Avainsana-arkisto: Fireballs

Australian psychobilly-lahja maailmalle – Fireballs

Harvoin Euroopassa keikkaileva australilalainen psychobilly-legenda Fireballs vierailee huhtikuussa yksinoikeudella Club Sin -tapahtuman pääesiintyjänä. Psychobillyynsä huomattavan määrän metalli- ja muita raskaamman musiikin vaikutteita sekoittelevaa bändiä haastatteli Simon Nott UK Rock’n’Roll Magazineen.

Missä ja millon bändi perustettiin? Tunsitteko toisenne jo ennen bändin perustamista?

Joe Phantom (kontrabasisti) ja minä (Eddie Fury, rumpali/laulaja) tutuistuimme 80-luvun lopulla, kun soitimme erinäisissä rockabilly-bändeissä. Olimme tuolloin tosi vaikuttuneita Englannin ja Euroopan psychobilly-skenestä. Bändit kuten Meteors, Sharks, Blue Cats, Batmobile, Demented Are Go, Mad Sin ja monet Psychobilly Attack -kokoelmat näyttivät meille ettei psychobilly-skene ollut mikään ohimenevä villitys. Tietenkin Stray Cats oli tuolloin myös iso juttu, mutta eurooppalaisten bändien tekemä omaperäinen materiaali vakuutti meidät tekemään samoin.

Oliko psychobilly helposti saavutettavissa Australiassa 80- ja 90-luvun taitteessa?

Periaatteessa se oli sitä että nauhoiteltiin ja vaihdeltiin paljon kasettaja, sekä järjestettiin levynsoittobileitä jotta saatiin sana leviämään. Muistan kun kuulin ensimmäisen kerran Klingonzin ensimmäisen levyn ja olin täysin ihmeissäni bändin energiasta. Silloin tiesin että me voimme tehdä jotain samantyyppistä ja vauhdikkaampaakin materiaalia. Sitten Joe sai hommattua Numbskullsin ”Psychophobia” -levyn ja tajusimme että meidän on skarpattava ja paljon. Katsos Australia on todella paljon erilaisempi kun Eurooppa. Me saatiin mahdollisuus tehdä kiertue Happy Driversin (Ranska) kanssa 90-luvun alussa ja tartuttiin siihen saman tien. Happy Driversien kanssa oli todella mahtavaa kiertää, mukavia jätkiä vaikkakin jotkut keikat eivät olleet kovinkaan onnistuneita (yleisömäärältään). Opittiin todella paljon tuolla kiertueella ja olemme paljon velkaa jätkille.

Mistä bändeistä tykkäsit ennen kuin Fireballs perustettiin?

Minä olin thrash metalli – ja rockabilly-diggari. Joe rakasti psychobillyä ja Matt (alkuperäinen kitaristi) diggaili kaikkea yllä olevaa. Itse asiassa uudet kitaristit Pete Speed ja Dylan Villain ovat samantyyppisiä, he rakastavat kaikenlaista musiikkia. Pystyn soittamaan heille ihan mitä vain ja he saavat siitä aina jotain irti. Meidän kiertuebussissa soi kaikkea Dead Kennedysistä The Flamingosiin. Voit lisätä Nekromantixin ja Banane Metalikin meidän vaikutteisiin, kuin myös Rose Tattoon. Sekä Charlie Parker, Frenzy jonka jälkeen Cannibal Corpse… Schizophrenia kasetilla. Kait minä pidän enemmän vanhoista levyistä… Oikeasta roots musiikista, olkoon se sitten metallia, rockabillyä tai sitten doo woppia tai mitä tahansa.

Melbournen live-skene on legendaarinen, kerrotko tarinan pari mitä on tapahtunut keikoillanne?

Me oltiin Dick Dalen Australian kiertueen lämppärinä 90-luvun puolessa välissä. Hän oli kunnon herrasmies. Olin matkalla Melbournen keikalle kun kuulin radiosta että Chris Isaak soittaa viereissä klubissa missä Dick Dale soittaa. Minä pääsin paikalle ja mainitsin, että Chris Isaakin keikalla olisi Special Guest. Sana levisi ja seuraavana Ted (Dickin kitarateknikko) on roudaamassa kitarakamoja viereiselle klubille. Mitä sitten tapahtui? No, Dick meni Chrisin luo ja sanoi että voin soittaa muutaman biisin settisi lopussa, josta Chris ilahtui täysin. Tosin eipä hän koskaan kiittänyt minua tästä.
Sitten on tämä kerta kun Lemmy meni ja varasti mun lausahduksen ”Rock out with your cock out”. Tai kymmenen keilapalloa ja Morbid Angel, se on tarina erikseen…

Fireballs02

Oletteko rockabilly-diggareita?

Rockabilly on/oli punkin ensimmäinen aalto… kuuntele vaikkapa ”Rockin Bones”.

Kasvoiko sinun rakkaus metallimusiikkia kohtaan rinnakkain rockabillyn/psychobillyn kanssa?

Minulla ne menevät täysin käsikädessä. Pitkät hiukset, nahkatakit, äänekästä musiikkia ja ylipäätänsä halveksuva asenne valtavirtamusiikkia kohtaan.

