Avainsana-arkisto: Integrity

Holy terrorin sanansaattajat ensikertaa Suomenniemellä – Integrity Nosturissa

Kun ensimmäiset huhut Integrityn ensimmäisen Suomenkeikan järjestämisestä alkoivat kiiriä, heräsi varautunut kiinnostukseni. Sitten kun päivä lyötiin virallisesti lukkoon ja tieto keikasta varmistui, olikin tilalla jo varaukseton innostus. Yhtyeen ympärillä velloo sellainen mystiikka, johon en ole itse päässyt sisälle. Mutta se että Integrity on tehnyt joitakin metallisen hardcore-genren parhaimmista levyistä on asia, josta ainakaan tässä päässä ei päästä yli eikä ympäri. Taas piti matkustaa.

St. Hood joutui lähes viime hetkellä peruuttamaan keikkansa sairastapauksen johdosta, eikä paikkaajiakaan saatu. Tämä johti myös aikataulumuutoksiin, jonka vuoksi osalta väestöstä jäi Kill the Curse näkemättä. Onneksi itse olin nohevasti paikalla hyvissä ajoin. Nyt pystyin jopa katsomaan Kill the Cursen, kun edellinen mahdollisuuteni meni enemmän tai vähemmän pipariksi. Rauman Bar Hovissa levy- ja paitatiskin takaa näki pari kertaa vokalistin, mutta nyt sentään pääsi noita jätkiä ihastelemaan paremmin. Sanottakoon nyt vielä, että Kill the Cursen debyyttilevy ”Of Conformity and Death” on varsin ätäkkä ja hyvin toteutettu levytys.

Cold Insiden keikkaa odoteltiin myös innolla. Yhtye ei ihan joka viikonloppu keikkaile, ja itsekin taisin nähdä bändin soittavan edellisen kerran Porissa kesällä 2009, jolloin en itse vielä edes asunut Porissa. Siitä keikasta jäi hyvät vibat, tästä ei niinkään, johtuen tosin vain soundeista. Puuroa, joka vaikeutti itse keikkaan sisälle pääsemistäkin. Mutta mikähän se Cold Insiden keikalla hillittömästi heilunut aerobic-muikkeli oli? Vähän näytti ko. naisihmisen heiluminen hauskalta kun huomioidaan millaista musiikkia Cold Inside vetelee.

Hetken aikaa Cold Insiden lopettamisen jälkeen vertauskuvallisissa housuissa tuntui jännäkakan vertauskuvallisen kikkareet. Tällöin oli vaikea pitää ajatukset selkeinä. Integrityn livekunnosta kun oli kuullut vaihtelevia kommentteja, ja joidenkin videopätkien perusteella varsinkin Dwidin suorittaminen on ollut paikoin vaihtelevaa. Jännitys purkautui lähestulkoon tärinänä ja sarjalla epämääräisiä kysymyksiä, joihin sain onneksi hyvin pian vastauksen. Dwidin ja muutaman hieman vähemmän karismaattisen musikantin johdolla keikka polkaistiin käytiin Incarnate 365:lla. Tunnustaudun kyllä yhtyeen ystäväksi, vaikken voikaan mitenkään sanoa olevani täydellisesti vihkiytynyt bändin saloihin. Siksi olikin mukavaa tunnistaa lähes kaikki settilistaan kuuluneista biiseistä… mitä niitä nyt olikaan? Love is the Only Weapon? Systems Overload? Micha – Those Who Fear Tomorrow? Judgment Day? Abraxas Annihilation? Vocal Test ja Hollow? Ainoastaan oma suosikkini In Contrast of Sin jäi soittamatta, mutta eihän se sitä aina voi voittaa. ”Micha”-huutoa odoteltiin lähes koko keikan ajan, ja jokin päässä napsahti kun se huuto tuli vihdoinkin Dwidin suusta. Nyrkki nousi väkisinkin ilmaan ja huulien välistä ryöpsähteli kappaleen sanoja Dwidin mörinän tahdissa, halusi sitä tai ei.

Siinäkö se sitten oli? Keikka ei tosiaankaan ollut hillittömän pitkä, vaan jätti enemmänkin janoamaan lisää. No, parempi kai sekin kuin se että bändi olisi viihtynyt lavalla liian kauan, jolloin sitä ei olisi välttämättä jaksanut samalla innolla katsella. Nyt tuntuu siltä, että tässä oli yksi tämän vuoden kovimmista yksittäisistä keikoista, vaikka jäinkin kiltisti miksauspöydän tuntumaan katselemaan lavan menoja. Lavanedustan menoja siihen ei näkynytkään, mutta arvelen porukan pistäneen jalalla koreasti. Syystäkin. Toivoa sopii, ettei tämä ensimmäinen jäänyt samalla ainoaksi Integrityn esiintymiseksi Suomen maaperällä.

