Avainsana-arkisto: Jukka Takalo

Akustista tunnelmointia ja ränttätänttää Porissa

Taas kaipasi lauantai-ilta hieman viihdettä, joten lähdin Jaakko & Jayn takia menomestoille Porin Monttuun. Tuon sekopallokaksikon edellisestä näkemisestä kun oli kulunut aivan liikaa aikaa. Uuden soololevynsä julkaissut ex-Aknestik-dude Jukka Takalo nyt tuli siinä bonuksena. En tuntenut miehen soolotuotantoa lainkaan ja Aknestikiltakin tiesin vain sen Suomirokkia-hittibiisin. Tai no, onhan Takalolla mielenkiintoinen pikkuhitti Jokainen on vähän homo.

Arvelen Takalon keikan alussa paikalla olleen porukkaa noin parikymmentä henkeä, joista puolet istui turvallisesti pöydissä seurustelemassa keskenään. Lavan eteen ei uskaltautunut kukaan, mutta Takalo ei pelästynyt siitä. Tuolle merten kiharapäälle taisi olla aivan sama, oliko keikkaa seuraamassa kymmenen vai sata henkeä, sillä vähäinen osallistujamäärä ei vaikuttanut tämän esiintymiseen mitenkään. Takalo otti jutustellen rohkeasti kontaktia yleisöön, vaikka uskon Jokainen on vähän homo -biisiin kuuluneiden homo-huudatusten saaneen kannatusta ihan vain siksikin, että nyt sitä sai (ja oikeastaan pitikin) huutaa ihan luvan kanssa. Erikoisin veto taisi olla kappale, jossa oli lainattu sekä Palefacea että Juha Vainiota. Takalo unohti pari kertaa biisistään sanatkin, muttei antanut sen häiritä.

Tunnelma oli välitön ja rento, vaikka Takalon esittämät biisit eivät suoranaisesti suurta vaikutusta tehneetkään. Käkkäräpään setti vaan oli liian pitkä, sillä tunti oli jo ihan liikaa. Tämmöisellä ”mies ja kitara” -asetelmalla soitetuilla keikoilla on taipumusta toistaa itseään, ja harvoin moisella konseptilla jaksaa mitään keikkaa katsoa 45 minuuttia enempää. Takalon keikan loppuun mennessä porukkaa oli valunut paikalle enemmänkin.

Illan pääbändi ilmoitti suoraan, että se aikoo romuttaa Takalon luoman herkän tunnelman. Kovin kauaa ei mennytkään, kun akustinen kitara alkoi rämisemään ja virveli paukkumaan. Kyseessä olevan Jaakko & Jayn olin nähnyt pari vuotta aiemmin Damn Seagullsin lämppärinä Hämeenlinnan Suistossa. Silloin ei kukaan tuntunut tietäneen tuosta duosta juuri mitään, eikä varsinkaan hämeenlinnalaisyleisö tiennyt miten kaksikon mölyämiseen tulisi suhtautua. Nyt yllätysmomentti oli kadonnut, joten osasin varautua siihen mitä tuleman pitää. Duo keikkailee ahkerasti, mutta aina bändin tullessa Poriin keikalle olen sitten joutunut jättämään kyseiset esiintymiset väliin ties mistä syistä.

Kahden vuoden aikana Jaakko & Jay on parantunut lava-aktina melkoisesti. Energia ja sähäkkyys ovat tallella, eikä keikkailukokemus ole ainakaan vähentänyt kaksikon intoa panostaa lavaesiintymiseensä täydellä sydämellä. Hiki virtasi, kitara rämisi ja rumpu paukkui, mutta biisejähän nyt en meinannut erottaa toisistaan. Ei sillä, että olisin niitä koskaan erityisen hyvin edes tuntenut, mutta sehän ei tainnut olla edes pääasia. Tärkeintä oli, että porukka päätyi pomppimaan noiden kahden hullun kanssa ja selkeästi hauskaa pitämään.

Ja niin, otin parit kuvatkin.