Avainsana-arkisto: Disordead

Huhtikuu 2013

Kuukauden demo

[listitems style=article align=left item=15805]

Erityismaininnat

[listitems style=article align=left item=15609]
[listitems style=article align=right item=15807]
[listitems style=article align=left item=15803]

Muut

[listitems style=article align=left item=15814]
[listitems style=article align=right item=15801]
[listitems style=article align=left item=15567]
[listitems style=article align=right item=15810]
[listitems style=article align=left item=15797]
[listitems style=article align=right item=15799]
[listitems style=article align=left item=15812]

Disordead – Syntax Terror

Disordead on Joensuusta ponnistava, meille monille täysin tuntematon kokoonpano, joka on kaikessa hiljaisuudessaan muhinut jo vuosikymmenen ajan ja jonka olemassaolosta meitä tässä muistutetaan.

Bändi perustettiin alunperin jo vuonna 1994 ja pitkä taival ollaan edetty. Suurempiakin asioita ollaan välillä haettu mutta bändin uusin, ”Syntax Terror”, on edelleen omakustanne, jota kuitenkin taas koitetaan puskea kovasti levy-yhtiöille. Bändi on vuosien varrella ollut mukana vaikka missä, mutta parhaiten heidät ehkä tunnetaan juuri Joensuun suunnalla. ”Syntax Terror” äänitettiin jo parisen vuotta sitten, mutta tuolloin katsottiin parhaaksi pitää pieni luova tauko ja palata asiaan myöhemmin. Tuo ”myöhemmin” on siis nyt ja levylautasellani rähjää agressiivinen metallibändi, jossa toimii kaksi basistia – uskokaa tai älkää.

”Syntax Terror” edustaa bändin tämänhetkistä soundia ja siinä on palasia monelta eri agressiivisen metallin saralta. Levyltä löytyviä pieniä nyansseja voisi mainita useitakin, mutta pääosin mätetään asennemetallia rap-osuuksineen johon silloin tällöin lisätään vähän rankempia vivahteita. Parhaimpia vetoja levyllä ainakin allekirjoittaneen makuun ovat No Turning Back, Fenix, Lowest Form of Life ja Lifestyle 9 to 5. Nämä ovatkin nimenomaan niitä biisejä mistä on vaikeimmin vedettävissä yhteydet nu-metallin suuntaan, sillä laahaavat räpäytysmeiningit tappavat ja latistavat meiningin niin tehokkaasti etten millään kykene ymmärtämään miksi sellaista kenenkään pitää enää tehdä. Varsinkaan kun Disordead ei vedä nu-metalliaan sen paremmin kuin kukaan kotimainen edeltäjänsäkään. Tiedän tämän koska olen itsekin ollut joskus sen uhri.

Parhaimmillaan katsoisinkin bändin olevan silloin, kun panostetaan oikeaan metalliin ja juuri biiseissä, joissa on reipas ja vahva ote. Jos ei halua koko ajan paahtaa sata lasissa, luulisin että on parempiakin vaihtoehtoja synnyttää vaihtelua meininkiin kuin vääntää väkisin jotain mikä ei vaan tunnu toimivan.

Disordead osoittaa vahvaa otetta silloin kun haluaa ja on sitkeästi päättänyt pitää kiinni jostain mikä joskus oli cool. Toivotetaan bändille kuitenkin hyvää jatkoa.