Avainsana-arkisto: Jon Oliva

Savatage – Hall of the Mountain King

Savatage ei tunnu istuvan sillä valtaistuimella, millä sen kaiken oikeuden mukaan pitäisi persaustaan lepuuttaa. Nykyään epämääräisellä tauolla oleva floridalaisbändi ei koskaan päässyt täysin yli kitaristi Criss Olivan kuolemasta, mutta vuonna 1987 tuo tragedia oli vielä vasta kaukana edessä. ”Hall of the Mountain King” julkaistiin syksyllä 1987, jolloin Savatage eli uransa murroskautta. Se oli tehnyt pari levyllistä laatuheviä, mutta lähtenyt kolmannella albumillaan ”Fight for the Rock” hakemaan kaupallisempia sävyjä. Eihän sekään sitten sujunut kuin Strömsössä, joten Savatage pyrki tekemään ”Hall of the Mountain Kingillä” korjausliikettä. Siinä se onnistuikin ja kehittyi siinä sivussa. Jo seuraava albumi ”Gutter Ballet” oli edeltäjiään reilusti eeppisempi, vieden Savatagea kunnianhimoisemmille tasoille. Silloin Savatagen soundiin alettiin ymppäämään pianojakin, mutta ”Hall of the Mountain King” on maanläheisempi annos tyylipuhdasta heavy metallia.

Rytmiryhmän saavutuksia yhtään väheksymättä on todettava erityisesti Olivan veljesten olleen liekeissä. Jon Oliva kiljuu, karjuu ja puhisee siihen malliin, että suurempikin korttitalopalatsi romahtaa. Samalla pikkuveli Criss Oliva lempii ja rankaisee kitaraansa, saavuttaen erään Dave Mustainenkin rispektit. Mutta vaikka molemmat Olivat vievät suorituksensa välillä hieman ylikin, pysyy ”Hall of the Mountain King” kuitenkin maanläheisenä albumina, joka on samalla sekä helposti sisäistettävä että alati uusia elämyksiä tarjoileva. Albumillahan ei ole ensimmäistäkään huonoa kappaletta, kaiken muun hyvän lisäksi. Harmi, ettei Savatage tehnyt toista samanlaista satsia, mutta eipä bändi huonoja levyjä tehnyt ”Hall of the Mountain Kingin” jälkeenkään.

Varsinkin näin joulun alla on hyvä muistuttaa ihmisiä miellyttävien joululahjojen hankkimisesta tärkeille kokemilleen ihmisille, varsinkin kun siitä on tehty hieman helpompaa. Tähän reissueen on kylläkin isketty suhteellisen joutavaa akustista versiota parista Savatagen biisistä, jotka eivät edes olleet ”Hall of the Mountain Kingillä”. Jos tätä revjyytä puolestaan lukee joku sukulaiseni, niin arvostaisin ”Hall of the Mountain Kingin” vinyyliversiota Marimekon serviettejä enemmän.