Avainsana-arkisto: Famine Year

Famine Year – Ja kaiken kruunaa kuolema

Famine Year on noussut viime vuosina crustia ja grindiä sekoittelevan rintaman eturiviin. Yhtye on tiukentunut huimaa vauhtia sekä soitannollisesti että biisinkirjoituksellisesti, ja pitkäsoittohan oli vain ajan kysymys. ”Ja kaiken kruunaa kuolema” summaa kaiken sen mitä Famine Year on tähän mennessä ollut ja lisää vielä löylyä kiukaille.

Yhtye kommentoi vihaisen musiikkinsa kautta yhteiskuntamme ja aikamme epäkohtia sekä toki muistaa vittuilla skenepoliiseillekin. Famine Yearin yleissävy on äkäinen, eli päällisin puolin kaikki on kunnossa. Jos (ja kun) tätä uutukaista verrataan bändin viime vuonna ilmestyneeseen debyyttiseiskaan, niin ilmaisu on pysynyt pääpiirteittäin samana, mutta uusiakin juttuja on lähdetty kokeilemaan. Famine Year pääasiassa kaahaa tuhatta ja sataa, mutta malttaa painaa jarruakin. Plätty ei ole millään muotoa pituudella pilattu, mutta sulateltavaa on kuitenkin sen verta paljon tarjolla, että varsinaisia hittibiisejä alkaa erottua joukosta hieman hitaammin kuin ensiseiskalla, josta erottui heti Luopion ja Huomisen kaltaisia törkeitä killeribiisejä. Tosin nimibiisi, Viides kuolemansynti ja Ensimmäisen maailman ongelmia jäävät eritoten mieleen tämän hirviön kruunuina, vaikka toisaalta albumille on myös tallentunut muutamia vetoja jotka jäävät isoveljiensä jalkoihin.

Kahdeksassatoista minuutissa ehtii tapahtua yllättävän paljon. Missään vaiheessa ”Ja kaiken kruunaa kuolema” ei pääse suoranaisesti kyllästyttämään. Biisimateriaalissa on tarpeeksi variaatiota jotta kokonaisuus pysyy mielenkiintoisena, mutta silti punainen lanka pysyy kireänä pitelemässä kokonaisuutta timminä.

Famine Year – Tervetuloa tilastoihin

Vuonna 2011 MMXI-demollaan mukavasti läpsinyt helsinkiläinen grindcore-partio Famine Year on tällä ensimmäisellä omalla seiskatuumaisellaan juuri niin vakuuttava kuin odotinkin. Itse asiassa vakuuttavampikin, sillä kehitystä on tapahtunut joka osa-alueella; huuto on raaempaa ja intensiteetti aivan tapissa.

Meininki on sen verran haipakkaa, että yhdeksän biisin hujahtaessa ohi alle vartissa, jää musiikin tauottua pää nykimään pakonomaisesti, ikään kuin lisää vaatiakseen. Toisaalta tällainen paahto on ehdottomasti parhaimmillaan pienissä ja nopeissa annoksissa, ja siihen käsillä oleva formaatti tarjoaa ehdottomasti parhaat puitteet. Biisit vaihtuvat siihen tahtiin, ettei yksittäisiä vetäisyjä pysty helposti nostamaan esille, kokonaisuuteen on saatu kuitenkin mukaan erittäin maukkaita melodioita ja sovituskikkoja, jotka jäävät helposti mieleen ja tarjoavat mukavasti tarttumapintaa paahtoon. Onkin paljon luonnolisempaa pyöräyttää levy läpi uudestaan kokonaisuudessaan, kun yrittää sörkkiä neulalla oikean raidan kohdalle.

Famine Yearilla on varmasti edessään sama dilemma kuin muillakin grind-äkäilijöillä. Pidempää julkaisua tekisi varmasti mieli pistää pihalle, mutta musiikin teho vesittyy auttamatta minuuttimäärien kasvaessa. Toisaalta, Rotten Sound on osoittanut formaatin toimivuuden myös suhteellisten mittavien julkaisujen muodossa. Tuohon kastiin Famine Yearilla on kuitenkin vielä jonkin verran matkaa suhteellisen suoraviivaisen materiaalinsa kanssa, mutta eiköhän sekin päivä ”luonnollisen kehityksen” myötä nähdä, jolloin yhtye nykäisee täyslaidallisen murhaavaa mutta sopivan monipuolista paahota.

