Avainsana-arkisto: Hässäkkä-päivät

Rövsvett ja Snuff Hässäkkäpäivien vetonauloiksi

Kulttuuriyhdistys Paskakaupunni ry järjestää Hässäkkä-päivät DIY punk/hc-festivaalit 4.-5.7.2014 Oulussa. Kesän 2013 väliin jättänyt festivaali järjestetään nyt seitsemättä kertaa. Tapahtuma-areenana toimii tuttu ja turvallinen Ykän pub piha-alueineen Oulun Toppilassa, jossa kuullaan viikonlopun aikana monipuolinen kokoelma koti- ja ulkomaisia vaihtoehtoisen metelöintimusiikin esiintyjiä.

Tämän vuoden nimekkäimmät ulkomaanvahvistukset ovat vuonna 1983 Tranåsissa perustettu Ruotsi-HC:n klassikkobändi Rövsvett (”pyllyhiki”) ja vuodesta 1986 asti toiminut, Fat Wreckillä useita levyjä julkaissut brittibändi Snuff, jolla on eittämättä keskeinen osa 80/90-luvun taitteen melodisessa brittipunkissa. Muita ulkomaisia ovat ruotsalaisen ilkeän speedmetalpunkin mestaribändi Obnoxious Youth sekä pohjoisruotsalaiset Fru Dörr, Utbrott ja Sista Försöket. Kotimaisia bändejä on luvassa liian paljon eriteltäväksi, mainittakoon mm. The Heartburns, Kaupungin Valot, Radiopuhelimet, Tryer, Foreseen, Kakka-hätä 77, Lighthouse Project ja Remissions.

Festivaalien avausklubi pidetään torstaina Nuclear Nightclubissa, ja siellä esiintyvät Chestburster, Uskovaiset, Dusty Bottoms ja Pääkallojengi. Sunnuntaina rentoudutaan kevyemmän musiikin parissa Tähtitornin kahvilassa pidettävällä lopetusklubilla, jossa esiintyvät Jyrki Nissinen & Isotissinen, Vaimo ja Lapset sekä Juuke ’77.

Hässäkkäpäivät 4.-5.7.2014
Ykän Pub, Oulu

Perjantai 4.7.: Dead End Story, The Heartburns, Kaupungin Valot, Kohti Tuhoa, Lebakko, Mofetron, Noituus, Obnoxious Youth (SWE), Radiopuhelimet, Tryer, Utbrott (SWE)

Lauantai 5.7.: The Carnival, Cold Institution, Derrida, Foreseen, Fru Dörr (SWE), Haapoja, Ills, Kakka-hätä 77, Lighthouse Project, Maailmanloppu, Rövsvett (SWE), Remissions, Sista Försöket (SWE), Snuff (UK), Sur-rur, Uhrit, Vendida, Visto

Lippujen hinnat festareille ovat seuraavat: perjantai 20 euroa, lauantai 25 euroa, 2 pv 42 euroa (Paskakaupunni ry:n jäsenille 35 euroa). Ennakkoliput myynnissä Tiketin toimipisteissä, ja niiden hintoihin lisätään lippu- ja toimitustyypistä riippuen palvelumaksu alkaen 1,00-2,50 euroa.

www.facebook.com/events/750271018346838/
www.hassakkapaivat.com

Hässäkkä-päivät 2012

Oulu on Tampereelta katsottuna sen verta kaukana, etten itse ole käynyt Oulussa kovinkaan usein. Jos kuitenkin siellä pitää käydä kerran vuodessa, niin joko Hässäkkäpäivien tai Jalometallin vuoksi sitten. Tänä vuonna päätin lähteä vaihteeksi Hässäkkäpäiville, osittain todella tiukan bändikattauksen ja osittain siksi etten ollut käynyt siellä aiemmin. Reissuun lähdettiin jo aamupäivällä, ja lukuisat pysähdykset huomioiden reissuun meni oikeasti melkein koko päivä. Ykän Pubin edustalla ollut Teboil tuli näköpiiriin vasta illansuussa (harvemmin sitä muuten näkee yhtä paljon punkkareita Teboilin pihalla) ja siten ihan ensimmäiset bändit jäivät kokonaan näkemättä.

Perjantai

Ydinperhe

Realistiseksi tavoitteeksi oli asetettu Ydinperhe, ja lukuisista pysähdyksistä ja tien vallanneista traktoreista huolimatta perille päästiin juuri ajallaan. Reissussa rähjääntyy, ja varmaan juuri siihen ”oikeaan fiilikseen” pääsemiseksi oli hankala saada Ydinperheestä kunnolla irti, vaikka yhtyeen soitosta ei mitään heikkouksia löytynytkään. Tosin olen villimpääkin menoa olen tältä bändiltä ollut todistamassa. Varsin hyväksi livebändiksi havaittu Seksihullut jäikin näkemättä yleisen ihmettelyn ja pieneen alueeseen tutustumisen vuoksi, mutta Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen Bändiä tuli sentään katsottuna. Mystisen THJKB-nimen taakse ohjelmalehtisessä naamioitunut bändi oli oululaisena mölybändinä kaiketi pakollinenkin Hässäkkä-kiinnitys, mutten saanut kyllä tästä esityksestä paljoakaan irti vaikka levytkin on kuunneltu ja bändi on kiinnostavaksi havaittu. Tai sitten en itse vain jaksanut keskittyä, mikä on tällä kertaa todennäköisempi vaihtoehto. Matkaväsymystä oli vielä havaittavissa, ja itseltäni kestikin lähes koko ilta tunnelmaan virittäytymisen kanssa.

