Avainsana-arkisto: Inuit Kunt

The Shangri-Blahs – S/t

Olipa kerran pieni pingviini nimeltään Inuit Kunt, josta ei koskaan tullut mitään. Tuon pienen pingviinin jälkikasvu The Shangri-Blahs on sen sijaan julkaissut jo ensimmäisen oman seiskatuumaisensa. The Shangri-Blahsista selkeästi näkee mihin kohtaan Inuit Kunt kuukahti ja mistä uusi bändi lähti liikkeelle. Pohja on sama, mutta toteutustavat erilaiset, ja tokihan ajankulukin on vaikuttanut näihin hessuihin ja näiden toimintatapoihin. Sen näkee jo sävellyksissäkin, jotka ovat kypsempiä ja hieman vakavampia kuin Inuit Kuntin aikoina, vaikka bändi ei ole kadottanutkaan juuriaan popahtavassa punkissa.

Inuit Kuntissakin kokeiltiin saksofonien tuuttaamista osaksi musiikkia. Kokeilu ei ollut täysin katastrofaalinen, vaikka kieltämättä jäi hieman päälleliimatun oloiseksi ja muusta soitosta irralliseksi elementiksi. Torvet ovat yhä mukana, mutta niitä on laitettu sivummalle, jolloin se ei ole pääosan röyhkeästi varastava töräyttelijä tai erikoisuudeksi jäävä statisti, vaan tasavertainen soitinkumppani rumpujen, laulun ja kielisoittimien kanssa. Lopputulos on täysin erilainen kuin mitä ns. satrupunkissa.

Allekirjoittaneen suosikkiviisut löytyvät puolien aluista, jotka ovat reipas Trouble on the Line ja leppoisampi Sunday I’m Ok. Näissä biiseissä tuntuu The Shangri-Blahs kiteytyvän loistokkaalla tavalla, mutta kaksi muuta biisiä eivät ihan samalla tavalla vielä sytyttele. Kyseessä on kuitenkin loistava levytys ja erittäin hyvä (uusi) alku!

Inuit Kunt

Inuit Kuntin reippaat pingviinit julkaisivat taannoin kasetin ”Catch the Big Surf”, joka teki allekirjoittaneeseen kohtalaisen vaikutuksen reippaalla poljennollaan. Nämä kellokorttipunkkarit ovat merihakalaisia for life, joten ei tämmöisellä Kanta-Hämeen roopertilla ole kummoistakaan käsitystä siitä, mitä kuuluu Inuit Kuntin arkeen. Pistettiinpä siis kyselyä eteenpäin ja kysyttiin mailaillen inuiiteilta bänditouhuista, puskaeskimoista, pingviineistä ja Merihaasta.

Moicca! Voisitteko ensiksi hieman valaista Inuit Kuntin syntyhistoriaa? Miten bändin syntyi ja soittajat löytyivät?

Martti: OK, syntyhistoriaa… suunnilleen näin se meni: Jarky oli käynyt Tommyn ex-bändin treeneissä joskus tuuraamassa, niillä on sen verran yhteistä soittohistoriaa. Sit joku päivä loppukesästä 2010 ajateltiin mennä tappamaan aikaa läheiselle treenikselle. Pojat muisteli ihan oikein, että mulla olisi kitara joten pyysivät mukaan. Olin tainnu Jarkylle mainita myös että mulla oli joku tiukka biisi takataskussa semivalmiina. Treeniksellä rämpyteltiin tosin vielä jotain The Clashia, Nirvanaa ja Rancidia omien sävellysten puutteessa.

Musta tuli laulaja kun olin hitain huutamaan ”En minä!”. Päätettiin että mahdollisimman nopeesti eka keikka, ettei käy niin ettei ikinä päästä lavalle asti. Väsäsin sitten äkkiä lisää biisejä, ja lokakuussa se keikka sitten olikin, kuusi viikkoa ekoista treeneistä. Kuusi biisiä ja 10 minuuttia. Päätettiin jatkaa. Lasse tuli viime keväänä mukaan fonia tuuttaamaan, tuttu jätkä koulun penkiltä. Loppukeväästä/alkukesästä oli kanssa Erno parin keikan ajan messissä soittamassa trumpettia mutta sillä on nykyään parempaakin tekemistä.

Kuvailisitteko omin sanoin musiikkityyliänne vähän sitä lukijaa ajatellen, joka ei ole teistä koskaan aiemmin kuullutkaan? Suurimmat vaikuttajat, joiden fanit saattaisivat digata Inuit Kuntista?

Martti: Tyylilaji… pyrkimys on soittaa jotain rokkaavaa mitä jaksaa kuunnella nukahtamatta. Välillä tulee nopeempaa punkkikaahausta, välillä ska-soundia, välillä jotain herkkää tai rämisevää. Tommin kynästä tulee eniten sellaista riffimeininkiä, niitä sitten yritän opetella soittamaan. Itse olen enemmän tollanen rämpyttäjäsoittaja. Kaikki meistä duunaa biisejä, joten sekin sekoittaa pakkaa ja tulee paljon erilaista soundia. Kaikille ovat kuitenkin melodiat tärkeitä.

