Avainsana-arkisto: Heavenwood

Heavenwood – Redemption

Portugalilaisen Heavenwoodin juuret juontavat aina 90-luvun alkupuolelle asti. Yhtye perustettiin alun perin death metal -orkesterina nimellä Disgorged. Vuonna 1995 yhtye solmi levytyssopimuksen saksalaisen Massacre Recordsin kanssa ja vaihtoi nimensä Heavenwoodiksi. Yhtyeen debyyttialbumi ”Diva” julkaistiin vuonna 1996 ja kakkosalbumi ”Swallow” vuonna 1998. Albumien tiimoilta yhtye on kiersi ympäri Eurooppaa mm. Theatre Of Tragedyn ja Lake Of Tearsin kanssa sekä sai positiivista huomiota mm. Metal Hammerin ja Terrorizerin tahoilta. Vuosina 2001-2003 yhtye oli jäädytettynä aloittaen toimintansa uudelleen vuoden 2003 lopulla. Paluun myötä yhtye alkoi työstää kolmatta albumiaan, jonka kohtaloksi oli päätyä julkaisemattomaksi levy-yhtiön tyytymättömyyden vuoksi. Vuonna 2007 yhtye äänitti uusia Heavenwood-raitoja sisältäneen promon, joka ajoi asiansa ja yhtye solmi levytyssopimuksen Recital Recordsin kanssa. Uusi, viralliseksi kolmosalbumiksi päätynyt ”Redemption” -titteliä kantava Heavenwood -tuotos on juuri saapunut kauppojen hyllyille.

Uutukainen sisältää tunnelmaltaan raskasta ja tummaa death-vaikutteista goottimetallia. Albumin Jen Bogrenin miksaama ja masteroima soundimaailma on selkeä, mutta samalla painostava ja painava. ”Redemption” ei tarjoa mitään uutta tai mullistavaa, jota ei olisi kuultu esim. Paradise Lostin tai Moonspellin levyillä. Melankolisimmista kappaleista on aistittavissa myös kotoisen Sentencedin ”Amok”-levyn aikaisia tunnelmia. Vaikka Heavenwoodin uusi tuotos tarjoileekin runsaasti déjà vu -tyylisiä sävähdyksiä, on yhtye onnistunut luomaan kuitenkin tuoreen ja mielenkiintoisen kuuloisen albumin. Kappaleiden pääpaino lepää tummasävyisessä goottimetallissa, ja edellä mainitut death-vaikutteet ilmenevät toisen vokalistin Ernesto Guerran murinana ja kappaleissa olevina death-väliosina. Heavenwood siis luottaa vokalisoinnissa kahteen laulajaan, jo edellä mainittu Ernesto Guerra hoitaa ärjymmän tulkinnan ja lead-kitaraa soittava Ricardo Dias melodisemman tulkinnan. Eihän murina vs puhtaat vokaalit mikään uusi keksintö ole, mutta kahdella vokalistilla toteutettuna heti mielekkäämpää.

Sävellyksellisesti albumin jylhä ja synkkä kokonaisuus pitää sisällään monipuolisia ja erirytmisiä raitoja, tarjoten vivahteikkaan ja mielenkiintoisen kuuntelukokemuksen. Toisin sanoen, taustamusiikkina en albumia kuuntelisi, vaan albumi tarvitsee intensiivistä syventymistä yhtyeen mustan puhuvaan maailmaan. Levyn mustalta taivaalta kirkkaimpina tähtinä tuikkivat Ana Costan feminiinisesti pehmentämä Me & You, dark rock -henkisempi Fragile sekä Tijs Vannesten (Oceans Of Sadness) feattaama Obsolete. ”Redemption” on jälleen yksi albumi, joka osoittaa pitkäjänteisen puurtamisen silloin tällöin palkitsevan tekijänsä.