Avainsana-arkisto: hardcore

Väistä! – S/t

Väistä! on ehkä nimenä uusi, mutta sen riveistä löytyy tuttuja juippeja Alley Godsista. Väistä! on käytännössä myös musiikillisesti Alley Godsia, joka on degeroitunut askeleen jos toisenkin taaksepäin. Rumpali on vaihtanut paikkaa vokalistiksi ja kitaristi basistiksi, ja tällä kokoonpanolla on levykin tehty, vaikka miehitystä on sittemmin täydennetty.

Alley Gods on ilmeisesti kehittynyt liikaa, kun Väistä!:n lähtökohtana on ollut soittaa ”back to basics” -henkisesti hardcorea. Levyllä ei vedellä juuri sooloja ja laulukieli on nyt suomi. Seiskalla on reipasta ja groovaavaa, rokkivaikutteistakin hardcorea. 82-bändien sijasta vaikutteiden pääpaino tuntuu olevan jossain muualla, joten alan suomibändeihin Väistä! ei vertaudu. Kun verrokeista puhutaan, niin Suomesta on tuntunut jo pitempään puuttuvan hardcorensa samalla tavalla soittava bändi. Väistä! tekee hommansa tyylikkäästi, ja levylle tarttuneesta projektibändin fiiliksestä huolimatta voidaan puhua tervetulleesta tulokkaasta.

Abus – S/t

Turkulainen Abus on hieman erikoisempi tapaus suomalaisessa punkkiskenessä, johtuen sekä musiikillisista ansioistaan että pääasiallisesta laulukielestään, joka on ranska. Ranskalla on yleisesti maine rakkauden kielenä, mutta Abusilla tuo rakkaus on vähän kovakouraisempaa sorttia. Yhtye ei turhaan mässäile ranskalla, vaan sitä käytetään samanlaisena lyömäasena kuin mitä tahansa muutakin kieltä. En ole täysin perillä bändin motiiveista kielivalinnan suhteen, mutta se on jo itsessään tekijä joka erottaa Abusin muista hardcorebändeistä. Tosin on kasetilla pari kappaletta myös toisella kotimaisella ja lontoolla.

Tällaista keskitempoista perinteisen punkin ja hardcoren välimailla liihottelevaa musiikkia ei ihan niin runsaasti kuitenkaan tehdä. Biisit ovat monipuolisia ja parhaimmat niistä ovatkin jo todella kovia ”nyrkistä naamaan” -tapauksia, sounditkin ovat sopivan rupiset ja rosoiset, mutta kuitenkin riittävän selkeät. Ainoa mikä hieman kasetissa häiritsee on sen pituus, sillä Abus tuntuu nyt tunkeneen kasetille lähestulkoon kaiken mahdollisen materiaalin. Pari laiskempaa vetoa tiivistämällä varpunen laukoisi turpaan tätäkin tehokkaammin.

Terveyskeskus – Omat koirat puree

Joensuun legendaarisimpiin punk-bändeihin lukeutuva mutta Otra Romppasen (joka on vaikuttanut bändissä, vaikkei tällä levyllä soitakaan) muiden bändien jalkoihin jäänyt Terveyskeskus on ollut uudestaan aktivoituneena soittelemassa maailman turuilla ja toreilla jo jonkin aikaa. Kulttibändin statuksen ansaitusti saanut Terveyskeskus päätyi sitten levyttämään uuttakin materiaalia, ja sitenpä ”Omat koirat puree” sisältää 11 uutta Terveyskeskus-sävelmää.

Terveyskeskus on raivoisampi kuin mitä itse muistinkaan. Viime vuonna 30-vuotissynttäreitään viettäneen yhtyeen juuret lepäävät yhä perinteisessä hardcorepunkissa, eikä musiikillista spektriä olla lähdetty nytkään laajentamaan kauhean lavealle, vaikka bändin historiasta löytyy ne kokeellisetkin hetkensä. Alalle tyypillisen sahaamisen lisäksi tehdään joitakin hieman rohkeampia ratkaisuja, varsinkin kuusikielisten osalta. Ei liene mitenkään yllättävää kun muistetaan kuka bändissä soittaa. Hätäset 20 minuuttia kellottava ”Omat koirat puree” sisältää yllättävänkin toimivia hc-räjähdyksiä, mutta etenkin kappale Sydämetön saattaa sisältää yhden mieleenpainuvimmista laulumelodioista taas vähään aikaan.

Vuosimallin 2012 Terveyskeskus yllätti tekemällä ihan näppärän levyn. Ajattomaksi klassikoksi levystä tuskin on, mutta näin alkuvuoden mukavimpien yllättäjien liigaan ”Omat koirat puree” pääsee leikiten.

