Avainsana-arkisto: Ground Frame

Heinäkuu 2013

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=16244]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=right item=16235]
[listitems style=article align=left item=16230]
[listitems style=article align=right item=16233]

Muut

[listitems style=article align=left item=16241]
[listitems style=article align=right item=16072]
[listitems style=article align=left item=16239]
[listitems style=article align=right item=16243]
[listitems style=article align=left item=16231]
[listitems style=article align=right item=16160]

Ground Frame – Collision Leftovers

Progressiivisvivahteista indie/pop/rock/metal-musiikkia lupaa vimpeliläinen Ground Frame. Suomeksi sanottuna paljon kaikkea, mutta loppujen lopuksi sillisalaatiksihan tuo menee. Ihan kiva, että bändi pyrkii olemaan lokeroitumatta liikaa, mutta joku suunta pitäisi olla, ja se tuntuu Ground Framelta olevan vielä vähän hukassa.

Avausraita A Thousand Sunsin mukaan tuohon edellä mainittuun listaan sopisi liittää vielä grungen, sillä jotain hyvin 90-lukulaista bändin soundissa on. Kakkosraita Stillborn tuo esille bändin parhaat ja pahimmat puolet. Biisin säkeistö on levyn parasta antia (kuulostaa Rasmukselta, hyvä vai paha?), ja rauhallisemmassa ympäristössä hyvät sovitukset pääsevät kunnolla esille. Sen sijaan kertosäkeen voimakkaammat laulut eivät toimi tässä sen enempää kuin muuallakaan levyllä. Ari Latvalalla on erittäin kehityskelpoinen lauluääni, mutta huutohommat voisi suosiolla jättää muiden hoidettavaksi. Ja kyllähän tuota ärjyntää tai tässä tapauksessa semipuhdasta kurkkutulkintaa kuullaan muilla bändeillä jo ihan tarpeeksi, joten jos laulunlahjat on kerran luotu, niin käytetään niitä koko rahalla.

Levyn tasaisin kokonaisuus taitaa olla slovariosastoa edustava Memento, jossa laulut eivät missään vaiheessa pääse tökkimään. Mielenkiintoinen ja kehityskelpoinen tuttavuus, josta vielä varmasti kuullaan, kunhan bändi saa musiikillista linjaansa hieman selkeämmäksi.