Avainsana-arkisto: HIM

HIM-kiertueelle värikäs joukko lämppäreitä

Aiemmin julkaistun Helldone On The Road -kiertueen avausaktit on julkaistu. HIM:in ohella Oulussa, Seinäjoella, Tampereella ja Helsingissä piipahtavan rundin esiintyjälistalla ovat punk-bändi Pertti Kurikan Nimipäivät, post punk -yhtye Beastmilk sekä helsinkiläinen shock rock -yhtye Odalisque.

Liput HIM:in ensimmäiselle Suomenkiertueelle sitten vuoden 2008 tulevat myyntiin tänään maanantaina kello 13.00.

www.facebook.com/helldonefestival
www.heartagram.com
kovasikajuttu.fi
www.beastmilk.me
www.reverbnation.com/odalisque

Helldone palaa vuodenvaihteen ohjelmistoon

HIM jatkaa tänä vuonna jo vuodesta 1999 jatkunutta perinnettä heittämällä uudenvuoden aattona keikan Helsingin Tavastialla. Sitä ennen heitetään kolme keikkaa halki Suomen Helldone On The Road 2013 -kiertueen merkeissä. Rundi starttaa 28. joulukuuta Oulun Teatriasta, ja pysähtyy seuraavina iltoina Seinäjoen Rytmikorjaamolla ja Tampereen Pakkahuoneella, kiertueen huipentuessa HIMin perinteiseen uudenvuoden keikkaan Helsingin Tavastialla 31. joulukuuta. Neljän keikan kieppi on HIMin ensimmäinen kiertue Suomessa viiteen vuoteen. Helldone-kiertueen muut esiintyjät julkistetaan maanantaina 11.11., jolloin myös lipunmyynti alkaa.

Helldone 2013
La 28.12.2013 Teatria, Oulu
Su 29.12.2013 Rytmikorjaamo, Seinäjoki. Liput alk. 52,50 eur.
Ma 30.12.2013 Pakkahuone, Tampere. Liput alk. 52,50 eur.
Ti 31.12.2013 Tavastia, Helsinki. Liput alk. 62,50 eur.

www.facebook.com/Helldonefestival

Koko perheen festarit oululaisittain

Yhdettätoista Qstockia vietettiin Oulussa perinteisesti heinäkuun lopussa. Kävijäennätyksen rikkoutumisesta uutisoitiin jo perjantaina, kun tapahtuma oli loppuunmyyty – kävijöitä kahden päivän aikana oli noin 30 000. Järjestelyt olivat kohtalaisen onnistuneet, mutta suuret ihmismassat aiheuttivat jonoa pääportille ja vesipisteeseen, ja kaikkien kuuden lavan edustalla riitti tungosta. Sää oli helteinen, ja lauantaina oltiin hetken aikaa hälytysvalmiudessa myrkyn lähestyessä Oulua – päälle se ennätti onneksi vasta puolenyön jälkeen, joten lavat säilyivät ehjinä ja artistit pystyivät esiintymään aikataulun mukaisesti. Qstock luotti tänäkin vuonna pääasiassa kotimaisiin esiintyjiin.

Järjestelyistä erityisen kiitoksen ansaitsee kaupparekka, joka sijaitsi festivaalien narikkaalueella palvellen. Kauppa palveli asiakkaita koko Qstockin ajan tarjoten kohdennettuja tuotteita festarikansalle kohtuulliseen hintaan. Myös NaRekka narikkarekka oli piristävä lisä normaalin narikan lisäksi, ja se olikin jatkuvasti täynnä.

Bändejä oli jaettu molemmille päiville eri genreistä eri lavoille – lavan teeman mukaan. Perjantain aloitteli isommista artisteista J. Karjalainen, joka luotti pääosin hittien kantavuuteen. Yleisöä paikalla oli jo alkuiltapäivästä saapunut huomattavan paljon. Rauhallinen poppailu sopi paahteiseen perjantaihin erinomaisesti, mutta vaihtoehtoisia pienempi esiintyjiä löytyi usealta eri lavalta. Qstockissa soitti lähes alituisesti kolme eri bändiä yhtä aikaa, joten katsottavaa ja kuunneltavaa todellakin riitti. Lyhyet etäisyydet mahdollistivat helpon kulkemisen lavojen välillä, ja jos ihmismassoista selviytyi, ehti kätevästi katsomaan useampia samaan aikaan soittavia yhtyeitä.