[flickrfeed photoset=72157630750542130]

Integrity kesäkuussa Nosturiin

Viikon päivät internetissä vellovat huhut ovat saaneet vahvistuksen, kun jenkkiläisen holy terror -esi-isän Integrityn saapuminen Suomeen virallistettiin. Apokalyptisten lyriikoiden, synkän musiikin ja mystisen maineensa ansiosta kulttisuosiota ympäri maailmaa nauttiva yhtye esiintyy Helsingin Nosturissa 16. päivä kesäkuuta. Illan avaa koko joukko kovia kotimaisia; hardcore-kansan kestosuosikki St.Hood, huhtikuussa debyyttinsä julkaiseva all stars -kokoonpano Kill The Curse sekä Cold Inside.

Vuonna 1988 Clevelandissa perustettu Integrity on yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin, metalcoren syntyyn vaikuttaneista bändeistä. Yhtyeen merkittävimpinä julkaisuina voidaan pitää kolmea ensimmäistä isompaa Victory Recordsin kautta ilmestynyttä kokonaisuutta (Those Who Fear Tomorrow [1992], Systems Overload [1995], Humanity Is The Devil [1996]). Integrity on pitkän uransa aikana julkaissut lukuisia levytyksiä useille eri levymerkeille, tunnetuimpana näistä Victory Recordsin ohella Converge-nokkamiehen, Jacob Bannonin, luotsaama Deathwish Inc.

Integrityn nykykeikkakunnon voi tarkistaa etukäteen helmikuussa Moskovassa tehdystä keikkataltioinnista.

[youtube url=QJf-sLKhJxM]

Integrity (usa), St.Hood, Kill The Curse, Cold Inside
La 16.6.2012 Nosturi, Helsinki
Liput 18 eur + toimituskulut. Ennakkoliput myyntiin pe 23.3.2012 klo 9.00 Tiketissa.

www.facebook.com/integrityhc
www.myspace.com/integrity
www.myspace.com/sthood
www.myspace.com/killthecursehc
www.myspace.com/coldinsidehc
www.facebook.com/boogietownagency

Integrity – To Die For

Integrity ei varmasti ole kaikkien mieleen, toisaalta suuri osa meistä on kasvanut hardcoreen Integrityn johdolla. Itse en varsinaisesti kuulunut kumpaakaan ryhmään, eivätkä viimeaikojen Integrity 2000 -hölmöilyt ainakaan kirkastaneet bändin julkisivua. Tämä kaikki oli kuitenkin ennen tätä uutta ”To Die For” albumia.

Lähes viisitoista vuotta toiminut bändi tekee nyt siis paluuta juurilleen, ja vaikka miehistönvaihdoksia on tapahtunut, on kokoonpano vähintään yhtä tappava kuin edellisellä merkkiteoksellaan, vuonna 1997 ilmestyneellä ”Seasons in the Size of Days” -albumilla. Soolot lähtevät yhtä kipakasti, riffit mylläävät ja kompit hakkaavat tappavasti. Myös Dwid tuntuisi olevan elämänsä vedossa, vokaalit ovat vankat ja ne täyttävät koko levyn olemuksellaan. Monotoniseen huutoon on haettu vivahteita esimerkiksi kuiskauksilla, ja kyllähän ne paikoittain toimivatkin laajempia äänimaisemia maalatessa.

Aivan kuin tässä hullunmyllyssä, rajuissa beatdowneissa ja räväköissä sooloissa ei olisi jo tarpeeksi tyydyttämään joka pojan karkkinälkää, on biiseissä mukana koko joukko taitavasti ja hyvällä maulla toteutettuja kitara- ja bassointroja. Herkkämielisimmät saattavat jopa ruveta kyynelehtimään kauniiden sävelten soidessa, haikea tunnelma muuttuu kylläkin hyvin pian kuolemanpeloksi Dwidin aloittaessa tuskaisen kamppailun hengestään. Mukana on myös ripaus vauhdikkaampaa old schoolia, joka tuo levystä varsin synkeästä kokonaiskuvastaan huolimaata esiin myös ”iloisemman” puolen.

Levy ei kylläkään ole täydellinen, johtuu kuitenkin musiikkia enemmän pienestä lepsuilusta miksauksessa ja kokonaisuuden viimeistelyssä. Pari biisiä tuntuu töksähtävän kesken feidauksen, en voi kuitenkaan mennä kiistämään etteikö tämä olisi tarkoituksellista, bändin polut kun ovat aina olleet vähän hämärät. Kannet ovat tyypillistä Bannonia pääkalloineen, mutta pari titteliä on päässyt livahtamaan väärille paikoille aiheuttaen pientä hämmennystä. Myöskään biisimateriaali ei ole aivan yhtä murhaavaa kautta linjan, sillä rajun alun ja parin loistavan hitin jälkeen meininki ehkä hivenen hyytyy, mutta ei tältä levyltä kyllä yhtään huonoa biisiä löydä.

Turha tässä on kuitenkaan pikkuasioista napista, varsinkaan kun ne eivät mitenkään vaikuta siihen, että Integrity on tehnyt loistavan paluun. Levyn luulisi löytyvän paitsi vanhojen diggarien, myös vähän myöhäisheränneiden kokoelmista. Ihanaa!