Sanoituksissa kerromme mikä on itselle tärkeetä tai mikä vituttaa maailmassa. Ja sitten perinteiset naisasiat. Narulle on päätynyt jostain syystä aika paljon jälkimmäistä osastoa, kiimaisena varmaan säveltää tarttuvampaa tavaraa.

Omat suosikit ovat The Clash, Rancid ja Crack Rock Steady 7 -porukan eri bändien meininki. Tommi lisää Descendentsin ja NOFX:n listaan. Ja vanha Green Day ysärin alusta täytyy mainita. Jarkko on kovasti tykkäillyt Off!:sta viime aikoina.

”Catch the Big Surf” -kasetilla vieraili myös The Lubrikunts, eli torvisektio. Mistä idea moiseen kokeiluun lähti? Voisitteko kuvitella tekevänne vastaavanlaisen tempun uudestaan?

Martti & Tommi: No 50 prosenttia Lubrikuntsista eli foni-Lasse jatkaa edelleen bändissä, eli kokeilu siis elää ja voi hyvin. Idea lähti siitä että meillä oli ykis ska-biisi valmiina ja sopivasti Erno (trumpetti) lähesty Tommia eräällä keikalla (olivat ryyppäämässä jossain yhdessä) ja yksi asia johti toiseen. Jos vaan biisimateriaaliin sopii, niin kuin todennäköisesti sopii ainakin treenismeiningin perusteella, niin lisää torven toitotusta on luvassa tulevillakin äänitteillä. Nyt on soviteltu fonia melkein biisiin kuin biisiin, oli skata tai ei!

Kuva: Tommy
Bändinne nimi on ”Inuit Kunt” ja maskottinanne on pillupingviini. Kenen älynväläyksiä ne olivat? Ovatko ne vaikuttaneet bändin vastaanottoon? Millaista vastaanotto muuten on ollut?

Martti: ”Inuit Kunt” -nimi tuli, kun nimivaihtoehtoja brainstormatessa kieron mutkan kautta yhdessä leffassa olevasta marssilaulusta missä lauletaan eskimon kylmästä tavarasta. Tommin ehdotus nimeksi oli Verinen perse, vitun hyvä nimi sekin olisi ollut mutta olisi varmaan alitajuntaisesti ohjannut tyylisuuntaa jonnekin… hmm, no jonnekin.

Pingviinilogo on Jarkon käsialaa, se tuli jotakuinkin yhtä nopeasti kuin nimikin hieman aiemmin. Ei annettu sen pikkuseikan haitata että pingviinit ja inuiitit vaikuttaa vähä eri puolilla maailmaa, koska tajuttiin se vasta kun hieno kuva oli jo valmis. Pingviiniä joku naispuolinen superfani sanoi söpöksi. Ja se kuva on sitä paitsi ihan helvetin siisti, paitoja ja pitkiä kalsareita on mennyt niin paljon ettei tarvitse kohta töissä käydä.

Vastaanotto on ollut ihan positiivista noin musiikillisesti, muutama suorastaan rohkaisevakin kommentti tullut joskus normaalin hymistelyn lisäksi. Nimestä taas on sanottu jotain ”ihan paska”, ”ootteko aatellu vaihtaa?” ja ”en tulis kyl ton nimisen bändin keikalle” -tyylistä. Eli kai sitä on kaiken kaikkiaan oltava tyytyväinen nimivalintaan. Joku yritti jotain eskimovastaista sanomaakin tulkita siitä, mutta ei tarvitse lähteä niin syville vesille, ollaan maailmaa rakastavia hemmoja. Jos jotain, niin sympatiaa toisille pohjoisen asukeille.

Onko tuolla pingviinidudella muuten nimeä? Vai onko se edes ”dude”?

Martti: Pingviini on tosiaan nimeä ja sukupuolta vailla. Ei ole muistaakseni ikinä tullut edes puheeksi josko se kumpaakaan edes tarvitsisi. Pingviini on pingviini, hah!

Merihaka; taivas, helvetti vai jotain siltä väliltä? Miten nuo hoodit ovat vaikuttaneet Inuit Kuntiin?

Martti: Merihaka on siisti paikka asua. Olen asunut aika lailla ympäriinsä mutta tuolta tuntuu löytyneen henkinen hima. Tärkeätä on myös että siinä on hyvä valikoima halpoja baareja lähellä (Tommin huomautus, allekirjoitan itsekin). Ja tosiaan kun Tommi asuu kanssa Merihaassa naapuritalossa niin on helppo järkätä sohvatreenit harva se päivä, noissa sohvasessioissa on saatu ainakin yhtä paljon aikaan kuin treeniksellä. Naapureitakaan ei ole vissiin juuri musisointi haitannut, mitä nyt pari kertaa kun on torvi soinu niin on yläkertaa harmittanut.

