyttävämpää ulkomaanvahvistusta. Sitä paitsi Nollanollanolla on soitellut keikkoja jo pitkin kevättä. Harvakseltaan, mutta kuitenkin sen verran paljon ettei tämä kiinnitys ollut mikään jymypaukku. Ei sillä että bändissä olisi jotain vikaa, sillä onhan Nollanollanolla kuitenkin yllättävänkin hyvässä tikissä ja bändissä vaikuttaa ihan järkevä vokalisti. Biisithän ovat toki legendaarisia ja Laman Epen vierailu lavalla piristi ja toi väriä esitykseen, vaikka tuo featurointi jäikin lyhyeksi. Keikka periaatteessa miellytti.

Yleisesti ottaen fiilis koko päivän aikana oli mainio, mutta bändien osalta perjantai jäi hieman vaisuksi. Vika ei tosin ollut niinkään bändeissä, vaan siinä että näitä bändejä näkee hyvin usein keikalla muuallakin, jolloin niihin ei tule tällaisessa vanhoja ja uusia tuttuja vilisevässä ympäristössä kiinnitettyä niin paljoa huomiota. Toista se oli allekirjoittaneenkin kohdalla vielä muutama vuosi sitten, kun Hämeenlinnassa ja Porissa olivat järkevät punkkikeikat harvinaisia. Nyt oli kuitenkin optio päästä nössösti omaan sänkyyn nukkumaan, ja käytinkin tuon oljenkorren perjantain päätteeksi.

Lauantai

Lauantaina oli päivä uusi ja lämpötila samoissa lukemissa kuin perjantainakin. Saavuin paikalle Kaupungin Valojen keikan puolivälin paikkeilla, enkä ehtinyt saada siitä lopusta sitten paljoakaan irti. No, näkeehän nämä, joten nuorten jätkien Eyewitness katsomaan. Olen nähnyt bändiltä kyllä parempiakin keikkoja, mutta odottelen kyllä jatkoa viime kesänä julkaistulle ”Päättäjät on kännissä” -seiskalle, jonka nimikkobiisi toimi hittinä täällä Puntalassakin. Muuten en jaksanut taukoa edeltäneisiin lauantain bändeihin sen pahemmin keskittyä, mitä nyt Kipinä olisi pitänyt katsoa ja G.A.U. jäi mieleen siitä että se oli aika käppänen ilmestys ennakkoklubilla eikä se ollut oikeastaan yhtään sen parempi Puntalassakaan. Yhtyeen murjova yleissoundi kyllä miellyttää korvaa, mutta yletön efektien käyttö laulussa tökki ja pahasti, eikä biiseissäkään ollut oikeastaan juuri mitään innostavaa. Lisäksi bändin suosimat Kiss/black metal/juggalo-maskit toivat ikävästi hassutteluvibaa punttiin, mikä ei ihan noin primitiiviseen d-beatiin millään istu. Mutta mitä hassutteluun tulee, niin Valse Triste on joka kerta ollut vähintään hämmentävä (usealla eri tavalla), mutta enpä muista nähneeni bändiltä kovinkaan montaa keikkaa jota en jälkeenpäin muistaisi. Tämän muisti taatusti, kun kolmekymppisiään juhlistanut Valse Triste pisti puvut päälle ja veti hommat kunnolla överiksi. Myös rytmiryhmä Mäki-Turja/Liimakka bongattiin lavalta, mutta itseltäni jäi suurin osa keikasta näkemättä sellaisten juttujen takia, joita voidaan lukea jälkeenpäin kohulehdistä.

Valse Tristen jälkeen olikin sitten tauko, jonka jälkeen hurja Foreseen mylläsi pikkulavalla. Metallisempaa hardcorea ei ole Puntalassa pahemmin nähty, joten tässä kohtaa nostan hattua järjestäjille ohjelman monipuolistamisesta. En panisi lainkaan pahakseni jos Puntalassa nähtäisiin tämänkin tyylilajin bändejä myös tulevaisuudessa, sillä kyllä alan diggareita Puntalan kävijäjoukoista löytyy. Foreseenin jälkeen piti käväistä autolla, jonka takia FUK jäi katsomatta. Olin mielessäni lokeroinut FUK:n jälleen yhdeksi Puntalan kiintiöbrittipunkkibändiksi, mutta olisin ehkä jäänyt katsomaan keikan jos olisin tiennyt kokoonpanossa vaikuttavan entistiä Chaos UK -jäseniä. 