Famine Year / Hautaus – Split

Ehkei vastakohdilla pelleily ole splittilevyjen kohdalla mitenkään harvinaista, mutta mielestäni tuo palloilu toimii useimmiten hyvin, niin myös tässä Famine Yearin ja Hautauksen tapauksessa. Osapuolista tutumman eli Famine Yearin edellinen äänite ”Demo MMXI” kuulosti jopa kahden Lammas Zinen edustajan mielestä hyvältä, joten yhtyeestä laadittiin bändiprofiilikin ja siten asialliselta vaikuttavan rytmiryhmän tuleviin tekosiin suhtaudutaan odottavan innostuneesti. Niin kävi myös tämän splittipuoliskon kanssa. Sitten kasettidemon on Famine Yearin soundipuoli ainakin tukevoitunut paremmin bändin tummaa sanomaa korostamaan. Samalla bändi on lähtenyt vertautumaan enemmän Skitsystemiin, vaikka myös Unkind ja grindivaikutteet kuuluvatkin taustalla. Famine Year vetää puolensa tehokkaasti tukka putkella läpi, mutta mikään biisi ei erotu joukosta erityisesti edukseen, muttei haitakseenkaan.

Toisella puolella rymyävä Hautaus on uudempi tuttavuus. Eipä mikään ihmekään, kun tämä splitinpuolisko on mystisenä pysyttelevän yhtyeen ensiesiintyminen levytetyssä muodossa. Yhtye ei jatka ”aus”-päätteisten bändien kunniakasta ja suttuista perintöä vääntämällä tiukkoja crusteja suoraan korvakäytävän eteisen matolle, vaan tasapainottelee sujuvasti ”kaahaamisen ja laahaamisen” välimaastossa. Hautaus yhdistelee runnomiseensa niin doom metallisia kuin crustejakin elementtejä, ja hyvin yhdisteleekin. Kappaleita ei ole Hautauksen puolella kuin vain yksi, mutta se on sitäkin kiinnostavampaa kuunneltava. Kiinnostavampi kuin Famine Yearin osuus tällä kertaa, mutta kumpikin bändi jättää odottelemaan tulevien seikkailuiden ja spektaakkeleiden toteutumista.

Famine Year

Famine Yearin tummasävyinen ruttaaminen ei ehkä omaperäisyydellä juhli, mutta hyvin tehtynä on maistunut yhdelle jos toisellekin korvaparille. Eipä ole mikään ihmekään, kun tämän haastattelun toisen kysymyksen vastauksestakin ilmenee.

Lähdetään liikkeelle ihan peruasioista. Keitä yhtyeeseen kuuluu, miksi se perustettiin ja miten tähän on tultu?

Yhtyeeseen kuuluvat Pete (laulu), Make (kitara), Nike (basso) ja Tumppi (rummut). Famine Year perustettiin Tumpin ja entisen kitaristin Vesan toimesta noin 4-5 vuotta sitten. Hommat alkoivat edistyä 2008 kesällä kun Pete ja Nike liittyivät bändiin.

Onko tyypeillä minkälaista taustaa muissa bändeissä soittamisesta? Mitä muita bändejä jäsenillä tätä nykyä on?

Onhan meidän ukoilla kokemusta vuosien takaa jos jonkinnäkösistä retkueista, kuten Lo Cast Style, CC Vokula 6000, Inhale Corpses, Box Holiday, Igni et Ferro, Officer Down ja Drunken Troopers. Nykyään jäseniä soittaa Famine Yearin ohella mm. Unkindissa, Feastemissa ja Tukkanuotassa. Joka jäbä on ollut tahollaan enemmän tai vähemmän musakuvioissa mukana jo 10–15 vuotta ja bändin keski-ikäkin on jo kolmenkympin paremmalla puolella.

Kuvailisitteko sanallisesti, miltä Famine Year kuulostaa? Mitkä olisivat suurimmat ja ilmeisimmät vaikutteet?

Kai me ollaan väkivaltaista ja rujoa grindi-mausteista crustia. Vaikutteista on vähän paha lähteä sanomaan mitään, ihmiset saavat itse tehdä omat johtopäätöksensä musiikin perusteella. Dropdead ja mitä näitä nyt on, haha! Kaikki diggaillaan esimerkiksi Nailsia, Totalt Jävla Mörkeriä, Skitsystemiä ja klassikoista esimerkiksi Black Flagia. Alkujaan oltiin enemmän tuonne grindcoren suuntaan kallellaan, mutta nyt blastbeatit on vähän karsiutuneet, sellaista luonnollista muutosta.

Mitä haluatte lyriikoillanne ilmaista?

Lauletaan asioista mitkä vituttaa, ihan henkilökohtaisesta ahdistuksesta ympäröivään maailmaan. Ehkä vähän perusvastaus, mutta ei tässä yritetä pyörää uudelleen keksiä. Omasta kokemuspohjasta ja ajatuksista on kai kaikkein luontevinta ammentaa aiheita sanoituksiin. Ja jos vähääkään vaivautuu katselemaan ympärilleen, niin aika nopeasti niitä vitutuksen aiheita alkaa löytymään.

Demolla olisi NoFX-coveri. Miten te sen tekemiseen päädyitte, se kun ei ole kovinkaan ilmeinen valinta tämmöistäkin rytkettä soittavalle konkkaronkalle?