Confusa

Ensimmäinen sisälavan bändi jonka pystyin vilkaisemaan oli Confusa, joka ei ole tietääkseni juurikaan keikkoja viime vuosina vetänyt. Itseltänikin ovat ne edelliset jääneet tyystin näkemättä, joten Confusa olikin ensimmäinen bändi joka oli pakko katsoa. Jo tässä vaiheessa tuli havaittua millaiseksi saunaksi Ykän Pub muuttuu kun ulkolämpötila on tarpeeksi korkea ja sisällä on riittävästi populaa, eikä pitinkään tarvinnut olla kovinkaan iso sellaisen kuumuuden saavuttamiseksi. Taisi Ykä tehdä melkoisen tilin virvokemyynnillään, mutta onneksi ulkolämpötila ei ollut ihan järjetön. Maakuntaradion aikana oli hyvä haukata happea, ja hyvässä iskussa olevan bändin keikan seuraaminen oli sillä hetkellä jotakuinkin parasta mitä voi lämpimässä kesäillassa limulasin kanssa tehdä. Limua kuluu entisestään kun marssitaan takaisin sisälle katsomaan Feastemia. Feastemin rumpali oli aika hassu sälli; jätkä vetelee eläimellisiä vyörytyksiä ja fillejä läpi setin, mutta ukkelin fyysinen olemus oli lähempänä coolia viilipyttyä. No, se olikin sitten ainoa rauhallinen asia tässä keikassa joka vastasi kyllä täysin odotuksia.

Feastem

Unkind veti täysin saman (?) setin kuin Tuskassakin, mitä nyt yleisön koostumus oli pääpiirteittäin erilainen. Sen verran rutinoitunut tai paremminkin soittamiseen tottunut keikkabändi Unkind tätä nykyä kylläkin on, ettei mainittavia heittelyitä noiden keikkojen välillä voinut juuri havaita. Sen sijaan viime vuosina olen harvemmin keikalla nähnyt tämän maan parhaat Brasilianpalvojat eli Forca Macabran, jolta olen nähnyt kyllä tiukempaakin menoa kuin mitä tämä keikka pystyi tarjoamaan. Tosin kyllähän tässäkin oli edustettuna melko monta tolkuttoman kovaa rallia, vaikka setti tuntui venähtävän hieman pitkähköksi.

Hässäkkäpäivät olivat tänä vuonna sikäli hauskat festit, etten tullut paikalle yhdenkään ulkomaalaisen bändin takia. Tosin eipä niitä ollutkaan kuin vain kaksi kappaletta, joista ensimmäinen oli vanha tuttu J.M.K.E., joka oli näin vanhan J.M.K.E.-diggarin näkökulmasta vain ihan kiva. Kai nuo Valge liblika suvit on kuultu aiemmin jo sen verran monta kertaa, ettei tämä keikka jaksanut juurikaan innostaa. No, Oulussa bändi esiintynee harvemmin eikä kukaan muutenkaan ole pakottanut meikäläistä matkustelemaan Helsinkiin tai Ouluun bändin perässä. Tätä kirjoittaessa en muuten edes muista soittiko bändi Tere Perestroikaa, joten ohi taisi mennä tämä keikka. Tässä vaiheessa ulkolämpötila oli jo siedettävillä tasoilla, ja illan edetessä piti turvautua pitkähihaisiinkin rytkyihin. Eikä pelkästään lämpötilan takia, vaan herkän hipiänsä suojelemiseksi etelän virkaveljiään reippaasti brutaalimpien hyttysten kynsistä.

Kumma, kun perjantain kiinnostavimmat bändit olivat pääasiassa grindibändejä. Feastemin ohella minua kiinnosti kovasti nähdä myös Hävitys, joka oli juuri Hässäköille (itse asiassa bändin jäsenistö oli saanut levypaketin noin tunti ennen Ouluun lähtemistä) saanut uuden seiskatuumaisenkin. Kahdella vokalistilla ja keskivertoa enemmän melodioita käyttävänä bändinä Hävitys oli itselleni jälkeenpäinkin niitä mieleenpainuvimpia bändejä koko Hässäköillä, tosin perjantain päättänyt Perikato veti vieläkin kiihkeämmän keikan. Se olikin silkkaa murhaamista se keikka, joka pisti yhtyeen levytetynkin tuotannon kuulostamaan yllättävän vaisulta. Tolkuton livebändi. Sisällä oli yhä tolkuttoman kuuma ja ulkona joutui ihmissyöjähyttysten uhriksi, mutta riski piti ottaa ja selvityä jollain ilveellä yöpaikkaan keräämään voimia seuraavaa päivää varten.

Perikato

Lauantai

Allekirjoittanut selvisi yllättävänkin kivuttomasti ajoissa jalkeille ja takaisin Ykän Pubille. Yleisesti ottaen Lauantain bänditarjonta oli niinkin laaja, että jostain oli alkaa pakko karsimaan oman jaksamisen tähden. Päällekkäisyyksiä ei kyllä ollut yhtään, mutta parinkymmenen bändin kimara alkoi jo puolivälissään tuntua paljolta joten hengähdystauot olivat vähintään paikallaan.

Lauantain potkaisi käyntiin kuitenkin Noituus. Ihan hyvinhän tuo kolmen miehen mögäsirkus toimi nytkin, mutta kenties melko vähäisellä (tosin kellonaika huomioiden yllättävän runsaalla) osallistujamäärällä ja kellonajalla oli varmasti jotain tekemistä asian kanssa, mutta mögälinko ei toiminut ihan täysillä. Death By Snoo Snoon meno pistikin punttiin enemmän vipinää. Vihdoinkin pääsin tämänkin bändin näkemään tai ylipäätään kuulemaan kunnolla keikkaolosuhteissa, kun ”Tästä saat” -pitkäsoitto oli tarpeeksi kutitellut.

