Avainsana-arkisto: Joel Grind

Joel Grind – The Yellowgoat Sessions

Muinainen vuohi on keltainen, ja se on ollut sellainen jo Bathoryn ajoista, ja kyseisen yhtyeen ensilevytyksen maisemissa herra Joel Grindkin on tällä kertaa, kuten myös Venomin alkupään levytysten. Toxic Holocaustista ja ties mistä yhden miehen projekteista paremmin tunnettu Grind on Yellowgoat-projektinsa kanssa vähän rupisempiin maisemiin palvomaan vanhaa kehnoa.

Yellowgoatilla on tarjottavanaan reipasta mutta kompromissitonta laukkakomppithrashia maneerein, joita on Grindilta totuttu jopa kuulemaankin. Riffit ovat kuin Toxic Holocaustin laarista ja Grind sylkee herjaavia lauseita suustaan samankaltaisella rytmillä kuin pääbändinsä kanssa, eli mitään sen isompaa pesäeroa Grind ei tee edes omiin bändeihinsä, käytännössä Yellowgoat on Toxic Holocaust tekemässä Bathory- ja Hellhammer-pastisseja. Ei susi karvoistaan pääse, mutta tällä sudella on takkuja turkissa. Yellowgoat on nyky-TH:ta rutkasti raaempi ja rosoisempi, ollen jonkinlaista paluuta niihin aikoihin kun Toxic Holocaust teki lähinnä vain demoja.

”The Yellowgoat Sessions” on sikäli tyypillinen Grind-levy, että se toistaa itseään ja pitkien (25 minuuttia!) levytysten kanssa Grind on yleensä pulassa, heikoimpina hetkinä Yellowgoat jää jälleen yhdeksi Grindin projektibändiksi. Toisaalta tällä levyllä on joitakin hysteerisen kovia biisejä – kuten Cross Damnation – ja onhan vuohi nyt muutenkin siisti eläin.

Toxic Holocaust Nosturissa

Mikäli torstaina Nosturiin saapuneista kourallisesta faneja voi jotain päätellä, ei portlandilainen, Joel Grindiin henkilöityvä Toxic Holocaust ole ainakaan Suomessa pystynyt hyödyntämään uusthrash-buumia Municipal Wasten tavoin, vaikka sitä jo vuodesta 1999 toimineena voidaan pitää jonkinlaisena alan pioneeria. Mutta niinhän se menee, suunnannäyttäjät jäävät usein vaille suurempaa sukseeta raivatessaan tietä perässähiihtäjille.

Eipä sillä, vähälukuinen yleisö oli sitäkin innokkaampi, minkä sai jo jälkimmäisenä lämppärinä (ensimmäisen suomalais-ruotsalaisen Tinnerin missasin silkaa laiskuuttani) toiminut Axegressor huomata. Biiseistä ei kyllä ollut mitään hajua, mutta bändiin saatiin ihan kohtalainen ensikosketus.

Livenä triona operoiva Toxic Holocaust aloitti settinsä ilman sen kummempia krumeluureja, ei muuta kuin rässiä pöytään. Niiden ilmeisimpien Bay Area -vaikutteiden lisäksi yhtyee musiikissa on kuultavissa paljon myös vanhaa Sepulturaa ja punkimpaa crossover-thrashia tyyliin Discharge, ikävä kyllä laiskahko esiintyminen ei tehnyt oikeutta tälle mielenkiintoiselle yhdistelmälle. Siinä mielessä noin puoleen tuntiin jäänyt show oli sopivan mittainen. Tiedä sitten onko yhtyeellä yleensä tapana vetää keikat pikavauhtia pakettiin, vai sekoittiko bändin pasmat lavan vallannut nuoriso, uskoisin kuitenkin, että bändin faneille rutiinomainen esitys oli pienoinen pettymys.