Pigeon Hunt – S/t

Pigeon Hunt soittaa hardcorea. Eipä bändistä oikein muuta tohdi keksiä aluksi sanottavaa, mitä nyt bändin Bandcamp-sivulla yhtye lokeroi itsensä ”otherpunkiksi”. Yhtyeestä on kieltämättä vähän hankala saada kiinni, mutta vaikka termi ”otherpunk” saattaisi luodakin assosiaatioita rimpuiluun ja kikkailuun, pysyttelee Pigeon Hunt silti hardcorena. Tosin hardcorekin on tyylilajina niin pirstaloitunut, että Pigeon Huntia on melko hankala iskeä mihinkään tiettyyn lokeroon ja verrokkejakan en keksi kotimaasta, joten en edes yritä sanoa miltä bändiltä Pigeon Hunt nyt sattuu sitten kuulostamaan.

Mystisyys velloo Pigeon Huntin ympärillä. Biiseihin ei ole tullut sanoituksia mukaan, eikä niillä ole oikeastaan edes nimiä. Itse olen sitä ihmiskastia joka haluaisi punk/hardcore-levyjensä mukana lyriikatkin, mutta toisaalta tämä ratkaisu sälyttää kuulijan kontolle paljon vastuuta. Mistä nämä tyypit laulavat? Keitä nämä tyypit edes ovat? Keikoilla ainakin saa tuohon viimeiseen kysymykseen vastauksen, mutta levyn kansitaiteista sitä ei saa. Muutenkin levyn kuuntelu herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia, tehden tästä kymppituumaisesta minuuttimääräänsä nähden melko pitkäikäisen. On vain kuulijan omasta kärsivällisyydestä kiinni, saako tästä otetta vai ei. Kiinnostava ja kutkutteleva levy, kerta kaikkiaan, vaikka se tuskin vielä täysin heijastelee bändin todellisia kykyjä.

Total Recall

Se oli kuuma ja kiihkeä kesäilta, ainakin jos haastattelijan tavanomaista korkeammaksi kohonnutta ruumiinlämpöä pystyy näin jälkikäteen tarkastelemaan. Allekirjoittanut saapui elokuussa 2011 Jyväskylään fiilistelemään Lutakko Liekeissä-festareita ja sai tietenkin heti kuumeen kun oli päässyt perille. No, samalle reissulle saatiin sovittua kuitenkin allekirjoittaneen tuolloin nimettömään, lopulta Ajatuksen Valo-nimen saaneeseen lärpäkkeeseen tarkoitettu ja siinä lopulta julkaistukin haastattelu Total Recallin kanssa. Yhden kasettidemon ja Molemminpuoleinen Varma Tuho-yhtyeen kanssa tehdyn splitin perusteella bändi vaikutti todella lupaavalta, mutta keikalla pääsin näkemään yhtyeen vasta seuraavana iltana. Treffit sovittiin perjantai-illalle Mustan Kynnyksen terassille, jossa Jaakko & Jay, Pertti Kurikan Nimipäivät ja Neuroosiliitto olivat lämmittämässä Liekkejä. Paikalla olivat vokalisti Juska, kitaristi Santeri ja basisti Temsu eli varttia vaille Total Recallin kokoonpano, ainoastaan rumpali Aki oli estynyt.

Mitä kuuluu?

Juska: Meillä on tulossa tämän vuoden (2011) lopussa lyhyt Suomitouri Uprightin kanssa. Siinähän meidän kuulumiset taitaa tällä hetkellä aikalailla ollakin.

Tuo touri taitaa olla menneen talven (?) lumia, kun tämä ilmestyy. Onko suunnitteilla mitään noin pitemmällä tähtäimellä?

Juska: No LP olisi kiva tehdä.

Temsu: Siitä on ollut kovasti puhetta ja suunnitelmissa olisi saada se lähivuosina pihalle.

Juska: Vuosi 2012 saattaa mennä sen LP:n kanssa. Jos kaikki menee hyvin.

Santeri: Ensin pitäisi kyllä olla jonkinlaisia tekoja, sitten vasta lisää sanoja.

Onko kaikki yleensä mennyt tähän mennessä hyvin?

Juska: Riippuu vähän, mistä suunnasta asiaa katsoo.

Temsu: Tilanteeseen nähden erittäin hyvin. Juskan sivari ja Santerin työt kesällä syövät aika paljon treeniaikaa.

Santeri: Viime aikoina on ollut aika tiukkaa, kun olen ollut tuolla Helsingin päässä kiinni kesätöissä koko kesän. Treenataan kuitenkin niin paljon kuin keretään ja äänitellään uusia biisejä.