Famine Year ei ollut kovinkaan huono. Päinvastoin, bändihän oli erittäin hyvä. Se oli juuri sitä mitä siltä odotinkin, eli melko rujoa crustia/grindiä. Tämähän oli ensimmäinen kerta kun näin bändin soittavan missään, kun ei ole aiemmin kertaakaan osunut kohdalle. Diggailen kyllä kovasti Peten tavasta käristä, ja ukon vokalisointi onkin mielestäni laadukkainta mitä suomalaisella grindillä on tällä hetkellä tarjota DT80K-Oulan ja Rotten Sound-Keijon ohella. Samahan toki pätee miehen esiintymiseen Feastemin riveissä edellisenä iltana. Harmillista tosin oli se ettei Famine Year saanut ensimmäistä omaa seiskatuumaistaan pihalle vielä näille festeille.

Rift

Ydintuhon jälkeen reportterin oli käytännössä pakko poistua alueelta, jolloin jäi hieman ikävästi paljon odotettu Throat näkemättä, mutta kuitenkin sain sen pienen tauon. Palasin sitten parahiksi katsomaan Riftin, jossa vaikuttaa rivi muista yhteyksistä tuttuja hemmoja, mutta oikeastaan aiemmin kuultu materiaali ja yksi hyvältä vaikuttanut keikka varmistivat sen että olin ulkolavan tuntumassa kun oli ukkojen vuoro astua sille. Olin nähnyt bändin pienellä baarikeikalla jo aiemmin, ja jotenkin silloin Rift tuntui kolahtavan enemmän kuin nyt. Uutuudenviehätystä, kaiketi, mutta hyvähän tämäkin veto oli vaikka Riftillä taitavat ne suuruudenpäivät olla vasta edessäpäin. Bändin ensimmäistä seiskaa odotellaan kyllä innolla.

Jumalan ruoska

Riftin emoiluista oli luontevaa siirtyä taas sisälle katsomaan Jumalan Ruoska, jota ei sitäkään ole ihan joka viikonloppu voinut katsella keikoilla. Kesä oli kuuma ja jätski olisi maistunut, mutta sain raakaa ja rumaa punkkia. Tätä keikkaa oli erityisen mukava katsella, ja omasta mielestäni tämä performanssi olikin Hässäköiden kovatasoisimpien esitysten joukossa. Eipä siinä Sokeassa Pisteessäkään mitään valittamista todenvieköön ollut, mutta Death Toll 80K:n olin nähnyt edellisen kerran Puntalassa… vuonna 2009. Sen jälkeen bändiltä on tullut uusi levykin ja aika on mullannut muistot siitä aiemmasta keikasta. Kyllä tässäkin tuli aika monta kuolonuhria ainakin omassa päässäni. Järjetöntä myllytystä ja yksi viikonlopun parhaista keikoista.

Death Toll 80k

Juggling Jugulars oli myös hyvä kuten se aina onkin, mutta toisaalta nyt bändin esiintyminen meni itseltäni hieman ohi vaikka taisin ollakin fyysisesti läsnä lähes loppuun asti lavan välittömässä läheisyydessä. Taisin varmaan odotella koko keikan ajan Total Recallia, joka olikin niitä bändejä, joita odottelin eniten. Olen seurannut yhtyeen tekemisiä tiiviisti mutta nähnyt siihen suhteutettuna aivan liian vähän bändin keikkoja. Uuden kymppituumaisen biisit kolisevat ja vanhoissakin on vielä kunnolla potkua. Juskan raivo oli Stabber Leen veitsellä leikattavaa mallia, eikä jäänyt epäselväksi kuka oli näiden kinkereiden vihaisin nuori mies. Niin, ja Temsu todisti että bassoa voidaan soittaa lavan sijasta vallan hyvin myös terassilta käsin. Mukana tsemppaamassa oli paikallisten lasten pyörittämältä pihakirppikseltä ostettu nukke. Paikallisilla lapsilla näkyy olevan hyvää bisnesvainua, kun pihateillä hilluu outoja punkkeja ja näiden viimeiset hillot pitäisi muuntaa karkkirahoiksi.

Total Recall

Murheenlaakso veti paikan tupaten täyteen. Bändihän ei ole kyllä erityisen paljoa keikkoja soittanut tätä kesää ennen, ja kyllähän bändin nimi on ollut poikkeuksellisen paljon tapetilla Svart Recordsin levyjulkaisujen myötä. Hässäkkäpäivien alueelle tuskin olisi kovinkaan montaa sielua enää millään mahtunut, mikä sinänsä tuntui oudolta kun olin itsekin paikalla vasta ensimmäistä kertaa. Ykän Pubin piha tuskin vetää juurikaan enempää ihmisiä. No, bändin basisti näytti rokkitähdeltä ja Otra seisoskeli rumpuständin vieressä tyynen rauhallisena, kuten tällä onkin tapana. Ilmassa oli melko maaginen tunnelma, eikä bändi vedä yhtäkään huonoa biisiä. Osan tästä keikasta seurasin kyllä alueen ulkopuolelta, tosin en niinkään ihmismäärästä ahdistuneena vaan ihan muista käytännön syistä. Samalla tuli havaittua Teboilin menneen jo kiinni, paikallisten pahisten yhä pitäessä vahtia firmansa edustalla pihalle kuseskelijoiden varalta. Täten Vapaa Maa jäi näkemättä samoista syistä kuin Throattikin (tosin laskin sen varaan että Vapaan Maan näkisi vielä, esimerkiksi Puntalassa), mutta paluuni Hässäkkäpäiville oli yhtä varma kuin Punk Lurexin hyvyys.