Perjantain ulkomaanvahvistuksia olivat ruotsalainen First Aid Kit, norjalainen Shining ja alankomaalainen Within Temptation, joka toimitti illan pääesiintyjän virkaa. First aid kit nimen takaa löytyy ruotsalainen tyttökaksikko jonka intensiivinen esitys oli ehdottomasti katsomisen arvoinen.
Shining, joka vuosituhannen vaihteessa siirtyi jatsikvartetista kohti kokeellisempaa musiikki, oli ehdottomasti perjantain mielenkiintoisin esiintyjä. Yhtyeen musiikki sekoittaa perinteiseen jatsiin metallia ja progressiivista rockia, pääpainon ollessa metallissa. Solisiti Jørgen Munkebyn ilmeisesti särön kautta mikitetty saksofoni sai aikaan melkoisen tuomionpasuunaefektin pienelle koomalavalle.

Koomalavan tarjonta oli päivän mittaan muutenkin mielenkiintoisin, siellä esiintyi myös nousukiidossa oleva Battle Beast uuden solistin johdolla, ja perinteisesti illan viimeisen esiintymispaikan saanut Radiopuhelimet. Sinfoniasävytteistä metallia soittavan Within Temptationin lavashow oli hienosti toteutettu, ja näyttävä naisartisti todella otti yleisön haltuunsa.

Isommat artistit kuten PMMP, Michael Monroe, Kotiteollisuus ja Von Herzen Brothers vetivät tavanomaiset keikat – ei mitään erityistä eikä tavallisuudesta poikkeavaa. Turmion Kätilöiden vetäessä oman shownsa, oli Sirkusteltta ääriään myöten täynnä.

Hiekkarannan eteen rakennetulle Rytmirannalle oli bookattu lähinnä rap ja hip hop artisteja. Selvästi nuorempaa väkeä vetävä lava esitteli perjantaina muun muassa Teflon Brothersin, Stigin ja Sini Sabotagen.

Lauantai valkeni varhain, ja heti ensimmäiseksi oli esiintymisvuorossa Elämän Jani ja Totuuden todistajat, joiden leppoisa musiikki veti paikalle kourallisen katsojia, samalla kun Jonne Aaron soitti covereita suurelle yleisölle.

Lauantaipäivä jatkui räppi- ja reggaemeiningeissä Raappanan ja Jukka Pojan siivittämänä. Suurenpien bändin lomassa ilahduttavan pilkahduksen menoon toi sympaattinen Eva & Manu. Kaksikon lempeä folk toi mukavasti vaihtelua päivään. Samoin ruotsalaisen Bombuksen metalli oli lauantain osalta positiivinen yllättäjä. Lauantain ulkomaalaisia esiintyjiä olivat muun muassa jamaikalainen Inner Circle, ja ruotsalainen The Magnettes, joka veti kahden naissolistin voimin mukavan menevää poppia. Yleisöä yhtye ei samaan aikaan soittavien Katatonian ja Karri Koiran takia hirveästi houkutellut, mutta hyväntuulinen ja maanläheinen esiintyminen lämmitti mieltä.