(Keskustelua Jyväskylästä ja sieltä pois ja sinne muuttamisesta, jota ei ole millään lailla järkevää mahduttaa osaksi tätä haastista. Keskustelu virittää kuitenkin aasinsillan seuraavaan kysymykseen:) Mitäs se jätkät muuten tuumaatte Jyväskylästä noin yleisesti?

Santeri: Viime aikoina on ollut sellainen pieni jengisodan pauhu ja uhkakuva ilmassa, kun oli tämmöinen puukotusjupakka Väinönkadun ja Yliopistonkadun risteyksessä, niin siitä asti olen venannut avointa kähinää tänne Jyväskylän kaduille.

Seuraavaksi joku ajaa tästä ohi hienolla autolla ja vetäisee pari sarjaa konepistoolilla…

Temsu: Santeri on seuraava 2pac.

Juska: Tässä tapauksessa voidaan puhua enemmänkin moottoripyörästä, jotain moottoripyöräjengiä siihen liittyi…

Santeri: Hirveästi spekulaatiota on ollut siitä, mitä tapahtui, kuka oli kuka ja mitä tapahtuu seuraavaksi. Mutta huhun mukaan melko pian tämän tapauksen jälkeen kaikki pesismailat oli myyty loppuun kaikista Jyväskylän urheiluliikkeistä. Kuulosti kyllä enemmän vitsiltä kuin todelta.

Temsu: Onhan tää nyt kiva kaupunki. Mukava meininki, sopivan kokoinen.

Vaikka niitä pesismailoja alkaa kohta näkyä Total Recallin keikoillakin?

Santeri: No pullot ovat ainakin lennelleet.

Juska: Ei se olisi eka kerta, kun tulee nähtyä väkivaltaa meidän keikoilla.

Mitäs sitten tapahtui?

Juska: Meidän ekan keikan jälkeen syntyi pihalla aika iso joukkotappelu. Eräs nimeltä mainitsematon basisti heitti pullolla päähän sen tappelun aloittajaa. Homma vähän levisi käsiin, ja yksi äijä joutui yhdeksän tikin kanssa sairaalaan ja toinen putkaan.

Santeri: Jos nyt ihan realistisia ollaan, niin ei siinä mitään kummoisempia tapahtunut. Siinä oli enimmäkseen huutelua ja pahaa verta välissä sekä se yksi pullo lensi. Voihan tuosta nyt toki juttuja kertoa!

Juska: Kuulostaa paljon hurjemmalta kuin mitä oikeasti tapahtui.

Temsu: Lähinnä se oli surkuhupaisaa.

Pullosta päähän -biisi kertoo siis suoraan tuosta insidentistä?

Santeri: Se biisissä oleva hälinä on äänitetty suoraan siitä tapauksesta, mutta se ”Mitä kyrpä?!” on äänitetty päälle jälkeenpäin. Oli aika hieno hetki tajuta sen videoklipin olemassaolo kun me sävellettiin sitä biisiä ja mietittiin mitä siihen alkuun voisi laittaa.

Tuo pätkä päätynee sitten jollekin tulevalle TR-dvd:lle?

Santeri: Ei siitä varmaan kyllä mitään näe…

Juska: Näkyy, kuinka ne piripäät huutelevat Simolle.

Onko Mr. Scenester-biisin taustalla jotain vastaavaa?

Temsu: Perusvittuuntuneisuutta suomalaisesta skenekyräilystä.

Juska: Jossain vaiheessa ihmisten nettipippeleiden kasvattaminen oli ihan naurettavissa mittasuhteissa.

Viitataanko tässä erääseen keskustelulautaan?

Juska: Siihenhän siinä biisissä viitataan. Se taitaa olla kasetin ainoa biisi, jota en ole yksin kirjoittanut (Pullosta päähän ohella, Temsu. Huom.). Se on siitä erikoinen TR-biisi, että sen lyriikat on kirjoitettu treeneissä kaikkien jäsenten läsnäollessa.

Santeri: Bändin alkuaikoihin liittyy sellaista tunnusomaista, pientä naureskelua. Hihiteltiin koko konseptille.

Juska: Tarkoitus oli ärsyttää ihmisiä ja tehdä sellaisia asioita mitä ei mukamas saisi tehdä, esimerkiksi soittaa coveri bändiltä joka on vielä olemassa tai jotain muuta vastaavaa.

Oletteko havainneet skenessä muutosta sen jälkeen, tuosta nyt on kumminkin jo muutama vuosi?

Juska: Ehkä olemme itse oppineet suhtautumaan koko skene-käsitteeseenkin vitsillä niin, ettemme ota asioita enää tosissamme. En minä ainakaan jaksa vaivautua kyrpiintymään siitä, että joku äijä kokee paremmuudentunnetta siitä että kirjoittelee nettiin jotain.

