Avainsana-arkisto: Five Minutes For Myself

Five Minutes For Myself – The Fifth

Viitisen vuotta läpimurtoaan kärkkynyt helsinkiläisviisikko Five Minutes For Myself on päässyt ”The Fifth” EP:llään askeleen lähemmäs tuota tavoitetta. Digitilaaisesti julkaistavalla EP:llä olisi Playgroundin avustuksella tarkoitus tavoittaa aiempaa laajat kansakunnan rivit, mikä näin puolen vuoden viiveellä tuntuisi kuitenkin jääneen vielä saavuttamatta.

Suunta on bändillä kuitenkin oikea, sillä ”The Fifth” esittelee yhtyeestä sellaisen energisen puolen, mitä aiemmilla tallenteilla ei ole vielä täysin tavoitettu. EP kehutaan lauluja ja joitakin kitaratuplauksia lukuunottamatta livenä äänitetyn, ja kyllä tuo selvästi kappaleiden yleisilmeessä kuuluu, nimenomaan positiivisessa mielessä. Laulaja Mirellalla on potentiaalinen, melko riskitön ääni, joka korkeammissa kohdissa tuntuu kuitenkin vähän kireältä. Tässä mielessä rauhallisempi kakkosbiisi Far nousee omaksi suosikiksi, vaikka vauhdikkaammat Zupaherroooh! ja Reality kuvastavatkin ehkä paremmin bändin yleissoundia. Levyn päättää loogisesti rauhallisempi/eeppisempi No Refrain.

Mielestäni FMFM ei ole vielä ihan ”oikea” levyttävä artisti (jos vaihtoehtona on omakustanne/demobändi), sillä se omin polku, ainakin minun mielestä, on vielä löytämättä. Bändi arvatenkin luulee löytäneensä sen vauhdikkaasta tyttöenergiasta, mutta omaan korvaan rauhallisemmat kappaleet ja osiot ovat huomattavasti mielenkiintoisempia, ja tekevät kaiken lisäksi enemmän oikeutta Mirellan tummanpuhuvalle vibralle.

Koodi – Muistoksi

Taiteilijanimellä Koodi operoiva Miia Liukkonen, joka tunnetaan myös näilläkin sivuilla esiintyneen Five Minutes For Myself -yhtyeen kitaristina, avaa soolouransa ”Muistoksi” EP:llä. Koodin laulun kuvaileminen persoonalliseksi – kuten saatekirjeessä sanotaan – on vähän sama kuin Nylon Beatin tulkintaa olisi kutsunut ”vain” omaperäiseksi; se on melko huomiotaherättävä, ja loppupeleissä on kuulijoista kiinni, miten tämän nasaalin ottavat vastaan.

Levyä kuunnellessa Koodin lauluääneen tottuu melko nopeasti, mutta yllätys on aina yhtä suuri levyä kuunneltaessa pienen tauon jälkeen. Tätä asiaa pohtiessa meneekin yleensä hitikkäimmäksi vedoksi muovattu avausraita Kauemmaksi sinusta hieman ohi korvien, joskin EP:n ääripäät, säveltäjän potetiaali ja toisaalta sovitusten töksähtelevyys, tulevat jo tässä raidassa hyvin ilmi. Levyn tuottajana toimineen Klaus Thunderin kädenjälki näkyy selvästi, eikä pelkstään hyvässä. Ukkosmaineeseen naivit ja vähän tönköt sovitukset sopivat, mutta selvästi ”tyylikkäämpään” ilmaisuun pyrkivä artisti kaipaisi vähän innovatiivisempia ratkaisuja.

Kakkosraita Muistoksi on Koodin ensimmäisiä biisiä, ja vuosikymmenen takaisen naiviuden kuulee sanoituksista ja sovituksista. Kappale herättää kuitenkin ajatuksen, olisiko tuota naivistista soundia viedä jopa vähän pidemmälle, ja samalla pois irinamaisesta jakkupuku-singersongwriter-meiningistä. Siinä olisi ainakin vähän vähemmän käytetty lähestymistapa näille ylikansoitetuille naisartistimarkkioille.

Five Minutes For Myself – Come See Us Alive!