Murheenlaakso

Muuten melko kiihkeissä ja hikisissä tunnelmissa räyhätyt Hässäkät vaativat Punk Lurexin kaltaisia rauhallisempia ja enemmän perinteisen 77-punkin nimeen vannovia bändejä tasapainottamaan pakkaa. Punk Lurexin jälkeen päädyin tosin taas seuraamaan mölyä, kun Ristisaatto oli esiintymisvuorossa. Bändi aloitti kymmenisen minuuttia (aika, jossa se olisi voinut soittaa miltei kokonaisen keikankin) myöhässä eikä se esiintyminen muutenkaan mitenkään timmisti mennyt, mutta toisaalta Ristisaaton ollessa kyseessä pitääkin varautua pieneen sattumanvaraisuuteen. Katselin Ristisaaton kokonaan ja vasta bändin lopetettua lompsin pihalle. Siellä lavalla jo ollut Terveet Kädet teki saman minkä Murheenlaaksokin, eli lavan edustalla oli väkeä kuin pipoa, todennäköisesti paljon myös sitäkin porukkaa jota ei kiinnostanut Hässäköiden muut bändit tippaakaan. Näkyipä hässäkkää olevan niinkin paljon, että toinen PA-torneista kaatui kumoon TK:n keikan aikana. Ketään ei sentään jäänyt alle, mutta TK:n jyrän alle jäivät kaikki. Tämä kahdella uudella jäsenellä (Kannisto & Kaarlela) siunattu bändi ei todellakaan jää edellisen kokoonpanon (Lene & Peedro) jälkeen, vaan vetää jopa hieman ylikin. Bändissä tähän mennessä pisimpään viihtynyt rumpali Tilli vieraili muuten lavalla hieman huutamassa.

Terveet Kädet

Terrible Feelings oli tämän illan ainoa ulkomaalaisbändi, mutta totta puhuen yhtyeen ruotsalaisalkuperä kiinnosti alun perin itse musiikkia enemmän. Eikä se musiikkinsa ihan niin hienoa ollut, että levynostamiseenkaan olisi syntynyt välitöntä tarvetta, mutta eipä tuo herättänyt toisaalta mitään fiiliksiä bändiä vastaankaan. Ja kyllähän powerpoppikin mielestäni punk-festeille ihan hyvin sopii. Eipä jättänyt terriblejä feelingsejä tämä bändi, mutta pahemmat fiilingsit jäi siitä kun TK:n ja ruotsalaisten väliin osunut Kieltolaki jäi tyystin katsomatta, johtuen yksinkertaisesti siitä että aivan liian monta bändiä oli ehtinyt soittaa sitä ennen. Oli kuulemma hyvä. Terrible Feelings ei tosin tuntunut melkein miltään Kyklooppien Sukupuuton jälkeen, joka olikin aivan järjetön. Eipä siitä sitten muuta, mutta ei Neuroottiset Pelimannit jäänyt yhtään heikommaksi. Bändi veteli villisti, mutta itse suuntasin heti keikan jälkeen yöpuulle. Seuraavana päivänä piti lähteä kuitenkin takaisin etelään.

Kyklooppien sukupuutto
Neuroottiset pelimannet

Hässäkkäpäivistä jäi todella paljon hyviä fiiliksiä käteen jo monen hyvän keikan seurauksena. Tosin bändejä oli niinkin paljon, että osa piti jättää välistä, kun tuntui että veto oli pitkien keikkakimaroiden jälkeen poissa. Eikä mikään ihme, kun lauantainakin soitto raikasi pitempään kuin mitä yleensä viettää töissä aikaa yhden vuorokauden aikana. Ja kyllähän sitä festareilla tulee tehtyä muutakin kuin vain fiilisteltyä bändejä, eikä siis pelkästään alkoholinnautiskelua (jota en muuten, for the record, nauttinut tällä reissulla tippaakaan). Hässäkkäpäiville matkaaminen edellytti melko paljon säätämistä, mutta olen valmis samaan myös toistamiseenkin.

Oulun Hässäkkä-päivät jälleen heinäkuussa

Pohjois-Suomen suurin punk- ja vaihtoehtorockin ulkoilmafestivaali Hässäkkä-päivät on julkistanut joukon ensi kesän esiintyjistään. 5.-8.7.2012 järjestettävien tapahtumien päänäyttämönä toimii jälleen legendaarisen Ykän Pubin ulko- ja sisätilat, joissa viihdyttävät mm. ruotsalainen garagepunk-yhtye Terrible Feelings, festareilla paluun esiintymislavoille tekevä Jumalan Ruoska sekä ensimmäistä kertaa Ouluun saapuva klassikkoyhtye Punk Lurex. Kokonaisuudessaan ohjelmistoon kuuluu avaus- ja lopetusklubit mukaan lukien n. 40 punk-, hardcore- ja vaihtoehtorockbändiä.

Wipersin ja Burning Kitchenin hengessä garagepunkiaan soittava Terrible Feelings on julkaissut kolme EP:tä ja huhtikuussa bändi julkaisee debyyttialbuminsa ”Shadows”.
Niillä, joille Oulu ja Hässäkkä-päivät ovat pääsemättömissä, on mahdollisuus nähdä Terrible Feelings myös Helsingin Bar Loosessa pe 6.7.2012.