Temsu: Olemme kasvaneet ihmisinäkin ja oppineet näkemään asiat eri tavalla. Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Delta Force 2 muuten heitti kuittailut ”Jyväskylän meiningistä”. Mitäs te siihen sanotte?

Temsu: Se ainakin voidaan allekirjoittaa, ettei sitä voida käsittää.

Juska: Kyllä mun mielestä Jyväskylän meininki on ihan hyvä. Kaupungin aktiiviset ihmiset puhaltavat hyvin yhteen hiileen.

Temsu: On aika sama onko hardcoreäijä vaiko crusti, kaikki tulevat keskenään aika hyvin toimeen. Ei ole erottelua.

Santeri: Yhdessä vaiheessa oli tosi tarkkaa. Sitä vain seurasi itse sivusta, kun ei lukeutunut kumpaakaan kastiin. Molemmissa on mun mielestä ollut aina tosi mukavaa porukkaa.

Temsu: Itse tulin tänne suoraan bileistä, joissa oli molempia.

Näin ulkopaikkakuntalaisena näen Jyväskylän skenen aika vireänä. Uusia bändejäkin tulee esille koko ajan, viimeksi fiilistelin Eilisen Oppeja.

Temsu: Kyllähän niitä puskee. Itse soitan TR:n lisäksi Hävityksessä ja sitten on ollut joitakin projekteja joissa olen satunnaisesti soitellut, puheasteella (Temsu luettelee seuraavaksi ainakin neljä eri projektia, toim. huom.) on useitakin vireillä. Niistä nyt ei voida juuri puhua tämän enempää, kun ei olla saatu vielä treenejäkään aikaiseksi.

Juska: Jos sä uskot tuon kaiken, niin Temsulla on se 20 eri bändiä.

Temsu: Puheita ja suunnitelmia nyt on aina kaikilla.

Onko ajankäytön kanssa tullut ongelmia?

Juska: Mä olen ollut viime vuoden lokakuusta asti sivarissa Tanssisali Lutakossa. Se paikka vaatii hyvin suurta omistautumista niiltä jotka siellä työskentelevät ja vapaita on joutunut repimään puolipakolla jotta on päässyt treeneihin ja keikoille. Onneksi se ei ole vaikuttanut liikaa.

Mikä on teidän suhteenne päihteisiin? Piripäät nyt vilahtelevat lyriikoissa, mutta ette te sXe-miehiäkään näytä olevan.

Temsu: Ei missään tapauksessa!

Juska: Pyrimme noudattamaan kultaista keskitietä. En mä jaksa lähteä moralisoimaan ihmisiä niiden omista valinnoista, mutta jotkut valinnat nyt ovat sellaisia että ne saavat mut arvostamaan joitakin ihmisiä enemmän kuin toisia. En mä fiilistele sitä, jos huumeet ovat koko elämäsi tai jos olet joka keskiviikko-lauantai -väli baarissa ja sun kaikki rahat menee päihteisiin. Se on vitun säälittävää.

Temsu: Joku tolkku pitää olla. Mulle on periaatteessa aivan sama mitä kukin ihminen vetää, kunhan homma pysyy hanskassa. Ettei siitä tulee haittaa itselle tai muille. Omat rajansa pitää tuntea.

Santeri: Eihän Piripää ole mikään moralistinen biisi, mutta siinä oli selkeä lähtökohta. Ketäpä nyt ei harmittaisi, kun joku aggressiivisesti käyttäytyvä jätkä tulee aukomaan päätään ja sen käytös jännittää kaikkia.

Ihminen ei voi elää vetämättä”…

Juska: Eihän maailma ole mustavalkoinen, että joko käytät vitusti aineita tai et käytä yhtään. Arvostan sitä, että ihmiset pitävät jonkun rodin elämässään eivätkä menisi siitä, mistä aita on matalin.

[youtube url=RSlsvMpINlI]

Suhde politiikkaan? Onko Total Recall millään tasolla poliittinen bändi?

Santeri: En voi sanoa itseäni ollenkaan poliittiseksi ihmiseksi.

Temsu: En tiedä juuri mitään politiikasta, joten ei minulla ole varaa ottaa kantaakaan siihen.

Juska: Kyllä TR varmaan tulee hyvin pitkälti käsittelemään vain niitä aiheita, jotka meitä itseämme vituttaa. Emme pyri mitenkään suuripiirteisesti puhumaan asioista, eli en minäkään näe TR:ää poliittisena bändinä.

Temsu: Turha siis odottaa mitään ”poltetaan eduskuntatalo”-tyylisiä kliseitä.

Juska: Varsinkin nuo meidän alkupään biisit ovat kaukana poliittisesta kamasta, ihan jo korrektiutensa puolesta.

Temsu: Natsipoika nyt vähän viittaa tähän meininkiin, mutta ei silläkään ole mitään tekemistä politiikan kanssa.