Civil Olydnadin sen sijaan kävin tsekkaamassa, vaikka en odottanut yrmyä peruscrustia enempää kun olin bändin seiskatuumaisen mitäänsanomattomat kansitaiteetkin nähnyt. Tokihan yhtyeen soundi sitten pohjasikin hardcoreen/crustiin, mutta siinä oli hämmentävän paljon myös trallpunk-vaikutetta. Kuulostaa ehkä hämmentävältä, mutta ainakin keikkaoloissa tuo sekoitus toimi. Tämä oli niinkin innostava keikka että allekirjoittanut kävi distroteltassa ostamassa mainitun seiskatuumaisen ja Asta Kaskin tuoreen ”Handet på hjärtän” -albumin siinä samalla. Harmi, että keikalta tuli kiire poistua sen hieman venyessä paljon kovempaa soittaneen Diskelmän päälle, jota menin sitten mäkeä alas väijymään. Hyväksi sekin tuli toki havaittua. Ahneus jäi tuossa raossa ikävästi väliinputoajan asemaan, kun straight edgen nimeen vannova Coke Bust oli sitten suurimpia yllättäjiä Puntalassa, jolta odottikin jotain kun sitä olivat tutut ja kylänmiehet kehuneet. Yhtye soitti yhden koko Puntalan intensiivisimmistä ja väkivaltaisimmista keikoista, ja sinetöi vaivaantumiseni sunnuntain päätösklubille, vaikken tiedä miten bändiä jaksaisi kotioloissa kuunnella. Keikoilla yhtye oli kuitenkin kalana vedessä, mutta toisaalta tämänkin keikan ajan mietin toistuvasti toimisiko Coke Bust paremmin pienellä klubilla. Seuraavana iltana totesin, että toimihan se.

Coke Bustin raivoisan voimaväkivallan jälkeen Lapinpolthajien punkimpi meno tuli sopivasti tasapainottamaan. Sitäkään ei tosin jatkunut mahdottoman kauaa, kun parikymppinen Agrotóxico jatkoi brasilialaisen hardcoren perinteitä valtaamalla päälavan, ja taisi setin loppuun tulla Olho Secoakin. Itseltäni tämä legenda on jäänyt tyystin tsekkaamatta ja pidin kyllä kovasti kuulemastani jopa levynoston verran, vaikkakin loppua kohden keikka alkoi puuduttamaan. ”Japanin Popedan” eli Clownin keikkaa seurasi myös ihan mielellään, ja kyllähän keikka oli varsin oli hyvä ja viihdyttävä, mutten omalla kohdallani laske tätä vetoa yhdeksi Puntalan kohokohdista. Jokin siinä vain töksähti, eikä se edes ollut yhtyeen teatraalinen imago. Kieltolakia en jaksanut sen pahemmin tässä kohtaa katsoa vaikka pimeys oli tehnyt tuttujen ihmisten bongailusta vähintäänkin haasteellista. Tosin liki kaikki lauantai-illan loppuvaiheen bändit tuntuivat yllättävän merkityksettömiltä, kun illan kruunasi se bändi jota olin tullut katsomaankin.

The Mobia kohtaan oli luonnollisesti järjettömät odotukset, varsinkin joidenkin Youtubessa katsottujen livepätkien perusteella, mutta ei The Mob sitten vastannut niihin odotuksiin… se ylitti ne. Ei mitään parempaa olisi The Mobilta voinut toivoakaan, kun soundit olivat kohdillaan, bändin keikkakunto oli kohdillaan ja varsinkin tunnelma oli kohdillaan. Ehkä ainoa rutinan aihe liittyy siihen, ettei The Mobilla ole kovinkaan kattavaa diskografiaa josta olisi vaivatta rakentanut edes alle tunnin kestävän setin. Biisit loppuivatkin kesken, jolloin pari ohjelmanumeroa soitettiin härskisti kahteen kertaan (setin päätteeksi Another Day, Another Death ja encorena Witch Hunt), mutta en tässä tilanteessa kyllä valittanut. Kokonaisuudessaan tämä keikka oli varmasti parhaimpia mitä olen Puntalassa koskaan todistanut. Ensi vuonna voitaisiin katsella sitten Zoundsia tai Rudimentary Peniä?

Yleisesti ottaen Puntalassa tuntui olevan edellisvuotta rauhallisempaa. Ihmiset tuntuivat muutenkin elävän nyt enemmän ihmisiksi, kun Mikon ei juuri tarvinnut simota lavalla väärin pysäköidyistä automobiileista tai niihin jätetyistä koirista. Ambulansseja tuntui ajavan alueella vähemmän kuin viime vuonna, tappeluja ei osunut omien silmien eteen eikä tölkkejä lentänyt lavalle samalla tahdilla kuin viime vuonna. Muistan nähneeni vain yhden tölkin lentäneen päälavalle Visions of Warin aikana. Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö niitä olisi lentänyt myöhemminkin ja etteikö väkivallan uhkaakin olisi esiintynyt, mutta yleisfiilis oli leppoisampi. Vilpittömät kiitokset menevät taas järjestäjille, jotka käyvät läpi kauhean ruljanssin vain sen takia että me muut matoset voimme valittaa ties mistä. Ohjelmasta en valita, vaan nostan jopa hattua viime vuotta monipuolisemmasta artistikattauksesta, vaikka toki joidenkin mielestä crustia on aina liikaa. Säänkin jumalat olivat suosiollisia ja jättivät vesisateet ja ukkoset vähemmälle, mitä nyt varsinkin lauantaina alkoi lämpötila olla jo liki tuskaisilla tasoilla. Tällehän järjestäjäporras ei toki voi mitään, mutta nestetankkauksesta olisi voitu muistutella hieman useammin, kun Puntalassa eivät aikuiset ihmiset pidä itsestään huolta, vaikka se ehkä hieman tätimäiseksi menisikin. No, joka tapauksessa joka vuosi Puntala tuntuu omalla kohdalla edellistä vuotta paremmilta kemuilta. Niin myös nytkin. Mahdollisesti paras Puntala tähän asti.