Qstockin suurimpana vetonaulana tänä vuonna oli HIM. Ja voi mikä pettymys se oli – vaikka odotukset eivät todellakaan olleet kovin suuret. Keulahahmon flegmaattinen ja vaisu olemus vaatimattomalla lavashowlla – lavan edusta oli kyllä innoissaan, mutta muuten keikka ei herättänyt suuria tunteita. Ville Valo ei esiintynyt todellakaan edukseen, vaikka voisi kuvitella että harvinainen kotimaan keikka olisi sytyttänyt edes pienen kipinän. Qstockin etuja on pienten esiintyjien runsaus: paikallisia, levyttämättömiä artisteja, rinta rinnan muiden paikkakuntien nousevien tähtien kanssa. Isompien keikkojen välillä kun on mukava käydä fiilistelemässä erilaista musiikkia ja löytää uusia bändituttavuuksia. Plussaa tapahtuma saa myös mukavan neutraaleista juontajista, jotka eivät yrittäneet viedä showta vaan tekivät vain työnsä. Myös anniskelualueiden sijoittelu oli järkevää, ja tilaa riitti hyvin myös alaikäisille.
Qstokin historiaa katsoessa voi huomata että festari on kasvanut aikuisen festarin mittoihin. Festivaalista on kasvanut geneerinen tapahtuma muiden rinnalle, joka tarjoaa takuuvarmoja yleisömagneetteja. Kun vertaa Qstockin esiintyjiä viime vuoden tarjontaan voi huomata samoja nimiä oli yhdeksän. Vuonna 2011 samoja esiintyjiä oli jopa 13 kuin tänä vuonna. Ei siis ihme että on tuntunut siltä että Qstock ei tarjoa mitään uutta. Toisaalta yleisöennätys kertoo sen, että toimivaa reseptiä ei kannata muuttaa.

Teksti ja kuvat: Sirja Bordi & Jari Huttunen

HIM – XX – Two Decades Of Love Metal

Jonkinmuotoiseksi legendaksi joissain piireissä muotoutunut HIM, eniten ulkomailla levyjä myynyt suomalainen yhtye, on julkaissut viidennen (huom. VIIDENNEN) kokoelmalevynsä, joka kantaa nimeä ”XX – Two Decades of Love Metal”. Levy sisältää bändin hittibiisit (kuten miljoona kertaa radiossa soitetun Your Sweet 666) sekä uuden kappaleen nimeltään Strange World, joka tosin sekin on koveri. Jo vuosia kiistellyn musiikkityylin, jota yhtye pyrkii vaihtelemaan joka levyllä, nimeän näin ollen kiinnostavalla termillä ”hard popiksi” koska mielestäni ”love metal” termi on absurdi sekä vääränlainen kuvaamaan yhtyeen musiikkia.

Artisteista tuskin tarvitsee pitää pitkää esittelyä, koska luulisin suurimman osan tietävän keulahahmona toimivan Ville Valon ja yhtyeen musiikin perin hyvin, kiitos suomalaisten televisio- ja radiokanavien. Kappaleita levyllä on puolestaan kaksikymmentä, mikä on sinänsä iso määrä, varsinkin jos kyseinen bändi on sieltä ei-niin-lemppari-osastolta, se saattaa olla liikaakin. Itselleni varsinkin tuli mieleen ennemminkin puuduttava paketti kuin mikään musiikkielämys; totta kai HIM on omalla osaamisellaan saavuttanut menestystä, joka on sinänsä hienoa, mutta kappalemäärä on liioteltu. Jotenkin myös jatkuva ”love” sanan toistaminen kappaleissa ja kaikessa yhtyeeseen liittyvässä suoraansanottuna etoo, kuten musiikista käytetty ”love metal” -termikin.

Biiseistä parhaimmaksi nousee itselleni jotenkin toimivin Wings of a Butterfly, kappale on kitarariffiltään koukuttava ja se ottaa tyylillisesti vähän etäisyyttä muihin kappaleisiin. Ehkä ainut mieleinen kappale koko levyltä, mikä vahvistaa näkemystäni etten pidä HIM:in musiikista.

”XX – Two Decades Of Love Metal” on mielestäni turha julkaisu. Se sisältää tietysti uuden kappaleen (jota en muuten erottanut edes vanhoista, niin samalta se kuullosti), jonka tarkoitusperänä ehkä houkutella fanit ostamaan koko paketti, eli viides kokoelmalevy mikä heillä mahdollisesti on, vain tuon yhden kappaleen takia. En edes suosittelisi bändiin tutustumista tämän levytyksen perusteella, ovat nuo kokoelmat jotenkin niin kornia rahastusta. Pahoittelut Ville Valolle, ei onnistanut tällä kertaa.

[youtube url=7rgNPA5si54]