Juska: Mutta vaikka poliittisia ei ollakaan, niin kyllä meillä on mielipiteitä.

(Tässä vaiheessa kajareista alkaa pauhuta M.A. Numminen, toim. huom.) Mitä musiikkia te kuuntelette hardcoren ohella?

Santeri: Mä olen suunnaton Leonard Cohen -fani. Olen viimeisen parin vuoden aikana kuunnellut sitä todella paljon, ja kun sen löysin olin todella myyty. Nykyään kuuntelen todella vaihtelevasti. Toisinaan kuuntelen jonkin verran punkkia, mutta myös jazzia ja klassistakin.

Temsu: Itse taas olen kaikkiruokainen, eli kliseisesti ”kaikkea mikä kuulostaa hyvältä”, mutta rajansa kaikella. Voisin nostaa korkealle 70- ja 80-lukujen vaihteen new waven ja post punkin… perus-Joy Division, The Zounds, The Stranglers… Jossain määrin tulee kuunneltua myös elektronista musiikkia ja black metallia.

Juska: Mä taas olen edellisen talven aikana kuunnellut pelkkää Black Sabbathia.

Kuunteletteko te heviä?

Juska: Juuri ennen tänne tulemista kuuntelin Dion Holy Diveria!

Santeri: Deep Purplen Made in Japan on ollut mulla soitossa pienestä asti. Älyttömän kova liveäänite!

Juska: Kaikki treenisreissut menee AC/DC:tä kuunnellessa!

Temsu: Nyt kun hevistä puhutaan, niin Lordia ei voi jättää mainitsematta. Äsken erään ystäväni kanssa tuunasin yhden leivänpaahtimen liimaamalla siihen Lordin kuvia ja tekstipätkiä Lordi-kirjasta.

Juska: Tuo Lordi-juttu on meidän ja MVT:n läppä, joka juontaa meidän viime kesän tourilta.

Temsu: Tajusin, että se on alunperin lähtenyt 09-kesän Ruotsin reissulta. Huudeltiin Örebron keskustassa ihmisille ”Do you know Lordi? Eurovision 20mikävittulieneekäänenglanniksi”. Todella vanha läppä, mutta se ei ole vieläkään kulunut pois.

Juska: TR/Lordi-splitti on vaikea kuvitella, mutta Temsu/Hevisaurus-splitti on helppo kuvitella.

Mutta TR varmaan pysyttelee ihan hardcore-bändinä?

Temsu: Hardcore/jazz.

Santeri: Viime aikoina uudet biisit ovat saaneet uudenlaisia käänteitä. Pysytään tietyllä sektorilla ja vaikutteet pidetään havaittavissa, mutta tehdään biisejä eri tavoilla ja eri lähtökohdista. Ennen pyrittiin tekemään tietynmallista hardcorea, mutta nykyään mennään enemmän biisien ehdoilla.

Juska: Aikaisemmin meidän biisit ovat olleet aiheiltaankin ”meitä vituttaa” -osastoa ja paineiden purkua. Nyt kun ollaan tehty kaksi vuotta musaa mikä on mahdollisimman nopeaa ja vihaista, joten ihan automaattisesti haluaisimme kuulla siellä jotain muutakin. Olemme nyt ammentaneet enemmän muista vaikutteista mitä meillä on.

Temsu: Black Flagia lainaten, meille on tullut ”My War”-era.

Juska: Tehtiin vähän aikaa sitten biisi, joka on yhtä pitkä kuin meidän koko puoli MVT-splittiseiskalla.

Santeri: Vaihtelua on vielä tulossa, nykyään meillä on enemmän silmät auki -tyylistä suhtautumista musiikintekoon.

Temsu: Parhaat saadut kommentit mitä ollaan meidän uusista biiseistä demoversioiden ja livesoittojen perusteella saaneet, ovat ”Tämä kuulostaa erilaiselta, mutta silti TR:ltä.” -mallia.

Juska: Ne kuulostavat yhä vihaisilta. Viha on olennainen elementti meidän musassa.

Loppuun jokerikysymys: Kumpi on parempi karkkipäivä, perjantai vai lauantai?

Santeri: Mä syön joka päivä karkkia.

Temsu: Lauantai, koska eihän lauantaipussi olisi lauantaipussi ellei sitä syötäisi lauantaina.

Juska: Hypoteettisesti ajateltuna se on perjantai, koska silloin ihmiset yleensä pääsevät töistä viikonloppuvapaille. Silloin saa avata vyön, laittaa käden housuihin ja ottaa rennosti.

Mutta voiko perjantaina syödä lauantaipussia?

Santeri: Voi!

Temsu: Voi voi!