Töminä 2011

Töminä! Itselläni oli henkilökohtainen Ilosaarikokemus alkanut jo tätäkin aiemmin, edellisenä iltana kun tuli piipahdettua Kerubissa, alkuperäisessä Ilosaaressa sekä Wanhassa Jokelassa kuuntelemassa The B and the Bandin yllärikeikkaa (Jaakko & Jayn kaltainen akustista ja räyhäävää, punk-henkistä musiikkia soittava trio, mutta parempi) sekä virvokkeita nauttimassa. Tokihan Tuusniemen Petonipunkkikin olisi kiinnostanut, mutta enpä itse voi noille päällekkäisyyksille mitään. Koska viikonloppu tulisi kulumaan Joensuussa, oli omalla kohdallani itsestään selvää että Töminästä alettaisiin nyt rakentamaan perinnettä. Kovaakin kovempi esiintyjäkaarti varmisti sen, ettei Sulo-klubille ollut minulla mitään jakoa.

Toisin kuin viime vuonna (jolloin VR:n mokailujen takia missasin Civil Abusen kokonaan ja näin Death With a Daggerilta jopa yhden biisin) olin saapunut Joensuuhun jo edellisenä iltana, joten ei tarvinnut enää sen enempää kikkailla käytännön muodollisuuksien kanssa. Ensimmäisenä soitti orkesteri nimeltään Mastodontti. Jotenkin olin elänyt siinä käsityksessä, että bändi olisi soittanut enemmänkin 77-henkistä punk rockia, mutta aika helposti olen sitten näköjään harhaan johdatettavissa. Sitten muistin olevani yksi niistä harvoista onnekkaista, jotka saivat Street Rovers’ Union -splitin sijasta levyllisen SA-INTia, joten yhteinen taipaleeni Mastodonin kanssa on lähtenyt liikkeelle väärällä jalalla. Pitäisi varmaan tehdä jotain sen splitin suhteen.

Ills on sellainen bändi, josta hardcoren ystävät tuntuvat olleen tohkeissaan mutta joka itseltäni on mennyt kokonaan ohi. Ei tänä päivänä ihan kaikkea kiinnostavaa voi mitenkään saada heti käsiinsä. No, tutun näköisiä naamoja siellä lavalla oli ja bändin musiikki nyt ei kauheasti eronnut ukkojen muiden bändien (Lighthouse Project, Cold Inside) vastaavasta. En sano muuta kuin että Ills oli nyt ihan jees, mutta muodostan varsinaisen mielipiteeni bändistä vasta lisäkuuntelujen jälkeen. Yleislakko puolestaan soitti ihan perusvarman keikan, joka ei tarjonnut suuremmin yllätyksiä muttei kyllä pettymyksiäkään. Tämä oli kolmas kerta, kun ylipäätään näin bändin lauteilla mutta ensimmäinen uuden levyn julkaisemisen jälkeen. Ihan yhtä kova Yleislakko ei kyllä ollut kuin odotin sen olevan, mutta ehkäpä odotukset olivat taas korkealla? Hyvähän tämäkin keikka oli, mutta kiire tuntui hieman vaivaavan.

Ydinperhe nyt oli Ydinperhe. Bändi soittaa erityisen vihaisia keikkoja, ja arvaan myös laulajaa ärsyttäneen Sue-lavan ylimitoitettu koko ja etäisyys yleisöstä. Ydinperhe sopii paremmin pienien kusiluolien nurkkiin kuin festivaalilavoille, se nyt on selvä. Hemmo lähti siis lavalta lätkimään ja tekemään parempaa tuttavuutta joensuulaisyleisön kanssa, mutta järjestyksenvalvojat eivät taas olleet siitä erityisen mielissään. Sanoisin, että siinä oli aitoa kaaosta ja täydellistä järjestyssäännöistä piittaamattomuutta. Koko keikkaa en valitettavasti pystynyt nyt tällä kertaa katsomaan muun säätämisen (eli Yleislakon haastattelemisen) takia. Saavuin kuitenkin parahiksi näkemään Cigarette Crossfiren, joka taas oli niitä bändejä, joiden näkemistä olen odottanut hetken aikaa. Bändi on soittanut enimmäkseen pääkaupunkiseudulla ja ne loput mahdolliset keikat olen sitten sivuuttanut milloin ties mistäkin syystä. Se vuodenvaihteessa ilmaantunut seiskatuumainenkin on parantunut ajan saatossa. Olihan se nyt hyvä, vaikka tuttuja biisejä olivat vain ne kolme jo julkaistua kappaletta.

En nyt suoranaisesti sano että Käpykaarti oli omalla kohdallani illan odotetuin nimi, mutta se kuulosti jälleen hyvältä. En sano että punkin pitäisi olla poliittisia palopuheita pursuavaa paatosta, mutta kyllä jotain olennaista menetetään jos minkäänlaista kantaa ei uskalleta ottaa. Käpykaarti uskaltaa ja se onkin erittäin punk. Pisteet Käpykaartin jermuille, varsinkin Satrulle. Mies sai välispiikeillään varmasti monen sunnuntaipunkkarin höristelemään korviaan. Ehkä jopa koki jonkinlaisen valaistumisenkin tuona iltana, mutta tiedä häntä. Mutta yhtyeen LP on kova, joten käykääpä ostamassa. Tosin saksofonia toivoisin kuulevani vaan enemmän, oli kyseessä sitten keikat tai levytykset.