[youtube url=xYn_yVTGx4k]

Festarin tämänhetkinen line-up:

Terrible Feelings (SWE), Jumalan Ruoska, Juggling Jugulars, Neuroottiset Pelimannit, Famine Year, Unkind, Vapaa Maa, Sokea Piste, Rift, Noituus, Death Toll 80k, Perikato, Schwerbelastungskörper, Seksihullut, Ydinperhe, Forca Macabra, Ristisaatto, Kieltolaki, Punk Lurex, Terveet Kädet, Kansakunnan Ylpeys, Out of Tune, Death by Snoo Snoo, Ydintuho, Throat, Kovaa Rasvaa, Projekti 15, Hävitys, Total Recall, Cause for Effect, Hebosagil, Viisikko, Vene.

Aloitusklubi: to 5.7.2012 Hebosagil, Viisikko & Vene @ Nuclear Nightclub
Lopetusklubi: su 8.7.2012 Julkistetaan myöhemmin @ Tähtitornin kahvila

Vain täysi-ikäisille rajatun festarin ennakkoliput tulevat myyntiin Tikettiin maanantaina 2.4. seuraavilla hinnoilla: perjantai 14 €, lauantai 16 €, 2 pv 28 €
(+ Tiketin toimitusmaksut).

www.hassakkapaivat.com
twitter.com/paskakaupunniry
www.facebook.com/hassakkapaivatfestival

Likaiset liimanhaistelijat liikekannalla – Hässäkkäpäivät Oulussa 2.-3.7.2010

On aina kiva mennä festareille, joilla ei soita Lauri Tähkä, jonka liput eivät maksa satoja euroja eikä olut kuutta euroa, jossa vessassa ja tiskillä käynti ei kestä tuntia, joiden yleisömäärät luetaan sadoissa, ei kymmenissätuhansissa, ja ennen kaikkea, jossa ei tarvitse katsella yhden yhtäkään twelvarihattuista tai muuten vaan hassun hauskaa teemapukeutujaurpoa (no ehkä crustit, heh). Oulun Hässäkkäpäivät tarjosivat kaikkea tuota ja vielä vähän päällekin. Kaksipäiväinen festivaali tanssittiin rauhaisissa merkeissä väkivaltaisen musiikin tahtiin (ainoa omaan silmään sattunut järjestyshäiriö koettiin aggressiivisen hippitytön toimesta) Ykän pubin pihapiiriin kyhätyllä alueella muutaman sadan punkin ystävän voimin.

Itse saavuin Ouluun jo torstaina, mutta seuralaisteni hidastelu tien päällä johti siihen, että perjantaina tuli oli jo perseen alla ”Ykälään” lähtöä odotellessa. Ja niinhän siinä sitten kävi, että matka Heinäpäästä Toppilaan otti odotettua kauemmin ja illan ensimmäisen täkyn, Speedtrapin, seuraaminen jäi lyhyenlaiseksi. Nelikon punkin katkuinen speed metal soi kuitenkin sen verta vastustamattomasti, että pakkohan orkesteri on jossain muualla bongata – ja nopeasti sittenkin. Pikaisen vessa-tiski -kombon jälkeen Burn Again oli saanut sisälavalla jo urkunsa auki ja vaikka kvartettia ei ole neljään vuoteen soittolavoilla nähty, niin sitä ei kyllä huomannut mistään. Semi-melodista crustia vedettiin Portlandin malliin ja vaikka jostain syystä muistelinkin yhtyeen laahaavan hiukan enemmän (olisiko syynä sitten splitti Lähdön ajan kanssa?), niin kävihän tämä näinkin oikein kivasti.

Rotten Sound ei ole ikuna kiinnostanut, eikä kiinnostanut nytkään, sillä vetäydyimme Toppilan luonnonkauniille teollisuusalueelle nauttimaan oman pullon antimia (juomanarikka maksoi huimat 50c!). No Kidsin vanhan-koulun-corea ja Hemminki P.:n huumoripunkkia kuunneltiin sivukorvalla, mutta totuuden nimissä on sanottava, että huomio kiinnittyi enemmälti virvokkeiden nauttimiseen ja ihmisten tuijotteluun; olut oli hyvää sekä halpaa noin festarimittareilla mitattuna ja tytöt olivat kauniita.

Suvantovaiheen jälkeen oli aika käydä kiinni itse asiaan: loossi haltuun lavan vierestä ja Unkind stagelle. Unkind ei ollut tullut leikkimään, vaan heti kättelyssä nelikko laittoi hässäköijät polvilleen. Setin päähuomion oli odotetusti varastanut alkuvuodesta ilmestynyt ”Yhteiskunnan pikkuvikoja” –LP, joka vei kvartettia yhä syvemmälle kokeellisuuden syövereihin. Tyylipuhdasta crustiahan Unkind ei ole aikoihin enää ollut, mutta Oulun keikka osoitti, että crust on nykyään pelkästään pohja mille bändi rakentaa äärimmäisen synkän, mutta silti vivahteikkaan äänivallinsa. Päälle käyvää crustia, rokkaavaa ja rullaavaa d-beattia, neurosiscorea sekä sihinää ja suhinaa – illan kovin esitys.

Ulkolavan (joka oli pystytetty rekka-auton lavalle) viimeinen akti totteli nimeä Nitad. Tämä mm. Ninen jäseniä sisältävä ruotsalaiskvartetti oli hommattu paikkamaan maanmiehiään ja –naisiaan, eli viime hetkillä perunutta Masshysteria. Odotukset eivät Nitadin kohdalla olleet kovinkaan korkealla, sillä melodinen hard core ei ole koskaan ollut kuppini teetä. Yllätys oli kuitenkin positiivinen kun nelikko piiskasi soittimistaan irti räkäisen tarttuvaa perinne(hardcore)punkkia ruotsinkielisellä huudolla höystettynä. Jos sanon yhtyeen liikuskelevan jossain vuosien ’77 ja ’82 välillä, niin en varmasti kovinkaan vikaan mene.

