Avainsana-arkisto: Far From Finished

Far From Finished – Living in the Fallout

New Yorkista alun perin, nykyisin Bostonin katuja asuttava Far From Finished julkaisi viime vuonna toisen täyspitkänsä, joka valitettavasti oli unohtunut johonkin arviopinoni pohjille. Viime kesänä julkaistu levy ”Living In The Fallout” tarjoaa nimittäin varsin tyylikästä ja tinkimätöntä punkrockia, joka lainailee vaikutteita hieman niin hardcorepunkin kuin skankin puolelta.

Melodista menoa tarjoava Bostonin viisikko on kiertänyt hurjat määrät ympäri maailmaa ja bändiä on verrattu hieman melodisemmaksi ja perinteisemmän punkiksi versioksi Dropkick Murphysista. Ensimmäinen asia, joka levystä pisti korvaani, oli laulusaundi, jonka tiesin välittömästi olevan The Outpost studiolla nauhoittavan Jim Siegelin aikaansaannoksia. Far From Finishedille Siegel on vääntänyt varsin mainiot soundit, mutta omituinen särö tai karheus, joka monissa kyseisen herran nauhoittamissa levyssä yleensä pistää korvaan, hieman häiritsee. Esimerkkinä tästä on Blood For Bloodin ”Serenity”-levyn laulut, joissa paistaa läpi särönomainen efekti. Kuitenkin, Far From Finished vetää todella tiukasti melodista punkrockiaan ja levyltä löytyvät Plague, kevyempi fiilistely Roses & Razorblades ja Heroes And Ghosts ovat tyylikästä, mutta yksinkertaista punkrockia parhaimmillaan. Suoria vertauksia voisi tehdä The Unseenin kaltaiseen bändiin sillä erotuksella, että FFF vetää melodisemmin, kuten vaikkapa The Ducky Boys. Boston on hieno kaupunki, kun mietitään hardcore- ja punk-bändejä, eikä kaikesta ole aina pakko vetää yhteyksiä Boston Beatdowniin, vaikka haluaisitkin.

Rehellisen punkrock rähinän ystäville Far From Finished on uusi tuore tuttavuus ja vaikka Living In The Fallout ilmestyi jo ajat sitten, suosittelen sen hommaamista levyhyllyyn pikimmiten.

Far From Finished – East Side of Nowhere

Bostonin varsin aktiivisessa katupunkskenessä kuhisee kuin muurahaispesässä kutemisaikaan. Far From Finished on kolmen nuoremman sällin sekä kahden vähän kokeneemman raakin ryhmä ja jääkiekkotermein ilmaistuna viisikko on sopiva sekoitus kokemuksen tuomaa rauhallisuutta ja nuoruuden intoa. Toinen bändin konkareista on biisintekijä Rob Guidotti, joka vaikuttaa myös The Street Dogsissa. Biiseissä onkin kuultavissa äijän kädenjälki (hih), mutta ei liikaa, sillä loput ryhmästä pitää velhon kurissa omilla panostuksillaan. ”East Side Of Nowhere” on bändin ensi levy, julkaisijana GMM Records USA:n puolella ja I Scream Records täällä vanhemmalla mantereella.

Yhdeksän punkrockrallia menevää rähinärokkia, jota vaikka punkiksi kutsuttaneen. Melodiaa, räimettä ja tiukkaa kitararämpyttelyä, tämän levyn parissa tuleekin vietettyä helposti sen puoli tuntia. Ehkä liiankin helposti, koska nyt levy tuntuu loppuvan kesken akustiseen fiilistelyyn. Laulaja kuulostaa mainiolta ja jotenkin päähäni pinttynyt täysin keksitty termi, Boston-saundi raikaa vokaalien ja konsonanttien ulostullessa. ”Aaaa-aaaa!!” ja ”Eeee-eeeee!!” -huudot raikaavat taustalla, joista tulee mieleen US Bombs. Huudot on miksattu sopivasti taustalle, jonka ansiosta se eheyttää huomattavasti levyn vokaalipuolta, eikä ns. piikkejä pääse tapahtumaan.

Far From Finished on uusi yrittäjä ja ihan pelkäksi yritykseksi touhu ei jää. Hyvää, tarttuvaa sing-a-long punkkia, jonka tahdissa tekee mieli laulaa mukana. Esimerkkinä Dusty Shelves, A Destination Nowhere sekä hieman kliseinen, mutta niin tarttuva Seasonal Patriot. Monet laulettavat kohdat oppii huonommallakin englannilla varustettu punkin retku, kunhan kuuntelukertoa kertyy tarpeeksi. Ja niitähän kertyy.