Juska: Mä olen enemmänkin noita Hyvää makumaasta-miehiä…

Santeri: Pitäisi ostaa joskus lauantaipussi, koska sehän on ihan loistava pussi!

Temsu: Aiheesta hieman poiketen, niin voihan Immortalin Call of the Wintermooniakin kuunnella kesällä!

Total Recall
Total Recall

Se oli siinä. Haastattelu on tosiaan tehty elokuussa 2011 ja julkaistukin Ajatuksen Valo-zinen ensimmäisessä (nyt jo loppuunmyydyssä, tässäpä syy haastattelun uudelleenjulkaisulle) numerossa huhtikuussa 2012, joten haastattelu on tietenkin päässyt osittain vanhentumaan, vaikka paskanjauhanta ei periaatteessa menetä tehoaan täysin ikinä. Haastattelun loppuun on kuitenkin kyselty tuoreempiakin kuulumisia.

Moi! Mitä nyt kuuluu? Mitä Total Recallille on tapahtunut elokuun 2011 jälkeen?

Juska: Ton elokuun jälkeen käytiin tekemässä pieni Suomirundi Uprightin kanssa, saatiin tuo 10-tuumainen pihalle ja sen myötä ollaan soitettu jonkun verran keikkoja. Kesällä päästiin ensimmäistä kertaa kiertämään ulkomaille Antiklimaxin matkassa ja elokuussa 2012 lämpättiin the Adolescentsia. Huikea vuosi takana, nyt kun jälkeenpäin ajattelee! Päätetään tämä vuosi siihen, että parin viikon päästä soitetaan Lutakossa Black Flag -coverkeikka. Oon siitä aika innoissani.

Oletteko mielestänne päässeet niihin tavoitteisiin, joita tässä haastattelussa itsellenne asetitte?

Juska: Ennemmin sanoisin, että vastaan tuli ihan toisenlainen vuosi, kun osattiin odottaa. Kuten tuosta haastattelustakin voi huomata, oltiin valmistautumassa siihen, että tämä vuosi oltaisiin hiottu uutta materiaalia kokopitkään levyyn asti, mutta sitten meille tulikin vastaan noita keikkoja sen verran, että päätettiin julkaista siihenastiset julkaisemattomat biisit 10-tuumaisena EP:nä, koska nuo MVT-splittiseiskan biisit alkoivat oikeasti tuntua jo aika vanhoilta.

Mitä suunnittelette tehtäväksi seuraavaksi?

Juska: Joulun jälkeen tahtoisin alkaa keskittymään uusien biisien tekoon. Tuo Black Flag -keikka tuli tuohon antamaan vähän miettimistaukoa sen suhteen, millaista musiikkia haluttaisiin seuraavan levyn olevan. Se kyllä kannatti, sillä oltiin suoraan sanottuna aika solmussa tuon 10-tuumaisen jälkeen, että mihin suuntaan siitä lähdettäisiin. Tässä kun on nyt vielä sellainenkin juttu tuloillaan, että meidän rumpali Aki lähtee heinäkuussa armeijaan, niin polte uuden matskun tekemiseen ennen sitä on jokaisella jäsenellä melko kova. Keikkojen suhteen pääpaino on keväällä tehtävässä isommassa kiertueessa Lighthouse Projectin kanssa ja jos kesälle saisi keikan, tai pari, olisin oikein onnellinen.

Hävettääkö lukea tätä haastattelua nyt, kun sen tekemisestä on jo melko pitkä aika?

Juska: Ei oikeastaan, ollaan osattu antaa yllättävän asiallisia vastauksia tuo aika ja paikka huomioon ottaen! Hyvä mieli tämän lukemisesta tuli. Muistan, että soitettiin tuota seuraavana päivänä Liekeissä What I’ve Seen ensimmäistä kertaa, sekä Jimi Hendrix -coveri (Fire, toim. huom.)  ja osa yleisöstä oli ihan äimänä, että mitä helvettiä tälle bändille on oikein tapahtunut! Päällimmäisenä pisti huvittamaan tuo läpänheitto Jyväskylän väkivaltaisuudesta. Muistan, että haastattelutilanteessa noi Santerin läpät pesäpallomailoista ja mac-teneistä kerkes aika megalomaanisiin sfääreihin… Mutta oli siinä vitsailussa jonkun verran perääkin. Jyväskylässä tapahtui tuona vuonna huomattava määrä väkivaltarikoksia, pääasiassa puukotuksia. Niin ja joo, olin jo kerennyt unohtaa ton uskomattoman pitkälle menneen Lordi-läpän. Toivon, että tämä uudelleenjulkaisu ei anna Temsulle ja kumppaneille aihetta aloittaa sen viljelemistä uudelleen. En tiedä, kestäiskö mun huumorintaju sitä enää.

Terveiset! Saa lähettää!