Sisällä olisi ollut tarjolla vielä Seksihulluja, mutta olen aina pitänyt ko. pumppua jotenkin väkinäisenä, joten kokka suunnattiin kohti keskustan tanssiravintoloita ja Torinrannan jatkoja…

…ja aamulla oli pää kipiä. Ei auttanut itku kuitenkaan markkinoilla, sillä kompassi osoitti lähimpään Alkoon. Ykän pubilla hässäköinti olisi tosin aloitettu lauantaina jo kahden kieppeillä, mutta oma olotila vaati pientä korjailua Heinäpään puistoissa ja pusikoissa.

Ensimmäinen etappi oli määrä olla Rakkaus, mutta kuten jo edellisenä iltana huomattiin, matka Toppilaan ottaa aikansa (varsinkin jos jämähtää pussikaljoittelemaan Oulun Kallioon, eli Tuiraan). Tästä johtuen ensihoitona saturday night feveriin nautittiin annos länsinaapurin Dick Tracya, joka oli siinä mielessä oiva ”korvaaja” Rakkaudelle, että bändien ulosannissa on paljon samaa – eikä vähiten naishuutajan muodossa. Kuitenkin siinä missä Rakkauden linja kulkee crustin ja hardcoren välissä, vetelee Dick Tracy usein mutkat suoriksi hyökkäävällä power violencellaan. Vokalisti Angelican kitisevä mekkalointi alkoi kuitenkin jossain vaiheessa stimuloimaan orastavaa päänsärkyäni, joten keikasta nauttiminen oli loppupeleissä hieman vaikeaa. Hyvä bändi, huono olo, joten vika oli minussa, ei teissä.

The Over Attacks ja Etulinja menivät huilaillessa, mutta Selfishin rokkaava ”japcore” alkoi jo maistua puhaltelun ja itselääkinnän ohessa. Pientä sekoilua oli ilmassa, mutta silti nelikosta troikaksi keikan aikana kutistunut pumppu veti settinsä kunnialla ja etenkin hyvällä meinigillä loppuun asti.

Yhteiskunnan ystäviä kuunneltiin sivukorvalla tuttujen kanssa rupatellessa, mutta sitten starttasi kuuden orkesterin tiukka putki, joista ei ollut varaa missata ainuttakaan. Olokin alkoi huomattavasti kohentua kun Delta Force II astui lauteille. Nelikko on osittain huumorileimansa ansainnut Chuck Norrisia (vitun kova jätkä) ylistävillä sanoituksillaan, mutta pitää kuitenkin muistaa, että bändin lyriikat pitävät sisällään myös paljon ihan oikeatakin asiaa. Ja musiikillisestihän DF2 on ”crossover revivalin” ehdoton ykkösnimi. Hässäkkäpäivillä kvartetti veti tuttuun tapaansa aivan uskomattoman kovan show´n, eikä se jäänyt yleisöltä huomaamatta; päät nyökkivät, pieni pitti pyöri ja sanoja ”laulettiin” mukana. Miinusta ainoastaan siitä, että basso ei oikein alussa kuulunut, mutta siitäkin selvitiin paikan vaihdoksella.

Ja jos oli edellinen akti yhdistelmä heviä ja punkkia, niin Death With a Dagger vei homman vielä astetta metallisemmalle tasolle. Vaikka setti jäikin vähän torsoksi (ilmeisesti basson hajoamisen vuoksi?), niin silti helsinkiläiskvintetti ryki ilmoille kenties festivaalien parhaimman performanssin; oli leveää haara-asentoa, oli NWOBHM-riffiä, oli rokkikukkoilua ja oli huutoa. Metallia punkilla vaiko punkkia metallilla, siinäpä vasta kysymys. Varsinkin War ja teemaan sopiva Weekend Warrior nostivat hymyn kareen suupielille.

Nasumin manttelinperijöiksikin herjattu Arson Project kävi seuraavaksi ulkolavan kimppuun ja vietti puolituntisensä ripeän, mutta kevyesti kikkailevan grindin parissa. Nasumhan yhtyeestä tuli ajoittain mieleen, mutta punkimpana ja kaaosmaisempana versiona. Modernin ruotsigrindin ystäville takuu varma tärppi.

Jos lauteille kipuaa samaan aikaan Breznev, Thatcher, JFK ja Ronnie, niin asian on oltava vakava. Mutta nyt ei ollut kyse kuitenkaan maailmanpolitiikasta, vaan sirkkelikitaroin varustetusta d-beatista à  la Kylmä sota. En ollut nähnyt nelikkoa elävänä moneen vuoteen, enkä edes muistanut kuinka kova yhtye varsinkin livenä on (psst, myykää joku mulle se uus 12″!). Meno oli synkeää, mutta ah, niin ihanan tarttuvaa.

Viimeistään Magrudergrindin peruttua (tämä harmitti aluksi, mutta eipä tuota enää paikan päällä tullut surettua) Oulun-reissunsa, nousi ulkomaisten festarivieraiden mielenkiintoisimmaksi nimeksi Mob 47. Svedutroikka kävi räimimässä d-beat/crust –pohjaisen punkkinsa melkoisella pieteetillä ja vaikka vuosia on mittarissa kohta jo kolmekymmentä (perustettu yllättävästi vuonna ’82), niin hardcoren palo ei ole ukoilta mihinkään kadonnut. Erittäin kova setti klassikkoyhtyeeltä.