End Begins sai kunnian olla illan ainoa ns. hupparicorebändi ja illan ensimmäinen lahtelaisbändi, vaikkei yhdelläkään bändin jäsenellä hupparia ollut (ainakaan lavalla) eikä se nyt muutenkaan niin kauheasti Illsistä eronnut. Bändin soitto sujui ihan mukavasti, mutta ehkäpä se Metalliauringon veto oli kovempi välittömämmän vuorovaikutuksen vuoksi. Yksi biisihän oli kaiketi Celtic Frost -cover, mutta en itse ainakaan tunnistanut sitä. Joko bändi sai biisistään omannäköisensä tai sitten soitti sen niin huonosti, en tiedä. Sen toisen lahtelaisbändin Part Time Killerin olen puolestaan nähnyt ilmeisesti liiankin monta kertaa lyhyen ajan sisällä, kun keikan täydellinen missaaminen ei tuntunut missään. Olisin sen silti ehkä voinut katsoa, ellen olisi ollut kiireinen End Begins -nimisen veljessarjan kanssa puutaheinää höpöttäessä. Frankie the Damagen sentään pääsin katsomaan, ja pitää kyllä sanoa että bändi toimi paremmin kuin levyllä. ”Payback Time” on muuten ihan mainio levy, se mainittakoon. Typön perseestä en ehtinyt saada kunnollista kuvaa, kun mies kankkujaan esitteli haltioituneelle yleisölle.

Kieltolain piti esiintyä jo viime vuonna, mutta jostain syystä se keikka jäi soittamatta ja korvaajaksi taidettiin saada Selfish. Missään muuallakaan en ollut bändiä nähnyt, joten tätä vetoa oli odotettu. Hyvä ja intensiivinenhän se olikin, mutta myös tolkuttoman lyhyt. Kestikö se nyt sitten vartin? Väkevä päätös Töminälle siitä huolimatta, tai siitä johtuen. En kovin montaa kertaa poistunut tapahtuma-alueelta, joten siinä illan aikana kadulle oli syntynyt helvetin esikartano festarihassuttelijoineen ja satunnaisine teinijuoppoineen. Kunhan siitä esteradasta selvisi, oli hyvä päästä juomaan viiniä mukavan illan päätteeksi ja valmistautumaan varsinaiseen Ilosaareen. Tosin itseäni kiinnosti Töminä pääfestaria enemmän  jo lähtökohtaisesti, ja niinhän siinä kävi että Töminä asetti sellaiset puitteet että siitä olisi hyvänkin rokkifestarin pistää paremmaksi.

[flickrfeed photoset=72157627154420153]

Kieltolaki

Terve Häiris!!! Miten menee? Sulla on kuulemma naama paskana, mistäs tämä johtuu?

Ihan ok muuten mut tosiaan silmä mustana ja melkoinen kuhmu otsassa. Yks kaveri päätti kossupäissään kokeilla painitaitojaan multa kysymättä… Pää edellä asfalttiin ja nyt sitten imitoidaan pandaa jonkun aikaa.

Kieltolaki avasi pelin kasetti-demolla, sitten tuli single, sitten 7″ep, joten lienee loogista että seuraava julkaisunne on 12″… Kerrohan tästä, montako biisiä levylle tulee, minkä nimisiä, mistä kertovat, tuleeko levylle kovereita jne… Minkäslaiset fillikset itselläsi on levystä, oletko kaikinpuolin tyytyväinen?!

Tosi hyvät fiilikset! Kyllähän sitä oman soiton heikkouksia joutuu välillä kärvistelemään mutta yleisesti ottaen tosi onnistunut nauhoitus! Nyt sitten toivotaan että homma toimii vinyylilläkin. 15 omaa biisiä mm. Massahypnoosi (eli lp:n nimibiisi), Korruption kaupunki, Ikuinen kesä kaikille, Pahoinvointiyhteiskunta jne. Nimistä voinee päätellä, ettei tätä levyä välttämättä kannata omaperäisen ja mieliä avartavan punk-lyriikan vuoksi hommata. Mut hyvän perus-suomi hardcoren ystäville voin suositella varauksetta, hah!

Tämä tuleva lp taitaa olla ensimmäinen levynne uuden basistinne Sakun kanssa. Minkä takia vanha basistinne Jussi lopetti?! Kasvoiko aikuiseks, rupesko systeemin orjaks?!?

Joo Saku on ollut nyt noin puolitoista vuotta mukana ja hyvin on homma toiminut! Jussi lopetti ihan omalla päätöksellään. Kai se vaan kypsyi yleisesti bändi-toimintaan ja meidän naamojen katselemiseen viikottain. Onhan noi keikkareissut tällä bändillä ollut välillä hieman raskaita…Joo, mut sama mies se on edelleen, ei mitään kaunoja.

Levyn julkaisee Tragedy-Yannickin lafka Feral Ward näillä näkymin tammikuussa?! Mitenkäs olette hänen lafkalleen päätynyt!? Miten yhteistyö on sujunut tähän asti?! Fearl Ward on myös käsittääkseni julkaisemassa Selfishin ja Kylmän sodan uusia täyspitkiä, haluatko kommentoida noita levyjä jotenkin?!

