Avainsana-arkisto: Dokumentia

Huhtikuu 2013

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=15805]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=left item=15609]
[listitems style=article align=right item=15807]
[listitems style=article align=left item=15803]

Muut

[listitems style=article align=left item=15814]
[listitems style=article align=right item=15801]
[listitems style=article align=left item=15567]
[listitems style=article align=right item=15810]
[listitems style=article align=left item=15797]
[listitems style=article align=right item=15799]
[listitems style=article align=left item=15812]

Toukokuu 2012

Kuukauden demo:

Cause A Riot – S/t | Lue bändiprofiili

Erikoismaininnat:

Burweed – Eyes Down South
Ekaria – Demo 03/2012
Weepikes – S/t

Muut:

Dokumentia – Kourallinen lihakirveitä
Horizon Dead – Stories of Real Grief and Agony
Kailo – S/t
Kätyri – The Demoted Ones
Marlon Brändö – Winter Tires My Lost Teeth
Ofghost – Veins
Slivers Of Silence – Empty Sky
Trakooma – Demented Brutality
Zombie Rodeo – Promo 2011

Dokumentia – Kourallinen lihakirveitä

Kun yhtyeen nimi on Dokumentia, se ei varsinaisesti lupaa hyvää. Suoraan sanoen typerä nimi, ja oikeastaan jo pitkäsoiton nimi ”Kourallinen lihakirveitä” aiheutti tiettyjä mielleyhtymiä, varsinkin huumoripunkin suunnille.

Yllätys olikin sitten mojova, kun aloituskappale Aja! osoittautuu varsin hyvin toimivaksi biisiksi. Hyviä biisejä on levyllä useampikin, ja covereina vedetään Therapy?:a ja Dylanin Bobia. Ei ihan ne ilmeisimmät valinnat punk-bändille, ja hyvä niin. Varsinkin jälkimmäisen kappaleen suhteen on tehty varsin mielenkiintoinen tulkinta. Itselleni tosin kolisikin albumin hardcorempi osasto, kun keskitempoinen ja melodinen osasto vei yhtyettä välillä turhankin lähelle Klamydiaa.

[youtube url=zaHro7kPZ_w]

”Kouralliseen lihakirveitä” liittyy toki omat puutteensa. Rumpusoundi on ainakin jäänyt vähän ohueksi. Lätkyy, muttei kunnolla kolahda. Ja laulu tulee kuin peruna olisi suussa. Toinen kompastuskivi on joidenkin kappaleiden mitäänsanomattomuus. Lihakirves kolahtaa kiveen aivan liian monta kertaa, mutta toisaalta jotkin kovisbiisit puolestaan tekevät levystä lopulta ailahtelevan ja epätasaisen. Ja levystä tulee paikoin puuduttava kuunnella, vaikkakin parhaimmillaan Dokumentia dokumentoi ihan mukiinmenevää paukuttamista.