NoFX on kaikille meille ollut enemmän tai vähemmän tärkeä bändi jossain vaiheessa (paitsi Makelle) ja haluttiin tehdä coveri joka ei olisi sellainen tyypillinen nuotilleenveto. Ekalle demolle nauhoitettiin Black Flagin Wasted ja joskus ollaan soitettu livenä Misfitsin Bulletia, ideana on ollut aina tehdä niistä oman kuuloisia. Tuntuisi jotenkin tylsältä vetää aina niitä samoja Dischargeja tai Nasumeja.

Uskotteko tekevänne vastaisuudessakin vastaavanlaisia covereita?

Joo, eiköhän niitä tule, ihan nastaa niitä on ollut soittaa. Sen takia niitä on tehtykin että voidaan pitää vähän omaa kivaa bändin kesken. En usko että tullaan minkään muunlaisia covereita tekemäänkään.

Minkälaista palautetta Famine Year on tähän mennessä saanut?

Ihan jees, kaikki kaverit on tykänny, heh! Ihan totta puhuen, palaute on ollut varsin hyvää, ollaan oltukin vähän monttu auki. Siistiä jos joku tykkää.

Tulevaisuudensuunnitelmia, onko niitä?

Joulukuussa tulee split 7″ Hautauksen kanssa, sen tiimoilta tehdään kolme keikkaa; Helsingissä, Turussa ja Tampereella. Ensi vuonna olisi tarkoitus tehdä kokonaan oma julkaisu ja keikkailla sen minkä ehtii. Olisi nasta käydä tekemässä joku ulkomaan pyrähdyskin. Jos jollain olisi kiinnostusta lähteä vaikka yhteisrundille kotona tai ulkomailla, niin ottakaa yhteyttä! Me keikkaillaan mieluusti jos vaan päästään lämpimään nukkumaan ja saadaan ruokaa ja kaljaa. Sama pätee splitteihin jne. Olkaa yhteyksissä!

Lopuksi saatte (vapaan) puheenvuoron. Mitä haluaisitte sanoa, mitä tässä ei vielä tullut esille?

Tämä oli itse asiassa hyvä haastattelu, ei kyselty epäolennaisuuksia eikä sitten tarvinnut tarinoidakaan sen kummemmin, haha! Perusasiat tuli käytyä läpi eli ei kai tässä kummempia. Kiitos!

www.myspace.com/famineyear
famineyear.bandcamp.com

Kesäkuu 2011

Kuukauden demo
Backstabbing Bastard – Shipwrecked

Erikoismaininnat

ArchiTorture – Circle of Aggression
Famine Year – Demo MMXI
SCW – Black Friday

Muut:

Amputory – Promo 2010
Daimon – Reasons
Jerry Kannu & Lentopetroolit – Eepee #1
The Memphis 77 – Licks to Please
Tarnished Quintet – Promo 2010
Ten For None – Out From the Dark

Tsekkaa myös kesäkuun demorääkin MySpace-soittolista!

Famine Year – Demo MMXI

Nyt kyllä pärähtää heikompihermoisilta lusikallinen pöksyyn, sellaisella vimmalla pistää helsinkiläinen Famine Year menemään grind/hardcore-humppaansa uudella demollaan. Bändin musiikkia ei ole aiemmin tullut vastaan, vaikka nimeen on useissa keikkailmoituksissa törmännytkin, mutta ainakin tämä uutukainen on melko vakuuttavaa tavaraa. Hauskaa on myös kahden laulukielen käyttö, kaksi biisiä suomeksi ja kaksi biisiä plus NoFX-koveri Freedumb (jossa ei kyllä ollut muuta tuttua kuin nimi) enkuksi.

Levyn avaa viisikon vahvin raita Jossain kulkee raja, jota seuraa melkein yhtä tykki Sinivalkea valhe. Laulu on erittäin raaka, tuoden välillä mieleen, varsinkin enkunkielisissä kappaleissa, Raised Fistin Allen kovimpina ylärekisterivuosinaan. Eivät kaksi englanninkielistäkään kappaletta ole ollenkaan pöllömpiä tai häviä vimmaisuudessa tippaakaan, mutta itse pidän kyllä selvästi enemmän suomenkielisestä materiaalista. Kappaleissa on heti huomattavasti enemmän hyökkäävyttä, ja jäähän ne biisit paremmin päähänkin, kuin (jotenkuten) ymmärtää mitä niissä huudetaan.

Viiteen biisin ei tuhlata kuin hiukan yli kahdeksan minuuttia, mutta tuossakin ajassa bändi puristaa mehut tehokkaammin kuin monituntinen rock-ooppera. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin Famine Year vetoaa yleisömassoihin genre-rajojen yli (vertaa esim. Rytmihäiriö), joten melko valoisaa tulevaisuutta voi bändille povata, jos meininki pysyy näin tiukkana.