No siis Yannick on vanha tuttu ja ollaan ennenkin oltu yhteistyössä Selfishin ja Tragedyn kautta. Jotain yleistä kirjoiteltiin ja Yannick kyseli että tiedätkö tällaisen Kieltolaki-bändin, mikä teki nuo kaksi vitun kovaa seiskaa? Siitä se sit lähti, Yannick sanoi tekevänsä lp:n nopeammin kun ehditte sanoa svart parad. No ei tämä projekti sitten ihan vaikeuksitta sujunut mm. meikäläinen joutui leikkaukseen pari kertaa, mutta nyt ollaan siinä vaiheessa että tänään viestitettiin test-pressien olevan valmiita ja kuulostavan hyvältä! Yhteistyö on sujunut aivan mainiosti, studiotkin maksettiin tyylillä ”olkaa niin kauan, että varmasti kuulostaa vitun hyvältä ja ollaan kaikki tyytyväisiä”.
Selfishin ”Life Has No Vacant Time” lp nauhoitettiin puolitoista vuotta sitten… Itse ollaan sitä munittu, mutta nyt ne kaikki kamat on siellä Portlandissa… Toivottavasti tulee pian ulos. Samoin Kylmä sota ”10 Tracks” 12″ on meidän puolesta valmis.

Onko Kieltolailla nyt suunnitelmissa ulkomaiden kiertäminen, kun levykin tulee Feral Wardin toimesta?! Ainakin kyseisen lafkan näkyvyys lienee eri luokkaa ulkomailla kuin edelliset levyt julkaisseiden pienempien lafkojen (Moo Cow ja Combat Rock)… Onko Kieltolailla ollut tähän mennessä kysyntää ulkomailla/ulkomaille?!

Ei ole mitään suurempia suunnitelmia. Puhetta on ollut 3-4 keikan pidennetystä viikonlopusta Keski- tai Itä-Euroopassa… ”joskus keväällä”. Katsotaan tapahtuuko mitään. Itseäni ei edes mitkään pitkät kiertueet tällä hetkellä kiinnosta . Kyllä Yannick tietenkin ehdotteli, että levyn jälkeen kiertue sinne mutta katsotaan nyt rauhassa tilanne.

Kieltolain vaikutteet tulevat käsittääkseni melko pitkälle vanhasta suomi 82/83 hardcoresta, joten pakko kysyä oma suomi hc top10-listasi, perusteluineen?! Minkä verran sillä on ollut vaikutusta sinun hardcorepunk-innostuksesi kanssa että enosi Sauke lauloi Propagandallekin levyttäneessä Vaurio-orkesterissa!?

Joo, aika pitkälti suomi hardcoresta innoitus on haettu ja tietenkin Discharge, Crucifix, Disorder jne. linjoilta. Ei me olla koskaan edes kuviteltu tekevämme mitään uutta tai omaperäistä, kunhan paiskotaan musaa mistä itse tykätään. Tottakai Sauke vaikutti helvetisti mun meininkeihin. Rip. Sieltä ne ensimmäiset ”oikeat” punk levyt tuli kakarana lainattua… Riistetyt – Skitsofrenia, Kaaos – Ristiinnaulittu, Vaurio tietenkin ja Dischargea (eka kuulemani Discharge oli muuten Warning 12″ ja ihmettelin että ”what’s the big deal”). Paskat jaksa mitään top-listaa tehdä just nyt, mut onhan Suomessa tehty paljon piinkovia klassikoita niinku Varaus, Riistetyt, Destrucktions, Kolmas päivä, Mellakka, Kansan uutiset jne… Lista jatkuisi helvetin pitkälle!

Varaus on kyllä aivan vitun kova!!! Tullapa niiltä joku repress lp ja sassiin!!! Pakko kehaista tähän väliin jätkää muuten sen verran, että mielestäni olet yksi suomen kovimmista hardcore-halonhakkaajista, joten kerrohan meille ketkä on sellaisia hardcore-punk-rumpaleita, ja miksi?!

Hah, tattista vaan! Vanhemmista bändeistä tulee ekana mieleen Kaaos-Poko, Rattus-Vellu ja Mellakka-Jappe. Ja Stydy tietenkin! Ulkolaisista sanotaan vaikka Jerry’s Kids/Gang Greenin Brian Betzger ja Jallo – No Security/Totalitär. Omaan soittoon vaikutti varmaan eniten Lutakossa ’93 (?) Nähty Uutuus/Selfish keikka, eli Otto täytyy mainita! Ja tietysti jokaisen rumpalin pitäisi ottaa mallia Kirous/Kyklooppien sukupuuton Jonnesta miten soitetaan vihalla ja 100-prosenttisesti kaiken antaen!

Heh, tai 215% Jonnen tapauksessa… Kauko nyt on klassikko jätkä muutenkin, muistan kun se lähetti mulle joskus muuttokortin ja laittoi nimeksi ”A. Histus” niin ei silti tarvinnut kauaa miettiä, että keneltä se kortti oli tullut & kukakohan nyt on muuttanut… Noista ”mentaalisista turbulensseista” puheenollen, luin tässä just matkalla duuniin uutta Maximum Rock’n’Rollia, ja siellä oli juttua 9 Shocks Terrorin kitaristista, joka hyppäsi junan alle & totta kai nirrihän siinä meni… Samoin tässä jännitellään kaverin kohtaloa joka katosi viime viikonloppuna, että mistä mahtaa mies löytyä, eipä tässä hirveästi jaksa optimistinen asian tiimoilta olla… Eli kysymys kuuluukin, että onko sulla mitään näkemystä että miksi me punkrokkarit ollaan niin sekavaa/hullua/masentunutta porukkaa, että pitää jollei nyt köyttä rasvaamassa niin ainakin jollain lääkityksellä tai vitunmoisessa kännissä että tätä elämää kestää?!