Juhlaväen jo lipuessa kohti keskustan rientoja/höyhensaaria oli Hässäkkäpäivien viho viimeinen akti aloittava urakkansa. Pahaa verta oli yksi tapahtuman iloisimmista yllätyksistä, sillä olen pitänyt kouvolalais-jyväskyläläisryhmää varsin kehityskelpoisena, mutta vielä hieman raakilemaisena. Oulun keikka kuitenkin osoitti, että hetki sitten julkaistu täyspitkä on tehnyt pojista miehiä ja nelikko veivasikin crustin makuista kouvostocoreaan (tai jotain sinne päin) erittäin vimmaisella otteella. Hieno lopetus hienoille iltamille, keep up the good work.

Hässäkkäpäivien plussat tulivat jo varmasti esille, eikä miinuspuolelta voi oikeastaan sanoa, kuin että liian monta hyvää bändiä ja liian pitkä matka kotiin – varsinkin hieman huonovointisena. Ensi vuonna sitten vesilinjalla liikenteeseen… NOT.

P.s. Sinapin hieroja-strippari naiselle terccui.

P.p.s. Grilli Swing saisi perustaa haarakonttorin Lahteen. Ne lohipurilaiset, ahh.

Festarihatut narikkaan – Lammas Zinen opas vaihtoehtoiseen festivaalikesään

Suomen suvi on ääriään myöten täynnä festaria sun muuta kissanristiäistä, pitkiä vessa- ja kaljajonoja, ärsyttäviä työporukoita ja muita juntteja festarihatuissaan ja vyölaukuissaan. Jos massatapahtumat ja festarihatut eivät kuitenkaan kiinnosta, löytyy Suomenniemeltä vaihtoehtoisia tapahtumia, joissa hipsterit voivat bilettää kaikessa rauhassa, ironisissa festarihatuissaan ja vyölaukuissaan. Ohessa Lammas Zinen listaa hyviksi koetuista tai kuulluista tapahtumista aikajärjestyksessä.

Metalliaurinko 4.-5.6. Harjavalta

Punk- ja hardcoreväelle tarkoitettu pikkutapahtuma on kasvanut hiljalleen vuosi vuodelta, seitsemättä kertaa järjestettävä festari on tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaksipäiväinen. Luvassa on kovien kotimaisten lisäksi pari ulkomaannimeä, tärkeimpänä tietysti jenkkiläinen Merauder. Koulunrannan puistomaisemat tarjoavat mahdollisuuden vappamuotoiselle leiriytymislle, pallon potkimislle sun mulle tsillailulle, rantakin löytyy alueelta. Tapahtuma-alueelta löytyy anniskelualue sekä sapuskaa, myös kasvissyöjille. Tästä on hyvä aloittaa ”festarikesä”!

www.metalliaurinko.com

Hammer Open Air Metal Festival 2010 11.-12.06. Lieto

Hammer Open Air Metal Festival on ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma, jossa nähdään sekä kotimaisia että ulkomaisia underground metallia edustavia bändejä. Tapahtumapaikkana on Ilmaristen Metsäpirtti, joka ainakin kuvien puolesta näytti oikein sympaattiselta, eikä esiintyjälistakaan jätä niskalihaksia rauhaan: Pagan Altar (uk), Urfaust (hol), Wolf (swe), Vomitor (aus) sekä kovat kotimaiset, esim. Enochian Crescent, Evil Angel ja Axegressor. Festareille mahtuu 1000 ihmistä päivää kohden, ja mainittakoon vielä, että tapahtuman kieltolistalla on perinteisten kättäpidempien lisäksi myös remmihousut!

www.sacrifire.net/hammer

Hässäkkäpäivät 2.-3.7. Oulu

Hässäkkäpäivät on Kulttuuriyhdistys Paskakaupunni ry:n järjestämä kaksipäiväinen punk/hardcore/d.i.y. -festivaali Oulussa. Neljäs vuosittainen punkkiin ja hardcoreen keskittyvä festari järjestetään 2.-3.7, ja sen tapahtumapaikkana on nyt toista kertaa Toppilassa sijaitsevan Ykän Pubin piha ja sisätilat. Tapahtuma tuo Ouluun kolmisenkymmentä bändiä, joista ulkomailta asti saapuu ruotsalainen Mob 47 ja amerikkalainen Magrudergrind. Ainoana miinuksena festareille on 18 vuoden ikäraja.

www.hassakkapaivat.com

Ämyrock 3.7. Hämeenlinna

Vuodesta 1974 järjestetty Ämyrock on Suomen pitkäikäisin ilmainen rockfestivaali. Sitten menestyksensä vuosien 80-luvun alkupuoliskolla, jolloin 2-päivisessä tapahtumassa nähtiin isoimmat kotimaiset nimet, on Ämyrock kutistunut päivän mittaiseksi. Tänä vuonna nähdään 9 bändejä, ehdottomana helmenä ruotsalainen Masshysteri, joka yhdessä Radiopuhelimien kanssa vaalii festarien punk-perinnettä. Tapahtuman erikoisuuten pidettäköön Kari Peitsamon esiintymistä kaikissa järjestetyissä Ämyrockeissa vuodesta 1986 alkaen (muutamia esiintymisiä myös tätä ennen). Tapahtuma järjestetään Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa klo 12-22, ja kuten mainittu, Ämyrockiin on vapaa pääsy.

www.amyrock.org

Oulu 187 16.7.-18.7. Oulu

Toista kertaa järjestettävä ”nuorisofestivaali” Oulu 187 kerää heinäkuussa Kuusisaareen vankan rap-edustuksen lisäksi myös reggae- ja punk-artisteja. Viikonlopun esiityjiä ovat mm. Hannibal, Jontti, Julma-Henri, Laineen Kasperi, Michael Black Electro ja Tykopaatti. Festareilta löytyy artistien lisäksi myös klubi-alue, kisaillaan potkupallon mm-tittelistä, esitetään ”American drug war the last white hope” -dokumenttia ja mitä vielä.

