Avainsana-arkisto: Henry Rollins

Mustan kahvin blues

Noin kymmenen vuotta sitten Soundi-lehdessä julkaistiin otteita Henry Rollinsin päiväkirjoista (Get in the Van), mutta muuta suomennettua materiaalia miehen tuotannosta ei tähän päivään mennessä olla julkaistu. 2006 perustettu pienkustantamo Diagonaali on huomannut puutteen, ja kääntänyt Rollinsin esikoiskirjan ”Mustan kahvin blues” viimein myös suomenkielelle.

Kirja on kokoelma Henryn synkkiä ajatuksia, joka jakautuu osiin: ”124 maailmaa”, kolme eri bluesia (tarinaa), päiväkirjan otokset vuosilta 1989 – 1990 sekä 61 Henryn unta. Lisäksi kirjan päättää ”tunne sinut” -monologi, joka kiteyttää kirjan pimeänpuolen runomittaan. Teos on täynnä yksinäisyyttä, väkivaltaa ja ahdistuneisuutta, ainoana valonpilkkuna vain sysimusta huumori, joka kierolla tavalla loistaa kirjan sivuilla. Itse en juurikaan nauttinut teoksen väkivaltaisesta kerronnasta, josta toivoa tai lohtua on turha etsiä. Parasta antia sen sijaan on jotenkin maanläheisempi päiväkirjaosuus, joka vie lukijan tien päälle, keskelle kiertue-elämän karua todellisuutta. Rollinsin kiertue-elämästä löytyy kuitenkin vieläkin parempi ja massiivisempi teos ”Get in the Van”, jota voin vain suositella kaikille hyvien kirjojen ystäville. Juuri Get in the Vanin alkuperäisellä kielellä lukeneena Mustan kahvin blues tuntuukin pienoiselta pettymykseltä. Mustan kahvin blues on kuitenkin niin sanottu kulttikirja, joka kannattaa lukea, vaikka Henry Rollins ei suosikkeihin kuuluisikaan. Voisin verrata kirjaa Rollinsin musiikkiin: Ei paskaa, mutta ei mitään klassikkokamaakaan (joku on varmasti toista mieltä).

Parhaimmillaan Rollinsin teksti on napakkaa ja suoraviivaista. Asiat sanotaan niin kuin ne on, hyvällä tyylitajulla ja turhia jaarittelematta. Kirjan suomennos toimii mielestäni ihan mallikkaasti, joskin pilkkuvirheet paistavat aika ajoin silmään (enkä ole edes mikään pilkunnussija!). Kaiken kaikkiaan tämä on hieno avaus uudelta pienkustantamolta, kääntää kirjoja erilaisista alakulttuureista. Mustan kahvin blues on sisällöltään raskasta luettavaa, joka sopii yksinäisiin fiiliksiin tien päälle, sinne missä se on kirjoitettukin.

Eri esittäjiä – Rise Above: 24 Black Flag Songs to Benefit the West Memphis Three

Eli sattuipa käsiini vihdoinkin tämä kehuttu levy ”Rise Above: 24 Black Flag Songs to Benefit the West Memphis Three”. Herra Rollins, joka oletettavasti on kaikille meille jo tuttu musiikkinsa kautta, eräänä yönä kello 03:30, nähtyään pari dokumenttia (”Paradise Lost” osat 1 ja 2, jotka kertoivat WM3 tapauksesta), sai idean kokoelmalevystä, täysin ainutlaatuisesta sellaisesta… Näistä tunnelmista kerrottiin tämän levyn syntymisen alkaneen.

Rollins ja ystävät saivatkin sitten aikaan melkoisen tähtikaartin, joka sisältää varmasti kaikkien makuun jonkun artistin. Nykymetallin kirkkaimpia vokalisteja, vanhoja staroja ja muutama elävä legendakin on päässyt joukkoon. Helppoa homma ei ilmeisesti ollut, mutta esimerkiksi legendaarinen räppäri Chuck D (Public Enemy), itse Iggy Pop, At The Drive-Inistäkin tuttu Cedric Bixler (Mars Volta), entinen Faith No More nokkamies Mike Patton ja Slayer basisti/laulaja Tom Arya lainaavat taitojaan levyllä.

Eiköhän tuon pitäisi riittää herättämään ihmisten mielenkiintoa sen verran, että tarkastavat tämän lätyn. Kunnon tukku Black Flagin biisejä olisi siis luvassa toistaan kovemmilla mikkiin mesoajilla. Pakko hehkuttaa vielä tähän loppuun muutamaa helmikappaletta levyltä. Thirty & Miserable itse Lemmyn tulkitsemana ja TV-Party, jonka Henkka itse laulaa koko jengi taustatukenaan.

Eli tsekkaa ulos tämä kakka ja tue samalla hyvää tarkoitusta. ”All Proceeds From This Record Go To The West Memphis Three Defence Fund.”