Vaikea kysymys! Ehkä punk-skeneen ajautuu enemmän tällaista yhteiskunnan ”misfits” porukkaa ketkä ei sopeudu/ei halua sopeutua nyky-yhteiskunnan ”voita tai kuole” meininkiin. Harvemmin sitä esim. keikalla joutuu selittämään miksi ei oo töissä, opinnot jäi kesken tai miksi oot dokannut kolme viikkoa putkeen, mut maanantaina ne laskut pitäis kuitenkin maksaa! Ja eihän ”ei toivoa, ei tulevaisuutta” ajattelu ja älytön päihteiden käyttö mitenkään auta asiaa. Mut eiköhän nämä samat ongelmat päde muuallakin yhteiskunnassa, suomalaiset tuntuu olevan helvetin sekaista kansaa tällä hetkellä.

Kieltolaista puhuttaessa tulee syystäkin esille vanhat hardcore-legendat, mutta onko hardcoren kentällä mitään sellaisia uusia bändejä joille voisit antaa varauksettomat hyväksyntäsi/suosittelusi, muita kuin jätkän omat bändit, heh!!!

Niinku levyttämättömiä bändejä? Rampage on kova mutta valitettavasti taitaa olla hajonnut jo. White Tears, Armless Children, Anti-Kontrol. Noi nyt tuli ekana mieleen. Viimeiset sekunnit oli yhden biisin perusteella lupaava.

Heh, next generation of 1982!!! Viime kesänä tuli nähtyä pariin otteeseen Terveet kädet livenä, ja täytyy sanoa, että vaikka läjä täytti juuri 50 vuotta, potki noi keikat musta paskat pellolle joka kerta… Aiotko itse soittaa hardcorea vielä 50-vuotiaana jos henki pihisee, vai oletko asettanut itsellesi jonkun eläkeiän, milloin hommat loppuu!?

Jos henki vielä pihisee ja ollaan edes suurinpiirtein järjissään, niin miksei? On tässä jo 17 vuotta sitä touhuttu niin miksei toinenkin mokoma, on tämä kuitenkin jo elämäntapa. Ei ehkä niin terveellinen mutta kuitenkin!

Joo, ja meikä huutaa hampaattomal suulla hävyttömyyksiä takarivistä rullatuolis istuen!!! Tää haastattelu on nyt ns. paketis joten mainostappas loppuun tulevaa TVO:n levynjulkaisukeikkaa!!! Kiitti vitusti haastattelusta, Häiris!!!

Kiitos itselles! Ostakaa vinyyli ja tulkaa 23.1. Turun TVO:lle Kieltolaki, Maho Neitsyt, Forca Macabra ja Yleislakko keikalle!!!

Kieltolaki lavalla myös tulevana viikonloppuna Helsingin Gloriassa järjestettävillä Helsinki Punk Festeillä.

www.myspace.com/kieltolaki

Eri esittäjiä – Propaganda is Hippies

Ottakaapa oppia kuinka kokoelmalevy tehdään! Faktahan on se, ettei kukaan jaksa kuunnella niitä kokoelmia, jossa on kolkyt biisiä ja yksi per bändi. Periaattessa nämä olisi voinut julkaista myös erillisinä seiskoina, mutta silloin ne olisi pitänyt ostella erikseen ja kaikkea muuta hankalaa. Eli seitsemän bändiä jotka paiskoo Suomipunkkia. Eikä muuten tee sitä lainkaan hunommin.

Kieltolain nyt luulisi olevan tuttu tapaus kaikille niin sinulle kuin hänelle. Joltai demolta on biisit vinyylille otettu ja sinnehän ne kuuluvat. Vihaista ja armotonta, sellaista niinkuin pitääkin.

Viimeinen Kolonna ei ihan heti kolahtanut, mutta ajan kanssa aatokset muuttuivat. Terveet Kädet tuli mieleen laulajan samettisen äänen vuoksi, mutta musiikillinen linjaus ei taida ihan yhtä hätäistä olla. Ei tämä tietenkään niin hyvää ole kuin TK, mutta etenkin ”Direktiivit” ja ”Seuraa” ovat meneviä ralleja. Joskus tarttui korvaan tarina kuinka joku Tragedyn tyyppi vaihtoi oman paitansa VK:n paitaan.

Ja sitten Väärinkäsitys. Tässä yhteydessä lienee aiheellista kertoa kaunis tarina kuinka yhtyeen laulaja myi heidän live-tallenteensa ”Hankasalmi Haisee” cd-r:n jollain keikalla meikäteinille vuonna 2000. Siitä lähtien olen Käsityksestä pitänyt ja pidän yhä. Kappaleet ovat Musta Maa-cdr:ltä, jokunen on tosin jätetty pois. Mutta parhaimmat ovat tässä ja se on hyvä. Savolaisuus paistaa hyvällä tavalla tästä yhtyeestä. Kai Hankasalmi on Savoa?

