Avainsana-arkisto: Deadsunrise

Deadsunrise – S/t

Kesä meni muiden bisnesten parissa, eikä aikaa kirjoittamiseen meinannut oikein löytyä. Päätinkin suosiolla lykätä tämän arvion tekemistä jo ihan sen takia, että ennättäisin tutustua levyyn oikein ajan kanssa. Ja sehän kannatti, sillä vaikkei Deadsunrisen debyytiltä välttämättä sitä kovinta hardcore-hittiä löydykään, niin kappaleiden tuttuus nostaa albumin arvoon arvaamattomaan.

Jokunen vuosi sitten julkaistu ”Several Casualties” -seiska esitteli innokkaan, mutta silloin vielä auttamattomasti puolikuntoisen jyväskyläläisryhmän. Suuria muutoksia ei kvintetti ole tälle eponyymille debyytilleen tehtaillut, mutta kaikesta näkee ja kuulee, että nyt kentällä kirmaa huippuunsa viritetty kone. Vajaassa puolessa tunnissa Deadsunrise psyykkaa vastustajaansa hardcoren keinoin, kerää levypallot sludgella voideltuihin näppeihinsä, rymistelee coast to coastin d-beatin tahdissa ja runnoo pallon väkisin koriin crustin voimalla – unohtamatta tietysti dikembe mutombomaista blokkiuhkaa, jonka viisikko rakentaa post-metallisesta (à la Neurosis) äänivallista. Vielä kun joukkuehenkeä kohotetaan pelaaja-valmentaja Akin (myös Pahaa verta) räyhähenkisellä käskytyksellä, niin Deadsunrisea on todella vaikea voittaa kotikentällään.

Deadsunrise – Several Casualties

Metallista hardcorea, Tragedy-henkistä synkistelycorea vai keskitempoista crustia? Jokainen päättäköön itse, mutta itselläni tästä tulee mieleen Lähdön Ajan hermostuneempi pikkuveli.

Hyvinkin metallin katkuisesti jyväskyläläis(?) viisikko hardcoreaan käsittelee ja hommat vaikuttavat päällisin puolin olevan hanskassa, mutta tuntuu siltä, että poikien olisi kanihansikkaan sijaan pitänyt käyttää kunnollista nahkahansikasta, joka myös raiskaajankäsineenä tunnetaan. Se mitä ”Several Casualtiesilta” eniten jään kaipaamaan, on räjähtävyys ja dynamiikka. Matelukohdissa tempoja ei malteta laskea tarpeeksi ja toisaalta pyrähdyksissä Deadsunrise kuulostaa liiankin kiireiseltä. Myös vokaalit kaipaisivat pikaista remonttia. Tuollaisen puolivillaisen huhuilun voisi jättää poies samantien ja tuoda enemmän primitiivistä ja brutaalia huutoa synkeähkön ulosannin tueksi.

Kyllähän nämä neljä kipaletta menevät helposti alas, mutta tällä materiaalilla on turha lähteä vielä täyslaidallista ulos puskemaan. Toki Dedasunrise kuulostaa potentiaaliselta ryhmittymältä ja pienillä muutoksilla tästä voi kehittyä hyvinkin kiinnostava kopla.