Avainsana-arkisto: Jaakko & Jay

Disco Ensemble Finlandia-klubilla

”Ennen oli miehet rautaa ja laivat puuta, nyt miehet ovat tyttöjä ja Sibeliustalo puuta”, ajattelin kun kävelin synkkänä perjantai-iltana kohti tuota suomalaisen puuarkkitehtuurin lippulaivaa, joka myös Sibbetalona tunnetaan. Vesijärven rannat oli vallattu mahdollisimman pieniin ja tiukkoihin indie-univormuihin sonnustautuneiden teinien toimesta, ja yli kaksikymppisten löytäminen tuosta teinimassasta osoittautui yllättävänkin problemaattiseksi. Tuntuikin siltä, että setä oli väärässä paikassa, kun siinä useamman kymmenentuhatta euroa maksaneen taksikatoksen suojissa nautiskelin hytisten viimeistä Karhuani ja katselin kuinka myrskyävä syystuuli piiskasi paljaita selkiä ja jäätävä sade vihmoi lapsosten meikattuja kasvoja. Taidan tosiaan tulla vanhaksi, kun huomio kiinnittyy perseen sijaan siihen, että miten lämpimästi se perse on puettu.

Syy siihen miksi iltapuvut ja Porschen katumaasturit olivat vaihtuneet emo-sotisoviin ja moposkoottereihin piili siinä, että Disco Ensemble, tuo Fullsteam Recordsin ja samalla koko Suomen indie-kentän suurin toivo oli esiintyvä hetkenä minä hyvänsä Sibelius-talon Finlandia-klubilla (ihanan isänmaallista).

Just sillään Fullsteamille signattu folk-punk-duo, Jaakko & Jay, oli juuri saanut lavanlämmitystehtävänsä suoritettua kun nousimme Finlandia-klubin rappusia, joten kaksikon performanssista olen jäävi sanomaan yhtään mitään. Joku sanoi, että oli hyvä, joku toinen jotain muuta, mutta kaikki keskustelukumppanini olivat yhtä mieltä siitä, että DE:n kanssa muualla Suomessa kiertävä I Walk the Line olisi ollut huomattavasti mielenkiitoisempi avausakti kuin J&J.

Nimilistasekoilun ja oluenostoreissun jälkeen oli aika tutustua ympäristöön, sillä en ollut ikinä Finlandia-klubilla visiteerannut. Tosin jos miljöö – esiintymislava mukaanlukien – muistuttaa Karhulan lukion voimistelusalia vuodelta 1993, niin mitään kovin runollista ei siitä voi kirjoittaa: ”Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, älä sano mitään”, muistuttaa jo vanha sanalaskukin. Puitteet olivat siis puutteelliset, ja samaa kaavaa toisti myös illan headliner: stadion-liigaan nousu ei ole todellakaan tehnyt hyvää porilaiselle DisCo.:lle, sillä tämä maailmankansalainen alkaa olemaan jo turhankin iloton ja vakavamielinen seuralainen.

Ensemble astui estradille hieman kymmenen jäljestä ja aloitti samoin tein hittikimaransa: perjantai polkaistiin liikkeelle keväällä julkaistun ”Magic Recoveriesin” nimikkoraidalla ja muutenkin setin biisilista seuraili uusimman – ja tylsimmän – kokopitkän vastaavaa. Vaikka Jussi Ylikoski miten keekoili trendikkäässä liivissään ja vaikka Miikka Koivisto miten nytki emosti urkujensa takana, niin esim. hönkäilevän Bad Luck Charmin kaltaisiin vetoihin ei kvartetti saanut puhallettua samanlaista tulta ja tappuraa kuin ”Viper Ethics” – ja miksei myös ”Firts Aid Kit” – aikakauden timantteihin.

Vanhemmasta materiaalista saivat luvan vastata kakkoslevy ”First Aid Kitin” Black Euro, We Might Fall Apart, Drop Dead Casanova sekä perjantain kruununa kuultu, debyytiltä tuttu Dynamite Days. Kyllähän nuo vanhemmat kappaleet nostivat hiukan mielialaa, mutta vain hieman. DE:n esitys oli kylmä ja etäinen, mikä voi tietysti johtua myös yleisön vähyydestä ja paikan askeettisuudesta, mutta jotenkin nelikosta paistoi ulospäin tietynlainen laskelmoitu ja pakotettu energisyys. Ehkä orkesterin lavapreesens pääsee oikeuksiinsa Warped- ja Antidote Tourin kaltaisilla megasuperhyperkultaturbosuosikki-rundeilla, mutta lahtelaisia ei huijata aivan niin helpolla, mistä ehkä kertoi myös puolityhjä Finlandia-halli. Toki pikkuchicksit kirkuivat stringinsä kosteiksi ja muodikkaat jäbät nyökyttelivät päitään sillai viileesti, mutta kaljakarsinassa tunnelma oli vaisu; mitä vanhemmaksi Discon pojat tulevat, sitä nuoremmaksi kai fanit muuttuvat.

Keikan jälkeen karavaanimme jatkoi matkaa läheiseen Point Pubiin, jossa pyysin apulaistoimittajiani (kiitos Lasse ja Jarkko) summaamaan keikan yhteen lauseeseen. Aamulla taskustani löytyi lappunen, jossa luki kissan kokoisin kirjaimin: ”Vitun paskin anniskelualue EVER! Jos juo, pitää pissii”. Keikka ei tainnut maistua lähellekään niin hyvältä kuin ylihintainen ja muovituopista tarjoiltu olut?