Totuus jäi tästä tarjonnasta vähiten mieleen, vaikka ihan menevää suomihossea hekin. Ei mitään vikaa, mutta ei oikein erotu. Hyvin silti menee muitten mukana.

Sotatilalle kävi kuten VK:lle, ensin en lämmennyt, mutta sitten huomasin pitäväni. Tyyliä en edes kerro, saatte arvata. Jännäksi yhtyeen tekee sen Itävalta-kytkökset, tosin ymmärtääkseni 50% jäsenistöstä on härmäläisiä. Jukkelin äänestä tulee Laman Epe mieleen ja sehän on mukavaa. ”Vapaa maa” jäi omista mieleen parempana ja Mellakka-koverit vedetään mielestäni alkuperäisiä paremmin. Anteeksi puritaanit, mutta näin se vain taisi mennä.

Omaisuusvahingossa haisee eniten vanhan hyvän koulun jenkkihc, mutta tietysti perinnetietoisilla linjoilla mennään. Vähän kehno miksaus ei tee oikeutta hyville kappaleille. Kohkauksen vastapainona välillä painetaan jarruakin joka tuo mukavaa vaihtelua. Silti Omarit ovat keikoilla parhaimmillaan, yhtyeen energisyys ei välity niin mallikkaasti näin stereoiden välityksellä.

Yhteiskunnan ystävät? tiivistääkin sopivasti missä mennään avausraidallaan ”Kasikaks”. Kaaosta soimaan, kiljua juomaan. Jotkut asiat ei muutu ja hyvä niin. Hyvältä kuulosti YY?:kin, etenkin ”Suuret johtajat” pisti nyökkäilemään hyväksyvästi.

Kansitaide on myös tyylikkäintä vähään aikaan, samoin esittelyteksti huvitti ylilauseineen. Tuli eräs postimyyntifirma mieleen, joka tuskin oli sattumaa. Jos perinnetietoinen finskicore kiinnostaa, niin tällä ei pelaa korttejaan väärin.

Kieltolaki – S/t

Eikö sitä viinaa saa Turussa vieläkään? Eli kieltolaki senkun porskuttaa, tällä kertaa käsittelyssä on jousikvarteton (kuus miestä) kolmen biisin seiska amerikkalaisen DIY-lafkan julkaisemana. Soundillisesti pätevän kuuloinen 82-pläjäys, jossa raivoa riittää ja vauhtia piisaa, sitä siis saa mitä tilaa, konstailematonta kantaaottavaa punkkia.

Tavallaan loistavaan konseptiin olisin kaivannut kuitenkin muutamaa seikkaa:
1) Enemmän biisejä, sillä kolmen kappaleen seiskaa on vittumaista kuunnella!
2) Levyltä jäi mielestäni puuttumaan se provokatiivinen asenne, mihin olin tykästynyt bändin demolla ja keikoilla. Eli lisää räkää naamalle!
3) Kiitoslista missä on minun nimeni, puuttui täysin!

Eipä silti, vahva seiska perus vanhankoulun hardcorepunkin ystäviltä sen ystäville, ei yllätyksiä mutta miksi pitäiskään? Mukava tuulahdus tämän metalcoreilun ja kornin tunteilun aikakautena. Suosittelen!

Kieltolaki

Perinteisempää hardcore-linjaa edustava turkulainen Kieltolaki ei sanomisiaan säästele. Lähes unohduksiin joutunut haastis on viime vuoden lokakuulta, mutta ajanee asiansa näin jälkijunassakin. Kysymyksiin vastaili Juke ja Julle.

Kertokaapas nyt samperin retkuille keitä te ootte ja miksi kieltolaki on olemassa?

Kieltolaki on yhtä kuin Julle-basso, Juke-huuto, Jari-Pekka-kitara&taustat sekä Hane-rummut. Kieltolain olemassaoloon on olemassa selvät syyt – suomalaisen hardcore-musiikin degeneroituminen, melodisen punkrockin valta-asema Suomen scenessä sekä vanhojen miesten tarve päästä ilmaisemaan omaa turhautuneisuuttaan.

Onkos tommonen 82-kaman soittaminen tietoinen valinta ja kenen idea vai olikos se niin sanottu onnellinen vahinko?

Tyylilaji oli luonnollisesti tietoinen valinta, eri asia on onko tämä sitten puritaanista ’82-hardcorea. Selvää on, että jos hardcorea soitetaan, niin vaikutteet ja esikuvat ovat 80-luvun alkupuolelta EIKÄ 90-luvun metallinen wannabehardcore. Idea tuli alun perin Jari-Pekalta (kitaristi), joka oli tehnyt biisejä pöytälaatikkoon ja halusi perustaa suomalaista hardcore/punk-perinnettä kunnioittavan yhtyeen. Eli vahingosta ei voida puhua tässä yhteydessä.

Sanoituksenne ovat aikas kärjistäviä ja provosoivia. Onko se tarkoituksellista eli yritättekö herättää ärsyttämällä keskustelua vai onko tässä mitään suurempaa takana?