Keskeisillä mestoilla asuminen on ainakin muhun vaikuttanu niin, että kun näkee tuota kaupungin meininkiä koko ajan ihan läheltä, niin muistaa paremmin kelailla kaikkia vuorovaikutussuhteita, miten tuolla ohikulkijat, juopot, vartijat ym. menee ja kuka tönii ketä ja kuka jättää tönimättä. Tällaisista kaupunkilaisaiheista aina välillä valuu jotain sanoituspuolelle noitten aiemmin mainittujen juttujen lisäksi. Eli kai se tuonne taivaan puolelle sitten menee, koska en parannettavaakaan keksi. Sellainen se on kun on, ja hyvä niin.

Te pyöritätte vielä Puskaeskimo-klubiakin? Kerrotteko siitä vielä jotain?

Jarkko: No ihan vahingossa se lähti, järkättiin keväällä itselle ja parille muulle bändille keikka Alakertaan, ja sieltä kysyttiin, josko ihan kesäklubia haluttaisiin pyörittää. Ilmoitin sitten muilta kysymättä että kyllä halutaan, nimi on Klub! Puskaeskimo ja tyylinä ”punk, rämpytys ja ämpäriin piereskely”. Alakerrassa innostuivat, perkeleet. Syksyssä mennään ja klubi voi edelleen hyvin. Tähän mennessä noin 15 bändiä käynyt (mm. Räjäyttäjät, Liimanarina, Pertti Kurikan Nimipäivät, Seksihullut, Moderni Elämä, Dwyers, Rehtorit…) Vuoden viimeinen klubi-ilta, Puskaeskimon Notsober Fest, pidetään 4. marraskuuta. Tarkoitus olisi että ensi vuonna jatketaan.

Mitäs Inuit Kuntin tulevaisuuteen kuuluu?

Martti: Mä haluisin päässä pyörivät ja osin paperille jo päätyneet biisit valmiiksi ja kuulla miten kovia ne on valmiina ja sitten päästä soittamaan niitä livenä. Tommi kanssa huutelee tuolta haluavansa vaan lisää hyviä biisejä. Jarkko sanoo haluavansa Venäjälle. Uskoisin että tarkoittaa haluavansa sinne bändin kanssa soittamaan. Tarkoitus olisi taas tuossa tulevan talven aikana saada uusi EP kasaan, kunhan saadaan oikeat biisit valittua ja treenattua.

Lopuksi saatte sanoa jotain, mitä mieleen juolahtaa.

Martti: No vittu, tämä osoittautui vaikeaksi… Jarkko sanoo ”It’s kiljuu time” ja ”RIP Kakkis”, Tommilla lyö tyhjää, ja minä toivon että kaikki tajuaisivat mistä on kyse! Kiitos mielenkiinnosta!

www.myspace.com/inuitkunt

Lokakuu 2011

Kuukauden demo:

Sunface – Slash and Burn Culture

Erikoismaininnat:

Consciousness Removal Project – The Last Season
Madred – Voice for the Noise
Nancy – Au Revoir Les Enfants
Inuit Kunt – Catch the Big Surf
Siperian Eastwood – S/t

Muut:

Corona Skies – To Pluto And Never Back
Defiled Icon – Mätä ruumis
Dogtor – Fire at Will
H.A.P.A.N. – Demo 2011
Heartjet – Goodbye, Stan
Kansantauti – Jostain historiasta
Mind Mirror – Daily Dose
Obey – Bad Ass

Tsekkaa myös syyskuun demorääkin MySpace-soittolista!

Inuit Kunt – Catch the Big Surf

Helsinkiläinen Inuit Kunt yllättää positiivisesti, ennen kuin ”Catch the Big Surf” -kasetti on päätynyt dekkiinkään asti. Bändin maskotin muotoon leikattu saatekirje on jo itsessään maininnan arvoinen. Harvoin näkee mitään vastaavaa. Jo tästä syystä tekisi mieli iskeä ”Catch the Big Surfille” jo kättelyssä kaikki mahdolliset, asiaan kuulumattomatkin erikoismaininnat, mutta katsotaan nyt hieman niitä musiikillisiakin ansioita.

Inuit Kunt on bändi, jota ei kannata ottaa liian vakavasti. Ajatelkaa nyt jo bändin nimeä ja sen pillupingviini-logoa. ”Punk on typerää” todettiin jo 70-luvulla, mutta musiikkiinsa Inuit Kunt suhtautuu vaaditulla vakavuudella, vaikka laulajan toikkarointi välillä hymyilyttääkin. Biiseistä ei löydy nimittäin juurikaan marisemista ja näistä biiseistä on todella helppo pitää, vaikkei olisi koskaan nähnytkään sitä mainittua saatekirjettä. Inuit Kunt heittäytyy jopa kokeilevaksi, kun Music on Demand -biisissä perustetaan kappaleen koukut torvenpuhelteluihin. Kappaleessa on oma tenhonsa, mutta eniten pidin kappaleista To You ja Boogiegirl, vaikka ne ovatkin ehkä tavanomaisempia vetoja. Yksikään kasetin biisistä ei ole tosiaankaan huono, mutta bändi itsessään on varmasti kykenevä vielä iskevämpäänkin ilmaisuun, vaikka on kehittynytkin sitten edellisten äänitystensä.