Avainsana-arkisto: doomjazz

Bohren & Der Club Of Gore tarjoili Twin Peaks -tripin

Jos joku olisi muutama vuosi sitten heittänyt tiskiin termin doomjazz, olisin pyöritellyt epäuskoisena silmäni. Tänä päivänä, kun mitä eriskummallisemmat termit ovat jo enemmän sääntö kuin poikkeus, ei länsisaksalaisen (kuten bändi alkuspiikissään painotti) Bohren & Der Club Of Goren saapuminen sen kummempaa ihmetystä saanut aikaan. Sitä paitsi doomjazz-määritelmä osuu bändin kohdalla kuin tuuba hanuriin; raskasta, hidastempoista ja alavireistä musiikkia, johon jazz-väriä tuo saksofoni ja Rhodes-piano. Doomia tuntemattomille twinpeaks-jazz voisi olla toinen hyvin bändin musiikkia kuvaava termi.

Joku saattaisi kuvailla keikkaa tylsäksi ja itseääntoistavaksi, sillä jokainen biisi lähti liikkeelle samalla bassonuotilla, eikä komppikaan tainnut paljoa reilun tunnin aikana muuttua. Musiikkigenreä sen enempää tuntematta voisin kuitenkin kuvitella, että alan harrastajille esitys oli juuri sitä mitä odotettiin. No, musiikkia kyllä jaksoi kuunnella, mutta esiintymispaikka herätti kysymyksen, olisiko bändi toiminut paremmin jossain jazz-klubilla, jossa keikan pääpaino ei ole lavalle tiirailussa. Muutaman himmeän valokeilan tuijottelu kävi nimittäin aika pian tympimään. Enemmän asiaa pohdiskeltuani tulin myös tulokseen, että ihmiset ovat aika hölmöjä. Maksaa nyt rahaa siitä hyvästä, että pääsee pimeään saliin katsomaan muutamaa tummaa varjoa. Kuinka mielissään bändi edes on live-esiintymisestä, kun muutenkin tuntui olevan väkinäistä välispiikkien jne suhteen.

Yleistunnelma keikalla oli hyvin rauhallinen, jopa hivenen vakava, jota totiset muusikot entisestään korostivat. No, ei kai doom-miehet voi liian iloisia olla, mutta jotenkin turhan vakavamieliseltä toiminta vaikutti. Muutamat kalialueella ilakoineet tekivät yleistunnelmaan ikävän loven, mistä saksalaiset vieraamme eivät varmasti olisi pitäneet, jos naurun lavalle asti olisivat kuulleet (luultavasti kuulikin). Harvat välispiikit suoritettiin melkein kuiskaamalla, joten biisien oletetusta sanomasta oli hyvin vaikea saada otetta. Siksipä tyydyinkin vain kuvittelemaan itseni ”punaiseen huoneeseen”.

Sekalaista yleisöä voisi kuvailla termillä ”UFF meets Emperor”, mikä todistaa ainakin pääkaupunkiseudulla genrerajojen pirstoutumista entisestään. Harva lienee fakkiutunut vaan siihen yhteen pieneen nurkkakuntaansa ja hyvä niin. Kyllähän tällainen keikka enemmän fiiliksia herättää, kuin 100 sataan kertaan kuultua metalli- tai punkkikeikkaa päänheilutuksineen ja sekakäyttöpitteineen. Vaikka perjantai-illan huumaan näin masentavan musiikin soittaminen tuntui hivenen turhalta, varmaa on kuitenkin se, että Bohren & Der Club Of Goren soundi on niin kiehtovan kuuloista, että sitä kuuntelisi mielellään vaikka muurahaispesässä. Jälleen kerran hatunnoston arvoinen kulttuuriteko Fullsteamilta.