Miten niin kärjistäviä…?! Provokaatiohan on olennainen osa hardcorea, mikään ei saa olla liian pyhää. Luonnollisesti tämä oli tarkoituksellista. Sanoitukset pyritään pitämään mahdollisimman simppeleinä, jotta tyhmempikin Chambersin lukija ne voisi sisäistää. Punkkarithan eivät tunnetusti ole mitään järjen jättiläisiä. Mitään suurempaa agendaa ei sanoitusten takana ole. Parempi saada edes negatiivista palautetta kuin olla saamatta palautetta ollenkaan.

Kun ette ole kuitenkaan ihan perusräkäpunkkeja ja muutenkin on huomattavissa orastavaa suoraselkäisyyttä, niin onkos tästä tullut mitään palautetta punkkareilta, koska soitatte kuitenkin tommosta räkäsempää punkkia, ja vielä pirun hyvin..?

Mistäs sinä sen tiedät…?! No, ei olla mitään crusteja tosiaankaan ja käytämme mielellään myös puhtaita ja ehjiä vaatteita. Palautetta ei ole juuri tullut, koska olemme soittaneet vasta yhden keikan, joka sekin oli suuntautunut varsinaisen kohderyhmän ulkopuolelle. Demosta tosin on palautetta saatu ja se on ollut yllättävänkin positiivissävytteistä. Harvoin nyt tutuilta rehellistä palautetta saakaan. Pirun hyvin soitetaan, ihan varmaan joo. No, bändissä on muutama ”oikeahko” muusikkokin ja siitä pienoinen tyylirikko.

Mistä kertoo sikapaskahuora ja yleensäkin teijän sanotukset?

”Sikapaskahuora” kertoo basistin entisestä naisystävästä ja yleensäkin petollisista naissukupuolen edustajista. Sanoitukset kertovat lähinnä ahdistuksesta, masennuksesta sekä yhteiskunnan epäkohdista ja henkilökohtaisista ongelmista. Sanoituksemme ovat hyvin negatiivisia, koska ei tässä maailmassa ole juurikaan syitä iloon ja onnellisuuteen. Ei toivoa, ei tulevaisuutta.

Millon on tulossa julkaisuja ja kiertuetta?

Demolta tulee kolme biisiä Fight Recordsin kokoelmalle, joka ilmestynee alkuvuodesta 2006. Mistään muusta ei ole ollut puhetta, uusia biisejä tehdään koko ajan ja toivottavasti joku niitä jossain vaiheessa julkaiseekin. Keikkoja on tulossa loppuvuodesta Tampereella Vastavirta-klubilla, Turussa TVO:lla ja Helsingissä Sekakäyttö-rockissa. Kunhan olemme saaneet hieman nimeä bändille, niin olisihan se hyvä, jos kutsuja tulisi myös muihinkin kaupunkeihin.

Mikä mahtaa olla in ja miksi?

Melodinen punkrock vaikuttaa olevan ”IN” ja ainoastaan herra tietää miksi.

Onko poliittinen sanoma punkbändillä tärkeä ja miksi ei/on? miten ihmiset Turussa ja muualla on ottanut kieltolain vastaan eli millasta palautetta on tullut?

Tämä kysymys varmasti jakaa mielipiteet bändimme sisällä. Bändillämme ei ole yhteistä poliittista näkökantaa tai sanomaa. Yleisellä tasolla on hyvä jos bändillä on sanoma, ei sen välttämättä tarvitse olla poliittinen – onhan järkevämpää laulaa oikeista asioista ennemmin kuin velhoista ja demoneista. Kyllähän tutut tykkää, niin kuin aikaisemmin todettiin, mutta varsinainen palaute on ollut vähäistä. Tähän jo oikeastaan vastattiin aikaisemmin.

Loppuun saa puhua mitä sylvi suuhun tuo…

Ostakaa demoa ja pyytäkää keikoille – kontakti: kieltolaki@hotmail.com. Ei kai muuta. Skeneilijät voi painua vittuun..!

Kieltolaki – Demo 8/05

Turussa ei myydä enää viinaa, siellä on kieltolaki. Eivaineskaa… Kyseessä nyt on vain Turuust tuleva punk-orkesteri, joka eräänä sumuisena Torvi-iltana lähestyi minua demonsa kanssa ja pyysi arvioimaan Samperiin. No, minähän suostuin.

Kun biisien nimiä katseli, niin sitä alkoi väkisinkin miettimään että mihinköhän sitä on taas lupautunut. Kappaleet kantoivat sellaisia nimiä kuten Sikapaskahuora, Pedofiilielukka, Psyyke palasina ja Pätkätyöhelvetti. Ennakkoluulot sikseen ja levyä soittimeen. Ja kah, yllätys oli melkoinen. Musiikillisesti ’82 hardcorepunkkia hyvin soitettuna ja vitun tiukalla meinigillä. Biisit kulkee eteenpäin kuin V8-bemari ja ovat rujoudessaan oikein rätväkkää kuunneltavaa. Jonkin verran tuonne japsicoren suuntaan tässä kumarrellaan, ainakin noissa kitarafiilistelyissä, mikä ei sinänsä ole yhtään huono juttu, vaan se tuo demolle mukavaa nyanssia. Helppo olisi tuutata pelkkää paahtoa ja hakata päätä seinään, mutta juurikin nämä kitarasoolon tyngät saavat Kieltolain erottumaan edukseen muista alan tamppaajista.

Väkevä avaus Turkkusen pojilta. Odotamme innolla keikkoja ja virallista julkaisua, tästä on hyvä jatkaa.