Five Minutes For Myself päätyi kolmen demon kautta levynjulkaisupuuhiin. Jo lähes vuosi sitten ilmestyneelle albumille on kevään mittaan ilmestymässä jo seuraaja EP:n muodossa, mutta jos katsotaan nämä vanhat ensin pois alta…

”Come See Us Alive!” koostuu kahdesta erityylisestä osasta; ykkösnäytöksessä rokataan ja kakkososassa pistetään rauhallisempaa vaihdetta silmään. Sovituksista ja soitosta huokuu kunnianhimo, mutta kimuranteista melodioista huolimatta kappaleista puuttuu dynaamisuus ja rosoisuus. Kannessa demostroitu räjähtävä ja iloinen lavapreesens jää itse musiikista välittymättä, levyn tunnelma on vähän samaa luokkaa kuin peilin edessä liikkeensä harjoitelleen artistin lavashow’ssa. Päällimmäisenä mieleen jääkin ohuenpuoleinen kappalemateriaali ja tasapaksu soundimaailma, eikä aavistuksen paatoksellinen indiepopgrungeilu suoranaisesti tuota mielikuvaa ainakaan piristä.

Viimeisemmällä demolla esiin noussut Straight Date erottuu tästäkin massasta edukseen, mutta nyt sekin kuulostaa jotenkin hampaattomalta. Kuten bändi itsekin mainostaa, olisi orkesteri varmasti todettavana livenä kunnon mielikuvan muodostamiseksi. Bändi on kolmen vuotensa aikana kyllä soittanut demobändiksi ihan kiitettävästi keikkoja, joten kai sekin jossain näkyy. Ikävä kyllä tällä debyytillä se ei ainkaan toivotulla tavalla kuulu.

Uudet biisit 05/2010

Hardcore-bändit ovat olleet kevään mittaan aktiivisia, uutta materiaalia on niin tuoreilta kuin vanhoiltakin bändeiltä. Lammas suosittelee eritoten St.Hood/Down My Throat -miehistöstä koostuvaa Become A Threat -orkesteria, jonka debyyttialbumi ilmestyy kesällä Full Housella. Uutta materiaalia ovat julkaisseet hiljattain myös Presley Bastards ja Deathbed, eikä sovi unohtaa nousevia tulokkaita, Alley Gods, Foreseen, Upright yms. yms.

Onko bändiltäsi ilmestynyt juuri uutta materiaalia? Ilmianna biisi, ja lisäämme uutuuskappaleen seuraavaan listaan!

Five Minutes For Myself – Three Seconds After

Helsinkiläinen Five Minutes For Myself on nostanut rimaansa tasaiseti julkaisu toisensa perään. Kolmannella julkaisullaan bändin melodinen rock on saanut rinnalleen uusi vaikutteita stadionrockista ja trendikkäästä tanssi-indiestä. Mistään takinkäännöstä ei voida puhua, sillä FMFM:n soundi on melko tuttu ennenkaikkea Mirellan vokaaleiden ansiosta. Dance-kompilla ja armottoman tiukasti päähän jäävällä kertsillä vahvistettu Straight Date tuo bändin musiikkiin kuitenkin aiemmilla julkaisuilla puuttunutta hittipontentiaalia. Tässähän voisi olla aineksia vaikka Suomen Soundsiksi!

No, pidetään nyt kuitenkin vielä tuo Suomen-etuliite mukana, sillä kyllähän Mirella kumppaneideen vielä aika kotikutoiselta kuulostaa Majan poppooseen verrattuna. Lisäksi Straight Daten kaltaista vetovoimaa tarvitsisi saada koko levyllinen täyteen.

www.myspace.com/fiveminutesformyself

Five Minutes For Myself – Two Minutes Too Much

Helsinkiläinen Five Minutes For Myself tarjoaa kakkosdemollaan ensimmäiseltään tuttua melodista rock-musiikkia, luonnollisesti yhtä julkaisua, muutamaa keikkaa ja lukuisia bänditreenejä kehittyneempänä. Bändillä on selkeät suuntaviivat musiikkinsa suhteen, kunnianhimoa ja kykyjä, mikä nostaa sen selvästi perus demotason yläpuolelle.

Kolmessa biisissä on mukavasti tavaraa ja vaihtelua, ja laulaja Mirellan ääni toimii erinomaisesti. Läpimurtoa suuremman yleisön tietoisuuteen ajatellessa kaipaisin vähän tarttuvampia melodioita, räväkämpää laulua ja soittoa, sekä sopivassa määrin pieniä sovituskikkoja, sillä tällaisenaan materiaali ei herätä tavallista radiokamaa enempää mielenkiintoa.

www.myspace.com/fiveminutesformyself