www.oulu187.com

Tuntuma Festivaali 23.-24.7. Lohja

Jossain vaiheessa muistaakseni ”indie”-lisänimeä kantanut festari tekee paluun yhden välivuoden jälkeen aavistuksen verran uudistuneena, sillä tällä kertaa pääpaino on selvästi enemmän punk- ja hardcore-musiikilla, muuta ”indie”-kamaa kuitenkaan unohtamatta. Tähän laskettakoon mm. rap ja reggae. Artistikiinnityksiä tähän mennessä mm. Rytmihäiriö, No Shame, Jaakko & Jay, Ratface, Stepa, Home Junior, Ronskibiitti ja Raappana & Poutasound. Myöskään Tuntuman puitteissa ei ole valittamissa, Pähkinäniemen suojellulla lehtoalueella luonnonkauniin Lohjanjärven rannalla järjestettävä tapahtuma tarjoaa korvakarkin lisäksi myös siulunruokaa Suomen Suven pistäessä parastaan.

www.tuntuma.fi

Naamat 23.-25.7.2010 Muurame

Rockfestari Naamat on vaihtoehtoinen festari, jonka järjestää Naamat ry. Naamat pyrkii omien sanojensa mukaan tarjoamaan mielenkiintoista musiikkia ja uusia tuttavuuksia festariyleisölle mukavassa ympäristössä kaiken muun hauskan lomassa. Kaveriporukan yksityistilaisuutena alkanut tapahtuma ylitti valtakunnallisen uutiskynnyksen, kun festarin 800 ennakkolippua myytiin loppuun alle tunnissa. Saa nähdä, kuinka kauan tapahtuma pysyy nykyisissä mittasuhteissa moisen suosion johdosta.

Tuomiston tilalla Muuramessa järjestettävä tapahtuma on julkaissut vasta yhden esiintyjän, humppalegenda Eläkeläiset. Teltta-alue, parkkipaikat, peltofutis ja hukkumismahdollisuus rantasaunoineen sijaitsevat pellolla aivan festarialueen vieressä. Ens vuonna kannattaa siis olla ajoissa lippujonossa!

www.naamat.info

Ilmiö-festivaali 24.7. Turku

ILMIÖ-festivaali järjestetään lauantaina 24.7.2010 Turun Uittamon kansanpuistossa sijaitsevan vanhan tanssipaviljongin ja sen viereisen näköalaravintolan ympäristössä. Varsinais-Suomen bändiyhdistys ry:n järjestämässä taahtumassa nähdään ja kuullaan neljällä lavalla pyörivän persoonallisen musiikkikattauksen lisäksi muunlaisia kulttuuri- ja valoilmiöitä. Festivaaliohjelma alkaa heti porttien avauduttua klo 12 ja jatkuu aina aamuyöhön klo 02 asti. Tapahtumassa esiintyy mm. Jaakko Eino Kalevi quintet, Kap Kap, Koria Kitten Riot, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Liekki, Magyar Posse, Markscheider Kunst (RUS), The Mutants, Psilodump (SWE) ja Vuk. Osana ILMIÖ-festivaalia järjestetään festivaalialueen vieressä sijaitsevalla Naulanrannalla ja sen ympäristössä myös tänä vuonna RantaILMIÖ-ilmaistapahtuma.

www.ilmio.fi

Puntala-rock 30.7.-31.7. Lempäälä

Puntala-rock on Lempäälän Karuselli ry:n (LeKa) järjestämä punk-painotteinen festari, jonka historia alkaa jo 80-luvulta. Hiljaisen 90-luvun jälkeen kuvioihin palannut Puntala on ottanut takaisin paikkansa keesipäiden jokakesäisinä kokoontumisajoina, jonne mennään paitsi katsomaan bändejä, moikkaamaan ympäri Suomen paikalle saapuneita tuttuja. Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä festari kerää jälleen kotimaisen punkin parhaimmiston lisäksi mielenkiintoisia ulkomaannimiä, mm. brittiläiset Nailbiter ja The Restarts, ruostalaiset Aggrenation ja Dodeskaden, sekä puolalainen Dezerter.

www.puntala-rock.com

Metsäfestiwaal 30.7.-1.8. Mäntyharju

Viime vuonna Mäntyharjulla Lawatanssit-tapahtuman järkestänyt Alakulttuuriyhdistys Syvä Ry on mukana tuottamassa uudenlaista tapahtumaa. Flowers of Life Metsäfestiwaal -nimellä kulkevaa, hieman hipiltä haiskahtavaa tapahtumaa järjestävät lisäksi Elämänkukat ja Wider Visions Ry. Festivaalialueena toimii Elämänkukkien metsätila, joka on suurimmaksi osaksi luonnonkaunista suomalaista metsää. Osanottajille luvataan täysin uudenlainen festivaalikokemus musiikin, lavasteiden ja upean luonnon voimin.
Festarin musiikillinen anti on kolmen lavan mukaan psytrance, chill-out ja rap/reggae/dub. Tutut esiintyjänimet löytyvät rap-osastolta, jossa kuullaan muun muassa Notkeaa Rottaa, Shakaa, Laineen Kasperia ja Joku Roti Mafiaa. Psytrance lavalta löytyy myös paljon ulkomaalaisia nimiä.

”Enter the space of psychedelic harmony of visual arts and finest tunes with good spirit and enjoy this unique forest festival of full-on psychedelia!” Ekäpä tämä tapahtuman mainoslause kertoo kaiken oleellisen…

www.metsafestiwal.fi

Unohtuiko listasta jokin tapahtuma? Kokemuksia yllämainituista? Kommentoi ja kerro meille oma suosikkisi kesätapahtumista!