Juska: Terveiset närkästyneelle äidille siitä, että poika on kiroillut vastatessaan haastattelun kysymyksiin.

Lue: totalrecallhc.blogspot.fi
Kuuntele: totalrecallhc.bandcamp.com

Aivottomat – Ohjuksia ja aseita

”Punk-yhtye Aivottomat julkaisi 7″ EP:n”. Kuulostaa ehkä kuivan informatiiviselta, mutta tottahan tuo on. Jo 80-luvulla demoja pihalle iskenyt Aivottomat aktivoitui uudestaan muutama vuosi sitten ja julkaisi sen jälkeen cd-formaatissa uutta matskua. Jo 25 vuotta sitten perustettu Aivottomat ei ole kuitenkaan tätä ennen tainnut julkaista mitään seiskatuumaisena. Sen sijaan tästä ”Ohjuksia ja aseita” -levystä on saatekirjeen mukaan olemassa myös muistitikkuversio.

Aivottomat ei missään nimessä ole sellaista musiikkia, jolla mullistettaisiin punk-maailmaa tai taattaisiin maailmanrauha. Onhan tämä kuultu todella monta kertaa, mutta silti tämänkaltaista yksinkertaista kasikaks-mallin hardcorepunkinrytkettä on mukava kuunnella, varsinkin kun Aivottomat on tehnyt biisinsäkin hyvin. Ja laulajalla on perin kenkku ääni.

Julkaisijana Bored Youth Recods, vaikka tuskinpa bändissä kauhean montaa nuorta vihaista miestä soittaa. Asialla taitavat bändin ikä huomioiden olla enemmänkin vanhat vihaiset miehet, jotka näyttävät että vanhoilla ja puhkikulutetuillakin ideoilla voidaan saada pätevää jälkeä aikaiseksi. Ei aina tarvitse olla innovatiivinen. Riittää, kun ne vanhat konstit toimivat.

Urban Unrest / Parental Shock – Split

Jos nyt keskitytään tiukasti ennen vuotta 1985 Ameriikan Yhdysvalloissa toimineiden bändien tuotantoihin, niin eipä niiden jalanjäljissä kulkevia yhtyeitä ole tässä maassa niin montaa, että niiden julkaisemiin levyihin oltaisiin hukkumassa. Tällä splitti-LP:llä kuitenkin kumarrellaan juurikin sinne 80-luvun alkuun kahden hieman nuoremman suomalaisbändin voimin.

Parental Shock on täysin uusi tuttavuus. Yhtyeessä kylläkin vaikuttaa samoja hemmoja kuin kuopatussa Drowning Nationissa, joten ainakin luulisi hemmojen hallitsevan tämänkaltaisen hösselin soittamisen. Ja niin he kyllä hallitsevatkin. Eikä yhtye edes kuulosta pelkältä Drowning Nation -jatkeelta. Tahti on hieman rauhallisempi ja ote melodisempi. Parental Shockin puoli oli vieläpä varsin lupaava, ja erityisesti I Can’t Handle It oli varsin hyvä biisi.

Urban Unrestin touhuja sen sijaan olen seurannut aktiivisemmin. Seiskatuumaisina julkaistut EP:t olivat molemmat helvetin hyvin toimivaa kamaa ja kesällä 2010 pienenä painoksena putkahtanut (ja arvatenkin lähinnä vain Kalliossa levinnyt) promo oli myös varsin pätevä. Odotukset Urban Unrestia kohtaan olivat siis kovat. Lunastaako tämä splitinpuolisko sitten odotukset? No, lunastaa, muttei varsinaisesti nosta rimaa ylemmäksikään. Yhtye ei ole menettänyt otettaan, kitarasoundi on vähäisemmälläkin särinällä helkutin hyvän kuuloinen ja Jay Urbanin huutolaulu on persoonallisen kuuloista, mutta yhtyeeltä on kuultu parempaakin. Toisaalta tämä splitti-LP on varsin luontevaa jatkoa Urban Unrestin aiempien teosten jatkeeksi ja Parental Shockille hyvä päänavaus.

Remissions – S/t

Henkinen kamelinselkä napsahtaa poikki ja jälki on todella rumaa, kun Remissions karjaisee toisen kerran. Puolitoista vuotta sitten ilmestyneen seiskatuumaisen jatkoksi mäjähtänyt kymppituumainen jatkaa edeltäjänsä linjoilla soittaen hyvinkin raskasta ja metallisävytteistä hardcorea. Harvinaisen timmisti ja murjovasti soitettuna, breakdowneja ja tukevaa riffittelyä unohtamatta. Ja Keho pistää itsensä täysillä likoon, kuten koko muu bändikin.