Miten teidän ainutlaatunen metallin ja rockabillyn sekoittaminen oikein tapahtui?

Cannibal Corpse ja Johnny Burnette.

Jos sinun täytyisi valita kummasta luopua joko metallista tai rockabillystä, kumpi se olisi?

Hahaha… voi sinun kanssasi!

Huhujen mukaan, kun The Living End perustettiin heidän ainoa tavoite oli päästä lämmittelemään Fireballsia. Pääsivätkö he koskaan lämmittelemään teitä?

Tuo on paskapuhetta… me ollaan vieläkin kavereita kaikkien näiden vuosien jälkeen. Molemmat bändit vain yrittivät saada tämän tyyppistä musiikkia Australiasta maailmalle. Tehtävä suoritettu.

Teistä tuli kulttibändi ja iso nimi Australiassa, miksi ihmeessä bändi meni tauolle uransa huipulla?

Syy siihen oli minun yhdeksästoista hermoromahdus.

Olette soittanu isoillakin festareilla ja lämmitellyt isojakin bändejä, onko mitään ikimuistoisia keikkamuistoja?

Ministry, Big Day Out vuonna ’95. Al Jorgenson pyydettiin tuomariksi Hot Rod Show’n. Hän antoi yleisövalintapokaalin ainoalle autolle jossa oli turvakehikko. Joe Phantom kysyi miksi juuri tuo auto? Hän vastasi: ”Koska se on ainoa oikea ralliauto täällä”.

Olette soittanu Psychobilly Meetingissä, Espanjassa ja Speedfestillä Hollannissa, onko mitään tarinoita kerrottavana näistä?

Lentomme Lontoosta Barcelonaan oli myöhässä ja satuimme törmäämään tähän yhteen tyyppiin, joka odotti tyttöystäväänsä joka oli samalla lennolla kun me. Emme olleet nukkuneet 48 tuntiin ja he olivat enkeleitä meille, kiitos kaikesta. Psychobilly Meeting oli mahtava festivaali. Niin hullu kuin odotimmekin sen olevan. Tavattiin paljon meidän psychobilly-esikuvia. Joe Phantom voi vieläkin maistaa välimeren hiekan suussaan.
Sonicsin tapaaminen hotellissa, Eindhovenissa oli mahtavaa. Meillä synkkasi jätkien kanssa, minkä seurauksena tapasimme heidät uudelleen kun soittivat Melbournessa. Sain Sonicsin kosimaan minun vaimoani puolestani Speedfest keikan jälkeen… Olin aika humalassa ja kirjoitin: ”Rakas Louise, Eddie tahtoisi tietää menetkö hänen kanssa naimisiin? allekirjoittanut Sonics”. Sitten minä kannoin tätä paperin palasta ympäri Hollantia mukanani, dipaten sitä minun lempioluissani. Hän vastasi ”kyllä”. Molemmat olivat todella mahtavia kokemuksia neljälle toverukselle Australiasta. Minä ja muut bändin jätkät halutaan tehdä enemmän tämän kaltaisia keikkoja.

[youtube url=Ta3OEx01FKM]

Mitä suomalaiset fanit voivat odottaa Fireballs keikalta?

Kovimmat bileet missä ovat olleet koskaan… tiedän, helppoa siitä ei tule. Olemme todella otettuja ja ylpeitä siitä että meidät kutsuttiin soittamaan Suomeen.

Fireballs esintyy Club Sin Pt 13 tapahtumassa Tampereen Klubilla 27.4.2013

© Simon Nott haastatteli Eddie Furyä

Kolmastoista Club Sin huhtikuussa Tampereella

Tamperelainen Psychobilly-yhdistys Mavericks Ry järjestää kolmannentoista kerran Club Sin tapahtuman, joka kerää alakulttuurin harrastajat Tampereen Klubille 27.4.2013 psychobillyn ja punkin merkeissä. Tapahtuman pääesiintyjänä on vuonna 1990 perustettu, Australian ensimmäinen psychobilly-ryhmä Fireballs (tsekkaa myös Fireballs-haastattelu). Euroopan mantereella harvoin nähty Fireballs esiintyy Club Sin -tapahtumassa ensi kertaa Suomessa. Uudempaa psychobillyn aaltoa edustaa walesilainen Graveyard Johnnys, kolmantena ulkomaalaisena yhtyeenä nähdään pitkänlinjan ranskalaisyhtye The Monster Klub. Suomalaista osaamista edustavat tapahtumassa oululainen Bullet Biters sekä illan avaa joensuulainen Relentless.

[youtube url=5P-b_mp2Lbg]

Club Sin Pt 13
La 27.4.2013 Klubi, Tampere

Fireballs (aus), Graveyard Johnnys (uk), The Monster Klub (fra), Bullet Biters, Relentless

Liput: ennakkoliput 29 eur, ovelta 30 eur. Ennakkoliput ainoastaan sähköpostitse: mavericksry(ät)gmail.com (ennakkoliput myynnissä 4.3.-21.4.2013).

Pre-party: Scandinavian Hanks, The Deviants (nor), The Trailblazers
Pe 26.4.2013 Pub Dog’s Home, Tampere. Liput 10 eur (ainoastaan ovelta)

www.mavericksry.fi
www.facebook.com/MavericksAssociation