Näin olin päättänyt jo etukäteen aiemmin kuullun materiaalin ja tiukkojen keikkojen perusteella. Kun levyn sai sitten oikeasti pyörimään soittimeensa, oli mukava huomata etteivät ennustajaneukon lahjani ole täysin ruosteessa. Remissions vastasi odotuksiin täydellisesti. Ehkäpä Remissions ei enää aiheuta samaa ”Oho! Ahaa!” -reaktiota kuin seiskatuumaisellaan, mutta missään tapauksessa se ei petäkään vaikka A-puoli onkin aavistuksen verran tykimpi kuin B-poski. Ei yhtyeen ote missään vaiheessa varsinaisesti lipsu, jostain syystä ne kovatasoisemmat sävellykset vain ovat A-puolella.

Remissionsin kymppituumainen pähkinänkuoressa; keskinkertaista isompi läjä julkaisijoita, neljä biisiä, noin 20 minuuttia eli kolmannestunti turpaan. Sitä itseään. Suosittelen jokaiselle metallisen hardcoren diggarille kokeiltavaksi, vaikkei sisällä olisi edes paha mieli.

New Waters – Lions

Kerran tuli nähtyä New Waters jakamassa sama lava Lighthouse Projectin ja Viva Clarityn kanssa. Vaikka illan performansseista New Waters ei ehkä ollutkaan itselleni se etukäteen kaikkein odotetuin, tarjosi se silti jymyimmän yllätyksen. Kun kotioloissa kuuntelee yhtyeen ensijulkaisua ”Lions”, on vaikutus jokseenkin samanlainen.

New Waters soittaa siis hardcorea, metallivaikuttein. New Waters ei korosta liiaksi metallista puoltaan eikä vie musiikkiaan New Yorkin kaduillekaan, saati että olisi millään tavalla edes tekorankka vaikka melko suorasukainen onkin. Varmasti ainakin (hieman vanhempi) Lighthouse Project voidaan vaivatta namedropata yhdeksi New Watersien suureksi vaikuttajaksi. Toki melodistakin särmää löytyy, mutta jellonan kulmahampaat on jätetty hiomatta. Varsinkin neloskappale Manifest on varsin pätevä veto.

Todella vaikuttava ensikarjaisu vielä suhteellisen tuntemattomalta bändiltä. ”Tekeekö New Waters suurenkin vaikutuksen ja mullistuksen suomalaiseen hardcore-skeneen” on kysymyksenä samaa kaliiberia, kuin onko levyn kannessa tiikeri, leijona vai liikeri. Käytännön merkitystä vastauksella ei lopulta ole, riittää vain kun homma tehdään vakuuttavasti ja hyvin.

Terveet Kädet – Ugh!!!

”Ugh!!!” sanoi Läjä Äijälä, kun elävän yleisön eteen joutui. Terveet Kädet ei esittelyjä kaipaa, se on vissi. Liveäänityksensä lähinnä seiskatuumaisina aiemmin julkistanut Terveet Kädet iski Longplay Musicin kautta pihalle ensimmäisen live-ceedeensä, jonka anti koostuu kahdesta erillisestä keikasta.

Ensimmäinen keikoista on äänitetty Kouvolan House of Rockissa toukokuussa 2011. Tämän dokumentin perusteella tämä Suomen ainoa TK-lyhenteeseen oikeutettu hardcore-legenda soitti itselleen melko tavanomaisen keikan, jolla kitara surisee ja Äijälän välispiikeistä ei saa helposti selvää. Tahti on kiivasta, mutta soundit ehkä hieman ohuet. Ihan ei välity Terveiden Käsien keikkojen käsittämätön ja pitelemätön raivo samalla tavalla kuin oikeassa tilanteessa, mutta joukossa on klassikkobiisejä ja uudempaakin matskua. Ei tällä metsään voi mennä.

Hieman erikoisemman setin tarjoaa Porin Café Jazzissa Porisperen jatkokinkereillä soitettu akustinen keikka, joka totta tosiaan onkin ainutlaatuista spesiaalisettiä. Neljästä Terveestä Kädestä kolme oli soittamassa ja iski biisit samalla uuteen, lähes tunnistamattomaan uskoon. Eipä olisi uskonut, että TK olisi koskaan näin rauhalliseksi mennyt, vaikka tietty jännite säilyykin. Keikka on soitettu ja äänitetty itse asiassa jo silloin, kun TK:n vielä silloinen kokoonpano oli soittanut viimeisen varsinaisen keikkansa edellisenä päivänä. Samalla ”Ugh!!!” jää Äijälä/Ilari/Lene/Peedro-lineupin testamentiksi. Nyt Terveissä Käsissä ovat Läjän ja Ilarin lisäksi uudet ukot, joka on onneksi päässyt sekin jo hyvään keikkaiskuun. ”UGH!!!”